Mielipiteitänne ammattihenkilökunnasta?

Sauna
1

Hei! :slight_smile:

Haluaisin tulevana SOTE-alan ammattilaisena (valmistun 2018) kuulla mielipiteitänne saamistanne kunnallisista palveluista.

Onko jotain mihin olette olleet erittäin tyytyväisiä tai sitten erittäin pettyneitä?

Oletteko kokeneet tuomitsemista,vähättelyä tai arvostelua? Jos olette niin mielelläni kuulisin tilanteesta enemmän esim. missä roolissa henkilö toimii ja miten tilanne on mennyt?

Haluan parhaani mukaan päästä sisälle Teidän ajatuksiinne sekä hyödyntää niitä tulevalla urallani mahdollisimman hyvin että saisin olla mahdollisimman hyvä tuki ja apu kuin mahdollista.

Näitä vastauksia ei missään nimessä käytetä mihinkään opintoihin vaan haluan kuulla rehellisiä mielipiteitä aidoilta ihmisiltä. En siteeraa tai käytä esimerkkinä mitään mitä tähän tullaan vastaamaan. :slight_smile:

Oikein ihanaa tulevaa kevättä kaikille ja olen todella otettu jos yksikin viitsii vaivata aikaansa vastaamalla minulle! <3

2

Morjesta vaan!
Ei ainakaan omalla kohdallani ole minkäänlaista valittamista saamastani kohtelusta, tai palveluista ylipäätään oman kaupunkini päihdehuollon osalta.
Niin päihdetyöntekijä/ns. omahoitaja kuin päihdelääkäri, ovat olleet todella ystävällisiä ja oikeasti halunneet auttaa, silloin kun avun tarpeessa olin…
Tai siis olenhan edelleen koska olen opiaatti-riippuvaisena haittoja vähentävässä ylläpitohoidossa.

En olisi ikinä uskonut kun ekaa kertaa menin sitä apua pyytää, miten hyvin he kaikki jotka asioitani ovat käsitelleet, niin olivat oikeasti auttamassa, ja tekivät kaikki kuviot mitä korvaushoitoon pääsemiseen liittyy, niin nopealla aikataululla, kuin vaan pystyy. Kiitos siitä heille!

Olen varmaan aika “tylsä” esimerkki kun ei ole oikein mitään palautetta antaa, muutaku siis positiivista, mutta eiköhän täältä vielä parempiakin ja “kattavampia” vastauksia tulene… :slight_smile:

Ja vaikka ei onnitella sais etukäteen, niin silti onnittelen jo valmistumisesi johdosta, ja niinkuin totesit haluavasi olla mahd. ymmärtävä ja halukas auttaa potilaitasi, niin se on kyllä yksi tärkeimmistä lähtökohdista tuolla alalla työskenteleville… Tai siis pitäisi olla… Mut toteuta sinä suunnitelmasi ja ole potilaillesi paras mahdollinen “auttava taho” niin aivan varmasti saat asiasta kiitosta, ja todennäköisesti teet vielä monta ihmistä onnelliseksi, jos henkilö kokee että joku oikeasti välittää hänen ongelmista ja haluaa vielä auttaa…!!

Voin kertoo toki lisääkin omasta kuviosta ja siitä miten hoidon piiriin hakeuduin ja pääsin, ja miten kaikki meni ns. tarkemmin kerrottuna, mut eiköhän sulle tuu tähän ihan parempiakin esimerkkejä… :laughing:

3

Noniin, män juuri valitin taannoin, että vihaan yltiöpositiivisuutta. :laughing: No se siitä, se on hautautunut tonne muun keskustelun sekaan. Tervetuloa vaan forumille!

