Hei. Luin koko keskustelun ja olen niin onnellinen sinun puolestasi, Pääsky.
Haluaisin tiedustella tilanteesta… Jossa olemme seurustelleet kolme vuotta, mieheni on alusta asti avoimesti kertonut käyttävänsä silloin tällöin aineita (näillä sanoilla, enkä tiennyt oikeastaan mitä mutta kuitenkin tiesin ettei kyse ollut pelkästä alkoholista tai kannabiksesta) ja minä taas en ole alussa antanut sen asian häiritä, koska olen ollut niin ihastunut ja kuvitellut että pystyn muuttamaan sen asian hänessa tuon tuosta, kerta eihän se ei edes ole ongelma.
Suhteen syvennyttyä asia on tullut monesti, todella riitaisasti, esiin. Olen jopa epäillyt omaa periaatettani: miksi en hyväksyisi toisen viihdekäyttöä kun hän sen niin hyvin osaa perustella, etten itse osaa perustella omaa periaatettani. Olen jopa miettinyt että ehkä hyväksyisin koska a)en huomaisi hänessä mitään muutosta, oli hän sitten aineissa tai ei b)alkoholikin on päihde ja käytämme sitä satunnaisesti, joskus on raju bailuilta ja joskus yksi olut saunassa c) miksei saisi nauttia ja tehostaa bailuiltoja ja d) koko kaveriporukkakin viihdekäyttää.
Asia on siis tullut yleensä riitaisasti esiin, myös niinkin riitaisasti että olen lähtenyt suhteesta, sillä minä ajattelen että joko viihdekäyttö tai minä. Asia on myös tullut esiin, niin ettei puolisoni ole välittänyt puhua siitä koska ei näe asiaa niin suurena.
Olemme myös eronneet puolisoni niin sanotun “mielialavaihtelun” takia, jolloin tilanne etenee niin että puolisoni yhtäkkiä ei tiedäkään haluaako olla suhteessa vai yksin (muun muassa saanut lääkityksen siihen, koska epäilevät biboa, siksi niin sanottu “”).
Aina olemme palanneet yhteen, meillä ei ole ollut ikinä muita ongelmia, ja koemme toisemme todella oudosti toisillemme luoduiksi, ikään kuin ihastuminen jatkuisi ja jatkuisi vaan. Aina kun on palattu yhteen on myös luvattu ettei enää koskaan käytetä. Puhuttu sanoin “sinun tai minun tai meidän takia”.
Kaiken kaikkiaan kertoja on minun tiedossani 4-5, n. puolen vuoden välein eli tasaiseen tahtiin reilun 3 vuoden suhteessamme. Kerrat ovat tulleet muun muassa tietooni meidän ollessa erossa: olen tivannut häneltä mitä hän on touhunnut erossa ollessamme ja hän on avoimesti kertonut aineitten käytöstä, jopa sanonut lauseen “olen käyttänyt suhteemme aikanakin, kuitenkaan kertomatta sinulle, sillä tiedän miten reagoit”.
Sitten koitti viimeinen kerta kun hän rupesi suhdettamme pohtimaan eikä tiennyt mitä elämältään halusi, ehkä enemmän yksinoloa kuin parisuhdetta, joten läksin. Läksin viimeisen kerran.Olin hyvillä mielin.
Olimme erossa kuitenkin vain parisen kuukautta: Vähitellen hän rupesi ottamaan minuun sekä läheisiini yhteyttä, vannoi kuut ja lapsiperheen, ja niin minä jälleen olin hänen.
Johtuen jatkuvasta pompottelusta suhteessa-ei suhteessa-suhteessa jne, olin epävarma ja pelokas kaikesta: tivasin mitä hän on touhunnut eron aikana, naista on ollut ja käyttöäkin - nyt hän avoimesti kertoi jopa mitä käytti, sillä hän oli tehnyt lupauksen ja päättänyt päästää irti viihdekäytöstä, kaikesta mikä horjuttaa mieltä, meidän, minun ja sinun takia, parantaa tapansa ja elämää, hakea tasaisuutta.
Olin onnellinen sillä huomasin muutoksen: mies ei juonut ja urheili, kirjoitti päiväkirjaa, tapasi ihmisiä ja oli täynnä energiaa, innostui jopa lapsiajatuksesta.
Täytyy selventää että minulla ei oikeastaan ole hajua mikä on mikäkin huume, mutta kannabiksen tiedän hyvin, sitä itse joskus polttaneena.
Nyt puolisen vuotta myöhemmin, kun kaljan juonti on aloitettu, yhteenmuutto peruuttu, lapsiasiat hävitetty mielestä, urheilut lopetettu, kyllästytty arkeen (koulut, syksy…), ja suhteemme sekä sen tärkeys unohdettu (lue: mielummin yksinoloa), päiväkirjan kirjoittaminen lopetettu sekä mielialalääkkeiden syöminen lopetettu (sillä ahdistus suhteesta ja haaveilu yksinolosta tuli jälleen, eli “ei minulla mitään kaksisuuntaista ole”), muistuu mieleeni kuin salama kirkkaalta taivaalta kyseinen aine jota hän nautti viime eron aikana ja siitä minulle avoimesti kertoi: Subutex.
Haluaisin nyt kommentteja erityisesti siitä, jos vaan on tietoa tai kokemusta, että onko kyseisen aineen kanssa mahdollista toimia näin viihdekäyttäjänä, n. puolen vuoden välein? Olen jonkin verran lukenut siitä tänään ja huomaan että ihmiset kirjoittavat sen olevan koukuttava. Epäilen myös että puolisoni käyttää mielialaongelmiinsa saaneita lääkkeitä vieroitusoireisiin, onko tämä loogista? Epäilen että ahdistus suhteeseen johtuu jonkinnäköisestä riippuvuudesta käyttöön ja sitä kautta koettuun “vapauteen”, jota minä tietenkin rajoitan. Kun “vapautta” on hetken kokeiltu on aika taas ruinata nainen takasin, jotta illat eivät olisi niin tylsiä.
Puolisollani on historiassa vahvaa huumeiden käyttöä teini-iästä n. 22vuotiaaseen → katkasu (en tiedä miten pitkään oli…)ja hän on nyt 35v sekä edellisestä suhteesta kahden lapsen isä.
Tiedän, että minä en ole se tuki ja turva enää, eikä meitä enää ole. Se on minulle ihan ok. Kaipaisin joillekin asioille vaan selityksiä ja näille minun luulemilleni tilanteenkuluille järjen. Jotenkin näen ja koen että on huijattu, pahasti - tämä kaikki kirjoitus ei siis ollut tosiaan tulossa ikinä mihinkään, mutta Pääskyn kirjoituksissa esille tulleet asiat olivat erikoisen tuttuja.
Nuo kalanmaksaöljyt ovat, js päihdyttävät; Normisoneja ( ilmeisemmin) ja niiden valmistus loptettu yli v sitten.
Tulin nyt siis tekemään tälle asialle jonkinlaisen pisteen, sulkemään tämän sivun elämästäni lopullisesti. Tuuletan päätökseni seuraukset tänne ja toivon, että joku saa siitä voimaa lähteä.
Onneksi itsekin olen niin kaukana tuosta maailmasta, ettei enää ole vuosiin ollut frendejä, joiden kanssa puhuttaisiin aineista…
