Miehen juominen, minun suojamuurini ja toimiva avioliitto

Kotikanava
1

Haluaisin lukijoilta nyt neuvoja tilanteeseeni.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta. Meillä on yhteinen yritys, yhteiset harrastukset, eikä meillä ole lapsia. Me olemme tykänneet aina touhuta yhdessä, eikä kumpikaan juurikaan kaipaa yhtä iltaa pidempää omaa aikaa. Toki on ollut tyttöjen reissuja ja miesten reissuja. Meillä on mielestäni ollut hyvä liitto. Mieheni on aina suorastaan palvonut minua. Tähän seitsemään vuoteen mahtuu kuitenkin TODELLA paljon rankkoja kokemuksia. Meidän liittomme lähti niin, että suurin osa molempien suvusta halusi meidän eroavan ja saimme oikeasti paskaa niskaan vuosia vuosia.

Mieheni juo. Hän ei juo viikkoa taikka kahta putkeen, mutta kun hän ottaa, hän ottaa niin, että menee muisti ja vielä 12 tunnin kuluttua saattaa puhaltaa mittariin useita promilleja. Viikolla hän ei vedä ns. perseitä, mutta haluaa kuitenkin joka ilta ottaa jonkin verran alkoholia, pari lasia viiniä tai muutamia lonkeroita. Hänellä on ollut ex-elämässään viinan otto todella rankkaa. Meidän liitossa olemme saaneet juomisen sen verran hallintaan, et hän kykenee olemaan*töissä hyvä johtaja.
Juominen on kuitenkin vienyt minulta valtavasti voimia. Olen itkenyt monta kertaa sitä, kun toinen makaa vapaapäivänämme oikeasti viittä vaille taju kankaalla. Todella monet monet yhteiset reissumme on mennyt pieleen liika juomisen takia.
Olen vetänyt suojamuurin ympärille ja myönnän, että olen ollut liian etäinen. Olen torjunut miestäni usein ja se on jäänyt ns. päälle, enkä ole enää nähnyt metsää puilta.
Nyt on tilanne se, että mieheni ei tiedä, mitä hän tuntee minua kohtaan. Hän on tullut niin paljon torjutuksi, ettei enää ole uskalla näyttää tunteitaan. Tähän saakka hän on oikeasti jumaloinut minua. Kaksi viikkoa en mennyt nyt näin. Mieheni on toisen viikon juonut pahaan oloonsa ja ollut raivostuttavan ryytynyt sekä etäinen. Minä en haluaisi, et liittomme päättyy. Haluaisin olla valmis yrittämään, mutta pelkään, et onko se sit oikeasti mahdollista.
Tänään mieheni sanoi, että haluaisi juoda enemmän ja vapaammin. Hän kertoi, että esim. kaksi kertaa viikossa pari lasia punaviiniä ja ainakin kerran kuussa perseet. Samalla hän haluaa, että minä huomioin häntä enemmän. Alkoholista on tullut minulle kummitus. Annan mieheni juoda, mutta kun hän juo liikaa, oikeasti sekoan. Minulla kestää pitkään saada tunteeni taas kuntoon, että voimme jatkaa ns. normaalia elämää. Seksiä on siksi vähän. Baarissa mieheni ei tykkää käydä. Hänelle riittä se, että saa juoda ja mielellään niin, et pönttö on sekaisin ja pitkään.
Opettelenko siis nyt kohtaamaan alkoholin “hyvänä” ja annan mieheni juoda ja samalla hampaita purren vedän tilanteen kunnialla läpi? Eikö alkoholisti löydä aina syyn juomiseen? Onko tämä oikeasti edes sitä, et olen jättänyt hänet huomiotta vaiko vain syy saada oikeasti nyt juoda? Olemme kuitenkin 24/7 yhdessä ja hän sanoo, että on yksinäinen? Alan epäillä jo omiakin tunteitani, en ole täysin varma, et mikä on niiden todellinen laita. Olisiko kuitenkin hyvä nyt antaa ajan kulua ja katsoa tilannetta? Kuitenkin nyt tuntuu, ettei ero tässä vaiheessa ole oikea ratkaisu.
Onko kohtalotovereita tai millaisia neuvoja antaisitte tähän. Kiitos suuresti jo etukäteen!