Mutta palatakseni tuohon yltiöpositiivisuuteen, niin sellaisen vinkin haluaisin antaa, että yltiöpositiivisuus ärsyttää mua ja näemmä muitakin ihmisiä täällä taannoin käydyn keskustelun perusteella. Masentunut tai muuten mielenterveys-/päihdeongelmainen ihminen ei ole lapsi, eikä joka asiaan tarvitse tunkea jotain “hienoa!”-hehkutusta. No tää tyyli taitaa kuulua ennemmin mindfullnessin harjoittamiseen kuin mihinkään muuhun työskentelytapaan. Kehu, kun on aihetta. Keskustele asioista realistisesti. Mikään ei tunnu niin pahalta kuin vääränlaisen ja epärealistisen uskon luominen, joka sitten romahtaakin johtaen takaisin syvään depikseen. En tietenkään tarkoita, että pitäisi joka välissä kompata sitä masentunutta, että joo, kaikki on paskaa. Tarkoitan, että realismin ainakin itse koen parhaaksi keinoksi käsitellä ongelmia.

Tuomitsevuuteen olen törmännyt eniten ehkä sisätautipuolella ja ensihoitajien taholta. Jos joku psyykkinen ongelma on aiheuttanut fyysisen ongelman (itsetuhoinen käytös), on suhtautuminen ollut todella nuivaa. Olen mm. kuullut lääkäriltä onnittelut, että tulen varmaan kuolemaan ja ensihoitajilta toteamuksen, että heillä on oikeitakin kuljetettavia sairaalaan. Tavallaan siinä tuntee, ettei ole edes ihminen. Joku “ei oikea.” Vaikka joskus sille itsetuhoiselle käytökselleen voi ihan yhtä vähän kuin sydänkohtauksellekaan. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota, että yleensä ketään ei kiinnosta tiedustella vointia, vaikka kaikista muista vaivoista kärsiviltä käydään kysymässä.

Yleisesti ottaen pidän tällä paikkakunnalla palveluja huonoina, tai henkilökunnan asennetta. Lisäksi resursseja, mutta sille nyt ei voi muut kuin valtio mitään. Psykankin puolella kohtelu on ollut osin välinpitämätöntä ja siellä sitten taas on sairaalahoidon aikana todella vaikea saada henkilökunta vakuutetuksi fyysisistä sairauksista. Ehkä toivoisin, että useampi hoitaja näkisi ihmisen psykofyysisenä kokonaisuutena. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siellä somatiikalla, jos kylmästi hoitavat vaan vaivan ja vittuilevat päälle, niin kyllä siinä psyyke kärsii. Lisäksi jos psykan puolella kärsii jostain fyysisestä ongelmasta, niin esimerkiksi kipu on sellainen, joka pitkittyessään pahentaa masennusta. Se on asia, joka liian usein painetaan villasella, jos potilas valittelee kipuja. Kun tottahan toki se hullu narkkaripotilas haluaa vaan kovia kipulääkkeitä. :unamused:

Kirjoittelen, jos jotain tulee vielä lisää mieleen… Valitettavasti juuri nyt ei tule kovin montaa positiivista kokemusta mieleen. No, joskus jouduin hakemaan tk:sta kipuihini Tramalia injektiona, koska olin ollut niin itsetuhoinen ja epäilivät mun väärinkäyttävänkin niitä Tramaleita rutkasti, niin en saanut niitä kotiin. Siitä on jäänyt mieleen mukava hoitaja, joka antoi sen injektion useasti. Ei tuominnut ja oikeasti kyseli ja oli kiinnostunut, että onko se auttanut kipuun ja, että miten jaksan henkisesti.

4

MODEEEE!!! Nyt sitten äkkiä lukkoa tälle luvattomalle opiskelijalle, joka tutkii täällä ihan omiaan ennen kun jotkut taavetit ehtivät sille enempää avautua :unamused: :angry: .

Kylläpä muuten laskivat mulla “ammattilaisten” pisteet taas hetkessä, kuin lehmän häntä :imp: .

5

^ Siis mä ymmärsin, ettei tässä ollut kyse mistään tiedonkeruujutusta/gallupista? :confused:

6

Moi Winston!

Kiitos tarkkaavaisuudestasi, mutta tällä kertaa kyseessä ei ole opinnäytetyö. Jos aineistoa käytetään tutkimuksiin, niin silloin tosiaan tarvitaan A-klinikkasäätiöltä tutkimuslupa tietojen keräämiseen.

Nyt kyseessä taitaa kuitenkin olla mielenkiinto vaihtaa mielipiteitä liittyen sosiaali- ja terveydenhoitopalveluihin. Hienoa että tulevat ammattilaiset ovat kiinnostuneita asiakkaistaan, kattava pohjatyö on kaiken A ja O.

