Mieheni on alkoholisti

Suoraan tänään kysyin haluaako se olla enään kanssani, etten vaan jaksa tällästä enään. Hän halusi olla yhdessä ja kun kysyi haluanko minä… Hetken aikaa mietin, mitä jos sanon en? En kuitenkaan sanonut tuota hänelle.

Olemme anopin kanssa puhuneet tuosta, tänäänkin kun kävi meillä. Että hänet on saatava johonkin hoitoon, ei tuo ole normaalia käytöstä. Hänellä on takuulla joku mielenterveysongelma, jota yrittää alkoholilla turruttaa. Joskus hän on sanonut juovansa koska on paha olla, alkoholilla unohtuu kaikki ja on hyvä olla. Mutta mistä se paha olo tulee? Voi minulla olla ehkä yksi syy, miksi aloitti juomisen, kun ei aijemmin yhdessäolo aikanamme juonut juuri mitään. Ei hän exiään nähnyt erikoisemmin kuin vasta kun alkoi alkoholi tulla kuvioihin. Aijemmin, jos törmäsi, moikkasi ja siihen se jäi.

No, siis tässä on yksi syy: hän melkein kuoli nuorena lapsena, hän pyöräili kavereiden kanssa ja jäi jonkun ison auton alle, tyyliin bussi tai vastaava. Sydän pysähtyi 2 vai 3 kertaa matkalla sairaalaan. Hän kuitenkin parani ja on ihan tavallinen ihminen, kykenee kaikkiin samoihin asioihin ja töitä tekee. Olen silti miettinyt, onkohan hänellä kuitenkaan kaikki henkisellä puolella ihan täysin kunnossa? Oli kuulemma sitä ennen ollut kympin oppilas, sen jälkeen arvosanat romahti. Hän on käynyt nuorena poikana terapiassa ja syönyt mielialalääkkeitä.

En tiedä sitten onko siellä mielen syvyyksissä muhinut jotain joka nyt on tullut pintaan? Oireilee juomalla runsaasti alkoholia ja muilla tyhmillä jutuilla, joita ei tosiaankaan ole aijemmin tehnyt.

Vai yritänkö vain kehitellä itselleni jotain syytä hänen juomiselleen?

Yrität kehitellä jotain syytä hänen juomiselleen, yritä tsaada jotain järjerkeä järjettömyyteen.Miehesi on alkoholisti, tai ainakin kovasti sinne suuntaan menossa.Miehesi ei ole vaikea sanoa “ei” kavereilleen vaan hän ei halua sanoa “ei”.

olen ketjun kanssa samaa mieltä
— olihan tottakai minunkin eksälläni syy juoda, hyvä syy joka juontui vuosien takaa. Ymmärsin ja rakastin häntä. MUTTA SUURIMMALLAKAAN RAKKAUDELLANI MINÄ EN SAANUT HÄNEN JUOMISTAAN LOPPUMAAN.
Se on se syy, miksi sinun kannattaa miettiä tarkkaan mitä vastaat ko kysymykseen.
Juominen ei lopu ymmärtämisellä eikä rakastamalla!

Alkoholismi on tutkitusti osittain perinnöllinen sairaus, osittain ympäristötekijöistä johtuva. Tietyissä hoitopaikoissa on tapana tehdä hoitoon tulleelle alkoholistille sukupuu, jonne merkitään ne sukulaiset jotka hoitoon tulleen oman arvion mukaan ovat olleet alkoholisteja. Lähes poikkeuksetta tällainen yhteys löytyy, ja omankin puolisosi osalta olet sen tässä todennäköisesti pystynyt osoittamaan.

Ehdotin tuossa aikaisemmin sinulle, että yrittäisit käyttää voimavarojasi sen selvittämiseen, mitä käytännössä tarkoitetaan alkoholismisairaudella, ja miten se oireilee ja näkyy sekä alkoholistin omassa että läheisten elämässä. Tämä tieto on auttanut minua ymmärtämään, ettei ole olemassa mitään mielenterveysongelmaa joka johtaa alkoholismiin, tai muuta “tapahtumaa”, vaan nimeomaan on alkoholismi joka sitten johtaa mitä kummallisimpiin tapahtumiin ja mielenterveysongelmiin. Tutkimusten perusteella alkoholisteilla ei ole sen enempää mielenterveysongelmia kuin muullakaan väestöllä sen jälkeen kun he ovat lopettaneet juomisen. Sen sijaan runsas ja jatkuva alkoholinkäyttö altistaa monille oireille, joiden perusteella usein luullaan että henkilöllä on mielenterveysongelma. Tällaisia oireita ovat mm. väsymys, alakulo, masennus, ahdistus, ja pelkotilat. Fyysisiä oireita ovat mm.ylävatsaoireet. Näiden kanssa juova alkoholisti ramppaa lääkärissä etsien apua oireisiin, ei siis alkuperäiseen syyhyn joka on juominen (koska kieltäminen on osa sairauden kuvaa, alkoholisti ei itsekään pysty kertomaan paljonko juo).

Jos lähtee siihen ralliin, että alkaa etsimään syitä alkoholistin juomiselle, on lopullisesti hukassa. Aina löytyy joku syy juomiseen: nalkuttava akka tai akan puute, lätkäpelin voitto, tappio tai tasapeli.

Ellis

Noniin… Nyt mieheni eilen sanoi että on miettinyt sitä että jos me erotaan. Että haetaan avioeroa… Olenhan minä pyöritellyt eroa mielessäni, mutta … Ähh… En mä tiedä olenko mä sittenkään vielä täysin valmis eroamaan kun rupeankin tosipaikan tullen perääntymään, etten haluakaan?

Omistamme kaksi taloa, toisen ollaan juuri saamassa myytyä, sillä tavoin velat saamme maksettua kokonaan pois. Minulla olisi koulu alkamassa syksyllä, miehelläni alkaa työt ensi kuussa. Niiltä osin meidän elämä on parempaan päin menossa, vaikka miehen käytös on ollutkin sitä sun tätä…

Hei Musha, luin kirjoituksiasi ja ihmettelin että onkohan meillä sama mies ? :slight_smile: Niin tutulta kuulostaa, ihan tuonne lapsuusaikaan sijoittuvan “onnettomuudenkin” osalta. Minun mieheni tosin ei uhkaile erolla, meillä se olen minä joka asiaa mietin, en vielä ole ääneen miehelle sanonut, mutta anopin kanssa eilen asiasta puhuin samoinkuin oman sisareni kanssa jo aiemmin. Yritän pitää linjaa että jos tuon ero-sanan suustani päästän niin sitten myös erotaan.

Raskasta on kun itse näkee että metsään mennään mutta toinen vaikka tiedostaakin ongelman, ei lähde asialle mitään tekemään.

Voimia sinulle Musha! Uskon että omaa oloa helpottaa kun vihdoin tekee itse sen päätöksen miten mennään eteenpäin. Vaikea päätös jokatapauksessa, eikä kuviossa mukana olevat lapset mitenkään välttämättä helpota päätöstä.

Olen tänään lähinnä maannu sängyssä, kirjoitin yhteen vihkoonkin johon aina puran olojani, hyviä sekä pahoja. Tein sitä jo edellisen mieheni aikana. Sivuja on siis useammalta vuodelta.

Hän sanoi että ei tämä ole vielä lopullista, eron voi vielä perua, mutta kuulemma ei enään jaksa tätä tälläistä elämää, jatkuvaa riitelyä, miehen suusta “kun mä vielä suurimmanosan riidoista saan aikaseksi”. Kun kuulemma tämä asia ei ole mennyt mihinkään suuntaan.

En mä tiedä, kai mä olen jotenkin järkyttynyt? Vaikka olen itsekkin eroa miettinyt… Vaikka mies on ollut mitä on, niin silti ollaan joskus saatu puhuttua tulevaisuudesta, suunniteltu sitä. Tiedän että mieheni on sitä sorttia, että sieltä mennään mistä aita on matalin. Hän voi ajatella että ero on helppo pakotie, ettei tarvitse alkaa tekeen töitä että suhde saataisiin toimimaan. Mä taasen en ole luovuttaja tyyppiä, haluan tehdä kaikkeni suhteen eteen ja sitten vasta kun olen todennut ettei mikään auta, niin sitten vasta ero.

Jos me tästä erotaan, niin miten käy kouluni? Minulla ei ole ajokorttia, mieheni kanssa sovittiin se, saatiin siis sovittua pari kk sitten että hän kuljettaa minua kouluun, kunnes saan ajokortin hankittua. Koulunikin taitaa mennä ihan pieleen. Tässä on niin monta asiaa jotka menee pieleen jos hän päättääkin että nyt me eroamme.

Välistä tuntuu että hänen kaverinsa syöttävät näitä ajatuksia hänelle. Osa hänen kavereistaan on niitä jotka eroavat vähän väliä, no seura toki tekee kaltaisekseen. Eikä tietääkseni mieheni ole koskaan puhunut erosta kuin vasta sitten kun alkoi liikkumaan näiden kavereiden kanssa jotka eroavat vähän väliä.

Vanhempani eivät tiedä näistä asioista mitään. Toisaalta tekis mieli soittaa äidille ja pyytää käymään. Halaa vain äitiä ja kysyä “äiti mitä mä oikein teen, auta mua…”

Vaikka siis olen sitä tosissaan eroa miettinyt, mutta toisaalta olen aina ajatellut että olen mieheni kanssa lopun elämää. Vaikka hullulta kuullostaa, niin haluaisin mieheni kanssa vielä yhden lapsen.

En mä tiedä, kai mä olen vain niin sekaisin kaikesta

Vaikka elämäni on ollut ihan kamalaa, mutta jotenkin tuntuu nyt että koko elämä on täysin romahtanut. Vaikka siis mies antoi viitteitä ettei tämä ole vielä lopullista, mutta kai varaudun pahimpaan.

Haluan vielä yhden lapsen :frowning: En halua että lapsillani on eri isät. Olen myös sen joskus aikoinaan päättänyt, ennen kuin minulla ja miehellä alkoi mennä huonosti. Että JOS joskus eroamme, en enään ota uutta miestä enkä etsi sellaista. Tiedän että se tulee olemaan hankala päätös ja varsinkin yksinäisinä iltoina. Mutta en mä vain jaksa enään tälläistä mitä tämä elämä on miesten kanssa. Mielummin elän yksin ja omistan elämäni lapsilleni.

Niin, täähän voi olla meidän suhteen loppu tai uusi alku? Ollaan nyt aivan pohjalla, molemmat.

Vanhempani ovat jo vanhoja, yli 60v. Isäni kävi lähellä kuolemaa jo tänä vuonna, selvisi kuitenkin ja jatkaa osittain eläkkeellä osittain töissä. En halua näyttää heille että epäonnistuin suhteessani jossa olin edennyt jopa avioliittoon asti. En tiedä, ehkä ero ei tuntuisi niin pahalta, jos emme olisi menneet naimisiin. Minulle avioliitto on pyhä, sellainen että jos mennään naimisiin, siinä sitten myös pysytään.

muoks vahingossa tuli tuplana

Hei Musha85, mietippä omia kirjoituksiasi ja elämääsi… uskotko tosissaan tuon sopimuksen kuljetuksista pitävän? Eiköhän niitä aamuja, jolloin ajokyky on vähintäänkin kyseenalainen, ole tulossa enemmän kuin niitä aamuja, jolloin oikeasti saisit kyydin. Lähde vain ajamaan sitä ajokorttia nyt heti, ehdit hyvin vielä ennen koulun alkua !

Mies tuli avioero-papereiden kanssa. No, täytettiin ne, mies sanoi edelleen ettei tämä ole vielä lopullista, että tämän voi perua ihan milloin vain, siis jos hän katsoo että meillä menee paremmin niin sitten vetää jutun pois. Toisaalta haluaisin kyllä vielä yrittää, mutta ei tuokaan ole kiva, että saan sitten olla kokoajan varpaillani.

Jos me yritetään vielä, niin saisin koko ajan katsoa mitä sanon, miten sanon, ettei vain tule pahalla äänensävyllä. Riidat tulee yleensä siis siitä kun hän tekee jotain lähtee vaikka kalaan vaikka on luvannut tulla kotiin. Siitä syntyy riita. Plus kun mies ei edes ilmoita että menee kalaan. Osa riidoista olisi siis ihan helposti väistettävissä jos vain ilmottaisi että tulen myöhemmin kotiin, menin kalaan. Meillä ei siis ole mitään isoja riitoja, pieniä mutta paljon. Juuri tuosta alkoholista, ajankäytöstä kun on aina muualla kuin kotona ja minun huomiotta jättämisestä.

Kyllähän se on tosiasiana, että millainen kaveripiiri on, se vaikuttaa paljon. Kaverinsa on juuri sellaisia sinkkuja tai ei ole vakavaa seurustelua. Nehän juopottelee joka viikonloppu, mua taas ei innosta mikään joka viikonloppuinen juopottelu, kyllä siis joskus nuorempana muttei enään. Jonkut on “on-off” pariskuntia lapsineen, en tiedä mihin ne aina ne lapset laittaa kun lähtevät juomaan. En mä saisi lapsia, varsinkin molempia joka viikonloppu hoitoon. Ja kun ne eroaa ja palaa yhteen, asuvat yhdessä, eivät asu, ovat kihloissa eivät ole…

En oikein usko, että hän olisi aina menossa jos hällä kaverit olisivat vastuullisia perheen-isiä. Jotka toki ottavat joskus, muttei joka viikonloppu. Kaverit vaikuttavat loppujenlopuksi aika paljon. Ne antavat houkutuksia joista on vaikea kieltäytyä. Ja hänen kaverinsa, en usko, että niistä tulee ikinä vastuullisia perheen-isiä. Yhdellä miehellä on lapsia ympäri Suomea ja pettää koko ajan vaimoaan. Sitten tulee perästäpäin kutsu isyystestiin ja vaimo katsoo läpi sormien ja antaa anteeksi.

Kysyin oliko kertonut äidilleen asiasta, hän kertoo äidilleen aika paljon asioita. Hänen äitinsä on hyvin tietoinen meidän suhteen tilasta. Sanoi ettei ole kertonut ja että me ei puhuta tästä jutusta kellekkään että on avioero vireillä.

En tiedä, tuli vaan tunne että yrittääkö se oikeasti tolla saada mun ns. nyrkin ja hellan väliin? Että mä hoidan kodin, lapset, opiskelun/työn, ukon tarpeet ja näytän hyvältä. Yrittääkö sillä alistaa ja saada enemmän valtaa kun voi pitää minut koko ajan varpaillani kun saisin miettiä mitä voi uskaltaa sanoa?

Toiveenihan on, että pääsisimme tästä yhdessä ylöspäin, mutta … Mikään ei ole varmaa :frowning: Mies oli että voimme yrittää parantaa suhdettamme 6kk, sen harkinta-ajan, jos tilanne ei ole muuttunut, eroamme. Toisaalta, 6kk on lyhyt aika. Menetän vain 6kk elämästäni jos tilanne ei muutu. Mutta jos jotenkin ihmeellisesti saisimme asiat muuttumaan, silloin se on sen arvoista. Jos ei mitään ihmettä tapahdu, niin jatkan vain elämääni lasten kanssa.

Onko teillä mitään suunnitelmaa suhteenne pelastamiseksi? Kuulostaa vähän siltä, että esim. pariterapiaan hakeutuminen ei kuulu miehesi suunnitelmiin, oletko ehdottanut sitä hänelle? Liittonne eheyttämiseksi ei riitä se, että sinä yrität hyssytellä ja olla paljastamatta pettymyksen tunteitasi. Tarvitsisitte ammattiapua, ja sen lisäksi yhteisen tahdon liiton jatkamiseksi.

On miehellä kai jotain halua, kun sanoi että haluaisi vielä yrittää, mutta jos ei mikään muutu harkinta-ajan aikana, niin ei se muutu koskaan.

Täytyy yrittää jutella sen kanssa, onko se ajatellut mitä suhteen pelastamiseksi. Ei suhde pelastu vain pelkästään minun avullani, siihen tarvitaan kaksi.

Kyllä mieheni joskus mainitsi että on valmis pariterapiaan, mutta en tiedä haluaako enään sinne mennä?

Toisaalta mua ahdistaa tää koko asia, kun vaan voisi kelata siihen hetkeen kun kaikki on hyvin, menneessä tai tulevassa.

Voi hitto … Kävin salaa miehen facebookissa, kun ihmettelin yhtä naista jonka ilmeisemmin oli tavannut sunnuntaina. Kun kertoi olleensa kavereiden kanssa sunnuntaina sillä paikkakunnalla jossa se nainen asuu… Siellä hän oli yksityisviestinä laittanut jotain “mitä neiti puuhailee illalla?” ja että “voisko tulla kahville?” … Mieheni ei ole tullut vieläkään kotiin ja kello alkaa alkaa läheneen neljää. Ei vastaa puhelimeen vaikka huomasin tuolta netistä saunalahden sivuilta että on kyllä soittanut puhelimellaan 23:30 olin itse koettanut hetkeä ennen tuota soittaa eli siis kyllä on nähnyt että olen koettanut tavoittaa mutta ei halua vastaa minulle.

Hänhän alkoi heti puhumaan erosta kun oli sunnuntaina tullut kotiin, eli ilmeisemmin sen jälkeen kun oli kyseisen naisen tavannut :cry:

Olen sen aina tiennyt ettei mieheni ole pettäjä tyyppiä, se on ollut ainoa asia jossa olen aina voinut luottaa häneen. Mutta mitä tämä nyt on? :open_mouth:

Se nainen on miestäni 8vuotta nuorempi ja minua 4vuotta… :frowning:

Edellinen mieheni myös nappasi itselleen 7v nuoremman likan, joka minuakin nuorempi.

Jotenkin on paha tunne tästä… Yleensä mun pahat tunteeni ovat aina olleet oikeassa :cry: Silloinkin kun epäilin exääni että on toinen nainen, niinhän sillä oli

musha, ei tuon tulkitsemiseen meedio tarvitse olla, selvästi miehesi vikittelee tätä toista. Toinen muija on helppo pakotie, mun eksät on myös rynnänneet heti apajille kun meillä on alkanut mennä päin peetä. Alkkis esim kerran, kun meillä oli iso riita; toisen naisen tuominen kuvioon oli sikäli hirveän jännää, että me ei oltu tauolla tai erottu, ja jo piti houkata pimu. Kuuluu taudinkuvaan tuo hurmaaminen.

Ei ole tullut kotiin eikä vastaa puhelimeen. Todella ahdistavaa… :frowning: Yritin parille vanhalle ystävälleni soittaa, en kestä, pakko saada puhua jollekulle.

Ja JOS ei ole toista naista, niin silti tuo tekee kipeää että ei tule yöksi kotiin ja kun vielä ei vastaa puhelimeen. Toisaalta kun en tiedä 100% varmaksi, niin turha toisaalta on syytellä mutta äh… Kuitenkin jos kysyn ja JOS vikittelee toista naista, niin ei se sitä kuitenkaan myönnä ja jos on niin ettei ole toista niin uskonko jos hän sanoo että ei ole mitään?

Onhan hänellä naispuoleisiakin kavereita ja käy myös niiden luona kahvilla ja olen tietoinen tästä, se on pelkkä kahvilla käymistä ja kuulumisten vaihtamista. Usein ollut ettei ole kertonut minulle kun tietää että olen mustasukkainen ja saatan suuttua vaikka tiedän että ne naiset on harmittomia, seurustelevat tahoillaan yms. Mutta ei se minusta ole tuntunut kivalta, ei esim: mies tykkäisi ollenkaan jos minä menisin jonkun miehen luo kahville.

Hänhän värjäsi hiuksensa, kuulemma kun oli yhdellä miespuoleisella kaverilla ollut, niin kaveri värjäsi hiuksensa ja ainetta jäi yli niin siksi värjäsi. Mutta en todellakaan muista onko mieheni koskaan ikinä värjännyt hiuksiaan meidän suhteen aikana. Jos on, niin kerran tai kaks? Sitten hän alkoi puhua että hän alkaa laittaa itseään kuntoon, enemmän liikuntaa, pitäisi muuttaa ruokavaliota, alkoholi jättää pois… En tiedä muista mainitsinko jo näistä? :smiley: Onhan se aina siis välillä puhunut että pitäs alkaa lenkkeilee yms. Mutta siihen se on aina jäänyt, ehkä sitten huolestun vielä enemmän jos hän alkaakin tekemään asina eteen oikeasti jotain!

Mielenkiinnolla toisaalta odotan, jos ja kun mies tulee kotiin tai soittaa. Että mitä sanoo missä on ollut. Ajattelin kysyä tästä naisesta, en tosin kerro että vakoilin, mutta että kyllä sen näkyy kun hän on lisännyt sen kavereiksi, että mikäs kaveri se tämä on, katsoa reagtiota.

Vaikka silloin kun mies joi ja riideltiin ynnä muuta, tekihän nekin pahaa, mutta tämä mitä nyt on, on aivan helvetin tuskallista! Koin jo edellisen miehen kanssa toisen naisen tai naiset, vaikka yritettiin silti jatkaa suhdettamme pettämisistä huolimatta niin lopulta hän lähti toisen naisen matkaan! Ne tunteet silloin, sanoin kuvaamattoman tuskallisia. Halusin etten tule enään ikinä noin tuntemaan. Mieheni tietää tästä kyllä, enkä tahdo uskoa että mieheni tekisi minulle näin…