Mies korvaushoidossa, itse en vielä...

Eli asian luonnehan käy ilmi jo tuosta otsikosta. Tilanne on nyt siis sellanen, että mun aviomies pääsi eilen osastolta, jossa oli k-hoidon aloituksessa, kotiin ja vaikka eilinen päivä olikin muuten aika ihana niin olipa siinä omia ongelmiansakin… Mies hakee siis lääkkeensä nyt päivittäin terkkarilta, mä haen edelleen subuni katukaupasta. Mies on yleensä hakureissuilla mukana, ja minä piikitän, mies ei oikein voi…si. Vaan kun niin eilen kävi, että kun me haettiin mulle 4 subua, niin mies verotti niistä yhen itelleen ja veti kanssa vedot. Matkalla kotiin alettiin kuitenkin sit puhumaan ku tuli vähän riitaa et onks se ny ihan oikein et se on hoidos ja silti ottaa multa subua, että mä lopettaisin ees piikittämisen niin miehelläkin himo siihen vähenis. Ja illalla heitin ilmoille myös, että voisin ottaa subuni vasta aina samaan aikaan kuin miehelläkin on lääkkeen haku, jos sekin vähän jeesais… Ja Antabuskin miehellä aloitettiin, mulla ei kun oli maksa-arvot sen verran koholla (mikä myöskin sai mieheni tuohtumaan kuullessaan, että mulla ei siks alotettu ja et hänellä on puolet korkeemmalla ne arvot mitä mulla ja hän joutuu sitä paskaa syömään/juomaan), mutta koitan pitää itseni kurissa ja olla ostamatta alkoholia meille kotiin, tai että joisin miehen nähden. MITÄS MUITA VINKKEJÄ OLIS, ET SELVIYDYTTÄAS ARJESTA ILMAN TAPPELUITA? Itselläni pitäis alkaa k-hoito elokuussa eli täs nyt olis kk vielä tätä tahimista tiedossa… :frowning:

Vinkkini on, että käske miehesi lopettaa sun syyllistäminen ja käsitellä mielitekonsa ihan itse. Hän on varmasti ollut kuitenkin hyvin tietoinen tilanteesta, että sinä et pääse aloittamaan hoitoa samamanaikaisesti kuin hän. Kai hän nyt sen on tajunnut, että tulee olee aika vaikeeta katsoa toisen piikittämistä, jos itsellä olisi tarkoitus lopettaa. Ettekö sitten keskustelleet asiasta jo aiemmin ja laatineet jotain suunnitelmia, että miten asiasta selvitä? Hienoa tottakai, että ajattelet miestäsi, ja jos pystyt tosiaan jättää itsesi lääkitsemisen vain yhteen kertaan päivässä. Ihan itsesikin kannalta se on hieno asia! Uskoisin että tilanteessasi minä itse jatkaisin tuttua lääkkeen käyttötapaa, pelkästään jo senkin takia että se on taloudellisin. Musta ei ole reilua alkaa nyt tossa vaiheessa vaatia toista muuttaa tottumuksiaan. Varsinkin kun itse on vasta tullut osastolta! Eri asia sit, jos sitä jatkuu kuukausitolkulla, kyllähän se nyt rassaamaan käy. Eri asia myös, jos itse haluat muuttaa tottumuksiasi. Oishan se aivan mahtavaa, jos pystyt ottaa sen subun jollain muulla, vähemmän riskialttiilla tavalla kuin pistämällä.

Tuon antabuksen suhteen en kyllä ainakaan kuuntelis yhtään mitään marinaa. Eihän sen nyt sinun vikasi ole, jos sinulle ei juuri nyt anneta lupaa aloittaa sitä?? (Tai no on toki oma vikasi, jos olet aiheuttanut maksa-arvojesi kohoamisen, mutta juuri nyt et voi tilanteelle mitään.) Ja et kai se sinä ole, joka pakottaa häntä ottamaan antabusta?? Kuka ylipäätään pakottaa? Ei kai sellaseen nyt kellään ole valtuuksia? Ei edes klinikalla tai kuka sen hoidon nyt sitten tarjoaakin.

