En tiedä onko tää nyt ihan oikea foorumi kirjoittaa tästä asiasta, mutta ketuttaa näin jälkikäteen kuinka paljon “pahaa” tuo suosittu lääke cipramil/sepram/sitalopram ja mitä noita onkaan saanut mussa aikaan. Tai ennemminkin vienyt multa pois. Ko. lääke määrättiin mulle vuonna 2000 tai 2001 paniikkihäiriöön ja söin sitä tän vuoden alkuun asti annoksella 40mg/pvä.
Pääsin sit päihdepuolelta hoitoon ihan psykiatriselle puolelle ja tuo lääke ajettiin alas nopeassa tahdissa. Nyt oon ollut n. kuukauden kokonaan ilman. Tuntuu että nukun paremmin kuin ikinä (älkää ihmetelkö kellon aikaa, olen vuorotyössä ), jaksan harrastaa liikuntaa, siivota ym. ja nautin seksistä ihan uudella tavalla. Varmaan ainoa luultavastikin lopettamiseen liittyvä oire mulla on toisinaan tunne, että pinna on tosi kireellä ilman syytä, mutta kai tuokin loppuu ajan kanssa.
Oikeasti harmittaa tosi paljon, että vaikka en uskonut tuon lääkkeen vaikuttavan mitenkään mun persoonallisuuteen ja mielialaan, niin nyt jälkeenpäin nään että vaikuttihan se ja paljonkin. Jatkoin vaan vuosikaudet pillereiden popsimista mitenkään kyseenalaistamatta sitä. Pysyi ainakin paniikkioireet hyvin kurissa. Tosin uskon, että ois pysyneet vaikka olisin lopettanut jo 10 vuotta sitten. Päihderiippuvaiselle on vaan niin hiton helppoa kirjottaa vuodesta toiseen lääkettä kun lääkettä. Pysyypä toivottavasti poissa vastaanotolta. En tiiä, harmittaa vaan.
Tosi kurjaa . Mullekin on tuputettu aikoinaan SSRI-lääkkeitä ja kokeilinkin useampia, mutta menin niistä jotenkin aina niin huonoksi, että lopetettiin enkä ole katunut. Pisimmän jakson (n.puoli vuotta), kun niitä söin ja lopetin, tuntui kuin olisin saanut oman itseni takaisin! Että kyllä ne vaikuttaa. Joillekin ne ilmeisesti sopii ja saavat apujakin. Yksilöllistä sekin. Onneksi sä oot nyt kuitenkin tässä tilanteessa, etkä myöhemmin, ja se kuulostaa tosi hyvältä!
Moi. Mä pidän näitä mielipidelääkkeitä täysin turhina. Ne tuntuvat olevan mielivaltaisia lekurin arvauslääkkeitä.
Remeronia imin itteeni pari vuotta, eikä itse masennuksen aiheuttajaa eli alkoholin sisäänkaatamista huomioitu.
Monesti dokaamisen ja kaman käytön lopettaminen poistaa ne paniikit ja masennukset. Kun kuluu muutamia kuukausia ja vuosi ja tilanne on “normaalimpi”. mut voi olla potilaita, jotka uskovat vuorenvarmasti siihen roinaan, joka on täsmävaikutteinen paniikin, masennuksen, ahdistuksen ja rahahuolien pikapoistaja ja varman onnellisuuden tuottaja ja varmasti on tyyppejä, joille tosiaan käy kaikki lääkkeet erittäin hyvin ilman sivuoireita ja on lekureita, jotka vain jakelevat joutavii ja paskoi lääkkeitä. Jo omalle itsetunnolle on merkittävää olla lääkkeetön…
tämä vaan mun näkemys, ei yleistys. onneksi olkoon tästä tilanteestasi.
Mä yritin alasajaa ssri-lääkkeitäni puolentoista vuoden raittiuden kohdalla. Masennus hyökyi päälleni tsunamin lailla. Olen päättänyt syödä näitä myrkkyjä hamaan loppuun saakka. Haluan elää raittiina, puhtaana ja suht järjissäni.