Eli tsemppiä vain opiskeluihin ja onnea sote-maailmaan! :wink:

Yst.terv.,
Päihdelinkin moderaattori

7

Rakkaani, minuako nimitit Taavetiksi… :laughing: :mrgreen: :laughing:
No joo, kyllä mä melkoinen taavetti olenkin… :wink:

Ei mut, mä käsitin kans tosta briefistä et hän on tuleva hoitaja, lekuri, psykologi tjsp… Ja siks lähdin jotain vastailee.
Mistäs mä oikeasti tiedän kenenkään lopullista tarkoitusperää, mut eipä tosta mun kehu-sepostuksesta mitään irti saa, vaik käyttäis mihin tarkoitukseen… :slight_smile:

8

Eikö se ole pelkästään positiivista, että tuleva ammattilainen on kiinnostunut asiakkaistaan? Avauksesta kävi kyllä homman nimi täysin selväksi. Kertoisin kokemuksistani jos niitä olisi

9

Pahoittelut jos joku koki tämän jotenkin tunkeilevana. :frowning:

Tarkoitus on päästä sisälle aitoihin kokemuksiin ja sitä kautta kehittää omaa näkökulmaa.

Olen vilpittömästi tämän asian kanssa liikkeellä eli kyseessä ei ole mikään “salainen tietojen utelu”.

Tarkoitus ei ole saada edes arkaluontoista tietoa vaan ihan rehellisiä mielipiteitä.

Toivottavasti kukaan ei nyt koe ammattihenkilöitä vähemmän positiivisena tämän kyselyni takia, tarkoitus meillä on kuitenkin olla aidosti avuksi ja olla tukena elämän varrella!

Ihanaa että näinkin moni on vastaillut tänne ja kiva että positiivisia näkemyksiä on antaa.

Käyn täällä päivittäin lukemassa kertomuksia ja vastailen tarvittaessa jos haluatte jotain kysellä.

Kiitos!

10

^ Nou hätä minun osalta… :slight_smile:
Enhän olis vastaillu mitään jos olisin itse kokenut asian jotenkin “tungettelevana” ja varmaan Nnaanalla sama homma.?
Tuskin hänkään olis mitään kirjoitellu jos olisi kokenut asian jotenki pahana… :unamused:

Ja mulle voi kans esittää kysymyksiä jos joku jäi mietityttää (tai opiaatti korvaushoidosta ylipäätään) kun ei mulla niin suuria salaisuuksia ole tätä ylläpitohoitoa ajatellen, ettenkö niistä voisi täällä “kasvottomana” puhua, kun suurin osa ihmisistä tietää mun tilanteen ihan näin in real life too… :slight_smile:

11

No tuota, yleisesti, potilaan/asiakkaan kohtelu riippuu ehkä liian paljon siitä ihmisestä, joka on hoitamassa/vuorossa tms… Jepuliskepulis, kaikki on vaan i h m i s i ä, mutta joskus toivoisi, että ihmisen ammattirooli pitäisi paremmin :confused: . Eli menkööt kahvihuoneeseen purkamaan potutuksiaan, älköötkä oksentako elämänketutustaan/työturhautumsta tai vodevö hoidettavaan :unamused: !!!

Onko tuomittu? On.
Esim.
Nnaanan ylemmä mainitsema itsetuhoisen ihmisen kohtelu ensiavus/osastol oli j o s k u s hyvin loukkaavaa, Joskus taas ymmärtävää. Juuri tuo “on meillä oikeastikin sairaita potilaita” (jonka sain aikoinani kuulla minäkin) on toooosi kökköä. Hyvä kokemus taas oli se, kun lääkäri pahoitteli hoitajan puolesta, että “…ikävä, että joudut tuollaista kuuntelemaan -hoitalalla o n ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu” :confused: . Niin on. KYSYMYS ketjun aloittajalle emminänimeämuista: onko alalle pyrkiville soveltuvuustestejä??? Jos on, mihin ammatteihin?

Hoitoa olen saanut, kun hoitoon asti olen päässyt, sehän tietty on tärkeintä :confused: .

