Meni rahahommat pieleen..

Tervehdys!

Pitkästä aikaa löysin tänne ja taas on mutkia omassa elämässä. Nyt en voimiltani jaksa tarinaani enempää avata, mutta sanottakoon että peliongelma nostaa taas päätään. Ikää on 29 vuotta ja työpaikka löytyy onneksi.

Pitkästä aikaa päätin taas kokeilla pelejä kesälllä, vaikka ongelmapelaajan taustaa on nuoruudestakin ja sen hyvin tiedostin. Lyhyesti: ensin voitin, hävisin vähän, voitin taas ja siitä se alamäki johti tähän kuoppaan jossa nyt olen. Ja kun kuvittelinkin silloin kun olin sen hetkisessä tilanteessa voitolla, että nyt pelit säppiin ja keskittymään muihin asioihin, vaan kuinkas kävikään. Viimeinen niitti oli tuossa 15min sitten kun pelasin luottokortin 2000 euroa tappiin (juuri kuukausi sitten riumuitsin kun olin saanut sen maksettua takaisin). Edeltävästi tässä kuukauden aikana hävinnyt noin 5000 euroa, jotka siis aiempia voittoja. Olo on tyhjä ja masentava. Onneksi väsyttää niin pääsee hetkeksi unten maailmaan. Itsemurha-ajatukset ovat myös nostaneet päätään ja usein juuri näiden “pelisessioiden” aikana ja niiden jälkeen. Nyt olo on ehkä enemmänkin helpottunut kun laitoin tuonkin kasinon kiinni.

Tarkoituksena nyt vaan purkaa ajatuksiani tänne. Palkka tulee onneksi viikon päästä niin pääsee taas elämään mukaan. Velkaa ei ole onneksi kuin opintolaina 8000 euroa, joka varmasti osiltaan pelivelkaa myös mutta sen kanssa pärjää. Niin ja nyt tuo 2000 euroa luottokortilta. Menotkin ovat pienehköt. Positiivisia asioita tässä on mutta huhheijjaa sitä voi ihminen olla pettynyt itseensä…

Olkoon tämä ensimmäinen päivä ilman pelejä ja taas uutta elämää kohti. Oli vaikeuksia nousta sängystä koska epätoivo ja paha olo kolkutti päätä heti kun silmänsä avasi. Harmittaa hävityt rahat ja lisävelka, mutta eniten harmittaa menetetty aika ja se ahdistuneisuus jonka nuo pelit taas aiheuttivat minulle.

Kuukausi sitten asiat tuntuivat olleen vielä hyvin, nyt taas masentaa niin helvetisti. Tuntui että elämä alkaa menemään eteenpäin kunnes riippuvuus romutti senkin hyvän parissa viikossa ja itseasiassa puolessa tunnissa eilen.

Selviän laskuista ja tiedän pääseväni taas tolpilleni. Tuntuu vaan raskaalta olla taas samassa jamassa kuin vuosia sitten ja pelottaa sinänsä tulevaisuus ja oma riippuvuuspotentiaali.

Saanut päätä hieman selvitettyä ja jonkin verran levollisempi olo asioiden suhteen. Luottokorttivelkaa lyhensin jo 100 eurolla ja nyt siis viikko tulisi satasella pärjätä.

Asetin itselleni pienet tavoitteet tulevaisuutta varten joka hieman helpotti tilanteen käsittelyä.

  1. Luottokorttivelka maksettu toukokuuhun 2021 mennessä
  2. Säästöön rahaa 500 euroa kuukaudessa
  3. Ei ainuttakaan rahapeliä toukokuuhun asti
  4. Vanhojen harrastusten elvyttäminen pelaamisen tilalle
  5. Tänne kirjoittaminen

Positiiviset asiat

  1. Minulla on terveys jäljellä
  2. Minulla on vakituinen työpaikka
  3. Minulla on hyvä perhe
  4. Velka koostuu 2000 euron luottokorttilaskusta sekä 8000 euron opintolainasta ja näistä pystyn selviämään kunhan en pelaa.
  5. Joululahjat on ostettu
  6. Minulla on mahdollisuus vertaistukeen täällä ja saan kirjoittaa tuntemuksiani tänne
  7. Elämisen kustannukseni ovat pienet

Harmittaa aloittaa “alusta”, mutta toivon tämän tunteen palaavan mieleen aina kun tekee mieli pelata edes vähän. Samalla yritän miettiä asuntolainan ottamista, joka olisi varmaan parin vuoden sisällä edessä. Pankit kun ei kovin suopeasti ilmeisesti katso lähiaikoijen tilisiirtoja nettikasinoille mitä tulee lainan hakemiseen.

Se on hyvä että listasit nuo positiiviset asiat. Kuulostaa vähän sellaiselta epäsäännölliseltä pelaamiselta joka ryöstäytyy. Tulosta tuo positiivinen lista ja pidä se vaikka kukkarossasi. Ota se esille kun seuraavan kerran tekee mieli pelata.

Juurikin näin. Pitkään pysyin kuivilla tahdonvoimalla. Mutta tuttua itselle on että sitten kun se pelihimo ottaa vallan niin tullaan alas ja ryminällä.

Tuota listaa pidän puhelimessani ja aion siihen palata.

