metsänreunan hengellisyys ja vähän ihmiselämääkin.

Saakohan tänne kirjoittaa Jumalan kaikkivaltiudesta…

Jumalan kaikkivaltius on kuin kärppä kivirauniossa, vilahtaa näkyviin ja pois ja toisesta aukosta näkyviin ja pois… Tai niinkuin Leo Jokela lauloi “Nainen, poliisi ja taksi, ei niitä koskaan tarvitessa nää, nainen, poliisi ja taksi, on siinä kolme tosi ystävää…”

Jumala kauhisteli ajatusta että Aatami ja Eeva olisivat syöneet elämänpuusta ja eläneet ikuisesti. Miten niin jos hän kerran oli kaikkivaltias, hänhän olisi voinut peruuttaa elämänpuusta syönnin vaikutukset oitis.

Jumala katui että oli luonut ihmisen (ennen vedenpaisumusta). Mutta jos hän oli/on kaikkivaltias niin hän tiesi tulevan jo ennakkoon, hän siis loi ihmisen tietoisena siitä että tulee katumaan tekoaan.

Olen päässyt Raamatussa sivulle 13 ja sivuja näkyy olevan 412, ihmettelyn aiheita on löytynyt vasta kaksi joten luvassa lienee enää kolmisenkymmetä.

Kaikkivaltius tuntuu olevan todella hämärä juttu.

Tuntuu vahvasti siltä, että tähän uskontoon on lainattu jo alunperin paljon aineksia vanhemmista, useampijumalaisista hengellisyyksistä. Niissähän perustekijänä on ensinnäkin se, että Jumalat ovat monilta ominaisuuksiltaan ihmisen kaltaisia, kärsivät kateudesta toisiaan kohtaan, kiukuttelevat, heikkoa itsetuntoakin esiintyy ja kova on kilpailu suosiosta.

Yhden kaikkivaltiaan jumalan ei voi olettaa olevan niin pösilö, että itsensä kanssa alkaisi riitaa haastamaan, loisi omaksi kiusakseen jos jonkinlaista pahaahenkeä ja ihmiselle synninteon halua jota sitten taas pitää kurittamalla ja kostamalla ajaa ulos.

Raamatun sisällössä on kovin paljon tarinoita, jotka on kerrottu moneen kertaan jo aikaisemmin, vanhempien jumaluuksien yhteydessä. Kun useimpiin vanhoihin uskoihin kuului se, että henkeä ja henkiä oli monensorttisia, ja niiden kehittyessä jumalolennoiksi kertomuksissa ne saivat myös mitä moninaisempia luonteenpiirteitä. Kun sitten rakenneltiin uusia ja tehokkaampia uskoja, rationalisoitiin, määriteltiin monen eripuraisen Jumalan tilalle yhtä isoa ja mahtavaa -mutta kun ainekset olivat kuitenkin mitä olivat, niitä vanhoja, niin tällaista epäjohdonmukaista ja itsensä kanssa ristiriidassa olevaa juttua siitä sitten tuli.

On siinä ollut sananselittäjillä työtä ( ja hyväpalkkaista työtä!) pariksi-kolmeksituhanneksi vuodeksi.

Ja edelleen, bisnes voi hyvin.

Ilmeisesti sitten me kaipaamme tarinoita, hiukan utopiaa ja vaikka perusteetontakin lohdutusta tähän arkeemme.