Sekin jäi hyvänä kokemuksena mieleen, että kun olin lojunu iltapäivästä aamuun ensiavus, hoitsu oli päättänyt tuoda mul aamiaista (ei kai tuo niin ensiavus ole sääntö, en minä muista…). Jotkut pikkujutut, pienet inhimillisyyden hyvän puolen, vaiks ystävällisyyden osoitukset voivat merkitä vaikeas tilantees paljon :slight_smile: !!!

Psykiatrises hoidos tulin useinuseinusein tuomituksi päihdeongelmasta (jota täs muodos ku mul -bentsoriippuvuus, aiemmin väärinkäyttö-, ei olisi ilman psykiatrista hoitoa tullut… :confused: ). Kun kieltäydyin ketipinorannoksen nostosta perusteella “en halua leptizombiksi”, päivystävä shrinkki kysyi, haluanko sitten mieluummin bentsozombiksi :open_mouth: . (Jos noista pitää valita, vastaus on “no takuulla haluan” :mrgreen: )

En ole vakuuttunut siitä, että kaikki psykiatrit tuntevat tahdosta riippumatonta hoitoa koskevaa lakia. Tai lääkärit yleensä. Omal kohdal on (vain) kerran uhattu, kun olin itsetuho-/laitoskiertees, että “minä kyllä kirjoitan sulle tarkkailulähetteen” (tyhmempikin olisi tajunut, että en todellakaan ollut psykoosissa), siis pelkän itsetuhoisuuden perusteella. Joo no ei kirjoittanu, kun luin hälle lakia… :mrgreen: . Sitävastoin erityisesti psykiatrisesti sairaiden kroonikkopotilaiden oikeudellinen asema on heikko. Jos ihminen esim. on itsetuhoinen ja päätyy ännännen kerran jonkun toimittamana yleissairaalaan, sieltä pirautetaan hoitavalle lääkärille, joka puhelimes päättää, mille psykiatriselle osastolle lähetetään. Joskus KUKAAN ei mitenkään tutki, onko potilas psykoosissa silloin, kun hänet psykiatriseen osastohoitoon määrätään :open_mouth: . Minusta hoitava lekuri vois aivan hyvin puhua potskun kanssa, sillon ku hänel soitetaan… :frowning: . Yksi psykiatrian pakkohoitolain välttämättömistä ehdoista on psykoosi, pentele. Muodostuu niitä “käytäntöjä”, joiden mukaan toimitaan… :frowning: . Vai onko se sittenkin niin, että pelkkä epäilys riittää, voi olla… :confused: . Mut joskus tilanne on aivan selvä, että ihminen e i totisesti ole psykoosissa ja perusteina käytetään jotain “no mutta onhan se nyt selvää että hän ei ymmärrä omaa parastaan blablablaata”, mikä ei riitä perusteeksi VAPAUDENRIISTOLLE :imp: .

Parasta palvelua ainakin tässä kunnassa saa nykyään verotoimistossa :sunglasses:

12

Meikäläisen tyttöystävä aloittelee parhaillaan Lähihoitajakoutusta, ja pääsee sitten ensitöikseen hoitamaan meikäläistä! :laughing: Kovasti olen painottanut että mielenterveys- ja päihdepuolella näkisi mielenkiintoisimpia tapauksia, mutta kovasti taitaa tuo mennä paapomaan tylsiä wanhuksia :wink:

13

Mulle on suurinpiirtein ollut hyvää hoitoa.

Joskin välillä on leimattu narkkariksi, se on mielestäni kamalinta. Se ettei uskota kuinka paljon sattuu ja kuinka tarvitsee siihen hoitoa! Ja jos on saanut jotain hoitoa niin joku muu lääkäri kauhistelee ja on taas sitä mieltä, että narkkariksi olen ruvennut. Sitä uudelleen selittämistä ei oikein jaksaisi aina ja aina uudelleen selitellä.

Nyt uskottiin kyllä heti kun epäilen melonoomaa, kasvoihin yhtäkkiä kasvaneen hämärän luomenn takia. Se poistetaan ja tutkitaan.

Lääkärit on välillä hippasen pihalla itsekkin siitä, mitä voi ottaa toisten lääkkeiden kanssa. Apteekki yleensä osaa korjailla tilanteita.

