Mietteitä matkan varrelta

muokattu

Huomenta Tuikku!

Saattaa se aikansa ottaa, mutta kyllä se synkeys ja raittiuden eteen puurtaminen joskus on ohi.
No, on kai joitakin joilla se ei helpota koskaan, vaan puurtaminen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu… mutta ehkä siinä silloin on jo mukana hiukan sitäkin ettei itse halua tai uskalla luopua niin rakkaan ongelman tökkimisestä ja vatkaamisesta.

En osaa sanoa, milloin se kieltäytymisen tunne oli omalla kohdallani ohi -jonain päivänä sen vaan huomasin että eipä ole tuosta asiasta ollut mitään murhetta enää aikoihin. Ja kun sitten elämässä muuten aina tapahtuu, ihan mukaviakin asioita, ei kaikki aina voi pieleen mennä, niin kyllä sitä iloakin ilmestyy.

Hyvin olet pärjännyt, ja varmasti pärjäät edelleen. Joulukin tulossa, ja selvänä siinäkin on omat mukavat puolensa.

Älä hätäile, anna ajan tehdä tehtävänsä ja niin paljon kuin voit, ajattele ihan muita asioita kuin juomisesta kieltäytymistä -sitten se pääsee aivoissa muuttumaan ajatukseksi ettei siinä mitään kieltäytymistä olekaan, yhdentekevässä asiassa. Päällimmäisenä alkoholin suhteen on tieto siitä että onpa elämässä yksi murhe vähemmän kun ei tarvitse juomisasioita miettiä.

Tuikku kirjoittaai

Täysraittius on hyvä ja ainoa oikea tavoite, kun vaikeuksiin joutuneena haluat luopua alkoholista. Ja hyvä, kun käyt lukemassa ja kirjoittamassa, täältä saat yhteisyyden antamaa vertaistuen voimaa ja samalla autat tekstejäsi lukevia. Se, että olet alkanut läträämään joskus, on tosiasia, jolle enää ei voi mitään. Tänään sinulla kuitenkin on mahdollisuus valita otatko vai et. Yksinkertaista mutta totta. Valintasi mahdollistaa tähänastinen raittiutesi ja kiitollisuutesi siitä.

Tänään et ole yksin

muokattu

Aluksi tärkein: muista, että on hieno saavutus ja kaikin puolin hyvää itsellesi, että olet irti alkosta. Mikään seikka maailmassa ei ole siitä luopumisen arvoista! Jos pitää raitistella hampaat irvessä ja hiki otsalla, niin sillä lailla sitten.

Mutta sitten: raitistuminen on pitkä prosessi! Jos on kauan ahertanut viinitarhassa, siitä on tullut syvällinen elämänmuoto johon sekä psyyke että fysiikka ovat tottuneet. Uusi, alkoton/raitis elämä on todella uusi elämä, monessa mielessä mutta sen saavuttaminen, siihen tottuminen, sen istuttaminen omakseen ei käy käden käänteessä.

Lopuksi: mieliteot ja muut alkoon liittyvät psyyken ilmiöt helpottavat kyllä aikanaan, usko pois! Olet häviävän viinaelämän ja nousevan raittiin elämän taistelukenttänä, mutta voitolla jo. Tulee aika jolloin elät elämää johon alkoholi ei kuulu, ei mielitekona, ei tarpeena juoda missään tilanteessa, ei painostuksen alla, ei mitenkään. Haalistuvina muistoina, korkeintaan. Etyylialkoholi on sinulle vain samanlainen kemiallinen yhdiste kuin mikä tahansa muukin; se ei kerta kaikkiaan kuulu elämääsi!

Raitista joulua sinulle!

muokattu

Joo unohda ne kuohuviinit! Ne saattavat saada haikeuden vanhojen tapojen perään. Jos otat alkotonta olutta, varmista tuotteesta, että olut on täysin alkoton. Esim. Lapin kulta zero ja Koffin chrisp on sitä mitä lupaavat… Itse juon joskus alkoholittoman. Himo alkoholin perään on sammunut.

Onnea upeasta raittiudesta! Täällä lähti 5 kuukausi käyntiin! Paras lahja itselle on olla jouluna selvinpäin. Itsellekin viime jouluun ajoittuu kahden kuukauden putki. Niin vain fiksu ihminen ei osannut lopettaa aloitettuaan joulukuun alkupuolella ja niin vain join kolmatta kuukautta vissiin. Ei jaksa aivan muistaa, mutta olihan se lopetus sitten kova homma, sen muistan. Ei ole ikävä sitä aikaa!!! Ei halua sitä orjuutta koskaan enää!! Ja se vain elämä luisui siihen juoppouteen kyselemättä minulta. Sain silloin kahden kuukauden raittiuden ominvoimin, kunnes se juominen taas alkoi. Onneksi sain tämän pysyvän raittiuden A-klikinan avulla elokuussa. Olen ollut niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta saada apua, kun yksin ei enää jaksa.