Ymmärsin tuosta otsikosta, että sinäkin olet kuitenkin jonossa korvaushoitoon. Onko näin? Siinä tapauksessahan luulisi miehesi kestävän katsoa sinun katutavaran douppaamistasi, kun kuitenkin tietää että se loppuu, kunhan sinäkin pääset aloittaa hoidon. Eihän se mitään kivaa tai helppoa hänelle tietenkään ole. Mutta kuten jo sanoin, on kain hän tiennyt tilanteesta? Turha marista asiasta, jonka on etukääteen tiennyt, jolle sinä et mitään voi. Imo.

edit: Ahaa, no niinhän tuossa lukeekin, että elokuussa pääset jo aloittaa hoidon itsekin. No mut eihän tossa nyt sit mitään ongelmaa pitäisi olla! Kai se miehesi nyt kuukauden, pari, kestää odottaa että säkin pääset samaan pisteeseen. Sori nyt, mut musta toi on aika naurettavaa marinaa, jos asiat kuitenkin ovat muuttumassa jo nyt kesällä!! Entä jos asiat olisivat toisinpäin, että sinä olisit aloittanut hoidon ensin? Jättäisikö miehesi piikit ja noudattaisi sun kanssa samaa lääkkeenottoaikaa, jotta sulla olisi helpompi olla…?

Lisäykseksi vielä, jos tuosta mun postauksesta sai vähän äkäisen mielikuvan, et en nyt sitä tarkoittanut että tulisi jatkaa omia vanhoja tottumuksia ja dissata täysin se, jos ne ahdistavat toista. Tottakai jos yhdessä asutaan ja toisistaan välitetään, niin haluaa tehdä asiat silleen, ettei toinen niistä ahdistuisi. Piikittämättömyyttä, alkoholittomuutta jne. kaikenlaista päihteettömyyttä tulee aina tukea mun mielestä.

Mulle vaan tuli tuosta aloittajan postauksesta sellanen fiilis, et nyt kun yks on aloittanut hoidon ja pitäisi muuttaa omia elämäntapoja, tulisi toisenkin - ei vielä hoidossa olevan - tehdä samat muutokset, koska hoidossa oleva ei muuten kykene niitä omia muutoksia tekee. Itsestä ne muutokset lähtee. Ei voi, eikä ole edes mitään oikeutta vaatia ympäristöä muuttumaan itselle mieluisaksi. Ympärillä olevat tukee kukin kykyjensä ja voimavarojensa mukaisesti, mutta itse ne asiat on tehtävä.

iina, kiitos sulle suuresti vastauksestasi! Olit tosi hyviä pointteja heitellyt ilmoille, eikä se sun vastauksesi nyt niin äkäiseltä kuulostanut, ennemmin siltä, että olisit mun “puolella” täs asiassa :laughing:

Niin, no tokihan mieheni tiesi, etten pääse hoitoon samaan aikaan kuin hän. Mieheni on aloittanut korvaushoitoon hakeutumisen muutamaa kuukautta mua aiemmin, ja vaikka oltaiskin täsmälleen samaan aikaan haettu ja asiassa edetty niin ei meitä pariskuntana oltais ees yhtä aikaa osastolle, ainakaan samalle puolelle, otettu. Kai me oltiin jotenkin liikaa keskitytty vaan miehen hoidon alkuun, ettei tullut oikein kunnolla puhuttua asiasta, että entäs sitten ku mä piikitän vieressä ja miten sen kanssa pitäis toimia, ne keskustelut tuli sitten jälkikäteen vasta :frowning:
Tuosta mun aloituspostauksesta nyt on aikaa joku viikko, vasta, niin enpä nyt vielä sitten oo kuitenkaan kertaakaan nokittanut… :smiley: Ihan juuri siksi niinkuin sanoitkin, että se vanha tuttu tapa on paljon taloudellisempikin, ja meillä kunnei liikoja rahaa ole (vaikka saankin subuni TOSI halvalla) niin pakkohan se melkein ne onkin piikittää, muuten menis konkurssiin ja yhden hakukerran subut ei riittäis edes sitä muutamaa päivää mitä ne nyt. Ja miksikö ne riittää vain muutaman päivän? Koska mieheni on jatkanut mun lääkkeiden verottamista ja myöskin niiden piikittämistä! Vittu, antais nyt olla oikeesti kun saa sen 16mg/pv sitä muutenkin jo, vaikkakin suussa sulatettuna, ja mä joudun yrittään pärjään jollain 2mg/pv, tyyliin. :unamused: Ukko kyl sanoo, ettei ne kaks sulatettuu vaikuta hällä mitenkään muutaku et pitää reflat pois - no ei mullakaan vaikuta, vaikka vetäisin yhden kokonaisen kuten joskus kun on rahaa tulee vedettyä, muutaku refloja poistavasti ja pois pitävästi! On se nyt jumalauta! :unamused: Hakeutuispa siihen metku-hoitoon sitten jos pidemmän päälle alkaa olla se fiilis ja marinaa siitä ettei se 2 subua päivässä riitä. Oon kyllä muutaman kerran varovaisesti sanonutkin siitä, että “niin, ehkä sun sitte pitäs siihen metkuun hakea”. Mutku ei millään haluis…

No niin, se Antabus-tappelu oli vain yhden illan show, sen jälkeen mies on ottanu omansa terkkarilla ja mä olen jättäny ottamati, ei meillä sen enempiä siitä nyttemmin keskustella… Ei, minä en pakota ottamaan sitä antabusta, vaan mun käsittääni se on tää meidän paikkakunnan korvaushoitolääkäri, joka on sen antabuksen miehelle määränny ja klinsun hoitaja ja lääkäri kai yhdessä on päättäny että sepä otetaankin vielä sitten valvotusti. Eli eipä pääse siitäkään luistaan. TOSIN, kun mies kävi hoitosopimuksensa uudelleen oikein huolella läpi, niin siellä ei mainittu antabuksen ottamisesta mitään… kumma juttu munkin mielestä, että jos se ei lue siellä sopparissa ni ei kai sitä sitte pitäs miehenkä joutua ottamaan ees??Asiaa sellvitellään…

Jeppis, elokuussa pitäis päästä osastolle hoidon alotukseen, jos vaan sairaalasta tulee ajat keskustelua ja arviointia yms varten ajoissa ja osastolla vaan on tilaa! :slight_smile: Ei PITÄISI olla ongelmaa ei, mut on ollut suoraansanottuna ihan helvetin pitkä viikko nyt tämä sen jälkeen, kun mies pääsi osastolta kotiin. Enkä tarkoita tätä nyt silleen pahalla, jos mies sattuis näitä lukeen :smiley: Voi olla, että sekin, kun en oo juonu viikon aikana ku 3-4 bissee ja pari sidukkaa, kun normaalisti oltais yhdessä tuhottu viikon aikana n.4 lavaa bisseä…!, vaikuttaa kans asiaan. Tuntuu niin oudolta olla “selvänä” :wink: Ja toi oli ehkä koko sun kirjoitukses paras pointti. Entä jos asiat olisivat toisinpäin… ei olisi mies aika 100% varmuudella jättänyt piikkejä ja noudattais mun kanssa samaa lääkkeenottoaikaa, että mulla olisi helpompi olla. Niinpä niin. Joten mitäpä tässä turhia mielistelemään, vaan antaa mennä nyt sit sen aikaa, kuitenkaan miestä tahallani loukkaamatta tai satuttamatta, kuin hoito alkaa. :smiley: Kiitti sulle viel kerran vastauksestas ja hauskaa kesää! :slight_smile:

Mies on ollut osastolla, jossa kehotetaan välttämään vetotyyppejä, kotona pidettäviä välineitä yms. Jos yrität ottaa vedot kun mies pois ja todellakin vermet ei pöydällä loju; miehen omista himoistahan tuo johtuu… Onhan se rasittavaa kun ei voi itse rännätä jos on piikkikoukku, mutta itse en ainakaan anna luunappeja vermeille tms koska sen kuulee… Ei se 16mg kielen alla tunnu samalta kuin iv:nä… :wink: Tuosta kun ei saa enää kicsejä, mutta eipä tuo ole pitkä aika… Toki hän haluisi olot myös, mutta varmasti melko moni muu myös… :open_mouth: Onko miehen oltava mukana hakemassa subua? Kuivanarkkausta hänelle… :confused:

Tuo Antabus ei ole lainkaan sun vika, mutta ehkä on hyvä totutella tuohon “raittiiseen” menoon jo ennen omaa kh:oa… Kun itse himoitset vetoja, mies on toivottavasti sen verran sitoutunut hoitoon, että auttaa sua silloin; kuten itse yrität nyt tukea häntä…

Ps. Laittakaa välit poikki käyttäjiin (moikata ja jutella voi, mutta älkää menkö katsomaan iv-käyttöä tai alkako vaihtareihin kun olette molemmat hoidossa), kun itsekin pääset hoitoon! Itselläni oli 3 liittymää, yhden kadottua jäi uudelle liittymälle muutama tyyppi ja lopulta enää 2 liittymää auki; vain pari tyyppiä kenen kautta saattaisi jotain löytyä ja hekin sukulaisia tms…

Hoitotaho on ehkä antanut ymmärtää että antabusta on pakko ottaa, mutta en voi uskoa että niillä tosissaan olis mitään valtuuksia pakottaa siihen. Eihän siinä olisi edes mitään järkeä! Pahimmassa tapauksessa aiheuttaa ihmiselle hengenvaaran. Kaikki kun eivät yksinkertaisesti kykene olee juomatta. Ja jos ei kykene, ei sitä antabusta silloin kannata ottaa. Moni kikkailee ja vetelee bisseä vaikka antabuskuurilla olisikin, ja se ei tee maksalle hyvää sitte yhtään!

Tuosta lääkkeen riittämättömyydesta. Alkuun saattaa tuntua että sulatetut subut ei riitä, koska on tottunut hakee oloja. Sehän ei tietenkään ole hoidon tarkoitus. Kunhan totuttelee olee selvin päin, ja alkaa hiffaa sen että lääkkeen on tarkoituskin ainoastaan pitää reflat poissa, niin saattaa huomata että 16mg riittää varsin hyvin.

Ja sit piikittämisestä. Teidän todellakin kannattaa nyt puhua asiasta, ja tehdä suunnitelmia sen varalle kun sun hoitosi alkaa. Jos nyt yhden hoidon alettua jatkatte molemmat vanhaan malliin, niin miksi se ei jatkuisi myös sun hoidon alettua? Piikittämisen lopetus ei käy ihan vaan sormia napsauttamalla, kyllä siihen pitää varautua.

Varmasti on viikko tuntunut pitkältä, kun pitää totutella uusiin asioihin. Ja juomisen väheneminen noin radikaalisti vaikuttaa asiaan varmasti!! Mutta puhukaa asioista ja tehkää nyt niitä suunitelmia, että miten alatte kuntoutumaan. Suunnitelmia ei aina oo helppo toteuttaa, mutta jos ei ole edes suunnitelmia, niin miten se silloin voisi onnistua?

Ilmeisesti miehesi ei myöskään voi tukea sinua rahallisesti, niin että saisit subut riittämään esim. nokittamalla?

Oho, iha yllätyin miten monta vastausta oli tullu :laughing: Sitten asiaan.

Joo, ei voi. Saadaan molemmat tt-tuen perusosat eli yhteensä joku 800€ kuussa, ja ne on yhteisiä rahoja. Niillä pitää aina maksella kaikki vitun laskut ja velat ja ostaa ruokaakin yms jne, ja sitten loput menee subuun. Oikeastaan se menee kyllä niin, et eka maksetaan velat, sit haetaan subut ja sitten ne muut… :laughing:

Vastaan nyt vähän kaikkeen mitä tossa sun viestis oli, mut toi minkä lainasin, tos yllä, on kyl täysin totta. Täytyy tänään, subunhakureissun jälkeen, istua alas ja miettiä, et miten me oikeesti lopetetaan toi piikitys sitten täysin ku mäki pääsen hoitoon…

Ttäysin tottahan toi nimittäin on. Mulla onneks on sen verran vaikeet suonet, vaik nyt viime aikoina oon aika hyviä kohtia löytänytkin (vitun kämmenselästä… :smiley: mut kuitenki!!! parempi et o joku spotti ettei ainakaan ohi hakkaa! :laughing: ) , että mä en mitenkään sanoisi olevani piikkikoukussa. Mut tietyt huumeet, kuten hitaat mitä ny voi piikittää ja piri, ne nyt vaan kuuluu hihaan. :sunglasses: :unamused: Mutta koska esim. piriä en aio hoidon alettua käyttää, etten kerää varoituksia itelleni ja lennä hoidosta pihalle, niin ei tuu sitä pistettyä. En myöskään aio hakea ylimääräisiä subuja enää, kun oon hoidossa. Eipä tuu niitäkään pisteltyä. Josta pääseekin aiheeseen:

No mies yleensä meillä aja autoa ja tuntee nää pari tyyppii, joilta haetaan, paremmin kuin minä. Tosin tossa ku mies juuri osastolla oli ja kerran sen jälkeenkin oon yksin käyny hakureissuilla tapaamassa nää tyypit yksin, hyvin nekin on mennyt. Pitänee ehdottaa, että seuraavalla kerralla mä menisin yksin niin ei tulis miehelle sitä himoa siihen et hän vetää sit kans hihaan “kunnei ne sulatetut mitään toimi”. Eh, joo, ei kai ne toimikaan, mutta pitää ne reflat poissa!!! Miten on niin vaikea asia käsittää, että sen hoidon on tarkoitus saada sut terveeks ja pitää sut terveenä, ei antaa oloja. Siks tää nyt onkin kuntouttava korvaushoito missä mies on, ja mihin mäkin jonotan. Huhhei. Olikohan siinä kaikki. Alkoholin nauttimisesta viel sen verran, et itsellä sattuu täs juuri olemaan yks Karlensin lime-lonkero, kun sain mieheltä luvan yhden ostaa :wink: Eilen join anoppilassa pari bisseä ja lonkeron, mut muuten oon ihan hyvin pystynyt oleen juomatta… Siihen totta tosiaan ois ihan hyvä totutella jo ennen kuin oma hoito alkaa, niinkuin joku teistä sanoikin! :slight_smile: Joo, tänään on taas vähän parempi päivä kuin eilen, eilinen oli yhtä tuskaa kun mies tietty mulle, kelle muullekaan kun kahdestaan ollaan “koko ajan”, valitti kun sillä oli ihan paska lääkkeenhakureissu ja hoitaja oli aivan kusipäinen ollut… Harmitti ja ahdisti muakin oikee miehen puolesta. :frowning: Mut tosiaan, tänään toivottavasti lasketellaan ihan leppoisasti loppuun tää päivä… :slight_smile:

Meillä oli vastaava tilanne aikanaan, toisella alkoi muutama (olikohan 3 vai 1kk, en muista) kuukausi ennen toista korvaushoito. Alotettiin avohoidossa, metadonilla. Sinällään voi ajatella, että meillä oli vaikeempi tilanne, kun tietysti annosta nostettiin hitaasti, eli ensin hoidon aloittanut eli minä, jouduin alussa selviämään reflojen kanssa kotona aina aamuun saakka, kun eihän aloitusannos mihinkään kantanut. Mies sitten hihatti vahvoja oppareita oman hoitonsa alkuun saakka. Sovittiin, ettei piikitä muuta kuin vessassa, mutta kyllä mä tietysti siitä tiesin, milloin ottaa ja hommasin sille rahaa niihin jne.

Vaikeuksia mulla ei juurikaan ollut olla ilman, vaikken tietenkään mitään oloja omasta lääkkeestäni saanut. Olin työstänyt asioita jo sen verran pitkälle, että kun hoito vihdoin alkoi, halusin kaiken sujuvan hyvin, enkä halunnut enää doupata vaan halusin vaan pysyä terveenä, niin kuin korvaushoitolääkkeen tarkoitus onkin!! En todellakaan piikittänyt kertaakaan, edes hoitoni alussa. Kannattaa oikeasti pohtia tosissaan, miksi haki hoitoon, mitä sillä toivoo saavuttavansa, mitä haluaa elämässään tapahtuvan lähitulevaisuudessa (ja miksei pidemmälläkin)… Kuulostaa siltä, että miehesi ei ole ollut tarpeeksi pohjalla ja huonossa jamassa, kun edelleen haluaa oloja (,joita ei tosiaan kh-lääkkeestä saa, kun oikein käyttää; eikä ole tarkoituskaan saada). Mun mielestä kannattais miettiä niin asia, että kun kh alkaa, piikitys jää pois. Eli sun miehellä heti, ja sulla kun hoito alkaa. Voi olla, että hoitajat käskee näyttää taipeita (tai käsiä ja jalkojakin), ja jos piikitysjälkiä on, voi paikasta riippuen tulla erilaisia sanktioita (esim. annospudotusta, osastopakko jos piikitys jatkuu tai jopa hoidon lopetus)! Jos itsellä on hankalaa, mutta tosissaan haluaa lopettaa, voi kertoa asiasta klinellä, ja pyytää tarkistamaan asiaa välillä, jolloin on suurempi motivaatio lopettaa, kun on tavallaan pakko. Miltä kuulostaa? Miehesi kh menee tavallaan hukkaan nyt kokoajan, niin pitkään, kun ohessa käyttää muuta. Ja tosiaan mahdollisimman paljon kandee sopia niin, että sun värkit on jossain omassa jemmassasi, et piikitä näkyvästi jnejne. Lisäksi voi ettiä kauhutarinoita ja -kuvia sormien amputonneista ym. Tai viimeistään, kun sun hoito alkaa, niin kaikki vermeet kotoa pois ja mieluusti just hoitohenkilökunnalle maininta pelosta, että piikitys jää päälle. Muutenkin kannustan aina rehellisyyteen hoitotahoja kohtaan, myös mahdolliset sanktiot on lopulta omaksi hyödyksi (kun nostavat retkahduskynnystä jne.)!

Sen vielä sanon molemmille, että annosta ei kannata hilata mahdollisimman ylös, vaan mielummin sinnitellä pari kk:ta pienemmällä annoksella ja sit jos siinä ajassa ei reflat täysin häviä, niin sit vasta nostaa annosta. Kh-lääkkeellä saadaan pitoisuus pysymään melko tasaisena, jolloin mitään oloja ei usein edes tule, jos joskus vetäisikin vähän ylimääräistä.

Tsemppiä vaan teille!! Ja puhukaa asioista, niin keskenänne kuin hoitsuillekin.

Ihme aine tuo antabus, elelin tässä pikään parilla bissellä viikonloput ja terkkarin tyttö pani mut vielä verikokeeseen ja jokin arvo joka indikoi rajua alkoholin käyttöä oli korkea ja muut OK. Siksi menin A klinikalle ja pyysin että laittavat antabuskapselin olkaan, sit sanoivat että se käy maksan päälle ja heillä on 30% mahdollisuus olla väärässä. Saakeli otin pari kärsimysviikkoa lähes lääkkeettä niin arvot putos ja pellet sanoi et 4 kk ku on noin niin kortti tulee, sanoin ettei kuollut mies tarvi korttia. En minä niitä turhaan ole syönyt ja viisaat meinaa ettei ne vaikuta maksa arvoihin, konstaapeli sanoi et vaikka makaan pihalla kännissä ei kuulu heille vaan päivä väliin ku ajat autoa, konstalla 4 kk eläkkeeseen ja sanoi että älä petä luottamusta ja lupasin etten ikinä.

Niin Lyrikassa ei ole edes kolmiota joten miksi sitä mitataan, sittenhän pitää katsoa buranakin. Apteekissa ostin kaksi isointa burana askia niin ei saisi myydä, sanoin et mulla on morffiinia enemmän ku teillä ja voin ajella eri apteekit, no OK ja parikybää meni.

Korvaushoidossa on jotain pahasti pielessä josei oteteta pariskuntaa yhtäaikaa, siittä mitään tule jos toinen piikittää. Kummatkin hoitoon ja toisiaan tukemaan ja HETI.

^Jonon ohi ei pääse ja voi olla esim poissaoloja lekurilla tms häslinkiä… Harva on täysin samaan aikaan hakenut jonoon tai harvoin aloitetaan kaksi hoitoa samana päivänä…

Jos pariskunta hakeutuu kipupolille, pitääkö toisen päästä jonon ohi, mikäli toista hoidetaan ensin? Pari-kolme kk on melko lyhyt aika ja hoidossa on PALJON SUUREMPIAKIN ONGELMIA kuten paikkakuntakohtaiset erot, jotka ovat niin suuria että Hitler toisessa päässä lekurina… Toisissa paikoissa taas Veltto Virtanen/Bob Marley; ei millään mitään väliä…

Tuo neljännesvuosi on hakemista muutenkin, joten toisen tulisi saada oma hoito melko kohdilleen jotta yhdesä pärjätään… Nyt kyse tässä tapauksessa taitaa olla, että mies haluaakin nuokkua… Ainakin kunnes vaimoke pääsee hoitoon, joka on melko asennevammaista ja syyllistämistä toista kohtaan!

Aikoinaan stadissa lopetettiin kh lapsen tähden, koska lapsia sikisi ties kenen kanssa; pääsi suoraan jonon ohi! Meillä se on käytössä!! Jee, subuvauvoja joita vierotetaan mopolla!! :imp: :smiling_imp: :imp: :imp: Vastasyntyneiden teho/tarkkailuosastolla… Annoksen tulisi olla >6mg, mutta 18-24mg + moksit/pamit/santut (äidin tähden) veressä ei käytetä ehkäisyä jolloin kh “turvaa” lapsen raskauden ajaksi, jopa sen jälkeen… :unamused:

Itseltäni lekuri kysyi annosta nostettaessa 12mg:iin, että otanko Subutexinä jos lapsia yritämme heti?! Olin hiukan WTF? Ilmoitin pudottavani lääkkeet ja kotona tutkin asiaa; ei ole olemassa “rajaa”, jonka alle buprea/pv käyttävät tietävät; etti vauva tarvitse morfiinia! Alle 12mg on pidetty melko turvallisena, mutta lääkärin mielestä turvallista! On hyvät lähtökohdat todellakin aloittaa ensimmäiset päivät morfiinitipala viekkareissa! :imp: :imp: “Onneksi” niitä abortin tehneitä/synnyttäneitä “rehellisiä käyttäjiä” rangaistaan ehkäisykapselilla (asennetaan ihon alle kysymättä lupaa); oli naimisissa tai ei! Lapsien ei tule kärsiä, lääkäri tuskin on seurannut 2000 kh-lasta täysikään asti, koska kh ei ole kestänyt buprella niin kauaa! Offiksi meni, mutta pari kk eroa hoidossa on mm oman hoitoni huomioonottaen erittäin pieni ongelma! Potilasasiamiehelle juttua riittäisi todella paljon, mutta haluanko sahata oman oksani vaikka saha on ojennettu useaan otteeseen??? :unamused: :neutral_face:

Uskoisin, et voi olla jopa helpompaa, jos pariskunta ei aloita täysin samaan aikaan korvaushoitoa. Ensinkin voi olla kaikenlaisia juoksevia asioita, joita toisen pitää olla hoitamassa. Toisekseen käsittääkseni se korvaushoidon aloitus on monille aika vaikeaa, joten voi olla helpompaa etenkin sille tokana aloittavalle, et toinen on jo ne olotilat ja fiilikset läpikäynyt. Ryhmässä tyhmyys tiivistyy ja vois olla iso retkahdusalttius etenkin sopivaa annosta etsittäessä, jos molemmat voi tosi huonosti. Lisäksi sen hoidon aloituksessa, joka lienee lähes aina olevan osastolla, pystyy ihminen keskittymään omaan hyvinvointiinsa ja siihen, et saa sen oman hoidon hyvin käyntiin…