Lähipäivinä olen saanut ajateltavaa parista eri kuuntelemastani podcastista. Kovasti haluaisin sanoittaa ajatuksiani, mutta pelkään etten onnistu. Aiheena oli mm. stressin ja stressireaktioiden mekanismit, miten ne ilmenevät ja miten niitä voisi hallita. Jälleen kerran tunnistin olevani sukupolvea jolle ei ole opetettu tunteiden tunnistamista, sanoittamista, tunteiden kohtaamista ja käsittelyä. Siihenhän tämä(kin) kaikki jälleen liittyy. Mikä valtava harmi, mutta onneksi sitä voi opetella näin vanhempanakin.
Seuraavaksi tähän kiertyi ajatus siitä kuinka yleinen ja yleisesti hyväksytty ja nuoruudessani kannustettu ‘lääke’ alkoholi oli joka asiaan. Yhteiskunta, yhteisö, muu nuoriso suorastaan kannusti ja opetti kuinka alkoholia voi ja kannattaa käyttää kaikkiin tunnetiloihin ja tilanteisiin, siitä löytyy apu kaikkeen. Siihen kun vielä lisää sen, että vanhemmiten, aikuisena, juominen esitettiin ja nähtiin myös sivistyneen ihmisen merkkinä… fiksu, menestynyt, kaunis nainen korkeajalallisen viinilasin kera rentoutumassa ja istumassa iltaa, viihteellä ystävien kanssa.
Koen, että jos minulla olisi ollut riittävästi tietoa ja opastusta, olisin lopettanut alkoholin käytön pian aloittamisen jälkeen, miellyttävin ajatus olisi tietysti se, että en olisi ikinä kokeillutkaan alkoholin käyttöä.
Sitten tähän pohdintaan liittyy yhteiskunnallinen asema. Miten tietyissä piireissä, työtehtävissä, tuloluokassa, asemassa, asuinympäristössä ja jopa perheessä tai suvussa on hyväksyttävää ja suoranainen paine alkoholin käyttöön, on äärimmäisen vaikeaa olla erilainen. Eli nuorena kun valintoja tehdään, on jopa lähes mahdotonta olla juomatta ulkoisista syistä ja kun tähän vielä lisätään tiedon puute, puutteelliset tunnesäätelytaidot jne on soppa valmis. Esim.kun olen joskus opetellut/oppinut huonon tavan yrittää poistaa pahaa oloa alkoholilla, se ajatusmalli/toimintatapa on todella vaikea saada pois päästä vaikka olisi juomatta kauan. Kerran opittuaan aivot yrittävät sinnikkäästi ehdottaa sitä ratkaisuksi pitkänkin raittiuden jälkeen.
Ei tämä pohdintani jalostu nyt mihinkään fiksuun muotoon, mutta näitä olen pohtinut.
Raittius taitaa tehdä minusta pikkuhiljaa melko alkoholivastaisen. Näen niin paljon negatiivisia, ikäviä, surullisia ja todella huonoja vaikutuksia mitä alkoholi aiheuttaa käyttäjissä ja sen lisäksi se aiheuttaa paljon kärsimystä läheisissä, perheissä, työympäristössä, yhteisöissä jne. Liian monta itsellekin läheistä lasta ja nuorta joutuu kipuilemaan läheisensä alkoholin käytön vuoksi, siksi kun isä, äiti, mummu, pappa, veli, sisko, kaveri juo. Ja pääsääntöisesti tämä juoja itse on sitä mieltä, että hänen käytöksessään ja juomisessaan ei ole mitään väärää, poikkeavaa, tuhoisaa. Hän ei halua kenellekään mitään ikävää… mutta ei hän ole juomattakaan, edes läheistensä vuoksi. Kun ottaa +/- huomioon tuntuu, että keskustelu siitä onko alkoholi tarpeellista lainkaan tuntuu turhalta. Siitä huolimatta koen, että kaltaiseni alkoholiton ihminen on se poikkeava. Vai olisiko maailma tältä osin jo pikkuisen nytkähtänyt eteenpäin.
Asia on taas ajankohtainen kun työpaikalla ideoidaan ‘jotain yhteistä kivaa’, joka äänekkäimpien mielestä pitää olla viikonlopun kestävää ryyppäämistä (näitä sanoja käytettiin todellakin). Onneksi joku (valitettavasti en minä, koska olen nössö) sanoi heti, että hän ei ole lähdössä ensinnäkään a/ juomaan ja toisekseen b/ yön yli reissuun. Pari muuta ja minä olimme välittömästi samaa mieltä ja keskustelu sai heti uusia käänteitä. Mietittiin mitä muuta… No nyt on sitten luvassa retkeilypäivä kaikilla mukavilla mausteilla. Ainoastaan yksi oli naama nurinpäin, mutta siitä huolimatta lähdössä mukaan. Häntä lohdutti lupaus hiukan vauhdikkaammista pikkujouluista, joissa olisi mahdollisuus juoda alkoholia…koko päivä…
Eli ehkä eniten mietin, että jos kotona, koulussa, yleisesti ympärillä olisi hyvää, käyttökelpoista tietoa liikkeellä ja opetettaisiin taitoja tunteista, ajatuksista, tunteiden säätelystä, stressin säätelystä, ikävistä tilanteista selviämisestä jne sekä samalla jaettaisiin tietoa alkoholista ja muista päihteistä sekä yleinen suhtautuminen olisi yhteiskunnassa päihteitä kohtaan negatiivisempaa, niin olisiko meillä vähemmän alkoholiongelmaa.
No tämä oli yleistä pohdintaa nimenomaan tällä palstalla, turvallisessa seurassa, koska arvelen, että täällä suhtautuminen saattaisi olla samanhenkisempää. Ulkomaailmassa en tällaisia asioita uskaltaisi ääneen huudella.
Jossain muussa ketjussa joku epäili, että ‘onko osin yhteiskunnassa tarkoituksenakin, että kansalaiset juo, koska silloin meitä on helppo hallita’. Aikoinaan herrat ovat hallinneet, huijanneet ja ostaneet köyhiltä, ymmärtämättömiltä, syrjäseudun ihmisiltä alkoholilla tai alkoholin avulla arvokkaita asioita, maa-alueita, vesioikeuksia jne. Herrat ovat huomanneet alkoholin ja riippuvuuden voiman ja käyttäneet sitä häikäilemättömästi hyväksi. Omalla kylälläni on esimerkkejä aikanaan olleista suurista, varakkaista tiloista, joiden loppu on sitten ollut hummaava hulivilipoika, joka on pistänyt haisemaan, viettänyt hauskaa elämää, juonut, juhlinut ja ajellut hienoilla autoilla…lopulta alkoholisoitunut ja joku naapuri tai kylänmies on halvalla ja viinalla ostellut maat ympäriltä pois.. Kumpi toimi väärin, mene ja tiedä.
Toisaalta herrat ne vasta juokin ja alkoholisoituu…
No niin, aioin jo pyyhkiä jaaritteluni pois, mutta annetaan olla, tällaisia mietteitä on putkahdellut. Joskus olisi kiva pohtia näitä keskustelukaverin kanssa, mutta olen huomannut, että alkoholi, siis sen negatiiviset puolet, ovat lähes tabu, hyshys- asiaa. Viisaampi olla hiljaa.
Elämä rullaa perussäädöillä mukavasti. Viikonloppuna oli hauskaa, kun pari lasta puolisoineen oli käymässä ja lauantaina pidettiin oikea toimintapäivä ja tehtiin kaikkea hauskaa, oikea “päivä luonnossa päivä” 
…jälleen tunnen kiitollisuutta raittiudesta, tästä matalapaineesta huolimatta. Olen kiitollinen Teistä, hyvät ystävät, että olette, ilman teitä ja tätä yhteisöä en olisi jaksanut raitistua, on se sen verran kovaa hommaa. Kiitos että olette 
ystäväni nuoruudesta asti, on matkan varrella useinkin raitistellut pisempiäkin siivuja ja muistan juomariaikana ajatelleeni ja harmitelleeni yhteisissä juhlissa ja illanistujaisissa, kuinka tylsää seuraa hän oli, silloin kun ei juonut. Välillä muistan ajatelleeni, että hän on ilonpilaaja.
Lähinnä aivot yrittivät vain epätoivoisesti keksiä muita konsteja helpottaa oloa. Ihan hyviä konsteja ehdottelivatkin, osa toimikin tässä hetkessä.