Raitista ja hyvää joulun aikaa! Kirjoittelehan Tuikku kuulumisia.

Hei Pieni-lintu, kiitos tarinastasi, joka kuulosti niin, niin tutulta.
Olen liian ujo menemään pienen paikkakunnan AA-kerhoon, täysin tyrmistyttävä ajatuskin. Häpeä juomisesta on ollut jo 10 vuotta niin suuri, että en pysty tekemään siitä julkista asiaa ja siis AA-kerho olisi jo liian julkinen minulle.
Jos en pysy tällä tiellä tällä tavalla piilotellen - ennen piilottelin juomistani, nyt raittiuttani :unamused: - niin sitten täytyy uskaltautua muiden pariin.

Mutta onhan minulla nyt teidät! Kiitos siitä.

Ole ylpeä ja kiitollinen itsellesi ja taputa olkapäälle siitä päättäväisyydestä, jota olet jo osoittanut. Olet halunnut huolehtia itsestäsi ja haluat raittiin elämän, sitä päätöstä et taatusti tule katumaan koskaan. Jos vaikka suuntaisi sitä apinan raivoa niihin kaikkiin hyviin asioihin, joita tämä hetki ja tulevat juhlapyhät antavat.

Toisaalta sen voi myös todeta ihan ykskantaan, että saat juoda tasan niin paljon kuin huvittaa, ei sitä kukaan kiellä tai saat ostaa vaikka alkon tyhjäksi jos haluat, sitäkään ei kukaan kiellä. Sinä voit ihan vapaasti joka hetki valita ihan itse, kuinka Haluat toimia itsesi parhaaksi.

Voi olla, että tämä mennyt pikkujouluaika ja joulunaika, ovat sellaisia, joihin on liittynyt voimakkaasti “juhliminen” ja tämä ajankohta vuodesta nostaa myös voimakkaasti pintaan ne “hienot” muistot ja fiilikset, joiden luuli tekevän juhlasta “juhlan”.

Se riittää, että halu olla juomatta on hivenen voimakkaampi, kuin halu juoda. Tsemppiä ja raitista joulua :slight_smile:

muokattu

Voi olla ihan rehellinen sen suhteen, että olet ollut jo tovin juomatta ja olet ajatellut olla edelleen juomatta, joten sopisiko vaikka…jne

Minä en ainakaan sitä kiertele sen kummemmin, sanon vaan suoraan, että ei ole aikomusta juoda.

Ihanasti sanottu!!

Tuikulle vielä. Ethän liikaa mieti mitä ne muut miettii, ei sillä ole väliä, kun kyse on juomisesta siksi ettei “kehtaisi” tuottaa pettymystä. Juominen on sinun ja jokaisen muunkin henkilökohtainen asia. Aina voi lähteä itse pois, jos ei jaksa enää olla juovassa seurassa, mutta sen seuran vuoksi ei todellakaan kannata juoda.

Minulle eräs ystäväni ehdotti pikkujouluja. Kun tapaamispäivä ei minulle sopinut ja ehdotin aikaa noin viikkoa myöhemmin niin hän totesi, että tuskin jaksaa mitenkään vetää niin monta juhlapäivää putkeen tuona ajankohtana, kun hänellä on vaikka mitä muitakin juhlia. Kerroin etten juo mitään, koska olen lopettanut ja kerroin ajan, kuinka kauan olen ollut raittiina. Niitä pikkujouluja ei tullut eikä kavereistakaan ole kuulunut sen koommin. Tapaamistamme yhdistävä tekijä olisi ollut siis alkoholi.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin oma hyvä fiilis ja raittius! Jos ystävyys pysyy vain viinipullon avulla niin luulenpa ettei se mitään kovin suurta ystävyyttä ole ollutkaan. Löytyy uusia kavereita uusista harrastuspiireistä. Näin aikuisena arvostaa sellaista ystävyyttä, joka ei tiedä sinusta liikaa, eikä sen vuoksi oleta mitään, esim. pakota sinua pysymään muuttumattomana ja tyrkyttävän juomisiltoja ja toteavan nauraen ettei se niin vakavaa ole, kun näkevät sinut taas käyttäytyvän kännissä kuin Ellun kana näin kärjistetysti ja itse tietysti saa seuraukset kantaa ja kaiken häpeän toilailuista. Kyllä se onneksi mulle on jo riittänyt tuo humalahakuinen elämä ja sellainen kaveripiiri, joka siihen painostaa.

