Mieheni pakkoraittiusyritys

Mitäs jos yrittäisit ajatella, että käyt Al-anonissa vain voidaksesi itse paremmin, etkä pystyäksesi jättäämää tai olemaan jättämättä miestäsi? Sinulla olisi siten ehkä helpompaa. Ja mitäs jos pyytäisit avaimet pois mieheltä? Rajojen vetäminen ja pitäminen on helpompaa ilman tuollaisia yllätyksiä.

Tuskin miehesi halusi sinua mitenkään ilahduttaa. Pikemminkin pidän tuota “liikettä” mustasukkaisuutena. Sehän on inhimilliselle ihmiselle luontainen ja normaali taipumus. Alkoholisteilla sekin vaan on muuttunut sairaalloiseksi tunteeksi, lähes luulotaudiksi. Ei kaikilla suinkaan, mutta valitettavasti useimmilla.

Että pakka menisi vieläkin enemmän sekaisin: Mustasukkaisuus liittyy myös läheisriippuvuuteen. Monen moni vaimo on mennyt ihan häpsingilleen kun mies on raitistunut Aa:ssa tai jonkin muun ulkopuolisen tahon avulla. Se on johtanut eroihin, koska läheisriippuvainen ei ole mielensä pohjukoissa voinut hyväksyä sitä, että “joku muu” kuin juuri hän sai kumppanin raitistumaan. Tämä on rankka väite, mutta kokemuksiin perustuva kuitenkin. Sitä on läheisriippuvaisen melkein yhtä vaikea niellä kuin juovan alkoholistin hyväksyä väitettä, että hänellä on alkoholiongelma.

Poistunkin tästä jo kaiken varalta kauas takavasemmalle, koska etiäiseni kuiskivat, että kohta tulee lunta tupaan. :sunglasses:

Vitsit kun alkoi naurattaa. En mä nyt ihan lumipalloja visko, koska kyllä tossa on vinha perä.

Ja sitten on vielä sekin, että läheinen usein kuvittelee, että se juomaputkien välissä oleva ihana hyvittelijä on se alkoholisti raittina. Mikä kamala märän rätin isku kasvoille onkaan, kun alkoholistista raitistuttuaan tuleekin “tavallinen kuolevainen”. ja eihän raitistunutta alkoholistia voi edes ohjailla kunnolla, kun ei se käyttäyty ollenkaan totutun mallin mukaan.

:bulb:

Käsitän, että mieheni ei mun parasta siinä ajatellut kun tuli kotiini odottelemaan mua. Ikävää mutta totta! Mieheni lempparibiiseihin kuuluu muuten Metallican sad but true… :laughing:

Alkaa todellakin tuntua, että pian ainoa oikea ratkaisu on ero. Mieheni kokee, että painostan häntä raittiiksi. Juuri sen takia hän ei varmastikaan raitistu aikoihin. Pitäisi antaa hänen itse oivaltaa asioita ja antaa hänelle tulla sellainen tunne, että hän on itse itsensä vuoksi päättänyt raitistua. Mutta tuntuu, ettei se onnistu niin kauan kun elämme parisuhteessa.

Surullista kun oikeastaan KAIKKI pyörii alkoholin ympärillä -siltä ainakin tuntuu. Mieheni on niin oikukas viime aikoina ollut, että en aina tiedä johtuuko se tuosta myrkystä vai mistä. Kenties siitä, ettei hän itsekään osaa päättää juodako vai raitistua.

Pyydän mieheltäni avaimet pois, koska mielestäni pitää seistä sovitun takana ja jos ei seiso, niin jonkinlainen seuraamushan siitä pitää tulla.

Mieheni on myös tutkinut tietokonettani, esim. messenger -keskustelulokeja yms… Hän ei taida kunnioittaa eikä luottaa ollenkaan.

Meinas jäädä yöunet vähiin… Mieheni kun sai päähänsä tulla luokseni klo 2 yöllä, vaikka oltiin sovittu että näemme vasta tänään. Hän joi eilen omien sanojensa mukaan 4 olutta. Eli ei hän ilmeisesti humalassa ollut. En käsitä, miksei mieheni voi kunnioittaa mitään sovittuja asioita -saati sitten yöuniani! Heräsinhän siihen kun hän ovi kävi… :imp:

Herään töihin joka arkiaamu ennen klo 5. Mieheni vain sanoi, ettei saanut unta kotonaan. Eli toisin sanoen ei hän ajatellut taaskaan minua.

Raivostuin hänelle ja sanoin, että avaimen haluan häneltä pois! Hän lähti kotiinsa -unohti tosin palauttaa avaimen! :unamused:

Musta näyttää tosiaan siltä, että mies on saanut päähänsä, että sinulla on toinen suhde. Hän “ovelana” tuli tarkastamaan tilanteen.

Pidä kiinni halustasi saada avaimet takaisin. Koska ei sinunkaan alkoholistisi ilmeisesti pysty pitämään sinun sovituista rajoista.

Mitäs Räxy, jos vaihtaisit oveesi lukon. Ei tulis miehet avaimillaan sua häiritsemään kesken yöunien?

