Menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Minulla on ollut onnellinen lapsuus ja olen saanut kasvaa perheessä jossa alkoholi ei ollut kuvioissa mukana, mutta toki näin myös mitä tuhoa alkoholi saa aikaan kun sitä juo henkilöt joille se ei sovi (jos se nyt sopii kenellekään). Muistan kun meille soitettiin usein keskellä yötä ja pyydettiin Isältäni apua, koska tuttavaperheen mies pahoinpiteli vaimoaan ja lapsiaan. Siellä viuhu mikä milloin kirveestä puukkoon ja rikkinäisistä laseista nyrkkiin. Joskus samainen mies tuli keskellä yötä soittamaan talomme ovikelloa ja uhittelemaan perhettämme, mutta onneksi Isä on sen verran vankkaa tekoa, että kyllä ovikellon soittaja lähti tuota pikaa sinne suuntaan mistä oli tullutkin. Samainen mies joutui myöhemmin linnakierteeseen ja yhtenä yönä hänet tapettiin Tukholman kadulle.

Itse tutustuin alkoholiin vasta 16 vuotiaana ja eka tutustuminen tapahtui erittäin vastahakoisissa merkeissä. Kaverini tuli hakemaan minua kylille perjantai iltana enkä minä tiennyt että hänellä oli korkkaamaton kossu pullo povarissa. Kylille päästyämme hän pyysi minua mukaansa pimeään rappukäytävään ja siellä hän täräytti kossupullon eteeni ja sanoi että ota siitä. Minun ei todellakaan tehnyt mieli kossua ja sanoinkin pariin otteeseen, että en minä nyt taida ottaa. Hän kuitenkin jatkoi tyrkyttämistä, joten ajattelin että pääsen pälkähästä kun olen ottavinaan ja niin vein pullonsuun reippaasti huulilleni mukamas reippaan ryypyn merkiksi. Tein kuitenkin virhearvion ja kossua tuli sen verran reippaasti suuhuni, että sitä oli puolivahingossa nieltävä, josta taas seurasi yskimis refleksi jolloin suussani oleva kossu lensi kaverin rinnuksille. Kaveri nauroi ja sanoi, että eihän minusta ole mihinkään kun en kykene juomaan edes kossua ja hän näytti kuinka kunnon miehet sitä juo. Peli oli selvä, pyysin pulloa itselleni ja siitä hetkestä lähtien olen juonut kuin ”kunnon” miehet.

Juomiseni ei kuitenkaan ollut useamman päivän jatkuneita rännejä, vaan viikonloppuna pääsääntöisesti yhden päivän koomia. Myöhemmin tuli toki otettua myös silloin tällöin keskellä viikkoakin, mutta vain se yksi päivä. Täytyy kyllä myöntää, että loppuaikoina kun vielä join, niin tulihan niitä korjaus sarjojakin joskus otettua sen yhden päivän juomisen jälkeen ja oikeastaan se ”korjaus” päivä oli se mukavin, koska siinä sai juoda heti aamusta iltaan. Juomiseni oli sen verran humalahakuista, että jouduin usein hankaluuksiin ja tapaturmiakin sattui, hengenlähtökin on ollut pariin otteeseen enemmän kuin lähellä. Jemmapulloja harrastin kotona vuosia, koska virallisestihan en juonut aivan mahdottomia määriä, mutta kun perhe painui pehkuihin, niin johan alkoi kurkku vetämään kuin viemäri. Kävin myös virallisten juomien välissä jemmapaikoissa juomassa täydennystä, jotta fiilis ei pääsisi lopahtamaan. Hyi helvetti, aivan oksettaa lukea omaa kirjoitusta omasta käyttäytymisestään näin jälkikäteen.

Tänä päivänä olen juomatta, mutta en siksi että minun olisi pakko (se on kokeiltu eikä onnistunut), tai että minulta toivotaan/vaaditaan sitä (sekin on kokeiltu eikä sekään onnistunut). Olen juomatta siitä yksinkertaisesta syystä, että haluan olla juomatta. Olen myös ymmärtänyt että alkoholi on voimakas, yksi voimakkaammista huumeista maapallolla joka koukuttaa ”sairastuttaa”, niin henkisesti kuin fyysisesti ja sitä kautta ymmärrän että kaikki, ihan kaikki puolustuspuheet alkoholin puolesta on täyttä sontaa. No, sen verran peräännyn, että teollisuudessa tai johonkin muuhun tarkoitukseen kuin sisäiseen käyttöön alkoholista voi olla hyötyä.

Tulevaisuuden suhteen pitää olla hieman varovainen, koska en ole mikään ennustaja, mutta kyllä minä uskallan silti tavotteita asettaa. Toivon todella että pysyn terveenä ja kyllä elämän valinnoilla siihen vaikutusta on, mutta pitää silti muistaa, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Urheilen, pyrin syömään suht terveellisesti (viimeaikoina jopa luomutuotteet alkanut kiinnostaa :blush: ). Vakaa tarkoitus on myös se, että en aio tulevaisuudessakaan käyttää alkoholia. Pyrin myös entistä paremmaksi ihmiseksi. Minusta tulevaisuus vaikuttaa valoisalta, mutta ei siitä sen enempää, koska loppujen lopuksi en tiedä onko kannaltani edes tulevaisuutta, joten keskityn tähän päivään.

T. Pressu

Pro Pressa alias Prossa on takaisin! Kaikki tiet vievät Plinkkiin. :stuck_out_tongue:
Kiva kuulla sinusta ja edelleen vallitsevasta raittiuden tilastasi. Yhäkö palmun alla?

EDIT: tykkään uudesta otsikostasi. Tuon kolmen kompinaation koen olevan vahvasti läsnä, silloin kun olen vahvmmin juuri tässä hetkessä ja tasapainossa itseni ja maailman kanssa. Tästä hetkestä on säie sekä menneeseen että tulevaan.

Terve basi.

Parhaillaan en ole palmun alla, mutta palaan vielä sinne. Pitää välillä käydä katsomassa, että täälä kotiSuomessa kaikki on ok ja ettei talo tipahda perustuksilta :slight_smile:. Seuraavan kerran kun Palaan Suomeen, niin toivon että asiat on sillä mallilla jotta tänne saa jäädäkkin. Tai oikiastaanhan se on aika ja järjestelykysymys.

Ps: teki hyvää pitää hengähdystaukoa täältä linkurasta, mutta kieltämättä, niin ihan kivalta tuntuu taas lukia näitä juttuja ja näyttääs olevan paljon uusia kirjoittajiakin täälä.

Ai miten kivaa kuulla sinusta!!! Kummasti käy välillä mielessä nämä nettitututkin :slight_smile: Pistä nyt täällä ollessas vähän järjestystä tänne Suomeen, ennenkuin palaat vielä hetkeksi palmujen alle.

Moro Rossa, hyvä että tosimies pysyy raittiina, se on hyvää esimerkkiä nössöimmille ja kannustava mesitsi kaiken kaikkiaan. Pitkän aikaa otti, kun sain lukea varhaisimmista vaiheistasi. Tuttu ikä tuo 16, säännöllistä läträystä siitä alkaen lopettamiseen, joka oli… joskus. Tätä syyspäiväntasausta eletään ulkokosteissa olosuhteissa. Lenkille myöhässä kastumaan. Vieläkö prätkäkautta on jäljellä ?? Raitista hanaa oli niitä palmuja tai ei ollut ja
100 % Hyvvee jatkova, 95:n prossan keskittyminen tuottaa 50:n %:n tuloksen pelissä totes vissiin aurinkokunkku.
Kun viinattomuus on ittestään selvää, on se mielestäin parasta laatua ja aikaa ihmisen elämästä.
Aikansa jokaista vaihdetta kukin käyttää kutenkin. :slight_smile:

En ole pahemmin kerinnyt motoilla täällä Suomessa, enkä enää tälle kaudelle kerkiäkkään, koska poistun täältä taas toviksi pikapuoliin.

Raittius on kertakaikkiaan mahtava “elämäntyyli” koska siinä vähän niinkuin erottuu valtamassasta, mikä taas tuntuu käsittämättömältä, mutta näin se vain nyky maailmassa on. Tarkoitan siis sitä ettei ota tippaakaan alkoholia, onhan niitä pilvin pimein jotka hallitsevat juomisiaan, mutta eivät hekään ole minun silmissäni raittiita.

Raittiudessa on se jännä puoli, että siinä pitää tehdä ihan omia valintoja ja erillaisia ratkaisuja kuin mitä tuli tehtyä juovana aikana. Oikiastaan siinä onkin akilleen kantapää raittiuteen. Juovana aikana sitä tuli tehtyä päivittäin päätöksiä ja ratkaisuja jotka varmisti sen että tulevaa juomispäivää ei saanut häiritä mikään, eli todella moni yhteinen perhettäkin koskeva asia ohjautui juomisen valmisteluun ja varmistumiseen. Nykyään pitää olla ihan yhtä ovela ja määrätietoinen, mutta käänteisenä, eli päätökset ja ratkaisut johtaa siihen, ettei tarvitse juoda. Minusta on aika vaikiaa toteuttaa raittius pelkästään sillä, että lopettaa vain juomisen, mutta elää muuten kuten juovana aikana eli.

Häpeänkö minä raittiuttani, no en varmasti. En häpeä sitä missään tilanteessa, enkä kenenkään edessä, koska se asia ei kuulu yhtään kenellekkään ja olen erittäin iloinen siitä, että asiaan ei ole kenelläkään muulla päätöntävaltaa kuin itselläni.

T. Praasu

Prunni! Sä olet itse itseäsi fiksumpi :slight_smile:!
Noinhan se, muutenhan sitä on vaan juovan kusipään sijasta raitis kusipää.

Pikkujoulusesonki lähestyy ja joudun “väkisinkin” osallistumaan joihinkin tilaisuuksiin, käyn jopa Suomessa parissa tilaisuudessa. Nämä voi olla alkoholistille yllättävänkin kimurantteja tilanteita, varsinkin kun yövytään hotelleissa poissa perheen luota ja alkoholitarjontaa on enemmän kuin riittävästi.

Vaikka olenkin jo ollut suht pitkään juomatta, niin en aio astua leijonan kitaan ilman “haarniskaa” suojana. Minua nimittäin vähän pelottaa että retkahdan tolkuttoman alkoholitarjonnan ja “mukavan” seuran aiheuttamassa huumassa samalla kun joutuu olla yöt poissa turvallisesta oman kodin ja perheen suojista.

Minä hommasin itselleni haarniskan jota kannan tämään riskialttiin ajanjakson yli ja olenkin pukenut sen päälleni jo nytten. Minun haarniskani on antabus ja tiedän, että sillä turvaan raittiuteni riskijakson aikana ja sen yli, koska vaikka olen olevani kovakin :wink: jätkä, niin sen verran mamis olen että en uskalla juoda kun olen antabus kuurilla. Olisin todennäköisesti pystynyt olla juomatta ilmankin, mutta silti koen sisälläni helpotusta ratkaisustaani, koska tiedän että alkoholi ei sovi minulle ja se aiheuttaa helvetinmoista masennusta. En ala korjaamaan mahdollisia kirjoitusvirheitä, tai kömmähdyksiä, koska kirjoitan pienellä tabletilla.

Miksi leikkiä tulella kun sen voi sammuttaa. T: Praasu