Mihin mä joutuisin ilman ssri-lääke Seronilia, varmaankin helvettiin. Pari kertaa mä olen sen pois jättänyt ja seuraukset ovat olleet kamalat. Mä niitä popsotan lopun elämääni joka helkutin päivä enkä ikänään jätä pois!
Mä luulen, että Soikanteleella on vähän samanlainen juttu. - Nimittäin joutuu lopun elämänsä käyttämään kannabista, vaikka kävis kuinka terapeutilla.
Mun masennukseeni ei pure minkäänlainen aivopesun muoto! Se on mulla varmasti “aivosairaus” .
Minulla on myös erittäin huonot kokemukset mielialalääkeistä. Aiheuttivat vain ikävyyksiä vaikka monia kokeiltiin. Eräs huippupsykiatri toteskin kuten 1970, että homma on ihan arvailua kun ihmiset ovat niin erilaisia eikä aivojen toimintaa niin tunneta. Toisille sopii toisille ei.
Nytkin mennään n.1.6g/pv kun lääkärin määräämä annos on 2g/pv. Psykoterapia toimii ja mieliala koko ajan paranee! Käytän siis lääkkeeni kyljessä vielä terveellistä ruokavaliota, kuntoilua ja erikoislääkäreidenkin terapiapalveluita (heillä on hallussa erilaisia tekniikoita joita myös eri psykoterapeutit käyttävät työssään), meditointia unohtamatta.
Ssri-lääkkeistä mielipiteeni on kohtuullisen jyrkkä ja negatiivinen mutta pakko se on myöntää, että pienelle prosentille ihmisistä ne tuovat mitä ilmeisemminkin enemmän hyvää kuin pahaa kun katsoo kokonaistilannetta. Oma kokemukseni näistä psykoaktiiveista on pelkästään negatiivinen ja vaikutukset olivat joissakin tropeissa sellaiset, ettei edes tunnistanut enään omaa itseänsä ja suhtautuminen ulkomaailmaankin muuttui vinoutuneeksi ja kaikenlisäksi syntyy myös riippuvuus. Vieroitusoireita ei sitten kannata sekoittaa masennuksen uusimiseen sillä joillakin ihmisillä käy niin, että nämä kemikaalit vain kroonistavat sen depiksen…
Niin no kylhän se Soikanteleellakin menee niin kauan kun elämä on pelkästään nousujohteista, eikä mitään saatanallista kerry polulle. Katsotaan sitten tilannetta pidemmällä aikajanalla.
Ei elämän kuulu olla pelkästään nousujohteista sehän nyt on selvä. Minun polullani on jo saatanat ja pikku pirut tavattu :mrgreen: Minä tavallaan koen joka päivä olevani “yliajalla” koska kaiken järjen ja todennäköisyyksien mukaan minun ei edes tulisi olla enään elossakaan niin ei sitä jaksa kaikista mahdollisista demoneista välittää.
Kyllähän kamaluuksia maailmaan mahtuu mutta tärkeintä on se miten keskittää oman intentionsa, miten suhtautuu asioihin ja millä tyylillä sitä täällä ylipäätään rullaa Sitäpaitsi ei ole olemassa mitään “aikajanaa” koska se on illuusio. Harhaa taas ei ole se, että nyt on lähdettävä töihin joka ei tunnu duunilta–>
Nyt ollaan asian ytimessä. Mieleen vaikuttavien lääkkeiden toimintamekanismeja ei tunneta. Esim. SSRI- lääkkeiden väitetyt toimintamekanismit ovat keksittyjä teorioita vailla tieteellisiä todisteita.
Psykiatriset “hoitomenetelmät” ovat pääasiassa vain uskomuslääketiedettä. Ennenmuinoin mieleltään epävakaita psyykkisesti pahoinvoivia potilaita hoidettiin mm. poistamalla heiltä sisäelimiä, antamalla insuliinishokkeja, säikyttelemällä, riiputtamalla heitä erilaisissa härveleissä, heittämällä heitä jääkylmään veteen samalla nopeasti lukien erilaisia raamatunlauseita, antamalla sähköshokkeja, aiheuttamalla aivovammoja mekaanisilla työkaluilla aivoja sörkkimällä ja sen sellaisilla hoitotoimenpiteillä. Koska kyllä lääkäri tietää mitä tekee. Kyllä se tietää kun se vaan pistää naamalleen tuollaisen kyllä-minä-tiedän-mitä-olen-tekemässä- ilmeen ja tekee vaan.
Psykiatristen hoitomenetelmien kummallisuus on aina ollut siinä, että uskomuksen mukaan psyykkiset pahoinvointitilat paranevat toimenpiteillä joita ei tulisi mieleenkään kohdistaa ns. terveeseen henkilöön. Koska terve sairastuisi niistä varmasti. Ja usein myös invalidisoituisi pysyvästi.
Tavallinen ihminen usein erehtyy luulemaan että psykiatrian tarkoitus on auttaa psyykkisesti pahoinvoivaa ihmistä voimaan paremmin. Siksi pahoinvoivat ihmiset hakevat jopa vapaaehtoisesti psykiatriasta vastausta ongelmiinsa. Oikeasti psykiatria on aina ollut ensisijaisesti sosiaalisen kontrollin keino. Sen tarkoitus on tehdä ympäristölle häritsevästi käyttäytyvistä ei- toivotuista henkilöistä harmittomia, vähemmän ikäviä. Joskus heidät mieluiten suljettiin laitoksiin pakkopaidoissa. Nykyisin on muotia tehdä kemiallinen lobotomia. On vaikea tänä päivänä tajuta miten joskus ihmiset halusivat vapaaehtoisesti jääpiikillä silmän yläluomen alta suoritettavan lobotomian itselleen vastauksena henkiseen pahoinvointiinsa. Tulevaisuudessa tod. näk. ihmetellään että oli tämä aika, kun ihmiset halusivat vapaaehtoisesti myrkyttää itseään psykiatrisilla lääkkeillä vastuksena henkiseen pahoinvointiinsa.
Noista vanhanaikaisista toimenpiteistä edelleen käytössä on esim. sähköhoito. Koska se suoritetaan nykyisin lääkitsemällä potilas siten että sähköshokin järkyttävät vaikutukset…
…eivät näy päällepäin on helppo kuvitella että sen vaikutus on muuttunut jotenkin radikaalisti inhimillisemmäksi sitten 40- luvun, ja siksi se on hyväksi ihmiselle.
Koska aivojen invalidisointia psykiatrisena hoitotoimenpiteenä ei enää suoriteta mekaanisesti jääpiikillä aivoja tuhoten, vaan kemiallisesti lääkkeillä, luodaan illuusio että se on ihan okei. Paljon inhimillisempi keino tuhota aivoja.
Ja koska näiden erilaisten toimenpiteiden vaikutuksena on havaittu erilaisten psyykkisten pahoinvointitilojen sekä häiriökäytöksen lieventymistä, on vedetty johtopäätös että nämä ovat siis parantavia hoitoja.
[i]Päähän ampumisen on todettu hoitavan vakavaa masennusta hämmentävän hyvin. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, miten luoti vaikuttaa aivojen osien keskenäiseen toimintaan. Päähän ampumisen uskotaan vähentävän aivojen ylitoimintaa, mikä saattaa vaikuttaa masentuneiden ihmisten ajatteluun ja keskittymiseen.
Päähän ampumisesta tullee psykiatrian alalla yksi toimivimmista tulevaisuuden hoitokeinoista: 75-80% potilaiden lähipiirissä elävistä ihmisistä kokee hoitojen parantavan tai jopa poistavan oireita. Yleisimmin päähän ampumista käytetään syvän masennuksen hoitoon, kun yleisemmät hoitokeinot on huomattu hyödyttömiksi tai riittämättömiksi.