Jos onkin niin että on monta jumalaa ja kukin heistä on luonut itselleen oman maailmankaikkeuden. Vallitsee ankara kilpailu siitä kenen maailmankaikkeus on paras, mistä niitä Jobeja parhaiten löytyy. Maailmankaikkeudet on pitänyt luoda jotenkin puutteellisilla resusseilla, muutenhan ne olisivat täydellisiä (vähän niinkuin nyrkkeilyssä, turpaan saa vetää mutta arkoihin paikkoihin ei saa potkia, eikä purrakaan saisi…). Oman maailmankaikkeuden tapahtumiin saa puuttua vain rajallisesti, muuten armotta diskataan kilpailusta. Se oman pojan lähettäminen maan päälle mahtoi olla jo sääntöjen rajoilla, ettei lie ollut jo keltaisen kortin paikka…

Toisten maailmankaikkeuksien jumalat, kenellä nyt sattuu joutavaa aikaa olemaan, voivat toimia meidän maailmankaikkeuden paholaisena, heitellä meille ihmisille kapuloita rattaisiin.

By the way:
Optimisti on hän jonka mielestä tämä maailmankaikkeus on paras kaikista maailmankaikkeuksista. Pessimisti on hän joka pelkää että optimisti on oikeassa.

Miksei sekin mahdollista olisi? Ja yhtä hyvin saattaa olla lukuisa -ellei ääretön- määrä Jumalattomia maailmankaikkeuksia, joiden eri ulottuvuudet voivat hipaista toisiaan joissakin tilanteissa.

Maan asema keskipisteenä taitaa olla mennyttä, vaikka tiede onkin kautta aikojen joutunut hakauksiin hengellisyyksien kanssa. Avaruutta riittää, joten jo täsä äärellisessä joskin kai rajattomassa maailmankaikkeudessa voi olla monenmoista meille tuntematonta tohinaa.

Kyllä ei ollut Neuvostoliitossa sellaistakaan ongelmaa kuin puhuvat käärmeet, ja ainoa kaikkivaltius asui Kremlissä. :smiley: (ellei sitten ollut datzallaan ryyppäämässä)

Mä muistan ulkoa ne ns. viralliset eli naisilla 16 annosta viikossa tai max. 5 kerralla, ja miehillä max 24 viikossa tai 7 kerralla. Mutta kun eihän nekaan ole kuin suuntaa antavia, kun jokaisen riskiraja on kuitenkin yksilöllinen.

Alkoholistin riskirajahan voi olla olla yksi ainoa annos, kuten tiedämme. :bulb:

Totta juuri se mitä kirjoitit että päivittäinen pikku tissuttelu voi olla vahingollisempaa kuin kunnon känni silloin tällöin ja muina aikoina nollalinja. Ensinmainittu rasittaa sisäelimiä eniten, mutta jälkimmäisessä kohoaa puolestaan tapaturmariski, väkivallan riski ja kaikkinainen töppäilyriski.

Suomalaisethan oppivat kyllä ne “keski-eurooppalaiset juomatavat”, mutta kun samalla viikonloppukännäyksenkin perinne elää yhä vahvana, ei ihme että kokonaiskulutus ja haitat on kohonneet.

Tätä se sitten on. Jäät lähtivät ja vettä sataa. Pakastekalasta kun taas kalasoppaa keittelen (kait tässä laihdutusvimmassa kalaa saa syödä?) niin poltteet on kovat. Kalaan tarttis päästä.

Mutku tarttis olla vene. Semmoinen jolla uskaltaisi mennä vähän kauemmas rannasta, ja moottorilla kulkeva, ja kun kerran mielitekoja on, niin niitä sitten riittää. Siinä tarttis olla pieni kajuutta tai sateensuoja, niin monet kerrat olen muovinpalasia katsellut päälleni kun sadekuuro kastelee just kesken maukkaimman onkimisen. Ja halpa sen tarttis olla. Ei oikein olis montaa tuhatta varaa laittaa siihenkään. Ja kevytkin vielä olis oltava. Semmoinen jonka saa ilman traktoria syksyllä ylös ja talviteloille.

Että on vaikea asia.

Mutta, on siinä hyviäkin puolia. Hyvä puoli on se, ettei elämässä oikeastaan mitään murheita ole, kun tuollaiset asiat päällimmäisenä pyörivät.

Päihdejutut ovat yhä vaan himmeämpiä muistoja, jotka eivät esiin nousekaan ellei sitten ala tahallaan niistä kertovia keskusteluja lueskelemaan… olen täältä plinkistäkin jo alkanut valikoimaan luettavakseni semmoisia joissa jutellaan enemmään selvinpäin elämisestä kuin ongelmassa kahlaamisesta. Niin akuutti ja kaikensisälleensulkeva kuin se asia selviytymisen alkuviikkoina onkin. Paljon mukavampaa on huomata miten silloin tällöin jonkun lopettaneen mielenkiinto siirtyy kokonaan pois alkoholin murehtimisesta kaikkeen muuhun.

Minulla nyt -tuon saapuvan kevään ja venejutun lisäksi- on elämäntapajutskana ajankohtainen se ruokapuoli. Eli semmoinen syöminen, jonka seurauksena paino putoaisi, mies notkistuisi ja taas ketteräksi virkistyisi. (hyvä alku jo on!)

Hidasta, hidasta se on. Kuukauden verran olen ollut syömättä rasvoja, sokereita , makkaroita, pullia… ja hedelmiä on mennyt, paljon. Sitä kaikkea muuta on sitten mennytkin niin runsaasti, että painonpudotus on aika hidasta. runsaan neljä kiloa on tipahtanut. Mutta mihinkäs tässä kiire olisi.

Kunhan nyt hetken vielä aurinko lämmittää, niin alkaa luonnosta löytymään monemoista kasvista ruokapöydän piristeeksi -mukavaa ajankulua sekin, keräilytalouden harrastaminen.

Nöyryys taas nousi esiin muissa keskusteluissa. Enpä jaksa ymmärtää, mikä hinku ihmisellä voi olla semmoiseen asiaan? Ehkä asenteeni johtuu siitä että olen senkin olotilan pakon edessä useaan kertaan kokenut. Enkä takaisin tahdo.
Mutta, minun puolestani; nöyristyköön joka sellaisen olotilan rakkaaksi itselleen kokee.

Minulle ei istu , ei myöskään se vastakohtainen, toinen ääripää; ylimielisyys. En saa sitäkään sovitettua elämäni malliksi. Mukavimmalta tuntuu tämä ihan tavallinen, ei nöyränä eikä ylimielisenä, ihan vaan ihmisenä ihmisten joukossa, silmiensä tasalta muitakin katsellen.

Tahtoo myös sinne mistä jäät ovat jo lähteneet :smiley: . Tuoretta vastapyydystettyä ahvenaa ja kuhaa tässä jo kaipailee, haukikin käy :stuck_out_tongue: . Korvasienetkin ne jo jonkun ajan kuluttua alkavat nostaa itseään maasta. Keväällä tämmöinen optimismi sallittakoon.

Ei oikein meinaa minuunkaan noi nöyryys jutut upota. Yletön hehkuttaminen ja vuosikausien jossain “ryhmissä” juokseminen pistää hiukan ihmettelemään. Eikö oikeesti pysty olemaan selvinpäin ilman näitä ryhmiä ? Minä ainakin pystyn, MM pystyy, Mirtillo pystyy, ja moni muukin nimeltä mainitsematon elää ihan normaalia arkea ilman viinaa ja ilman sitä “ryhmää” :smiley: No, ollaan iloisia siitä ja toteanpa taas kerran, että jokainen tavallaan. Keinot on monet ja tää raittius ilman “ryhmää” on ihan myös mahdollista. Pääasiahan on tietty se elämä ilman viinaa.

