Miehen juominen

Hei,

Näitä aloituksia on satoja, mutta tässä tuskassani halusin tehdä oman aloituksen.

Olemme kolmekymppisiä, 4 vuotta yhdessä. Naimisissa joitakin vuosia.

Miehellä rankka elämä. Vanhemmat narkomaaneja, lapsi on kuollut, yms.

Mies on juonut aina. Varmaan johtuen omasta perhetaustastani, en pitänyt juomista pahana. Alkuun ensimmäiset vuodet hän joi pääsääntöisesti kotona, viikonloppuisin saattoi lähteä baariin, mutts tuli aina aamuyöllä kotiin. Noin vuosi sitten mies löysi uuden kaveriporukan, ja juomiset alkoivat venymään koko viikonlopun mittaisiksi. Perjantaina otettiin kotona ensimmäiset, sitten lähdettiin, ja palattiin sunnuntai iltaan mennessä. Silloin jo riideltiin paljon, koska koin jääväni joka viikonloppu yksin. Arkisin oli kotona, mutta joi silti. Päivästä riippuen 5 kaljaa, tai sitten saattoi mennä 24 kaljaa. Mies kävi hyväpalkkaisessa päivätyössä, menetti muutaman työn juomisen takia, mutta aina nopeasti hommasi itselleen uuden työpaikan. Suhteemme aikana miehellä on ollut yhteensä 5 eri työpaikkaa.

Nyt syksyn aikana homma on lähtenyt ihan lapasesta. Miehen ryyppyreissut venyvät kuukauden mittaisiksi. Jätti minut jo kerran, ja sitten 2kk jälkeen halusi tulla takaisin kotiin. Nyt tilanne on se, että mieheltä lähti taas työt ja juominen on holtitonta. Mukaan on ilmeisesti astunut myös muita pähteitä (amfetamiini). Mies on syksystä lähtien myös pyörinyt erillaisissa deittisovelluksissa vaikka olemme olleet yhdessä. Tästä kun puhuimme, ei mies nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Pyöri niissä kuulemma minua ärsyttääkseen.

Miehen reissu on nyt kestänyt reilun kuukauden, enkä juurikaan ole saanut häneen yhteyttä. Silloin tällöin tulee raivoviestejä, miten vihaa, kahden päivän päästä taas rakastaa. Kuvioihin mukaan on astunut nyt myös selkeä valehtelu. Valehtelee menemisistään ja tekemisistään, vaikka tiedän hänen olevan juomassa. Kaikki hänen ongelmansa ovat kuulemma minun syytä ja elämä minun kanssani pelkkää paskaa. Hän on nykyään todella ilkeä minulle, ja pitää minua jatkuvasti “löysässä hirressä”. Jos sanon mitään negatiivista hänestä tai hänen käyttäytymisestään, niin erolla uhkailu alkaa tai sitten tulee täysi mykistys, enkä saa häneen yhteyttä moneen päivään. Alan olla väsynyt. Todella väsynyt. Viime viikolla hän lupaili tulevansa kotiin, kun “kiireet” hellittävät. Eilen kuitenkin suuttui, kun kyselin suhteemme tilannetta ja sitä koska meinasi kotiin palata. Mykistys, ja lähetti kaverinsa ilman mitään ennakkovaroitusta ovellemme hakemaan hänen vaatteensa.

Anteeksi sekava teksti, en tiedä mitä haen. Oli päästävä vaan purkamaan tämä kaikki jonnekkin.

Ei kirjoituksesi ole lainkaan sekava - kaikkea muuta. Parisuhteesi sen sijaan on hankalassa jamassa. Kuinka sitä voisikaan kuvailla ja eritellä selkeämmin kuin sinä sen teet.

En tiedä, odotatko kertomukseesi kommentteja, mutta se herätti minussa ajatuksia, joita en malta olla kirjoittamatta tänne Kotikanavalle.

Miehesi käyttäytyy sinua kohtaan huonosti; erittäin huonosti. Ajattelen, että hänen lyhyet ryyppyreissunsa voivat olla sinusta vielä siedettäviä, mutta jättämällä sinut määräämättömän pitkiksi ajoiksi epätietoisuuden valtaan on jo sietämätöntä. Yleensä ihmisillä on taipumusta epäselvissä tilanteissa ja olosuhteissa ajatella pahimman vaihtoehdon toteutuneen. Ehkä sinäkin olet monesti rakennellut mielessäsi kaikenlaisia kuvitelmia miehesi teoista hänen ollessaan poissa.

Motiivit läheiseen yhdessäoloon toisen ihmisen kanssa voivat olla monet, mutta yleisinhimillinen piirre ihmissuhteissa on perusturvallisuuden tunne ja sen tavoittelu. Jos se syystä tai toisesta järkkyy, nakertaa se myös vääjäämättä luottamusta toiseen ihmiseen ja ylipäänsä suhteeseen. Parisuhdeongelmien ilmaantuessa heitetään usein ilmaan kysymys parisuhteen koossapitävästä liimasta. Tuo sitkeä sidos voi vähitellen löystyä ja ellei sitä saa millään keinoin palautettua ennalleen, sidos katkeaa. Puolison runsas päihteiden käyttö on monesti tekijä, joka heikentää parishteen kannattimia. Päihderiippuvainen harvoin näkee syytä itsessään, toisessa sitäkin enemmän. Alitajunnassaan hän hakee syyllistä pahaan oloonsa ja haluunsa juoda parisuhteensa toisesta osapuolesta ja ikään kuin projisoi omat ongelmansa hänestä johtuviksi. Tällaiseksi maalitauluksi ja syntipukin rooliin ei pideä alistua.

Miehesi rohkeus petti ja hän antoi toimeksiannon tavaroidensa noutamiseen yhteisestä kodistanne jonkun sinulle tuntemattoman henkilön hoidettavaksi. Nyt on sinun hetkesi. Käytä se viisaasti, jotta olet valmis kertomaan kantasi miehesi kenties ottaessa taas yhteyttä. Pohdi huolellisesti asioita punniten miten haluat elää loppuelämäsi. Haluatko jatkaa jatkuvassa epätietoisuudessa ja toistuvasti nöyryytettynä vai kääntää kokonaan uuden lehden elämässäsi. Ymmärrän, että päätökseen liittyy valtavasti tuskaa ja murhetta, mutta kaikesta siitä selvittyäsi elämäsi voi kääntyä vielä parhain päin!

On surullista, etta tilanne on tuollainen. Puolisoni juo joka ilta, usein aloittaa jo paivalla. Itsekin olen alkoholisti, nyt vuoden ilman yhtaan pisaraa. Olisin toivonut, etta yhdessa olisimme kaantaneet kelkan, aloittaneet toisenlaisen elaman. Jossain kohtaa ymmarsin, etta minun on tehtava yksin ratkaisu. En saa tukea puolisoltani. Han on vanhempi ja pelkaan, etta kaatuu, satuttaa itsensa, etta suoni poksahtaa ymym. Vuorokausirytmi hanella sekaisin, vaikea suunnitella edes seuraavaa paivaa. Monet aamut menevat samalla kaavalla: hanen jattaman sekamelskan suoriminen, yksinainen aamukahvi…ja sita rataa.
Mikaan puhe ei auta. Han kun ei ole alkoholisti. Asumme kaksin ulkomailla, hyvat naapurit eika mitaan onneksi isompia riitoja. Tietysti virustilanne on vaikeuttanut kanssakaymisia, kun taalla on huono tilanne. Aika lailla kahden ollaan. Koen, etten saa tukea, kun naapurit eivat tieda meidan tilannetta. Puolisoni on taalta kotoisin, mina muukalainen. Puolisoani pidetaan kaikille kilttina. No joo…kevat, kesa, syksy meni hanella viinin ja vahvan viinan kanssa. Suunnittelu, kalliiden laitteiden hankita, hoito( mina hohla autoin), sadon keraaminen. Niita juomia on jaksettu hoitaa… nyt on kellari taynna ( en viitsi tarkistaa, paljonko on siella). On vahvaa, on viinia, silti haetaan kaupasta viskia, kaljaa. Nyt on aatto, han herasi puolilta paivin. Ei meilla riidella, mutta joskus riitakin olisi hyva. Meilla ei keskustella, kun jokaisesta kysymyksesta seuraa ovien paukuttelu, alkoholin juonti, tupakka ( en polta). Olen yksin…se on ehka pahinta.
Olen myos helpottunut, koska olen ymmartanyt, etten tarvitse alkoholia, on niin paljon tuonut energiaa elamaani tama selvapaisyys. Potuttaa, kun naen, etta toiselta menee niin paljon hyvaa hukkaan. Mietin kuumeisesti, mita tehda. En voi jattaa hanta edes yksin, kun unohtelee niin paljon ( ei dementia)… Sorry valitus.
Lahtisin heti lasteni luo, mutta nyt on vaikeaa ja rahatilannekin on niin ja nain.
Kaikille rauhallista Joulua
Jaksamista
Pysykaa terveina