Elämänmenossa on seurattu lukuisten vakavasti masentuneiden henkilöiden päähän ampumishoitoja ja niiden tuloksia. Hoitojen huomattiin lopettavan aivojen yliaktiivisuuden mielialaa, ajattelua ja keskittymistä hallitsevissa osissa. Tutkijat vertasivat tulosta siihen, että stereot käännetään hiljaisemmalle kun ne ovat häritsevän kovalla.[/i]
Itselläni kokemus lähinnä mirtatsapiinista joka tunnetaan kauppanimilla Mirtazapin ja Remeron. Unettomuuteen määrättiin tarvittaessa otettavaksi, ei siis jatkuvaksi kuuriksi niinkuin sitä käytetään masennuksen hoidossa.
Kokemus ei huono, ei erityisen hyväkään. Ihan hyvin sillä nukkui usein, eikä pahoja sivuvaikutuksia ollut kun otti vain silloin tällöin. Nykyisin onneksi nukun aika hyvin ilman mitään lääkkeitä, melatoniinin saatan joskus ottaa.
Ai niin olihan mulla ihmeellisen sekavana vuonna 2007 kuuriluontoisena sellainen antipsykootti kuin Peratsin, pienimmällä mahdollisella annoksella onneksi. Silloinhan olinkin jonkun aikaa olevinani ihan viri viri tööt tööt.
Mutta lääkehoitoihin en missään nimessä suhtaudu mustavalkoisesti, koska kuten moni muukin todennut, olemme kaikki yksilöitä ja yksilöllisiä ovat vaivamme, oireemme ja aivokemammekin.
Jollekin voi oikeasti olla äärettömän tärkeää että käytössä on oikeanlainen lääkitys. Jotkut voivat oikealla lääkkeellä välttyä jopa itsemurhalta.
Noita SSRI-lääkkeitähän muuten määrätään aika paljon paniikkeihin ja ahdistuksiin, jotka yleisiä juuri päihdeongelmaisilla. No, ehkä pienempi paha nuo SSRI siihenkin vaivaan, kuin bentsot.
Viittasin vain tekopyhyyteen miten suhtaudutaan itselääkitsemistarkoituksessa kadulta saatavia päihteitä käyttäviin versus lääkärin vastaanotolta reseptillä samoja kemikaaleja käyttäviin. Kun ihminen itse lääkitsee itseään kemikaalilla hänen ongelmansa katsotaan olevan päihteen käyttö itsessään. Kun ihminen käyttää kemikaalia lääkärin kirjoittamalla reseptillä on se hyväksyttyä koska sitä katsotaan käytettävän johonkin toiseen häiriötilaan. Otaksuman mukaan “asiantuntija” tietää aina ihmistä itseään paremmin mitä ihminen tarvitsee.
Järki tietenkin jo sanoo että terveellisintä olisi olla käyttämättä mitään kemiallista valmistetta. Erilaisilla terveellisillä elämäntavoilla, ympäristötekijöiden muutoksilla ja ei- kemiallisilla toimenpiteillä on paljon parantavampi vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin kuin kemikaaleilla joiden vaikutusmekanismeja ei tunneta ja joilla lääkitään oiretta. Ja varsinkin joihin jäädään joko psyykkisesti tai sekä psyykkisesti että fyysisesti koukkuun.
Tässä on muuten hyvä ja laaja- alainen sivusto aiheesta:
Omalle addiktiolleni tekee hyvää se, että lääkkeet otetaan avoimesti ja lääkärin määräyksestä. Mitään pkv-hassutteluja en voi enää ikinä käyttää, mutta ssri-pillerit ovat ihan jees.
Kaikki säätäminen häiritsee mielenrauhaa. Lain tällä puolella pysyminen on puhtaan/raittiin ihmisen puuhastelua.
Addiktiohan on addiktio, ja esim. päihdetyön ja päihdehoidon kannalta ei ole merkitystä sillä, onko bentso- tai opioidikoukussa oleva asiakas saanut ne lääkkeensä lääkärin resepteillä vaiko katukaupasta.