Ja entäpä jos tekisit ensin itsellesi selväksi, että haluatko oikeasti vaihtaa sen lukon. :sunglasses:

Kyllä se riittää, että pyydän avaimen pois mieheltäni. Ei nyt sentään kaikenmaailman miehillä ole avaimia mun kotiin! :laughing:

Taitaa tosiaan olla viisainta vaatia avain, vaikka mies kuinka lupaa, ettei enää tule omin lupinensa kotiini. Helppo luvata, mutta ei varsinkaan humalassa helppoa pitää lupauksiaan.

Niin ja voihan sitä luvata… Muutenkin on helpompi saada jälkikäteen anteeksi kuin etukäteen lupa.

Olkaa sit varovaisia, ettette kastele itseänne sillä pihalla, varokaa varsinkin ojaa. Ette mene sinne ojaan! Sinne ojaan ei sitten mennä! No menitte sitten kuitenkin. Höh. Nyt nää haalarit pitää tunkee pesukoneeseen. Menkääs omaan huoneeseenne, haluatteko muuten makaroonilaatikkoa vai jauhelihakastiketta?

Kun kerroin miehelleni meneväni työpaikan salibändyturnaukseen joko pelaamaan tai kannustamaan. Hän heti mustasukkaili miespuolisista työkavereistani. Mieheni myös kysyi heti, että onko siellä tarkoitus juoda tms…? Tuntuu, että mieheni keskittyy tällä hetkellä todella epäolennaisiin asioihin! Jos käyn ulkona & otan 2x kuussa, niin hänelle tulee siitäkin melkoinen ressi… :confused:

Kyllä tuo alkoholismi on niin monimutkainen sairaus, ettei sitä välillä voi käsittää. Ja vaikea erottaa alkoholistinen eli “pullon henki” -persoona todellisesta minästä.

:bulb:

Tuliko väärin ymmärrys? En tarkoittanut, että avaimia olisi muillakin. Sitä tarkoitin, että haluatko oikeasti, että se mies ei enää tule tietämättäsi.

(exjuoppo,kaikenmaailman mies)

Tuttu kuvio. Olin entisessä elämässäni (=lyhyesti, sinkkuaikoina) treffit kadunkulmaan sen yhden juopon kanssa. (Joka siis joi lopulta viimeisen viskipullonsa, rest in peace.) Siihen sattui joku ohikulkija kysymään, missä on xxx. Minä neuvoin.

Tämä juoppo sattui näkemään kauempaa, että seurassani oli joku. Voi sitä v— määrää! Totta kai hänen piti nähdä tilanne omalla tavallaan, vaikka emme enää siinä vaiheessa ns. olleet yhdessä. Hän oli jopa varmistanut soittaessani, etten vaan laita ykkösiä päälle (joten tulin sitten navettavaatteissa :unamused: )

No, loppuillasta (tai aika tuntui pitkältä, ei se ollut varmaan kuin puolitoista tuntia myöhemmin) olin järjestänyt koko jutun. Saanut hänet soittamaan (koska olin mukamas jättänyt jonkun jutun hänen luokseen tms) houkutellut hänet ulos, saanut hänet mustasukkaiseksi ja koska en sitten suostunut hänen kosintaansa niin olin kovin ailahtelevainen ja paha ihminen, joka toista viatonta vedättää.

:open_mouth: ja toisen kerran :open_mouth:

:bulb:

Mä kans kehottaisin katsomaan peiliin. Kaikesta hulluudesta huolimatta siinä on jotain imartelevaa, että toinen heittelee pikkukiviä ikkunaan aamuviideltä. Tai kämpii viereen pakkasesta.

Avaimet on avaimia. Mutta kenellä on kulkuoikeus mennä ja tulla sun reviirille, sun sydämeen?

Rakastan kyllä miestäni, mutta en vain periaatteesta halua antaa hänen kävellä ylitseni. Pitäisi kuitenkin pystyä seisomaan sanojensa takana. Jossakin toisessa tilanteessa olisi toki ihanaa vaikka hän keskellä yötä kömpisi viereeni. :slight_smile: Mutta välimme ovat hieman kireät erimielisyyksien vuoksi, joten on vaikeaa nauttia toisen läsnäolosta. Kesken yöunien muutenkin ei huvita ruveta käymään syvällisiä keskusteluja. :unamused:

Tämä sai minut todella hyvälle tuulelle.

Ehkä siksi, että minun kotini ulko-ovi ei ole juuri koskaan lukossa ja kerran eräs iäkkäämpi rouva sanoi minulle, että kotiini voi tulla kaikenmaailman miehiä.

Ja kerran kyllä tulikin, keskellä yötä. Eteisessä seisoi ja etsi jotakuta ihan muuta henkilöä. Oli siinä koirien raivossassa louskutuksessa vähän vaikea saada selvää niinkin epävakaasta puheesta. Mutta sain lopulta hänetkin taksilla hoidettua matkoinsa.

Tuli muuten mieleen, että juuri tämänt apauksen jälkeen tämä rouva sanoi, että kotiini pääsee sellaisia kaikenmaailman miehiä. Joten se olitkin sinä!

Mutta kyllä mä syosittelen Räxy, että et ala pelaamaan pingistä avaimilla. Jos otat pois, älkä enää ihan seuraavalla viikolla anna niitä takaisin kun hän lupaa, että ei ikinä enää.

Ja tuo mustasukkaisuus kuuluu varmaan osaltaan päihteilyyn yleensä. ja saa myös usein mahdottomia mittasuhteita. Huh.

Paloin siis, tuostakin. Maailma on pieni. :smiley: