miehen alkoholinkäyttö

voimat loppuu. Nyt 8 vuotta taistellu. 2 pientä lasta. Mies juonu runsaasti ennenkuin suhteemme alkoi ja välillä raittiita jaksoja mutta sitten valehdellaan ja taas lähdetään. Työt kyllä hoidetaan. Ainahan se vika minussa on…nalkuttava tyhmä akka…kukas semmosta kattelis. Ei ymmärrystä riitä, että luottamus menny valehtelun vuoksi kauan sitte. Sunnuntaina vannotaan rakkautta lupaukset en lähde enää koskaan on kuultu monesti. Viime vlopun jälkeen lähti käymään päihdeluennolla mutta taas riidan tullessa “kaikkihan tuolla juo, kuka ei jois ku tollasta naista kattelis” nämä jutut taas alkaa. Hohhoijaa…onko kellää samanlaista?

jelppikää mua :frowning:

Monissa aivan viimeaikaisissa keskusteluketjuissa on täsmälleen samassa tilanteessa olevia kuin sinä. Saisit varmasti ensiapua lueskelemalla niitä. Minä käväisen täällä vain satunnaisesti, lyhyeksi jäänyt suhde alkoholistin kanssa on jo kaukana takana, mutta kohtalotoverit pystyvät varmasti eläytymään tilanteeseesi, kunhan ehtivät kanavalle.

Ensimmäisen askeleen olet jo ottanut, olet uskaltautunut hakemaan vertaistukea, siitä se lähtee, tie kohti ihmisarvoista elämää sinulle ja lapsillesi.

kiitokst. Ronttasin jo mieheni kanssani alkoholi luennolle…ja avas jo paljon ovia. Tajusin itekki että eihän tämä mun syy ole…vaikka niin mies väittää raivopäissään. Vaan hänen käytöksensä kuuluu taudinkuvaan täysin. Hienoa että olet itse päässyt eroon näistä asioista.

Voimia sinulle kovasti! Olen itsekin vasta tullut sivustolle lukemaan ja kirjoittelemaan. Meilläkin pari mukeloa ja mielestän ilapsiperheeksi miehen alkoholin käyttö liian tiuhaa ja liian humalanhakuista. Meillä ei kuitenkaan haukuta mua tai syytellä. Se onkin tilanteessasi minusta julmaa ja erityisen huolestuttavaa :confused:

Kuulostaa vähän siltä mitä hyvä ystäväni joutui kokemaan huumeiden käyttäjä poikaystävänsä kanssa, eli kun miehellä alkoi tarpeeksi tekemään mieli kamaa, keksi vaikka mitä vikaa naisessa tai hänen teoissaan tai hiusten asennossa tai ihan missä vaan olevan, jotta sai itse syyn lähteä reissuilleen. Ystäväni saattoi syyllistyä sitten kuvittelemaan että hän aiheutti sen että mies lähti veturoimaan, ja itsetunto kärsi kovasti. Hän sairastuikin itse pahasti, diagnoosina mm läheisriippuvuus. Nyt kolmen vuoden terapian jälkeen on vasta voitu yhdessä hämmästellä mihin kaikkeen sitä luotti, uskoi ja toivoi vaikka matto vedettiin jalkojen alta kerta toisensa jälkeen. Kuinka paljon uskomattomia tarinoita hän on kertonutkaan jälkikäteen, joita ei silloin suojellakseen miestään edes kehdannut kellekkään kertoa.

Toivottavasti saat täältä tukea :slight_smile: Täytyy tsekata itsekin mahdollisia luentoja ja viedä ukko sinne " yllätyksenä".