Mulla on terkkarissa maailman ihanimmat hoitajat. Ei voisi parempaa pyytää tai toivoa.
Ottavat potilaan erittäin hyvin huomioon, ovat kilttejä ja tarkkaavaisia. Ei kerrassaan mitään valittamista.

Pari kertaa on käynyt niin, että kanta-palvelun kautta uusimani reseptit eivät olekkaan menneet perille. Hoitajat ja lääkärit on huolehtinut siitä, että saan reseptit puolen tunnin sisään siitä kun olen sinne soittanut. Hyvää, jopa loistavaa palvelua!

14

Tää on mun mielestä aika suuri ongelma, sikäli että vaikka ihminen olisikin joskus elämässään ollut narkkari, alkoholisti tms. niin tarvitseehan sellaisetkin ihmiset kivun hoitoa. Eli jos lähtökohtaisesti oletetaan, että kaikilla lääkkeillä aletaan pelleillä, kun joskus on niin tapahtunut niin onhan se nyt ongelma. Esim. selkäkivut tai mitkä tahansa voimakkaat kivut ihmisellä, niin ihan vittuiluhan se on määrätä niihin Panadol 1 g ja ehkä jopa Buranaa 800 mg. Eli jos lähtökohtaisesti ei enää koskaan uskota ihmistä, jolla on joskus mennyt huonosti, niin ei mene hyvin Suomessa. Silloinhan ne kipulääkkeet nimenomaan joutuu ostamaan kadulta, vaikka olisi lääkärin kautta saanut miedompia kenties tehokkaita kipulääkkeitä.

Ei koske nyt mua, eikä tuttavianikaan koska en kärsi tällä hetkellä kun migreenistä ja sitä nyt ei pkv-lääkkeillä muutenkaan hoideta. Mietin vaan tota, että täytyy toivoa, ettei koskaan sairastu vakavasti tai mihinkään kovin kivuliaaseen vaivaan. Tuossa on sellainen epäkohta, mitä mahdollisesti voisi miettiä. Kenties lääkäri voisi, sitten vaikka ottaa seulat, jos ei usko potilaan kipuja, ennen kun määräisi jotain voimakkaampaa kipulääkettä. Mutta se, että ihmisten kivunhoito täysin torpeedoitaisi menneisyyden takia, tai vaikka kyseisen hetken, jos katulääkkeetkään eivät riitä kipuun, niin kuulostaa aika kauhealta.

Edit: Itse olen saanut ihan hyvää kohtelua, paitsi yhdeltä sairaanhoitajalta im-yrityksen yhteydessä. Sitäkin kannattaa miettiä, että onko oikein vittuilla potilaalle, joka on ollut niin epätoivoisen masentunut että on yrittänyt riistää henkensä?

Toki nämä ovat yksittäisiä mätämunia, joita valitettavasti on joka alalla, muuten kohteluni oli tuolloinkin hyvää muiden sairaanhoitajien ja lääkärien kohdalta.

15

Mulla oli tässä vielä semmonen tausta, että olin pyytänyt, että lyrica lopetetaan. Ennen kuin sitä ehdittiin korvata, sain tajuttomuuskohtauksen toissä ja jouduin ensiapuun oudolle lääkärille. Samoin olin pyytänyt että tramal lopetetaan koska sen sivuoireet olivat niin pahat. Tätäkään ei oltu vielä korvattu, mutten syönyt sitä enää. Lääkäri ensiavussa totesi vain, että kai nyt sä saat tommosia kohtauksia kun kerran oikein tällä lääkityksellä haluat. Ei juuri halunnut auttaa. Vaikka enhän mä itse ollut niitä lääkkeitä itselleni määrännyt.
En ollut ottanut mitään liikaa. Olo johtui vain lyricasta, parannuin huomattavasti kun se vaihdettiin gabaan.

Ihmistä ei ikinä saisi lokeroida sen takia mitä ennen on ollut tai on edelleen.
Kipulääkitys on muutenkin suomessa aivan lapsenkengissä. Sitä ei edes täyskorvata. Mulla maksaa se hermokipulääkitys 30€/10pv. +tähän vielä 3x1000 parasetamoli päivässä ja 3x800 burana päivässä. Pannareita syön noin neljänä päivänä viikossa, silloin tietysti jätän parasetamolin pois listalta. Näillä on menty siis 15-vuotta.
En ymmärrä, mutta ilmankaan en pärjää.