2

Kannattaa yleensä mun mielestä nähdä paljon vaivaa, että erottaa alkoholin ja henkilön toisistaan, ja yrittää jokaisella tavalla sen tehdä. Alkoholisti sitä ei enää osaa, vaan hän kokee alkoholin osaksi identiteettiä jo. Itse toimin siten että esim jos toinen juo, en ole tekemississä silloin ja sanon että sitten vasta kun olet selvinnyt tms.
Ja jos olen vihainen, sanon aina päivämäärineen ja kellonaikoineen että mitä tapahtui, ja miksi olen vihainen.
ja siksi on oltava tarkka ja täsmällinen, ettei tule alkoholistille käsitys jos “et hyväksy alkoholia, et hyväksy henkilöäkään”,
asiaa mun nähdäkseni joskus pahentaa se, että kun sitä on pettynyt mieheensä ja tämän alkoholinkäyttöön, eikä tiedä mitään muuta tapaa, nin ikään kuin rupeaa kylmäksi. Alkoholisti ei osaa yhdistää lankoja, että toinen on loukkaantunut, vaan olettaa että suhde on kylmenemässä ja sama juoda lisää.
Kun ei tiedä miten ottaa asia puheeksi (alkoholistille voi olal vaikea sanoa suoraan, koska hän ottaa helposti kritiikin juomisen määrästä kritiikkinä häntä itseään kohtaan henkilönä, juurikin koska on alkanut ottaa viinaa osaksi persoonaa, tullut ns. alkoholipersoonallisuus, tämä siis oma teoria.)

3

Niin siis koska se on vaikea asia ottaa puheeksi, niin kannattaa hakea vertaistukea ja ammattiapua esim a-klinikka tai vertaisryhmät, jossa saa pukea sanoiksi kaiken sen
ja kun tulee aika kohdata alkoholisti, niin on itsekin vahvempi ja on harjoitellut ja tehnyt suunnitelman mitä sanon, ja uskallusta näyttää aito reaktio ajoissa, eikä esim pantata ja suunnitella negatiivisten asioiden sattuessa että kuinka sanon.
Alkoholisti voi puolustaa omaa alkoholipersoonaa todella kynsin hampain, eikä ole mikään läpihuutojuttu mennä ja ottaa asiat puheeksi ja seuraa juuri sellainen itseensäkäpertyminen, läheisyyden katoaminen, jatkuva paha olo joka tulee myös kun alkoholisti ei edes mitään juo,
näin alkoholisti helposti alkaa kokea saavansa kylmää kohtelua syyttä, ja löytää lisää syitä juoda.

4

Ja viesti jonka haluaa alkoholistille sanoa, ei tarvitse olla “sinä juot liikaa etkä saisi juoda niin paljon”. Toisen juomisesta ei voi kukaan määrätä.
Vaan viesti voisi olla, tai oma tavoite esimerkiksi, että haluan itse raitista elämää, ja haluan tavata kun olet selvinpäin,
yhdessä asuessa vaan ongelmaksi koituu, että sitä rajaa on vaikea pitää yllä mitkä itse haluaa vetää siihen, kuinka paljon alkoholia haluan omaan elämääni.
Siksi suosittelen kyllä esim vertaistukea joka on paljon auttanut minua, se voi auttaa etsimään ratkaisua joka on itselle sopiva, eikä se että irrottautuu alkoholiongelmasta ei tarvitse tarkoittaa että samalla unohtaa kokonaan sen henkilön johon aikoinaan kiintyi.

5

Kiitos kommenteistasi ex-kumppani!

Mietin tosiaan, että voisiko meillä olla ratkaisuna alkuun asuminen erillään. Olemme tosiaan 24/7 yhdessä ja voin sanoa, et tietyssä määrin molemmat ovat liikaa riippuvaisia toisistaan. Mieheni ei kestä yksinoloa ollenkaan. Mutta kun hän väittää, et hän on yksinäinen ja siksi juo, olisiko paikallaan hänelle näyttää, et mitä yksinäisyys todella on?
En jaksa sitä kontrolloimisen taakkaa ja nyt kun olen täällä lukenut muiden tarinoita, ymmärrän, et minun tosiaan pitää löysätä. Juuri nyt olen todella pettynyt mieheeni. Mulla on jopa sellainen olo, et voisin oikeasti vain lähteä!
Olen liiaksi huolehtinut hänestä. Meillä on ollut liian monta kertaa äiti-poika-suhde ja voitte kuvitella, et tuossa mielentilassa seksi ei voi onnistua.
Jotenkin tuntuu, et nyt kuppi täyttyi ja tilanteeseen on tultava muutos. Miten löytää noita vertaistukiryhmiä omasta kaupungistaan? Olen valmis vielä pelastamaan liittomme, mutta näin en ole enää valmis elämään. Haluan alkaa hengittämään kotona vapautuneemmin!

6

Mun mielestä on hyvin mahdollista, että kun alkoholille alkaa pistää kampoihin
ja asumaan erillään, niin alussa alkoholisti voi alkaa oireilemaan tätä.
Tutulta kuulostaa se miehen yksinolemisen vaikeus. Ja vähintäänkin hirveä dokaaminen, jos yksin jättää sekunniksikaan. Mut siinäpä onkin, että niin se mies voi huomata itsekin
oman riippuvuutensa alkoholista, kun huomaa olevansa tosi ahdisstunut ja toinen vielä sanoo
että joo juo vaan, mut ei suostu enää elämään itse juomisen ehdoilla. Sen puoleen myöskään juomattomuuden, eli että heti kun mies on selvinpäin, eletään häntä varten.
al-anonilla on varmaan nettisivuillansa eri ryhmiä ja tietoa, al-anon on tarkoitettu alkoholistien läheisille, ja jos ei löydy heti ryhmää niin on auttavia puhelimia joihin voi soittaa ja kysyä.

7

Entäpä jos ehdotat hänelle, että hän voi valita noista kahdesta? Molempia ei voi saada, koska jos hän juo, ette voi tehdä mitään yhdessä.

8

Mä oon NIIN rikki!! :frowning: Yli kuukausi on mennyt nyt niin, että mieheni juo lähes joka ilta itsensä humalaan ja edelleen on sama tilanne, ettei hän minua kohtaan tunne! Hän on aina suorastaan palvonut minua, ollut todella hyvä ja ihana, jos juomista ei oteta huomioon. Itsekin olen rakastanut miestäni aina. Saanut hänet uskomaan, että hän on oikeasti hyvä ihminen.
Tiedän, että minä olen tietämättömyyttäni ja tyhmyyttäni kohdellut itse alkoholistia väärin. Kun mieheni on juonut itseltä tajun kankaalle ja sillä tavoin pilannut meidän lukuisat reissumme ja yhteiset hetkemme, minä olen suoraan sanottuna seonnut. Olen huutanut, olen töninyt humalaista, olen käyttäytynyt todella sekopäisesti. Pettymys on ollut vain niin valtava ja en ole osannut pettymystäni käsitellä muutoin kuin edellä mainitusti.
Tämän juomisen vuoksi en ole myöskään aina jaksanut kunnioittaa ja kohdella miestäni aviomiehenä. Koska olen joutunut monta kertaa oikeasti huolehtimaan hänen sekoilustaan, on tuntunut väliin kuin suhteemme olis enemmänkin äiti-poika-suhde. Miehen juominen on vaikuttanut meidän väliseen seksuaalisuuteen myös todella paljon.

Uskon, että mieheni on kadottanut tunteensa! Ja minä olen oikeasti hukassa itseni kanssa :frowning:
Miehellä kun nyt on paha olla, hän juo vain nyt enemmän ja tilanne vain pahenee. Kuka pystyy omia tunteitaan käsittelemään, jos oikeasti on koko ajan pää sekaisin?
Lähdin viikonlopuksi vanhempieni luo rauhoittumaan. Olin ollut vasta yhden yön, kun jokin sai minut yhtä äkkiä liikkeelle. Miehellä oli omat teini-ikäiset lapset yökylässä. Miehen viestit olivat jotenkin outoja ja hän ei vastannut minulle puhelimeen. Hyppäsin autoon ja ajoin sadan kilometrin päähän nykyiseen kotiimme. Mies oli humalassa ja lapset minua kohtaan todella outoja. Mieheni suuttui minulle ja sanoi, että nyt lähdet täältä. Vastasin hänelle, etten omasta kodistani lähde yhtään mihinkään! Niinpä hän tilasi taksin ja oli lähdössä lasten kanssa lasten omaan kotiin yöksi!! Käskin mieheni pyytää taksin lähtemään ja siinä vaiheessa lapset sanoivat, että he haluaa kotiin. Minä lähdin viemään lapset kotiin ja mieheni jäi.
Tyttö 13vee itki varmaan puoli tuntia. Hän sanoi, että häntä oli pelottanut todella paljon ja minun tuleminen oli pelastus. Nyt lapset ovat isälleen niin vihaisia, etteivät suostu edes tapaamaan häntä, jotta hän voisi puolustella taas tekojaan. Sanoin miehelleni, että aivan oikein sulle! Mieheni syytti pitkään minua, et minä olin pilannut heidän iltansa. No eilen sitten myönsi, että hän on itse syyllinen tapahtuneeseen.

