Hei kaikille, täällä kirjoittelee peliriippuvaisen avopuoliso…
Miehelläni siis peliriippuvuus. Ajanut jo oman taloutensa rappiolle jo ennenkuin tapasimme, ulosotossa n 30 000. Koukussa lähinnä nettipokeriin. Ei ole yrittänyt riippuvuuttaan ammattilaisella hoitaa, vaan kerta toisensa jälkeen (mokattuaan) uskoo, että pystyy itse omalla tahdonvoimallaan olemaan pelaamatta. Maanantaina tuli palkka, ja pelasi sitten omat rahansa sekä ison osan meidän yhteisistä (meillä siis yhteinen taloustili, jonne kumpikin laittaa kk tietyn summan, ja sen ylimenevät ovat ns. omia rahoja). Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, ja oli tietysti todella pahoillaan ja itse tunnusti. Sanoin, että seuraavasta kerrasta lähden, ja nyt luottamus on mennyt. Poltti itse omat verkkopankkitunnuksensa ja leikkasi kortin kahtia, ja asetti (jälleen…) ne estot pokeriohjelmiin. Sovittiin, että seuraavat 6 kk kaikki raha-asiamme kulkevat minun kauttani, jos hän jotain tarvitsee niin minä ostan.
Olen kuitenkin kuullut nuo samat virret niin moneen kertaan, etten jaksa uskoa että tämä ongelma olisi jo selätetty… Soitin itse peluuriin ja sain arvokkaita neuvoja mieheni tukemiseksi. Olen yrittänyt monesti saada miestäni ammattiauttajalle, mutta ei suostu. Kerroin tästä Valtistakin, mutta hänen mukaansa paras tapa lopettaa pelaaminen on se, että koko asiaa ei mieti ollenkaan (pelejä taikka riippuvuutta), ja esimerkiksi samanakaltaisten ihmisten tarinoiden lukeminen vain masentaisi häntä. Poissa silmistä, poissa mielestä? Hän ei halua keskustella riippuvuudestaan, koska kokee että sekin vain masentaa ja saa hänet ajattelemaan pelaamista.
Pelkään vain, että kun nyt asia työnnetään taas pois mielestä, niin pian hän unohtaa sen pahan olon joka hänellä oli, ja pelit alkavat tuntua taas hyvältä idealta.
Olen aiemmin sortunut siihen, että olen antanut hänen laittaa esim. 10 e pitkävetoon tai johonkin muuhun, mutta tyhmänä en ole tajunnut että sehän vain pitää hänet kiinni riippuvuudessa. On kausia, jolloin hän ei ole pelannut mitään, mutta silloin hän on ollut todella masentunut ja elämänhaluton. Silloin kun pelaa (omia rahojaan) on innostunut ja niin kauhealta kuin se kuulostaa - hyvä avopuoliso. Miten tämä voi mennä näin? Nyt nämä muutamat päivät tuon mokailunsa jälkeen hän on ollut todella alakuloinen ja masentunut, ihankuin joku olisi kuollut. Onko se hyvä? Miksi tunnen syyllisyyttä tästä?
Kuulostaako kenellekkään tutulta? Olen itse aika nuori vielä, ja välillä mieleen tupsahtelee ajatus, että josko vain lähtisi. Noiden ulosottojen ansiosta kaikki on minun nimissäni - vuokrakämppä, netit, liittymät jne. Tiedän, että jos tämä pakka romahtaa, kaikki kaatuu minun niskaani. Kuitenkin rakastan miestäni ja ymmärrän, että se on tuo sairaus joka tätä tuskaa meille auheuttaa, ei mieheni. Olen silti todella vihainen kokoajan pääni sisällä, tekisi mieli huutaa ja raivota miehelleni, että miten voi tehdä tämän meille, minulle. En voi katsoa häntä enää samalla tavalla, vaikka yritän sääliä. Tunnen myös syvää inhoa pelifirmoja kohtaan, olen melkein kirjoitellut lapsellisia sähköpostiviestejä heidän asiakaspalveluun ja kaavaillut jotain adressia jolla ne firmat voitaisiin kieltää… Hullua. Ja turhaa…
Kiitos sinulle joka jaksoit lukea tämän… On todella paha olla, mutta mieltäni keventää se, että tiedän etten ole ainoa joka näitä tunteita käy läpi.