Tänäkin jouluna moni vanha kaveriporukka kokoontuu: - Ryyppäämään yhdessä. Saisivatko selvinpäin yhtäkään luontevaa keskustelua aikaiseksi. Mutta ne ne vasta juhlat olisivat! Todellisemmat ja aidommat.

muokattu

Minäkin istun kahvikupposen äärellä ja kuuntelen, kuinka edelleen on kaupunki ja tämä talo aivan hiljainen. Maa on saanut hennon valkean lumipeitteen ja ulkona näyttää lepäävän pehmeä rauha, niin se rauha on täällä sisälläkin.

Oikein oikein mukavaa jouluaamua :slight_smile:

Jouluaamun rauhaa täältäkin.
Kiitollinen mieli siitä että viimeinkin myös jouluahdistus on poissa. Raittiuden myötä olen sitä käsitellyt useaan kertaan, että miksi olen niin ahdistunut ja itkuinen ennen joulua ja jouluaattona. Eikä sitä kehtaa kaikille edes kertoa, kun vastaus on että mitä sinä tuollaisia mietit, ei noin saa tuntea. Sitä tunsi itsensä aivan vialliseksi, kun tunsi siten kuin tunsi.
En sentään enää joka joulu ole ollut niin herkässä tilassa, mutta aika usein. Juovan ajan loppuvuosina joka joulu join niitä itkuviinoja ja kieriskelin kauheissa pahoissa oloissa.
Katselin televisiosta ohjelman jossa Tastula haastatteli jotain kirjailijaa, en muista ketä, mutta sanoma siinä oli minkä sain, että ei kannata onnellisuuden perässä juosta ja etsiä niitä onnen hetkiä, vaan mieluummin elää tasaista tyytyväistä elämää ilman hurmosta. Facebookin ja muiden netin kautta onnen hurmoskilpailuihin osallistuminen voi olla mielelle kovastikin rasittavaa. Itse huomasin sen aika pian ja lopetin facebookin käytön.
Taidanpa uuden vuoden lupauksena pyrkiä etten täälläkään hehkuta liikaa onnea tai liikaa kertoile kauhukertomusta juomisesta, pysyttelen keskivaiheella.
Ihmeellinen on kuitenkin olotila, ei yhtään ahdistanut ennen joulua. Eilen oltiin miehen kanssa kävelyllä ja ihmettelin sitä ääneen, että mikäs nyt on, minunhan pitäisi surkeana itkeä vollottaa kaikenlaista surkeaa ja niitä muistella. Mutta enpä viitsi. Paljon on tapahtunut nyt että voisin olla murheissani, itkeä ihan asiasta, mutten itke, en enää. Ja mielessäni sanoin etten kiusallakaan nyt itke enkä valita, enkä juoruile, enkä ainakaan ala juopottelemaan vaikka kuinka tulis lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Annan kaiken mennä kuin vesi hanhen selästä. Viha, katkeruus ja pahansuopuus ei tee nyt minuun pesää, eikä jää tähän kiusaamaan minua. En ota vastaan, ovi on kiinni ja pysyykin, tänne ei oteta ilkeitä vieraita, siis minun sisäiseen maailmaani.
Hyvää ja raitista joulupäivä kaikille, pidetään itsestämme huolta!

Tutulta kuulostaa. Tunnen että tunteeni ovat vääriä. Että totuus tilanteista on aivan toinen, mutta minä en vain käsitä sitä koska vika on minussa itsessäni. Minun täytyy muuttua sellaiseksi, että minä en koe turvattomuutta, jota ei ole olemassakaan, pelkoa, koska se on olematonta verrattuna maailmassa oikeasti kärsiviin ihmisiin ja yksinäisyyskin on minun oma vikani, mitäs olen sellainen, että miehetkin juoksevat karkuun. Minun tunteillani ei ole merkitystä vaan ahdistavasta ilmapiiristä ahdistuneenakin minun on täytynyt ajatella ensin kuinka huonosti muilla on, miettiä sitten onko minun tunteeni oikeutettuja. Ja tässä vaiheessa syyllistyminen, tunteiden tukahduttaminen ja herkkyyden painaminen piiloon on ratkaisu. Näkymätön ihminen, sairaalloinen jännittäjä, minusta onkin kasvanut. Minulla on huono itsetunto enkä usko omiin tunteisiin enkä kykyihin. Terapian avulla opettelen, koska olin jo todella pahassa jamassa alkoholiriippuvuuden vuoksi. Tuntuu, että nyt on viimeinen mahdollisuus vapautua menneisyyden painolastista ja alkaa elää omannäköistä elämää ilman pelkoja ja toivottomuutta.