Toinen päivä lähti käyntiin täällä. Nukuin suht hyvin ja olin aikasin jalkeilla. Pahin aivosumu ja ärsytys on taantumaan päin mutta silti takaraivossa vahvana viime hetkien alamäki.Koiraa lenkittäessäni aamulla oli mukava auringonpaiste ja tuntui, että asiat kyllä järjestyvät

Jännää ajatella, että kuukaudessa kerkesi tapahtumaan näinkin paljon. Kuukausi sitten olin saanut painonpudotuksen jo hyvälle mallille ja innostunut taas liikunnasta. Tämä syöksykierre ja uhkapelimania veivät kyllä motivaation taas nollille koska uhlapelaamisesta koitui alkoholinkäyttöä ja sama toisinpäin. Nyt taas pienin askelin yritän jatkaa siitä mihin jäin.

Oma peraoona on kyllä kuin tuuliviiri ja monien addiktoivien asioiden vietävissä. Tiedostan sen, mutta turhauttaa että en osaa säädellä tai käsitellä sitä. Oli kyse sitten alkoholista, uhkapeleistä, seksistä, liikunnasta tai jostain muusta mielihyvää tuottavasta asiasta. Menee helposti yli, toki aivoni suosivat niitä nopeampia keinoja (alkoholi ja uhkapelit) jotka minulle ovatkin tuhoisampia. Vaikka tiedostan itseni ja minkälainen olen näiden asioiden äärellä, niin pysyvyyttä esim. Alkojolin tai uhkapelien lopettamiseen en ole löytänyt. Usein tilanne raukeaa taas parin kuukauden jälkeen kun pahimmat krapulat on selätetty ja säästötilit taas tassoitettu. Kun on ns. Normaali fiilis ja elämä tuntuu rullaavan niin yleensä sillloin on vaikea pohtia esimerkiksi näitä aikoja kun on mennyt huonommin ja niitä asioita jotka ovat johtaneet siihen.

Tunnistan noista asioista myös itseni.

Loppujen lopuksi monimutkaisetkin asiat ovat hyvin yksinkertaisia. Vaikka pää ja kaikki sen sadat ajatukset ja niksahdukset muuta väittäisivät on kaikkiin ongelmiin ratkaisu yksinkertainen: ei vain laita tupakkaa suuhun, ei avaa olutpulloa, ei laita kolikkoa koneeseen, ei anna ajatuksen jos kokeilen kolmellakympillä - viedä.

Tarkoitan tällä vain miten aivot toimivat vastaan sitä että ongelman hoito on lopulta noin yksinkertainen.

Jos liian paljon asioita möykyttää päässään saattaa käydä vain päinvastoin. Möykky saa lopulta hermostumaan, siksi on hyvä harrastaa monipuolisesti. Kun taas huomaa, että pärjää yhden ongelman kanssa, se vahvistaa itseluottamusta.

Jos taas väittää itselleen etten minä pysty, vaikka joku muu pystyikin, lopputulos on juuri sitä mitä ajattelee. Mulle itselleni voitto yhdestä riippuvuudesta antaa pohjan käydä tämänkin kimppuun. Minä pystyn, näköjään : )

Jos olet ongelmapelaaja kuten ensimmäisessä viestissä kerrot, niin miksi edelleen ajattelet voivasi pelata kohtuudella tulevaisuudessa? Vaikka saisit velat kuitattua toukokuuhun mennessä, niin jatkuuko sama meininki ja vuoden päästä on uusi vuori taas pinottu velkojen muodossa. Salli itsellesi lotto ym. hitaat pelit, jos välttämättä haluat jotain uhkapeliä pelata, jolla voi olla mahdollisuus suureen voittoon, mutta ota tavoitteeksi kaikkien muiden nopeiden pelien pelaamattomuus.

Tätä mäkin mietiskelin. En koe ainakaan itelle, että rahapelit sopisivat sitten KUN… ei ne vaan sovi. Itellä ton oikea tajuuminen oli iso muutos parantumiseen.

-MS

Komppaan edellisiä. Tappioiden ja velkojen painaessa päälle on helppoa vannoa itselleen ja muille, että “nyt teen parannuksen ja lopetan liian pelaamisen”. Kuitenkin tällä palstalla suurimmalla osalla se ongelmapelaaminen on kehittynyt peliriippuvuudeksi ja silloin kyllä ei oikein muuta vaihtoehtoa ole kuin lopettaa pelit kokonaan. “Pelikrapulan” ollessa päällä se ei tietysti kuulosta juuri miltään uhraukselta, mutta kun aivot ovat unohtaneet huonot muistot, niin pelaaminen alkaa taas houkutella. Itsekin olen 15 vuotta tehnyt tätä lopetusta, joten tiedän hyvin mistä puhun. Kannattaa oikeasti miettiä, että mitä haluaa elämältä.

Jokainen prosessoi tätä tavallaan ja repsahdukset ovat yleisiä. Minusta se, että täällä jo ollaan ja tunnustetaan ongelma on ensimmäinen, tärkeä askel otettu. Meni se sitten kenelläkin repsahduksen kautta vielä syvempään kuoppaan, niin jotain oppia sekin varmaan tuo. Itse ainakin olen saanut nyt tarpeekseni, kun ei voittavakaan pelaaminen lopulta tuo kuin huonoa oloa. Olin valehdellut itselleni, että pelaaminen tyydyttää, kun voittaa.

Järkyttävä on ihmisen ahneus täytyy sanoa.