Toivoisin kovasti, että kipupotilaat hyväksyttäisiin yhteiskunnan/terveyshuollon täysinä ihmisinä joilla on vamma joka ei välttämättä näy ulospäin. Vihaan yleistyksiä ja ennakkokäsityksiä!

16

Tämä on ehdottomasti suurimpia ongelmia joista ihmiset joutuvat kärsimään, jos papereihin saanut leiman olevansa huumeiden käyttäjä tai ex-käyttäjä. Saattaa olla todella vaikea saada asianmukaista hoitoa ja kohtelua kivun lievitys tarpeeseen. Ja sitten ihmetellään kun asiakas ostaa lääkkeitä kadulta.

17

Sikamaista! Saako lääkäri puhua potilaalle miten vain ja pitääkö tuollainen lääkäri potilasta edes ihmisenä? Nnaanallekin on sattunut kohdalle lääkäreitä, jotka puheidensa perusteella vaikuttivat suorastaan mielenvikaisilta.

18

^/^^ Mä oisin haistattanut kovaan ääneen tollaiselle “puoskarille” vitut, ja lähteny veke samointein…!! :imp:
Nuorempana en ihan niin herkkään sanonu takas jos jostain olis ollu sanomista, mut nykyään ei jaksa kuunnella yhtään jos joku alkaa heittelee jotain idioottimaista…!

Jotkut “lääkärit” kun kuvittelevat varmaan olevansa kaiken yläpuolella ja “jumalan” kaltaisia ylivaltiaita, joilla on varaa sanoa tai tehdä päätöksiä ihan oman mielen mukaan… Varsinkin tuolla julkisen terveydenhuollon puolella.
Mut kaiken helpoiten saa lekurin naaman vaihtaa väriä ja vitutuksen lähes tursuvan korvista, ku nousee kesken lekurin vittuilun ihan tyynenä ylös tuolista ja hymyilee, ja sanoo et mä lähden nyt oikean lääkärin luo tohon yksityiselle, ja kävelee pois… :laughing: :mrgreen:

19

Tästä tulee mieleen eräs kerta kun olin onnettomuudessa ja jouduin sairaalan kirurgiselle osastolle kahden viikon nukutuksessa pidetyn jakson jälkeen ja minulla oli toinen käsi halkaistu kahtia silleen että luut näkyivät ja oli tehty useita leikkauksia, niin että lihaksia amputoitiin. Voitte kuvitella kuinka kovaa kipua sellaisessa tilassa on ja tosiaan asiaan.

Jouduin monta päivää itkemään ja huutamaan tuskasta kun heidän mielestään entiselle huumeiden käyttäjälle ei voi antaa voimakkaita kipulääkkeitä, eli opioideja/opiaatteja. Lopulta sain pyydettyä paikalle tulemaan toisesta kaupungista virallisesti erityisesti vaikeisiin kiputiloihin erikoistuneen kipulääkärin. Hän totesi vaan ettei voi uskoa todeksi miksi minulta oli evätty asianmukainen kipulääkitys ja hän sanoi ettei menneisyydellä ole väliä vaan ihmisen on saatava kipuun paras mahdollinen apu mitä vaan on mahdollista antaa ja sitten määräsi minulle isot annokset oksikodonia ja fentanyylia päiviksi osastolla. Huomasin kyllä joissain hoitajissa sen, että luulivat minun haluavan voimakkaita lääkkeitä tyyliin muuten vaan, koska tiesivät huume historiani.

En toivoisi tälläistä edes pahimmalle vihamiehelle, että joutuu taistelemaan kivunhoidon saannin suhteen, jos on oikeasti on kovaa tuskaa kivusta.

Kipu opettaa :smiling_imp: :imp:

20

^ ei kerta kaikkiaan!! Uskomatonta paskaa! Miten ihmistä voidaan kohdella näin?! :imp:

Saitko mitään kipulääkitystä kotiin? :open_mouth: