Mieheni juominen huolestuttaa

Kotikanava
1

Hei kaikki!

Olen lukenut tämän palstan keskusteluita jo pidemmän aikaa, ja nyt päätin kirjoittaa oman tarinani tänne… ja saada myös henkistä tukea samassa tilanteessa olevilta.

Huolenaiheenani on mieheni juominen. Olemme kummatkin hieman yli 30 v, mutta meillä ei ole lapsia (onneksi tätä tilannetta ajatellen). Olemme asuneet ulkomailla mieheni töiden takia, ja täällä alkoholiin suhtautuminen on täysin erilaista kuin koti-Suomessa - on ok juoda muutamat oluet/viinilasit/drinksut töiden jälkeen. Alkoholia on helposti saatavilla kaikkialla ja se on todella edullista. Paikallisilla juominen näyttää pysyvän kurissa, mutta miehelläni ei. Arki-iltoina saattaa mennä yli pullollinen viiniä ja muutama kirkas snapsi siihen lisäksi, viikonloppuna sitten sitä enemmän. Viikonloppuaamut menevät sitten krapuloidessa. En ole lasiinsylkijä, sillä itsekin käytän alkoholia. Itse huomasin oman alkoholinkäyttöni lisääntyneen melko paljon miehen juomisen myötä, mutta nyt olen laittanut pisteen koko asialle - sekä taloudellisista että terveydellisistä syistä. Mieheni on suuttunut monesti minulle “jeesustelustani”, koska käytän itsekin alkoholia.

Pari vuotta sitten meille puhkesi ensimmäinen aviokriisi, joka sai osaksi alkunsa miehen salajuopottelusta. Löysin tyhjiä ja piilotettuja viinapulloja ja oluttölkkejä kaapeista. Sain vain haukut päälleni, koska hänen juominensa johtuu stressaavasta työstä ja siitä, että vaimo on nalkuttamassa kotona. Tämän räjähtämisen jälkeen tilanne rauhoittui hieman, mutta asia on nyt noussut esiin parin vuoden jälkeen.

Olen monesti miettinyt syitä miehen juomiseen - alkoholismi kulkee hänen suvussa ja hänen isänsä on täysi rapajuoppo, jolla on jo toinen jalka haudassa. Anoppi on myös vuosikaudet ollut samanlainen (mutta astetta lievempi) alkoholin lipittelijä, ja mieheni perheessä on ollut lapsuudesta lähtien avoin suhtautuminen alkoholiin. Mieheni on annettu juoda alkoholia jo teini-iästä lähtien. Omassa perheessäni on ollut myös paljon alkoholisteja, mutta opin äidiltäni hyvin kielteisen suhtautumisen alkoholiin (koska hän erosi isästäni juuri kuningas alkoholin takia). Itse en koe ongelmaksi olla juomatta.

Tilannetta seurattua jo monta vuotta (ja siitä myös vaiettua) olen miettinyt monia asioita päässäni - onko syy juomiseen todellakin minussa? Mielessäni olen myös kironnut ja syyttänyt appivanhempiani mieheni juomisesta - he kun ovat opettaneet vapaan alkoholinkäytön jo nuoresta lähtien. Maassa, jossa asumme, minulla ei ole tukiverkkoja, mutta äitini ja hyvä ystäväni ovat huolissaan tilanteestamme. Olen miettinyt monesti pakkaavani laukkuni, muuttavani takaisin Suomeen ja laittavani avioeron vireille, mutta se on aina jäänyt johonkin. Toki meillä on myös ollut upeita ja loistavia hetkiä yhdessä, mutta aina niitä on varjostanut tuo perhanan alkoholin käyttö. Tässä iässä lastenhankinta olisi myös ajankohtaista, mutta en halua uusia omaa lapsuuttani, jota varjosti alkoholisti-isäni käytös (hän on nykyään onneksi raitistunut ja ollut selvin päin yli 6 vuotta).

Huh, tulipa pitkä vuodatus. Olisi kiva kuunnella muiden mielipiteitä ja ajatuksia tähän liittyen.

Ystävällisin terveisin
Turhautunut vaimo

2

Hei Turhautunut vaimo ja hienoa, että olet löytänyt tämän foorumin, itse olen saanut täältä paljon lohtua ja tukea.

Itsekin rämmin samassa suossa (elän alkoholistin kanssa), joten enpä voi ketään ruveta neuvomaan.

Ainahan sitä välillä miettii, onko vika toisen juomiseen itsessä. Mutta ei se syy ole muissa, kuin alkoholistissa itsessään. Ei sinussa eikä edes hänen stressaavassa työssään. Enkä usko sen olevan siinäkään, että on saanut käyttää nuorena vapaasti alkoholia. Tiedän monia tällaisia tapauksia kaveripiiristäni, eikä heistä alkoholisteja tullut. Eiköhän miehesi olisi oppinut juomaan muutenkin, jos siihen taipumusta on. Suvussahan tuo alkoholismi näyttää tosin usein kulkevan.

En osaa muuta kuin toivottaa sinulle jaksamista tilanteessasi ja että se alkaisi vähitellen selkiytyä suuntaan tai toiseen. Yhden askeleen olet jo ottanut kirjoittamalla tänne. Kirjoittele tänne kuulumisiasi ja mietteitäsi sekä lue muiden kirjoituksia, kuten kerroin, itseäni se on auttanut valtavasti.

3

“Itse en koe ongelmaksi olla juomatta.” Tässä se vastaus on. Alkoholiriippuvaisen normaali tila on juoda. Kenelle alkoholi ei ole ongelma, on myös helppoa olla juomatta. Alkkis voi olla juomatta, mutta laskee päiviä ja tunteja kunnes saa sen “saunakaljan” ja tekee sen martturin elkein. Jos on peritty altius alkoholismiin, vietti on vahva. Siinä ei auta rakastava vaimo, koti. lapset, tyä, ei mikään. Aivojen ja hermoston normaali tila on heillä että sitä alkoholia on veressä. Kyllä minä ottaisin etäisyyttä tälleisestä suhteesta kuin sinulla on. Itse alkkiksen vaimona olen huomannut että ongelma pahenee ja itsekin väsyy siihen vuosien myötä. Lapsia ei ainakaan kannataisi tälleiseen suhteeseen tehdä. Itse asun nyt asumuserossa miehestäni ja vaikka tämäkään ei ole helppoa, on helpottavaa että ei ole sitä örisijää ja kaiken pilaajaa, kuningas alkoholia elämässä. Huomaa että ne ongelmat joita mies piti juomisen “syynä” ei olekaan isoja, ne on täysin hallittavia asioita. Esim.raha-asiat. Parisuhteessakaan ei ollut muuta vikaa kuin se kuningas alkoholi. Minäkin olen ihan ok ja mukava ihminen. En pelkkä maho laiskiainen kuten mies humalassa toitotti. Kerran ihmetteli miten minulla on vientiä baarissa kun olen lyhyt ja paksu. Ehkäpä itsetuntoni vielä sen verran joskus nousee että joskus uskallan miehiä lähestyä, mutta nyt ei ole tod.kiire. Nautin tästä rauhasta. Olen huolissani sinusta ap.kirjoittaja. Jos sinulla ei ole tukiverkkoa siellä, miehesi saa sinut alistettua ja masennut aivan. :frowning: Voimia

4

Olen tässä itse nyt kevään aikana tullut siihen tulokseen että mieheni juo liikaa. Kurjalta tuntuu myöntää, että hän on alkoholisti. Hoitaa kyllä työnsä, on yrittäjänä. Mutta siihen se sitten jääkin. Tekee tietysti yrittäjänä pitkää päivää, töiden jälkeen tarvitaan rentoutukseen kalja, pari kolme neljä miten milloinkin ja vkl tietysti enemmän. Juominen ei ala aamusta. Nyt tässä viimeisen neljän kuukauden aikana juonut myös viikolla humalaan. Sukutaustaa tähän alkoholin käyttöön löytyy, mieheni on ainakin kolmannen polven kaljan kittaaja.
Tunnistan itsestäni kuinka oma suhtautuminen on muuttunut, mua ällöttää se kaljalta haiseva mies. Pelkän hajun perusteella osaan jo arvioida onko kaljaa otettu yksi vai enemmän. Mies juo “salaa”, jää töiden jälkeen ottamaan kaljojaan. Samoin tässä ihan hiljattain huomasin että nökäjään myös kiskoo kaljaa kun lähden koiran kanssa pidemmälle lenkille. Ehtii siis sen reilu tunnin aikana humaltua.
Oletettavasti kaikki yritykseni saada mies ymmärtämään omaa tilannettaan ovat vain osaltaan pahentaneet alkoholin juomista.
Vahvin syy juomiselle on ahdistuksen pakeneminen, miehelläni ei yksinkertaisesti ole keinoja käsitellä omia tunteitaan ja omaa ahdistustaan. Hän ei käyttäydy humalassa huonosti, ei ole väkivaltainen. On lähinnä yliherkkä tulkitsemaan kaikenlaista, suuttuu herkästi ja silloin on aina lähdössä pois. Olenkin ottanut häneen etäisyyttä kun huomaan että hän on ottanut. Varmaan tämä etäisyyden ottaminen on tuntunut hänestä paskalta ja tulkitsee tilanteen ihan toisin. Eli hän on mustasukkainen, epäilee että järjestelen elämääni uudelleen hänen selkänsä takana. Mä en vaan halua ja pysty olemaan hänen kanssaan kun on ottanut. Myös oma juomattomuus on ylikorostunutta nykyään, ei vaan yksinkertaisesti tee mieli ottaa sitä ihanaa punaviini lasillista.
Itse koen myös ahdistusta tilanteesta ja olen aivan valtavan surullinen.

5

Kuulostaa tutulta. Oma mies on yrittäjä, tekee pitkää päivää. On jo edellisissä liitoissaan käyttänyt reippaasti alkoholia. Aiemmin hän piti pari kertaa vuodessa muutaman viikon tauon, mutta nyt ei enää sitä ole tapahtunut. Konjakkia menee joka ilta ja lisäksi kaljaa, siideriä, viiniä. Raha ei ole ongelmana.
Työnsä hän hoitaa eikä ole koskaan väkivaltainen. Illat ovat silti kurjia. Ei oikein viitsi mistään keskustella, kun hän ei aamulla muista mitä on puhuttu. Niinpä olen vaitonainen iltaisin.
Itse nautin hyvistä viineistä ruoan kanssa tai joskus lasillinen sellaisenaan. Humaltua en halua. Mies on juonut salaa kaikki vuosikertaviinini, jotka olivat odottamassa kypsymistä. Kieltää ensin niin tehneensä, mutta kun muita ei talossa asu. Lopetin välillä viinin juonnin kokonaan ja piilotin loput kokoelman pulloni. Nyt olen ottanut lasillisen aina joskus ruoan kanssa. En ole hänelle tarjonnut.
Pulloja hänellä on kaikkialla. Autoissa, autotallissa, työhuoneessaan. En tiedä aloittaako hän juomisen jo työmaaltaan lähtiessä vai vasta kotipihassa, mutta usein hän on selvästi alkoholin vaikutuksen alaisena tullessaan sisälle. Silloin minusta tuntuu kurjalta. Taas yksi ilta ilman järkevää kommunikointia. Odotan vain, kun hän syötyään nukahtaa heti sänkyyn ja nukkuu siitä aamuun saakka, jolloin lähtee töihin.
Yhteiselämä on aika olematonta.
Olen joskus yrittänyt huomauttaa juomisesta, mutta en enää viitsi. Ei se auta. Jos hän aloittaa juomisen jo työmaallaan, toivoisin poliisin osuvan paikalle. Pysäyttäisikö se hänet vai olisiko se vain yksi syy haukkua poliiseja lisää?
Nyt aion hakea itselleni apua. Tarvitsen työkaluja siihen, että osaisin suhtautua hänen juomiseensa jotenkin niin, että en itse siitä kärsisi. En tiedä onnistuuko sellainen. Haluaisin jakaa arkeani hänen kanssaan, mutta nyt mukavaa on vain aamuisin, kun hän on selvä. Onko kenelläkään neuvoja?

6

Itsekin olen koko ajan määrätietoisemmin ottanut etäisyyttä. Kun mies juo, esim. nukun eri huoneessa. Aluksi siitä tuli kamala valitus ja huutokin, kyseli aina, että miksi. Ja kerta toisensa jälkeen rauhallisesti selitin, etten halua nukkua samassa sängyssä silloin, kun hän juopottelee. Nyt hyväksyy jo tilanteen ja saan nukkua rauhassa. Samoin olen alkanut mennä enemmän omia menojani, sama homma, oli syyttelyä ja huutoa. Taas kerran selitin, että minulla on oikeus harrastaa ja liikkua ym. silloinkin, kun hän juo. Nyt ei marmata enää siitäkään (ainakaan niin usein).

Minulla on myös kalliimpia lahjaksi saatuja viinejä. Niihin ei vielä ole koskenut, mutta kaikki yhteiset lahjapullot on vedellyt ja siinä sivussa joskus vahingossa minunkin viinejäni. Ihan huvitti itseäni, kun niitä taas tuossa uusiin piiloihin piilottelin, että minullako tässä niitä piilopulloja onkin eikä alkoholistilla.

Mutta sinulle Vaitonainen, en halua jakaa neuvoja, koska mikäpä minä olen itsekin samoissa ongelmissa rypiessäni neuvomaan. Mutta itselle on ollut juurikin tuo etäisyyden ottaminen ja omiin juttuihin ja harrastuksiin keskittyminen ainoa keino, jonka avulla jaksaa tätä tilannetta. Mitä vähemmän olen juopon kansaa tekemisissä, mitä vähemmän häntä näen, sen paremmin voin. Mutta loputtomiin en tätä tilannetta voi sietää, jossain vaiheessa haluan ihan oman elämän.

Paljon voimia ja jaksamista teille kaikille!

7

Onko se sitten kiristämistä tai uhkailua jos sanoo että kun hän valitsee kaljan mä valitsen jotain muuta, esim urheilun ja ystävät? Mä tosi mielelläni lähtisin miehen kanssa tekemään niitä asioita mistä mä pidän ja mistä luulin että me aikaisemmin yhdessä pidettiin. Mutta ei hän lähde, tai jos lähtee niin on kun ”peura ajovaloissa”, rauhaton ja kireä.
Vaitonainen: Mä haluaisin myös itselle apua tilanteen kohtaamiseen. Välillä tietysti mietin eroa, taloudellisesti se ei vain ole mahdollista tässä kohtaa.

8

Tästä tuli mieleeni kerran tilanne lentokoneessa. Mieheni otti yhden oluen. Kysyi sitten sen jälkeen että ottaisko toisen, no kun kerran kysyttiin vastasin: ei. No loppu matkaan ei sitten puhuttukaan enää mitää. Päästiin kotiin, kello oli jo reilusti puolen yön. Hän suoriltaan meni jääkaapille ja otti suuri eleisesti kaljansa. Edelleenkään ei tietysti puhuttu mitään. Mua rupes se tilanne naurattaa ihan hirveästi, lähdin käyttämään koiraa ulkona :laughing:

9

No hyvänen aika, jos tekee omia juttujaan, kun toinen tekee omiaan, niin miksi olisi? Minä ajattelen kuitenkin niin, että se on miehen oma valinta (joo, alkoholismi on sairaus, mutta kyllä se ensimmäisen oluen korkkaaminen on oma valinta) jos hän kauniin kesäpäivän haluaa viettää kännissä/krapulassa. Minä saatan vaikka pyöräillä rannalle, mies olisi tervetullut mukaan, mutta kun ei ITSE AIHEUTTAMANSA olotilan takia voi, niin minulla on oikeus mennä.

Nykyään en myöskään pääsääntöisesti suostu liikkumaan humalaisen kanssa missään. Jos on kännissä keskellä päivää, ei ole asiaa esim. minun kanssa kauppaan. Minulla on oikeus vetää raja siihen, mitä omassa seurassani siedän. Örveltäköön niin paljon kuin haluaa, mutta sen saa tehdä yksin. Olen sanonut, että sitten jos sattuu huvittamaan jossain vaiheessa selvitä, niin mielelläni taas vietän aikaa hänen kanssaan. Eli miehen oma valinta.