Mielialalääkkeet

Söin 1,5kk Sertalinia ja lopetin 3 päivää sitten lääkärin suosituksesta. Tänä aamuna alkoi sit noi tutut mukavat sähköiskut ja muut vittumaiset lopettamisoireet vaikka annoskin oli pieni (alussa 30mg, myöhemmin 60mg.) Seuraavaksi olis vuorossa Cympalta, jota olis tarkotus alkaa huomenna syömään mut saa nyt nähdä.

Aika kattava kokoelma mielialalääkkeitä tullu testattua ja syötyäkin pitkiä jaksoja tässä n. 4 vuoden aikana ja kaikki ne on haittavakutuksilta samanlaisia seksihalujen tappajia ollu, joka on kieltämättä nuorella iällä aika perseestä. :unamused:

Onhan niistä paljon apua masennukseen ja mielialaan, noh riippunut lääkkeestä mutta alkaa tuntuu et parempi olis olla ilman…

Ulkomuistista lueteltulta käytössä on ollut ainakin:

Cipralex
Sepram
Seroquel
Mirtatsapiini, Remeron
Efexor, Venlafaxine
Sertalin

Kertokaa kokemuksia, mitä suosittelette ja mitä mieltä esim. Cympaltasta?

Kallis on Cympalta vieläkin ja lekuri kirjotti suoraan isoimman paketin eli tämän, 60mg 98fol enterokaps, kova (Reseptilääke) hinta 144.08€ apteekissa on lääkkeet vielä.

Sertalinin lopetuksen alotin lääkärin ohjeen mukaan viikkoa ennen syömään puolikasta ja siitä oli tarkotus vaihtaa sitten suoraan Cympaltaan. Sertalinit loppu sillon kolme päivää sitten ja cympaltat on jääny nyt rahatilanteen takii hakematta…

Mulle annettiin Cymbaltaa, jotta se väsyttäis illalla ja saisin nukuttua. Samaan vaivaan annettiin mm. mirtazapiinia. Cymbalta ei vaikuttanut mitenkään, mirtazapiini väsytti aina koko seuraavan päivän.

Koska ei oo mitään masennusta tms., joten en enää noihin koske.

Mul on kokeiltu useampaa aikoinaan, ei sopin Efexor lainkaa (jouduin lopettaa sivuoireiden takia) ja Suprium sopi parhaiten… Tosin sitä oon nyt sellaset 4-5v vetän ja yritin pari kertaa päästä irti kerral; ei siit fyysisiä viekkareita tule mut on niin masentunu et teki mieli tappaa ittesä. Nyt oon 2-3kk:tta vähennelly et jos mieli-alat vaihtelee ni vaihdelkoon, mut 350mg/pv sijaan otan korkeintaa 150mg korkeintaa kolmest tai neljäst viikos. Mut mitä muistelee masennuslääkkeist ni vaikka masennust ei olis ni ei kyllä nauratakaan; kaikki on sumuista ja lähimuisti tosi huono! Mä epäilen nykyää hyvin vahvast et koska noita tykytetään ihmisille kokoajan joka oireeseen, ni tarkotus on sekä voitot lääkeyhtiöille (provikat lekureille); että ihmisten silmien sulkeminen kaikelta pahalta… Ei oo resursseja terapiaan ni annetaan respa kouraan ja sillä pitäis hoitua kaikki ongelmat jotka ovat kertyneet useiden vuosien, jopa vuosikymmenten aikana mieleen ja määrittelevät oman itsen ja ympäröivän maailman väärin. Mikäli ne auttavat jotakuta, ni ei mua haittaa jos niitä syö, mut mä tahdon ainakin oppia näkemään tän maailman niin; et en masentuis joka asiasta vaikka se persoonaani kuuluukin. Syötkö e-pilsuja? Jos et ni kokeile mäkikuismaa; auttaa lievään ja keskivaikeaan masennukseen. Tosin se poistettiin luontaistuote-kaupasta muutama vuos sit ku sil on hyviä ominaisuuksia niin paljon ja sit on paljon vaikutuksia joista ei tiedetä. Mä keräsin ite taas tänä vuon, mut ei hirveest voi käyttää ku e-pilsujen vaikutust heikentää tosi paljon.

Tervehdys!

Olen syönnyt Efexoria jo 6-7 vuotta ja annokseni on ollut 300 mg vrk joka on nyt pudotettu 225 mg:aan. Mieleni tekisi päästä eroon koko Efexorista mutta minulla on edelleen ahdistusta ja pelkään syksyllä tulevaa oikeudenkäyntä jossa syyttäjä vaati minulle ehdollista vankeustuomiota. Pelkään että saankin ehdotonta ja kovat sakot sekä rikoksentekovälineen takavarikointia. Efexorin lopettaminen aiheuttaa ilmeisesti kovat reflat? Olisi kiva tietää miten lopetus olisi syytä tehdä. Kuinka pudotus tehdä esim. 225 mg → 150 mg → 75 mg → 0 mg. Kuinka pitkään pitää taukoa ennen kuin pudottaa annosta tuon 75 mg? Pitäisikö hankkia vielä 37,5 mg nopeita nappeja?

VH

Koska en halua perustaa uutta threadia, niin laitan kysymykseni tänne, eli:

Itselläni on toipuminen hyvin loppusuoralla. Alkoholia en enää käytä paljoa, paniikkihäiriö on kadonnut, mutta
derealisaatio ja depersonalisaatio vaivaavat yhä. Tätä tilaa on itselläni kestänyt yhtä mittaan jo 4,5 vuotta.

Olen käyttänyt ainakin kolmea eri lääkettä(Citalopram, Cipramil ja Sepram) n.3 vuotta tuloksetta. Olisiko kellään kokemuksia siitä, mikä tähän vaivaan sopisi parhaiten? Kiitoksia etukäteen.

T. Calico Jack

Voisitko vähän tarkemmin kertoa oireistasi?

Siis derealisaatio ja depersonalisaatio kyseessä, tarkemmin sanoen dissosiaatiosta kärsin. Ilmeisimmin koulukiusaamisen johdosta on moinen vaiva tullut ja olen saanut diagnoosin postraumaattisesta stressihäiriöstä.

Psykologin mukaan lääkkeet + psykoterapia olisivat yhdessä paras ratkaisu. Olen kuitenkin päässyt omin voimin kaikesta muusta jo eroon, mutta vielä nuo pari vaivaa ovat jäljellä. Ei hirveästi ainakaan tällä hetkellä huvittaisi lähtä terapiaan, koska hinnat ovat niin julmetun kovia, enkä pääse kunnalliseltakaan puolelta. Tässä tämä pähkinänkuoressa.