Tänään otin parin kuukauden tauon jälkeen rauhoittavan, koska tuntui että paniikkikohtaus on tulossa päälle. Nyt olen onneksi Opamoxin ansiosta raukea ja paniikkikohtauksen tuntu meni ohi lääkkeen ansiosta… väsymys on päällimmäinen olo, mutta hyvä näin. Joulusta on selvitty hienosti.

muokattu

muokattu

Niinpä. Tavallaan samankaltainen kokemus kaupassa minullakin. Olen usein monissa tilanteissa kauhuissani. Pelkään ihmisiä. Se vie voimavaroja. Tunnistan sen että nuorena aloin juoda että kestin paremmin sosiaalisia tilanteita. Ryyppäsin etukäteen ettei olisi niin kova paikka tavata ihmisiä joita en oikeastaan olisi halunnut edes tavata. Luulin että se on elämää, joka kuuluu mennä niin, että on pakko toimia niin. “Olla normaali.” Paniikkikohtaukset alkoivat yleistyä lukiossa. Olin aivan ymmälläni niistä ja häpesin. Ja kuvittele, niiden syy selvisi minulle VASTA tänä vuonna! Todella pitkä häpeä ja pelko hulluudesta. Luulin vuosikaudet että minut suljetaan vielä mielisairaalaan, pelkäsin sitä eniten. Pelkäsin myös alituiseen kuolemaa, että en ehdi elää.

Tänään kävin kirjastossa ja kaupassa. Jännitin kirjaston tiskillä, kun siihen piti juuttua kun tutkivat joitain asiakastietoja ja minulla tuntui ettei ääni kulje. Kulki se, mutta se on se sisäinen epävarmuus ja pelko, joka yhtäkkiä vain tulee. Autossa ajattelin että huh olipa ihana käydä ihmisten ilmoilla mutta miksi se on niin raskaan tuntuista. Kaupassa en uskaltanut katsoa sivuille kun tuntui että on näyttämöllä ja tuijotuksen kohteena. Ajattelin että no siinäpähän miehet tuijottaa jos tuijottaa.

Jännityksen vuoksi saan itsestäni toisinaan vain vähän irti. En kykene olemaan se lahjakas itseni mikä olen. Olen ikään kuin liikaa ajan hermoilla kaikki aistit auki siinä hetkessä kuin saaliseläin, valmiina reagoimaan. Sellaista on elämäni vaikka tämä ei rajoita minua, mutta se estää minua olemasta täysin minä.

Pääsen keväällä rentoutusryhmään. Siellä kurssilla opitaan kuinka rentoudutaan ilmeisesti jo minuutissa. Siellä pitää tehdä kovasti treeniä, mutta tuollainen mahdollisuus tuntuu aivan ihanalta. Joskus olen itseni vastustaja kun inhoan niin jännittämistä ja sosiaalisten tilanteiden raskautta, kun se vie minulta niin paljon mahdollisuuksia. Itseinho ei auta vaan pahentaa oireita. Yritetään lempeyden kautta. Raittius on ainakin siinä hommassa oikea askel eteenpäin!

Pieni-lintu kirjoitti

Onneksi olkoon tuollaiseen ryhmään pääsystä! On aina voitto, kun hyppää omasta nykytilanteestaan jonkin esteen yli. Vaikka aina ei pidä paikkaansa, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, niin kyllä se kannattaa tarkistaa. Vasta tarkistettuaan sen tietää. Uskon, että kun ryhmäytyy, jännitys ja vieraudentunne vähenevät ja tuntee olevansa samanarvoinen, niin helpottaa mennä muihinkin ihmisten tilaisuuksiin. Kirjastoissa viihdyn, kun siellä ei tarvitse paljonkaan jutella, silti on ihmisiä ympärillä. En edes lainaa mitään joka kerta, lueskelen vain jotain. Ihmisten kohtaaminen yleensäkin muuttuu miellyttävämmäksi, kun saa kuunnella milloin mitäkin, ja välillä oppii sanomaan eriävänkin mielipiteensä tai ilahtuu samaistuvasta kokemuksesta. Tasavertaisiksi hyväksyminen on prosessi, joskus hidas, pidemmän ajan vaativa. Alkoholistillekin se on helpompaa raittiina, kun muistaa, että kaikilla ihmisillä on tunne-elämässä heikot kohtansa.
Kaikenkaikkiaan raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen aihe.

Tänään et ole yksin