Mies vaihtoi perheensä huumeisiin ja toiseen naiseen.

Olen hyvin surullisena täällä lukemassa ja kirjoittamassa. olemme olleet parivuotta naimisissa ja meillä on yksi yhteinen lapsi miehellä on raskas huumetausta (15vuotiaasta kaiken vetäny omien sanojensa mukaan nyt 36v) ja sinnitellyt kuivilla ja toisinaan retkuillut pitkiäkin aikoja muualla. nyt kolmekuukautta sitten hän yhtäkkiä muutti pois, toisen naisen luokse joka käyttää subua yms, itse jäin yksin ihmeissäni ja kaikenlisäksi raskaana ihmettelemään mitä tapahtui.
ilmeisesti ei ole kuin ne eropapereiden kirjoittaminen edessä.
mitään yhteksiä ei ole pidetty kun kuulin mihin mies meni ja tiedän että ei siellä olla selvinpäin niin en viitsi edes yrittää, en edes raskaudesta ole pystynyt kertomaan. olen vihainen ja katkera mutta myös säälin miestä kuinka hän jätti perheensä tuollaisen takia?
miksi?
oli meillä hyvä olla yhdessä ja mies oli iloinen ja onnellinen (ainakin väitti niin ) kun sai olla rauhassa huumeilta ja siltä menneisyydeltä.
vertaistukea kaipaan ja vastauksia kysymyksiin joita en ole vielä keksinyt kirjoittaa, en tiedä huumemaailmasta juuri mitään mutta ilmeisen voimakas vietti siihen sitten toisilla on jos ei vaimo eikä lapsi merkitse yhtään mitään jonkun pirihuoran rinnalla?

Hei
Olipa surullista kuultavaa. Minä en osaa auttaa, mutta tuota etusivua kun skrollaat yhden alaspäin, niin näet vilpolan. Siellä on enemmän keskustelua narkomaanien läheisten ja omaisten kesken. Löytänet perille. Voi, voi. Koitahan kaikesta huolimatta jaksaa. Uskoisin, että tuolla vilpolan puolella on useita, jotka ovat joutuneet kokemaan jotakin vastaavaa. Jokaisen elämä on tietenkin erilainen, mutta vertaistukea, sitä uskoisin Sinun sieltä saavan. Kaikkea Hyvää T:Naapurin Pentti

Hei Murtunut!

Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi Vilpolaan. Voimia kovasti sinne! <3

-D

No niinpä! Enpä tiedä minäkään huumemaailmasta enkä tiennyt edes alkkismaailmasta— nyt tiedän alkkis-pilvi-lääkkeet -maailmasta ja myös sen miten hyvä kumppani vaihtuu ns. pirihuoraan hyvinkin kepeästi…
Toivottavasti saat tukea ja mahdollisimman hyvän uuden suunnan elämääsi. Tässä vaiheessa jälkiviisaana on helppo sanoa, että parempi on elää ilman päihderiippuvaa kaveria. VAIKKA se olisi tai olisi ollut miten ihana. Ei tollasta varjoa kukaan oikeasti halua elämäänsä – jos siis kerkeää ajatella ennen kuin rakastuu. Me täällä kirjoittelevat emme tainneet keretä.
HYVÄÄ JATKOA!!!
p.s. minun kohdallani on toistaiseksi pitänyt paikkansa sanonta, että se mikä ei tapa, se vahvistaa. On kyllä ollut aikoja (kun oma eksäni lähti alkkispikkutyttöhuoran mukaan) jolloin olen pelännyt, että se mikä ei vahvista se tappaa.

Silloin helposti retkahtaa kun tulee jotain suurta elämään. tai ehkä veti salaa aiemmin eikä pystynyt enää peittelee ku tuli paineita. Hyvä, et lähti nyt ennen kuin vauva syntyi, silloin se olis vielä raskaampaa. älä ota takaisin miestä, psyyke itsellä kärsii vain jos alkaa pitää on-offia, helpommalla pääset ku unohdat miehen. ja se on myös aika ikävää kun aika kultaa muistot niin käy aika voimille kun muistaa vain suhteen positiiviset asiat, vaikka negatiivisia olis enemmän… pärjäät paremmin ilman luuserimiestä. Voimia!

Silloin helposti retkahtaa kun tulee jotain suurta elämään. tai ehkä veti salaa aiemmin eikä pystynyt enää peittelee ku tuli paineita. Hyvä, et lähti nyt ennen kuin vauva syntyi, silloin se olis vielä raskaampaa. älä ota takaisin miestä, psyyke itsellä kärsii vain jos alkaa pitää on-offia, helpommalla pääset ku unohdat miehen. ja se on myös aika ikävää kun aika kultaa muistot niin käy aika voimille kun muistaa vain suhteen positiiviset asiat, vaikka negatiivisia olis enemmän… pärjäät paremmin ilman luuserimiestä. Voimia!