Olen kuukauden katsonut ryyppäävää, murjottavaa miestä! Meillä on ollut kylläkin tänä aikana erittäin hyvää seksiä ja olen kaikin tavoin pyrkinyt olemaan hänelle hyvä. En tiedä, teenkö väärin, todennäköisesti! Pelkään, että mieheni tuhoaa myös minun tunteeni, joista en ole lainkaan varma, mitä ne ovat. Nyt tuntuu, että rakastan miestäni yli kaiken, mutta onko se tunne kuitenkin vain menettämisen pelon tunnetta? Jos meillä tulee ero, menetän kaiken! Työpaikan, kodin, ihan kaiken… Jään kirjaimellisesti tyhjän päälle!

Sanoin tänään miehelleni, että lähden vasta sitten kun saan itselleni uuden elämän kasattua. Hankin täältä käsin uuden asunnon, työn ja jopa miehen (lohduttajan). Lähden vatsa, kun tiedän, etten kärsi enää yhtään enempää. Nyt en uskalla, oikeasti! Pelkään tuota ulkopuolella olevaa tyhjyyttä ja pimeyttä :frowning:
Oikeasti toivon, että saisimme liittomme kuntoon, mutta mitä minun pitää tehdä?? Voiko mieheni tunteet olla oikeasti kokonaan pois, jos hän on korviaan myöten rakastanut minua aina? Yhtä äkkiä kaikki vain loppui? Ei ole toista naista ja uskon sen… Vai käykö hän läpi ensimmäistä kertaa sitä, että tunteisiin tulee väliin avioliiton aikana tunnetiloja jolloin vähän vähemmän toisesta tykkää. Eihän avioliitto ole joka päiväistä yltiöpäistä rakastumista. Miehelläni sitä on ollut seitsemän vuotta ja nyt hän on tunteittensa kanssa ihan hukassa?

Anteeksi pitkä avautuminen, mutta oli pakko purkautua!

Ihanaa joulua kaikesta huolimatta kaikille tänne :slight_smile:

9

Hei Santta,
Al-Anonista voisit saada selvyyttä elämäntilanteeseesi.

10

Heippa kaikille!

Meidän tilanteemme on edelleen ikävä :frowning: Mieheni muutti tällä viikolla kaverinsa mökille asumaan. Hän on nyt viikon ollut siellä ja joka ilta selvinpäin. Haluaa nyt selvänä miettiä, mitä elämältään tahtoo. Meillä on tosiaan neljä kuukautta jatkunut tätä, ettei alkoholisti-mieheni osaa sanoa, haluaako hän olla liitossa kanssani. Tämä kaikki tuli veitsellä leikaten, kuten aikaisemmin kerronkin. Minusta tuntuu nyt siltä, et hän pitää minua otteessaan. Hän on saanut ekaa kertaa “vallan” liitossamme ja jotenkin tuntuu, ettei hän osaa enää päästä tästä irti. Sanoo ettei tunne mua kohtaan mitään, mutta silti ei voi olla varma, haluaako olla kanssani. Hän tulee käymään, pitää minua sylissään jne. Näemme päivittäin töissä.
Itse olen nyt ihan rikki, kun ei näytä loppua tälle tulevan. Luulin, että omatkin tunteet ovat kuolleet, mutta väärin luulin. Minulla on tunteita ja haluan edelleen yrittää.
Olen nyt sairaslomalla ja päätin lähteä vähäksi aikaa kokonaan näistä kuvioista pois, niin ettei mieheni näe minua edes töissä. Mitä luulette, auttaakohan asiaan? Meillä on seitsemän vuotta yhteiseloa takana, eikä ole ollut mitään suurempia suhteen välisiä kriisejä (jos alkoholia ei lasketa, suurihan sekin on, mut sen kans on aikaisemmin pystynyt oikeasti elämään).
Kunpa olisi kristallipallo olemassa….