Tuolla toisaalla netin syövereissä on jotenkin tosta “ryhmän” paasaamisesta saanut ihan tarpeekseen. Täytyy alkaa tarkemmin katsomaan mitä lukee ja mistä “tykkää” :smiley:

Ryhmässähän täälläkin ollaan- vai? :mrgreen: OK, en ala läppäilemään asiasta joka kääntyy taas silmänräpäyksessä puolesta/vastaan-polemiikiksi. Minäkään en ryhmiin sovi, paremmin pärjään ilman. Mutta: kukin tavallaan.
Kevät saisi kyllä pysyä täälläkin. Tuli jo viikkoja sitten kirsikkapuiden kukinnan muodossa; luontokin on vihreä, mutta nyt heitti takapakkia ja kylmiä kelejä. Pöh.
Sitäpaitsi mäkin haluan mukaan ongelle!!! Byääääh! :frowning: :laughing:

Ryhmässäpä hyvinkin, parhaassa A-ryhmässä! :sunglasses:

Melkein tekisi mieli sanoa, että kalaa jopa täytyy syödä. :slight_smile: Ja mikäpä olisikaan parempi vaihtoehto kuin lähivesien kala, ihan ekologiselta kannaltakin.

Minäkin voisin ottaa asiakseni alkaa asioida kalaostoksilla vaikkapa Hakaniemen hallissa (niinku Haloska!) tai toreilla. Olen tosin niin surkea veitsihommissa ja liian herkkä muutenkin, niin että jotekin esivalmistettua sen fisun pitää minulle olla.

Neljä kiloa kuukaudessahan on ihan optimaalinen laihtumisvauhti. Ei liian nopea, mutta kuitenkin etenee selvästi. Kannattaa kyllä kiinnittää huomiota riittävään proteiinin saantiin (vaikkapa kalasta juuri), koska muuten vaarana että kutistuminen kohdistuu enemmän lihaksiin kuin läskikerrokseen.

Mutta minäpä syntinen taidankin tästä lähteä Heseen syömään fishburger-aterian isolla cokiksella! :bulb:
Älkää tehko niinkuin minä teen vaan… :laughing:

Luin Valittujen palojen (mutta tiedemiesten kirjoittaman) kirjan Raamatun salaisuudet avautuvat. Monille Raamatussa kuvatuille asioille (esim. Egyptin vitsaukset, Eden) on löydetty tukea.

Öiseen aikaan katselin telkkarilla Netflixistä avaruusaiheisia dokumentteja. Tähtitieteilijät olivat sitä mieltä, että alkuräjähdys on peräsin toisesta universumista (muiden universumien määrää ei voida heidän mukaansa tietää, niitä voi olla 5 tai 50), mikä antaa Raamatun luomiskertomukselle; valtava kuumuus muuttui materiaksi ja osin antimateriaksi noin 13,8 Mrd vuotta sitten ja jo kolmessa minuutissa olivat ensimmäiset alkuaineet syntyneet; kaikki on ollut ikään kuin koodattuna alkuräjähdykseen.

Jos oletetaan, että Raamattu on pääpiirteissään totta, ja sen sisältö on otettava vakavasti niin mitä Raamattu sanoo alkoholista? Ydinsanoma on se, ettei Taivasten valtakunta ole juomarien paikka. Kohtuullisesti voi maailmassa juoda - jos siihen pystyy eli suunnilleen lasin-pari viiniä ruuan kanssa mieluiten vain juhlapäivinä tai muuten harvoin kuten Jeesus. Tämähän vastaa nykytutkimusten tuloksia: erittäin pienillä alkoholimäärillä eli miehillä korkeintaan kaksi ja naisilla yksi alkoholiannos päivässä siten, ettei sitä keskitetä yhteen tai kahteen päivään viikossa on terveyden kannalta neutraalia/sydän- ja verisuonitautien kannalta jopa eduksi.

Nyt on menossa tällainen opus kuin Uusi Testamentti Vapaasti kerrottuna Kansan Raamattuseuralta. (Kesken vielä niin en kommentoi muutoin kuin, että alku vaikuttaa kansantajuiselta). Raamattu on erittäin vaikeasti avautuvaa kuvakieltä, jota on 2.000 vuotta yritetty tulkita; se avautuu olennaisilta osiltaan alakoululaisille mutta toisaalta ei täysin edes tuplatohtoreille - Ekumeeninen liike ei ole saavuttanut useistakaan asioista yksimielisyyttä. Itse tulkitsen tätä siten, ettei Raamattu (olennaiselta) sisällöltään voi olla maallista alkuperää.

Joo, AA:n mielestä alkoholisti ei pysty olemaan ilman viinaa ilman ryhmää, ei alkoholisti pystyy. Tavallaan AA on kehäpäätelmän omaisesti oikeassa koska samaa asiaa voidaan käyttää jakamaan ihmiset alkoholisteihin ja taviksiin. Jos pystyt olemaan ilman viinaa (eikä se aiheuta hirvittävää kärvistelyä) niin et ole alkoholisti (AA:n mielestä), ja päinvastoin.

Kuten minun “vastarannan kiiski” luonteelleni sopii, minä kuljen vastakkaiseen suuntaan kuin te. Te kuljette poispäin AA:sta, minä kävin tänään AA:ssa ensimmäisen kerran 6 vuoden tauon jälkeen.

Minä en pystynyt olemaan (en osannut olla) ilman alkoholia kuin pari kuukautta sen jälkeen kun AA:n lopetin.

AA:sta ja “AA-laisesta nöyryydestä” puhuminen saattaaa johtaa puheen ihmisen mahdolliseen, kiistanalaiseen omavoimaisuuteen, siitä on puhuttu tällä palstalla ennenkin…

Minulla tämä raitistuminen tapahtui ihan luonnonmenetelmällä, eli en kait ole oikein mistään pois kulkemassa -enkä mitään järjestöjä kohtikaan.

Kaikkien päihdeongelmia torjuvien yhteisöjen kanssa sitten taas yhteistyötä, semmoisissa asioissa jotka sopivat yhteen oman maailmankatsomukseni kanssa, ne on ihan jees.

No, jos jossain aletaan esittämään että nöyristyä taas minunkin pitäisi, niin silloin itseäni suojellakseni käännyn pois. Se vaihe on ohi, takana, ja toivottavasti siellä pysyy. Jos taas huomaan, että jossain porukassa ihmisen voimaantumista tuetaan ja annetaan eväitä omien voimavarojen herättelyyn, kasvattamiseen, vahvistamiseen -saattaa olla että olen innollakin mukana.

Mutta, asiaan mennäkseni; kovin keväisenä valkenee uusia aamuja metsänreunaan. Onkia on kaiveltu vintiltä valmiiksi, tarttiskohan taas tehdä katiska? Jokohan pian olis aika… Ensimmäiset nokkoset nousevat varmasti ihan näinä päivinä, jos ei niistä soppaa niin nokkossämpylät, lämpiminä, just uunista vedettyinä -olkoot sitten lihottavia jos niin on, mutta varmasti leivon!

Polkupyörää jo kokeilin, hyvin on talven yli säilynyt. Moponraato vaatii pientä korjailua, eiköhän sillä vielä tämän kesän päristele -sitten voi vaik katsella jonkun muutaman satasen vehkeen joka taas kestää aikansa… tämä minimaalinen budjetointi kun on paitsi pakon sanelema juttu, myös elämäntapa. Ehkä hiukan enemmän vois tienata kun kaiken vapaa-aikansa käyttäisi uusien töiden hankintaan, itsensä ja työvoimansa myymiseen -mutta mieluummin näin. Töitä sen verran kuin niitä eteen tulee, ja sitäkin runsaammin sitten omaa aikaa.

Sitä kun on joka tapauksessa vain rajallinen määrä itsekullakin tässä maailmassa, ei siitä kannata luopua. Takaisin ei saa.

Minulla on siis Ensio Haittemetelin kanssa ollut saman tyylinen erkaantuminen AA:sta. Minulla tulee kuluneeksi kaksi vuotta edellisestä palaverista. Empä kyllä ennen sitäkään käynyt muutamiin vuosiin kuin sellasta parin palaverin vuosivauhtia.

Raamatun aikoihin alkoholia käytettiin mieluusti ihan siitäkin syystä, että se oli säilyvyytensä takia usein steriilimpää juotavaa kuin vaikkapa vesi. Bakteereista ei tosin tiedetty, mutta ilmeisesti oli huomattu että vedestä saattaa tulla joskus vielä kipeämmäksi kuin viinistä.
Eihän Jeesus antanut mitään kohtuukäyttö-ohjeita vaan biletti juomarien ja syrjäytyneiden kanssa niin että veti moraalinvartijoiden vihat päälleen.

Erään sanonnan mukaan alkoholistit eivät joudu helvettiin koska he ovat olleet helvetissä jo maan päällä. :slight_smile:

Mutta itse asiassa minua kiinnostaa muinaisten kulttuurien käsitys alkoholismista. Alkoholismin sairauskäsite ei kai ollut kovin tunnettu, mutta voisi kuvitella että alkoholistinkin arveltiin olevan pahojen henken vallassa, kuten joidenkin sairaidenkin.

Joku voisi joutessaan tutkia Raamatun lisäksi myös muita historiallisia lähteitä 2000 vuoden takaa, tämän alkoholismi-asian tiimoilta. :bulb:

Haittameteli, Ensio Haittameteli. Tuttavallisemmin Enska tai Haittis.

Well, I got one foot on the platform
The other foot on the train
I’m goin’ back to New Orleans
To wear that ball and chain

Kaikenlaista ihminen kiusakseen keksii.

Syyllisyydentunto, opittu “otsasi hiessä sinun pitää…” vai ymmärryksen puuttumisen aiheuttama hätäinen mystiikankaipuuko saa ihmisen vierastamaan yksinkertaisimpia konsteja omien asioidensa kuntoon laittamiseen?

Vaikkapa viinanjuonnin lopettaminen… itsensä kanssa tuosta voisi neuvotella, harjoittelu selvinpäinoloonkin on varmasti kevyempää ja vähemmän vaativaa kuin esimerkiksi maratonjuoksijaksi ryhtyminen -ja semmoiseenkin ihmiset pystyvät, kun semmoisen iilin sattuvat saamaan!

Ja mitäpä siitä, jos itsellään temppuja teettävät, mutta kun pitää rakentaa Jumalastaankin yhtä konstikas. Milloin sille on veisattava, milloin ylistettävä, joskus on uhrattava jos ei omia kakaroitaan muulloin kuin Jumalan sattuessa erityisen velmulla päällä olemaan, mutta karjaa, viljaa, riistaa… nykyään kai autoja ja kännyköitä?

Ei tämä jumalattoman elämä tietysti muuten sen kummempaa ole kuin hurskaiden veljien ja sisartenkaan, mutta yksinkertaisempaa, helpompaa on. Monta murhetta vähemmän.

Tänäänkin sain -kun sattui aamulla mieleen muljahtamaan- tapiseerattua synkänäköisen makuukammioni jossa nokisten ja hometta tihkuvien seinien synkistämänä olen pahuuksiani pitkät iltapuhteet miettinyt.
Kun ei tarvinnut lähteä sen kummemmin veisuulle kuin vanhoja juopottelujakaan katumaan… ihan taas sain päivän olla kuin se entinen Ellun kana.

Tais olla Matti oikeassa todetessaan että “elämä on ihmisen parasta aikaa”.

Pakko todeta, vaikka varmasti kuulostaa oudolta: mulle tulee metsänreunan miehestä aina mieleen oma isäni, kun näitä ketjuja luen :smiley: Metsänreunassa toki asuu hänkin, ja kuulemma monta kuukautta on menty täysraittiina :slight_smile:

Hugh Johnson kirjassaan Viinin tie kertoo, että Rooman valtakunnan eli Jeesuksenkin ajan viinit olivat jaloin poljettuja ja rypälelajikkeiltaan mitä sattuivat. Eivät varmaankaan mitään makunautintoja.

Mitä makuihin tulee. Kun on tarpeeksi kauan ryyppäämättä ei polttavan etanolin nopea juominen enää onnistu (pitäisi lantrata). Makuaisti tottuu korvaaviin makuihin (minulla se on ollut limppari); viini maistuu ja niin kai sen oikeastaan pitäisi maistua jos kaikki snobbailu riisutaan pois happamalta marjamehulta.

Iltapäivälehdissä oli vähän aikaa sitten juttu Olli Saarelasta; putkaan vietiin eli kävi samoin kuin minulle ja Arhinmäelle = harvoin ryyppäävä voi joutua kotonaan seurassa sekä aina julkisella paikalla ikävyyksiin. Usein/päivittäin ryyppäävä ei läheskään joka kerta (se toleranssi) - mutta on toisaalta yleensä kestokriisissä; mitään ei jää säästöön, urakehitys tyssää (ammatillinen tasanko) tms. ja joskus tulee ne ylilyönnit liian alhaisen tai liian korkean minäkuvan paljastuessa defensioiden pettäessä häiriökäytöksenä jurrissa.

Rehtorin wanha neuvo pitää edelleen kutinsa: jos on pakko ryypätä niin menee sitten vaikka johonkin saareen.

Voisi olla parasta etten AA:ta pahemmin kahden istunnon mittaisella vankalla kokemuksellani hehkuttaisi. Mutta jospa silti vertaan AA:ta rullaluistimiin, jotka näin maratonjuoksijalle vippaskonstiksi tarjoillaan. Matka joutuu mutta luita saattaa rasahtaa irtipoikki tai ainakin asfaltti-ihottumaa saattaa tulla jos luistelija tuupertuu mukkelis makkelis. Ja sekin vielä että toiset voi vallata kateteuden kuolemansynti jos itse juosta hilppasevat hiki hatussa mutta yksi mennä viipottaa rullaluistimilla.

Mun isä oli raittiina ollessaan avarakatseinen ja sydämeltään sivistynyt, vaikka hänkin oli kouluja käymätön. Hänkään ei varsinaisesti uskonut minkään uskontokunnan jumalaan, mutta kunnioitti muiden ihmisten maailmankatsomuksia ja uskonnonvapautta.
Hän oli siis suvaitsevainan ihminen asettumatta kenenkään yläpuolelle, tai pilkkaamatta omastaan poikkeavia maailmankatsomuksia.

Lisäksi hän oli huomattavan komea ja charmikas mies, johon kaikki naiset ihastuivat oikopäätä. :slight_smile:
Pitäisikin oikeastaan kysyä mutsilta, muistaako hän isäni nykyisin tässä samassa valossa. :bulb:

PS. Lievästi sanoen oli jännää, kun tapasin sattumalta AA:n kevätpäivillä 2007 faijan entisiä ryhmätovereita.

Mun isäni oli myös nuorena naisten mieleen, pitkä ja hoikka vipeltäjä :slight_smile: Meillä on kuvakin, jossa poseeraa ekan oman autonsa vieressä (punainen mini), päällä tyköistuva samettihaalari, aurinkolasit silmillä ja hiuksissa permanentti plus kunnon pulisongit :smiley: Eikä hänkään paljon ole opiskellut, perus duunarintyötä teki eläkeikään saakka. Ei tyhmä tai sivistymätön kuitenkaan omasta mielestäni.

Perheen iskä perusti vasta vanhemmalla iällä, oli nelikymppinen mun esikoisen syntyessä. Ja otti itselleen paljon nuoremman vaimon, yllätys yllätys…

No nyt tuli oikein kunnolla offtopicia, anteeksi tästä! :slight_smile: