Mietityttääkö seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemukset?

Erilaiset seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemukset ovat valitettavan yleisiä kaikissa ihmisryhmissä. Usein häpeä, syyllisyys ja mahdollinen trauma vaikeuttavat avun hakemista ja asiasta puhumista.

Millaisiin kaltoinkohtelun muotoihin olet törmännyt lähipiirisissäsi ja miten läheistä voi tukea toipumaan seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemuksista?

Aina tilanteita ei myöskään tunnisteta seksuaaliseksi kaltoinkohteluksi esim. parisuhteessa. Minkäänlainen kaltoinkohtelu tai väkivalta ei ole hyväksyttävää, vaikka toinen osapuoli olisi esimerkiksi päihtynyt.

Onko seksuaalista kaltoinkohtelua vaikea tunnistaa?

Millaisia ajatuksia aihe ylipäätään herättää?

Haluaisin tuoda tähän seksuaalisen kaltoinkohtelun ( väkivallan) keskusteluun mukaan erään näkökulman, jota ei ole missään näkynyt. Se on addiktoituneen seksikäyttäytymisen ja seksuaaliväkivallan yhteys. Seksiaddiktio, joka itsessään on toiminnallinen riippuvuus ja sopii myös Päihdelinkin aihealueisiin, edetessään aiheuttaa monenlaista rajojen rikkomista. Mielikuva vaimoaan sarjapettävästä miehestä tai nettipornon äärellä yksinään masturboivasta miehestä on liian kapea. Seksuaaliseen stimulaatioon addiktoitunut ihminen tarvitsee enenevästi vahvemman annoksen, kuten muissakin riippuvuuksissa tapahtuu. Tämä vahvempi annos tarkoittaa esim. rajumpaa ja väkivaltaisempaa nettipornoa, enemmän jännitystä esim.lain rajojen ylittyessä. Seksiaddiktioon kuuluu toleranssin kasvu ja impulssikontrollin menetystä. Seksiaddiktion hoidon pioneeri Patrick Carnes on kirjoittanut addiktion kolmesta tasosta, joista toisella ja kolmannella liikutaan uhriuttavissa ja lakia rikkovissa seksitoiminnoissa. Näitä ovat mm.ei -luvallinen koskettelu, tirkistely, itsensäpaljastelu ( toinen taso) ja lapsiporno, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja raiskaus ( kolmas taso). Hoitamattomana addiktio voi edetä " viattomasta" addiktoituneesta pornon käytöstä vakavampiin tekoihin. Itse olen sitä mieltä, että tähän ei kiinnitetä Suomessa riittävästi huomiota eikä yhteyttä ymmärretä. Carnes kuitenkin painottaa, etteivät kaikki lain rajan ylittäneet seksuaalirikolliset ole addikteja ja päinvastoin. Mutta yhteys näillä kahdella asialla on olemassa; addiktiolla ja seksuaalisella väkivallalla. Seksiaddiktiokirjallisuudesta tämä yhteys löytyy selvästi.

Kirsi

Hei
Kiitos viestistäsi Kirsi.
Oletkin tutustunut aiheeseen ja hankkinut siitä lisää tietoa. Seksiriippuvuudessa on tosiaan kyse siitä, että ihmisellä on seksiin liittyvää pakonomaista käytöstä. Tämä käytös aiheuttaa usein stressiä sekä erilaisia ongelmia siitä kärsivälle. Seksiriippuvuuden taustalla voi olla monia eri syitä, mutta tärkeintä tässäkin kuten muissakin riippuvuuksissa on se ,että ihminen tunnistaa häntä vahingoittavan käytöksen ja hakee siihen apua.

  • Tuire/ Usva-hanke

Onko raiskaus todella “seksiaddiktion kolmas taso”…? Aviovaimon raiskaamisesta tehtiin rikollista toimintaa tässä maassa muistaakseni 90-luvun loppupuolella. Siis 1990-luvun. Rikos on se, mikä laissa rikokseksi määritellään, ja miten. Ennen muutosta raiskaus-/väkisinmakaamisrikokseksi oli määritelty “Avioliiton ulkopuolella tapahtuva naisen pakottaminen sukupuoliyhdyntään.” Onneksi muutos tuli -ainakin lakiin. Miestä ei lain mukaan voinut raiskata, eikä aviovaimoa.

Joo, henkilökohtaisista kokemuksista ei huvita enempää (kuin olen aiemmin pilleripäissäni lipsautellut) kirjoittaa julkiseen foorumiin. Eiku huvittaapas: jos joku vielä kerran tekee mulle jotain, minä kostan. Rahalla saa ja hevosella pääsee ja silmä silmästä jne. Ett semmoset on kokemukset oikeuden toteutumisesta laillista tietä.

Uskon, että jotkin tai jopa monetkin asiat, joita useat ihmiset ovat taipuvaisia pitämään poikkeuksina, tai harvinaisina, ovat paljon yleisempiä, kuin moni, jonka käsitys asioista on jollain iltapäivälehtien lööppitasolla, uskoo. Edellisellä en missään nimessä viittaa nimerkin Kirsi kirjoitukseen. Tutkija, johon viitataan, on tutkinut raiskausta ilmeisesti nimenomaan seksiriippuvaisen käytöksessä, jolla se voi olla se kolmas taso. Kuulostaa ihan uskottavalta: kun rajoja lähtee rikkomaan, pikkuhiljaa haluaa voimakkaampaa stimulaatiota :confused: .
Tämän vuoksi minua suututtaakin esim.itsensäpaljastajien tekojen vähättely ja -ainakin ennen- yleinen uskomus, että eivät ne vaarallisia ole. Uskon, että jos eivät vielä siinä vaiheessa, jolloin saavat kicksinsä masturbaationsa näyttämisestä porttikongissa (jolloin ilmeisesti näkijän reaktio kiihottaa?), niin hyvinkin todennäköisesti myöhemmin kyllä ovat.

Väitänpä silti, että k.o.moraaliseen ja laissa nykyään järkevämmin määriteltyyn rikokseen syyllistyvät monet muutkin, kuin seksiriippuvaiset.

Joo olis hyvä, että seksiriippuvaiset hakisivat apua. Ja sekin olisi hyvä, että ilmastonmuutokselle tehtäisiin jotain.

Ehkä hakevatkin kaikki nyt heti oitis, hopihopi. Ja ehkä kuu on juustoa ja lehmät lentävät :smiling_imp:

Mua hämmästyttää ja kummastuttaa se useamminkin esitetty ajatus(Ei täällä), että seksuaalirikollisille tulisi ihan järjestäen järjestää psykiatrista hoitoa, siis lakituvan antaman tuomion ohella. Mikäs halvatun erityisryhmä ne seksuaalirikolliset ovat? Ei muillekaan rikollisille olla puuhaamassa jotakin hoito-ohjelmaa siksi, että tekivät rikoksen X, jos siis ovat syyntakeisina rikoksiinsa syyllistyneet. Seksuaalirikokset taitavat vieläpä olla niitä rikoksia, joihin enimmäkseen juuri syyntakeisina syyllistytään. Toki tässäkin asiassa poikkeuksia on ja ne sitten kuuluvat sinne psyk.hoidon piiriin. Eivät läheskään kaikki varkaat ole kleptomaaneja, eivätkä läheskään kaikki murhaajat ole tehneet tekojaan, koska äänet käskivät ja salaliitto, eikä näin myöskään mitenkään yleisesti oleteta. Miksi seksuaalirikolliset siis olisivat koko porukka, ihan riippumatta siitä, mitä mielentilatutkimus kertoi, jotenkin syyntakeettomia reppanoita, jotka eivät vain pystyneet hillitsemään himojaan ja näin ollen olematta toteuttamasta tekojaan :unamused: ? Ja kun mistään seksihimoistahan noissa rikoksissa ei ensisijaisesti ole kyse. Tietty taas jonkun yksittäistapauksen kohdalla saattaa olla noinkin, mutta se mennee sitten sinne syyntakeettomuuspuolelle. Jos se, että panettaa julmetusti, eikä juuri sillä hetkellä satu olemaan suostuvaista toista osapuolta siinä vierellä, johtaisi raiskaamiseen tai vastaaviin seksuaalisen väkivallan tekoihin, niin porukkahan raiskailisi toisiaan täällä ristiinrastiin kaiket päivät niin, ettei aikaa paljon muuhun sitten jäisikään :mrgreen: .

Moni pedofiilikin pystyy hillitsemään himonsa, ts. eivät koskaan syyllisty rikoksiin, eivät edes lapsipornon katseluun, vaan kärvistelevät kaapissa itsekseen, koska tietävät vallan hyvin, että halujensa toteuttaminen on väärin. Nakkikioskilla rähisevä ja porukkaa pieksevä Arska olisi aivan hyvin voinut jättää tekonsa tekemättäkin, mutta itsepä päätti tehdä niin(Ja jos syyttää känniä, niin itsepä päätti juoda itsensä seipääseen :mrgreen: ) ja tämä koskee ihan yhtälailla seksuaalirikoksiin syyllistyneitä. Jos tuolla hoidolla taas haetaan sitä, etteivät seksuaalirikolliset uusisi tekojaan, niin noissa rikoksissa taitaa uusintarikollisuus olla varsin vähäistä(Tietty sitten on niitä kroonisia sarjaraiskareitakin, mutta lienevät marginaaliporukka ko. rikollisten kirjossa) ja jos rikoksen uusijoista ollaan kiinnostuneita, niin ne hoitotoimenpiteet olisi silloin parempi kohdistaa ainaisia ryöstöjä, reputuksia, typeriä pikkupetoksia ja pillerikauppoja tehtaileviin nisteihin :mrgreen: .