11

Aloitusviestistä lainaus. Tulee mieleen että olet kyllä vahvasti mukana miehen juomiskierteessä, koska JUOMINEN vie sinulta voimia ja OLETTE saaneet juomisen ns. hallintaan. Eli osallistut miehen juomisen hallintaan, vaikka hän ei voi hallita sitä edes itse. Jotenkin sun pitäisi ehkä käyttää “hyödyksi” erossaolo aika, koska selkeästi nyt ei kukaan ainakaan juo sun voimia. Vaan jokin muu vie sun voimat. hoida itseäsi, miehen ongelmat on hänen omiaan.

12

Hei ap,

miehesi on ihan tyypillinen alkoholisti. Tässä tilanteessa menee puurot ja vellit sekaisin. alkoholisti juo, sinä reagoit, hän reagoi sinun regointiinsa. Kierre on valmis. Varsinainen syy jää silloin sivuasiaksi.

Imeisesti olette uusperhe. tiedätkö, mikä rooli alkoholilla oli hänen entisesssä suhteessaan? Toki se on saattanut olla vielä alemmalla tasolla, mutta kun tämä sairaus vain pahenee ajan myötä, olet siksi ehkä vielä suuremmassa pulassa kuin hänen eksänsä. Toisekseen, lasten kauhistuminen puhuu omaa kieltään.

Tarvitset ehdottomasti apua nähdäksesi metsän puilta. Tilanteessasi tämä on normaali tapa regoida, mutta sillä ei jaksa elää. Lue kirjallisuutta, soita vaikka Minnesota-hoitopaikkoihin, käy kuuntelemassa Avominnen läheisluneto, soita Al-anoniin. Oma puolisoni käytös ja kehitys alkoholismiin oli hyvin samankaltaista.

Niin, ex-avopuolisoni ei ole päässyt irti päihteistä, vaikka on ollut minnesota-hoidossakin kolme kertaa, antbaukset, kaikki kokeiltu. Minä olen päässyt sitten irti miehestä, mutta olin miltei tuhon oma, sairastuin läheisriippuvuuteen. Nyt alan olla selvillä vesillä.

Jos teillä ei ole yhteisiä lapsiakaan, niin miksi et tosiaan vaikka muuttaisi omillesi, jos mies ei pysy siellä mökillä. Ja vaikka pysyykin tee oma ratkaisu. Älä missään tapauksessa roiku hönessä; Riippuvuutta sekin. If you love somebody, set them free. :cry:

13

Kiitos!
Tänään menin mieheni “mökille” ja päiväunien aikaan jokin ihme voima sai minut liikkeelle. Etsin mieheni puhelinta kaikkialta ja lopulta löysin. Tiedän, että tein väärin, mutta avasin sen ja luin viestit. Hän oli ollut yhteyksissä meidän uuteen konttoristiin (33 vuotias moottorikelkkalija nainen. Myös minä harrastan moottorikelkkailua ja myös minut mieheni on pongannut hänen työpaikaltaan).
Vieteissä nainen tunnusti rakkautensa mieheeni. Mieheni sanoi, että hän oli muutama viikko sitten laittanut hänelle viestiä, et kiinnostaisko tutustua. Kuulemma ovat vain viestitelleet…?? Mieheni oli kuulemma hämmentynyt konttoristin tunnustuksesta…

Mieheni on ainoa lapsi. Aina saanut kaiken ja vielä enemmän. Minulla on tullut tunne, ettei mikään riitä! Aina täytyy olla uutta ja jännitävää - myös parisuhteessa! Äsken kun kysyin hänen ja konttoristin “suhteesta”, hän vastasi, ettei mikään tunnu missään, ei minun eikä hänen tunteensä :frowning: HUOH!
Tiedän, että pitäisi lähteä…

14

hei taas, olen tuo edellinen kirjoittaja Vieras.

Nyt on kyllä sinulla ikävä tilanne. Hän tavallaan syyllistää sinua EIKÄ ole rehellinen. TUO on luottamuksen pettämistä, eikä muuta. Minulla oli hieman vastaava tilanne, ja vähättely alkoi asiaan. Fakta on se, että jos et itse lähde, sinut laitetaan ulos. Mies on löytänyt uuden ihailijan, jonka tarvitsee pönkitäämään egoaan.

olen aivan varma, että oma avomieheni( jonka kanssa lopetin tovi sitten, tosin en ole sen jälkeen nähnyt ja kaikki raha-ja asuntoasiat setvimättä) tulee tekemään saman. Kerran hän sanoi minulle, että hän on ollut aina jättäjä, ekan kerran hänet nyt jätettiin, ja tuntui käyvän ylpeydelle. Tosin olen varma, että tulee etsimään nyt heti jonkun ja esittää sitten muuta.

Vaikuttaa siltä, että sinulla ei ole enää vaihtoehtoja. Mies petaa uutta varmaksi, ja lähtisi itse kun on saaanut pelipaikan selväksi. Ei vielä tohdi, ja siksi pelaa kahdessa joukkueessa. Täytyy häpeäkseni tunnustaa, että näinhän se minunkin ex teki kohdallani. Valehteli minulle, että on eronnut (asuu talon alakerrassa ja ei ole enää perheen arjessa kiinni, odottaa vaan asuntoa ja ositusta). Kun sitten en halunnut niin jatkaa, teki lopullisen lähtöpäätöksen. Nyt miehesi todenäköisesti kertoo samankaltaisen tarinan uudelle, “asuu mökillä”. Mitä jos otat tuohon naiseen yheyttä? jotainhan heillä on enemmän, koska ei nainen , kukaan meistä, lähettele rakkaudentunnustuksia, jos ei ole ollut jo tiettyä läheisyyttä. Nyt suomut silmiltä…Sorry vaan. Yksi ystäväni petti miestään ja teki ihan saman, selitti, että vain tekstariflirttiä. Mies uskoi, kun halusi uskoa. Sanomattakin selvää, että tuomitsin ystäväni hairahduksen.

Kun ajattelet, että alkoholi muuttaa ihmisen arvomaailman ja johdattaa hänet ihmeelliseen maailmaan, jossa voi toimia epärehellisesti ja läheisiä loukaten, et ota asiaa itseesi. Niin ylritän itse ajatella, mies sairas. Ja kun tulee jonkun uuden hyväuskoisen donnan kanssa pihaamme, voisin toivoa tuntevani vain sääliä. Sama kun tulee todennäköisesti toistumaan jälleen, jos mies ei ole jo sen verran vanha, että ei enää jaksa… :mrgreen:

Se kauhu, mitä tunnemme sisällämme, kun meitä loukataan…se on hirveä. Olen jo voiton puolella, tai mistäpä tiedän. Minulla mies on ilkeä; pilkkaa ja ivaa. Olen saaanut neuvon olla asiallinen ja rauhallinen, enkä anna provoisoida. Jo uhkasi, että en saa senttiäkään. Tuumasin, että vai niin. Epäuskoinen on omakin olo, mutta vaihtoehtoja ei ole, vaikka mies on ihana silloin kun on. Täytynee jatella, että itse on ihana koko ajan… :laughing: miksi hän ei sitä voi olla. Tai ainakin ihan tavallinen!

Voimia, ja kerro miten sinulla menee. Muuten jää kovasti vaivaamaan…

15

“Tyhjää mun sisälläin, mun maailma vain neljä seinää. Liikaa aikaa, turhaan odottaa, kuvat mielessäni harhaa. Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa, onko paratiisikin vain harhaa? Tuskan keskellä tutut kasvot joka puolella….” :frowning:

Meillä näyttää ero aika lopulliselta. Kunhan saan tässä voimia, lähden ajamaan 600km matkan Helsinkiin siskojeni luo lepäämään. Tuska on suuri. Tunteet ovat pinnassa. Itkettää.
Miten elämä voikin kääntyä ympäri hetkessä? Vai onko se todellisuudessa kääntynyt. Ehkä elämä nyt haluaa näyttää, että minulla on vielä mahdollisuudet parempaan onneen. Ehkä.

Mieheni sanoi eilen, ettei aio muuttaa tänne takaisin, ennenkuin minä olen lähtenyt. Puhuimme yli tunnin puhelimessa ja itkimme molemmat kovasti. Vaikka kaikki tämä on nyt näin kaaosta, minun läheiseni sanovat, että mieheni tulee vielä anelemaan minua takaisin. Hän käy nyt vain läpi jotain kriisiä elämässään eikä osaa ajatella lainkaan selkeästi. Ja alkoholisti helposti luulee hakevansa muka helpoimman ratkaisun → otetaan uusi kumppani, joka ymmärtää häntä pla pla plaa…

Minun täytyy jaksaa ottaa irtiotto tästä kaikesta. Mieheni lähti eilen reissuun, haki kamojaan täältä ja aikoi tulla sunnuntaina käymään. Siihen mennessä aion olla pois täältä. Saa oikeasti itsekin tuntea nahoissaan, että eikö häntä täällä odotettukaan. Hän on saanut pidettyä minua otteessaan, sillä olen ollut todella rikki - kirjaimellisesti.

Minunkin täytyy nyt todella miettiä mitä haluan elämältä - tulevaisuudelta. Mieheni on ilmoittanut kantansa, ettei aio juomista kokonaan jättää vaan aikoo vähentää. Huoh! Mitä jos hänen yrityksensä menisi tässä laman kourissa nurin? Tai mitä hän tekee eläkepäivinään, kun joka päivä on yhtä viikonloppua? Hän ei ole lainkaan sellainen arkisten askareitten ahertaja niinkuin minä. Ei ulkoilla, ei touhuta pihalla - vaan katsotaan elokuvia, syödään, juodaan ja nukutaan. Olenko valmis kantamaan taakkaa harteilla vielä vuosikymmeniä.

Olen ajatellut, että olen super onnellinen tässä liitossa. Aika kuultaa muistot - te jokainen alkoholistin puoliso tiedätte tunteen, miten lyhyessä ajassa jaksatte uskoa taas miehen raitistumiseen. Samalla kuitenkin pelkäätte seuraavaa hetkeä jolloin ihanasta aviomiehestä tulee juuri oppimaan kävellyt pikkuvauva. Päivä on saattanut olla täynnä rakkautta, pusuja ja turvallista syliä - ilta itketään ja se rakkauden täyttämä sydän vuotaa verta!

En pysty peittämään alkoholin tuomaa tuskan ja pettymyksen tunnetta. Itken, huudan ja raivoan. Tai sitten olen hiljaa ja pidättelen valtavaa tunnepatoutumaa sisälläni. Mieheni halu eroon on juurikin tuo - hän ei aio kestää enää yhtään mun kilahteluja.

Tiedätte myös tunteen, jossa toinen puoli sydäntä pyytää lähtemään ja toinen puoli jäämään. Toinen puoli on alkoholisti ja toinen puoli selvinpäin. Sydäntä revitää kahtia ja se oikeasti sattuu!

16

Santta, tartu tuohon!

Oikeesti, paljon voimia sulle jatkaa eteenpäin. Ymmärrän, miten paljon sinuun sattuu. Mutta elämä jatkuu, ja tämä on mahdollisuus. Sinun oma arvokas elämäsi, ota sille uusi suunta.

Ja aja varovasti. Mutta ajattele rohkeasti.

17

Hei Santta,

miten meni viikonloppusi. Kuinka jaksat. Paljon voimia toivoopi Vanha Vieras( viitaten edellisiin viesteihini).

Itse huomaan, että ei raitistuminen helpolla mene, ex nyt vetoaa siihen, että ei sentään juo koko päivää koko ajan. Ei kuitenkaan ymmärrä, että ei ole määrillä tietyssä alkoholismin vaiheessa merkitystä, vaan käytöksellä. Alkoholitille vähentäminen ei kyllä toimi.

Minulla sellainen tilanne, että juoppo persoona ei hyväksy eroa, eikä edes ymmmärrä kunnolla alkoholilla olevan asian kanssa mitään tekemistä. Kieltäminen toimii edelleen erinomaisesti monen hoidonkin jälkeen. ei ymmärrä, mitä huolta ja tuskaa on sairaus tuonut elämään.

Toivottavasti tätä kohden on aina kaksi raitistunutta, sillä muutoin tuntuu todella toivottomalta sairaudelta…

Voimia sinne!

18

Hei Santta,

mitä sinulle kuuluu? Onko kaikki hyvin, paremmin?

19

Hei,

Kerron tarinaani pikimmiten… Tässä on sattunut ja tapahtunut paljon! En ole unohtanut teitä <3

20

Hyvä niin, olen minäkin jo odotellut, että miten olet saanut elämää järjestettyä. Voimia!