(Päihdehoidossahan on asiakkaana myös lääkäreita, jotka ovat kirjoitelleet niitä itse itselleen, vähän niinkuin AA:n toinen perustaja tri Bob Smith pirtua aikoinaan : )
Viime vuosina on mediassakin kerrottu jonkin verran yksityisen sektorin lääkäreistä, jotka kirjoittelevat auliisti kaikkia asiakkaan pyytämiä lääkkeitä, ja heiltähän sitten pitkän linjan huumeidenkäyttäjätkin saattavat hakea bentsojaan.
Monien mainitsemat mielialalääkkeet eivät sentään varsinaisesti päihdytä, joten niitä ei varmaan kukaan voi käyttää päihtymistarkoituksessa eikä niitä näin ollen liikkune juurikaan katukaupassakaan. Toisin kuin vaikka niitä bentsoja.
Bentsoillahan tehtiin hitsin moinen karhunpalvelus ihmisille männä vuosina. Ensin niitä annettiin sumeilematta joka taholta, ja sitten ihan yhtäkkiä huomattiin että näähän onkin varsinaisia paholaisen pillereitä, ja sitten niitä ei saanutkaan enää juuri mistään. Bentsokoukkuun ajautuneet ihmiset joutuivat hätään, joka joillakin jatkuu edelleen.
Sitten näitä ihmisiä pallotellaan tuolla. Menevät terveysasemalle anomaan bentsorespaa, siellä sanotaan että ei tipu, mee vaikka päihdeklinikalle. Päihdeklinikalla sanotaan että täältä nyt ei ainakaan tipu, bentsot ovat saatanasta!
Mitä jää? No, katumarkkinat ja sitten ne harvat yksityislääkärit, jotka eivät paljon kysele kunhan saavat palkkionsa.
Tuo ihmisten pallottelu eli juoksuttaminen luukulta luukulle minulta saa joskus pikkusen hihat palamaan ihan IRL,. Kun eihän ne asiakkaat välttämättä itse tiedä että yhteiskunnan linjaus on pikkusen muuttunut nuiden pampuloiden sun muiden bzd-tuotteiden suhteen. Heille olisi voitu jo siellä ensimmäisessä paikassa, esim. terveysasemalla, sanoa että tuskimpa näitä mistään julkiselta sektorilta saa enää mistään, ja samalla ystävällisesti ehdotella vaikkapa vierottumista koko tropeista. Vierotushoitoa voi sitten mennä kysymään jo sieltä päihdeklinikalta.
“No, katumarkkinat ja sitten ne harvat yksityislääkärit, jotka eivät paljon kysele kunhan saavat palkkionsa.”
On siirtynyt kadulta Tor-verkkoon (monille sosiaalitoimisto maksaa nettiyhteyden ja käytettyjä laitteita saa melkein tai aivan ilmaiseksi). 10 tabletin liuska Diapamia maksaa noin 50 €. Tuo vastaanotoilla ravaaminen saattaa olla jopa harrastus siinä missä ravitoto joillekin muille.
), jaksan harrastaa liikuntaa, siivota ym. ja nautin seksistä ihan uudella tavalla. Varmaan ainoa luultavastikin lopettamiseen liittyvä oire mulla on toisinaan tunne, että pinna on tosi kireellä ilman syytä, mutta kai tuokin loppuu ajan kanssa.
. Mullekin on tuputettu aikoinaan SSRI-lääkkeitä ja kokeilinkin useampia, mutta menin niistä jotenkin aina niin huonoksi, että lopetettiin enkä ole katunut. Pisimmän jakson (n.puoli vuotta), kun niitä söin ja lopetin, tuntui kuin olisin saanut oman itseni takaisin! Että kyllä ne vaikuttaa. Joillekin ne ilmeisesti sopii ja saavat apujakin. Yksilöllistä sekin. Onneksi sä oot nyt kuitenkin tässä tilanteessa, etkä myöhemmin, ja se kuulostaa tosi hyvältä!
Sitäpaitsi ei ole olemassa mitään “aikajanaa” koska se on illuusio. Harhaa taas ei ole se, että nyt on lähdettävä töihin joka ei tunnu duunilta–>
