Menetys muuttuikin vapaudeksi

Me Lopettajat
1

Vähän pelotti tulla takaisin Plinkkiin, koska tiedän että osa teistä toivoo että tällainen retkahtelija pysyisi pois silmistä vaarantamasta muiden raittiutta. Haluan silti tulla kertomaan että mulla on uskomattoman hyvä olo, vaikka kaikki ei olekaan mennyt kuten strömssössä. :smiley:

Vasta kun menetin,
tajusin etten tarvitse

Kännisekoiluni takia meni välit parhaimpiin sekoilukavereihini. Olin täysi kusipää ja ansaitsen kyllä vihanpidon. Olen vain yllättynyt omasta reaktiostani, joka muuttui krapulamasennuksesta suunnilleen riehakkaaksi!

Olen juonut koko nuoruuteni, koska olen kuvitellut että sen avulla sulaudun paremmin porukkaan, saan kavereita ja kelpaisin jollekin. Olen aina ollut harmissani, kun joku kavereista on vähentänyt illanviettoja ja lopulta ilmoittanut, että näkee minua mielellään selvinpäin. On pelottanut olla selvinpäin, koska enhän minä ole selvinpäin mitään. Olen tylsä ja puhun vääristä asioista. Miksi joku haluaisi nähdä selvinpäin? Olen aina takertunut entistä tiukemmin juoviin kavereihin, vaikka olen ymmärtänyt että alkoholi on minulle pahasta. Olen elänyt kahden vaiheilla; toisaalta olen ymmärtänyt alkoholin haitat mutta samalla uskotellut itselleni etten voi elää ilman alkoholia, koska olen selvinpäin riittämätön ja hirveä. Olen ajatellut että minussa on vikaa kun en osaa juoda normaalisti. Mikään ei ole ollut hyvä tilanne.

Nyt kun nuo juovat kaverit pistivät välit poikki, tulivat ei-juovat kaverit taka-alalta nostamaan pystyyn.

A-klinikan kautta pääsin nuorille suunnattuun psykoterapiaan, jossa minulla on ihana terapeutti.

Lopetan työt osa-aikatyöt ja kevennän opiskeluita. Annan periksi ja tartun apuun. Luovutan.

Ja tiedättekö, olo on VAPAA. Vaikka raittius on taas ihan alkutaipaleella, jotenkin on niin ihanaa tietää ettei enää tarvitse keksiä selityksiä miksei lähde jonnekin bileisiin, miksi on selvinpäin, mieti miksen voi olla kuten muut ja juoda, miksi miksi miksi.

Toivottavasti tämä olo ei menee koskaan ohi! Nyt on hyvä päivä. :smiley:

2

Se, että palasit takaisin, kertoo nimenomaan siitä, että suunta on oikea. Harvalla meistä ilman retkahduksia ja perusteellista harjoittelua tuo raitistuminen onnistuu. Ja retkahduskin on oppimistapahtuma raitistumisen tiellä, joskaan ei kovin haluttu :smiley: Ja hienoa, että pääset terapiaan avaamaan tilannettasi ja puhumaan avoimesti.
Tänään on tosiaan hyvä ja kaunis päivä. Ja mukavan positiivinen vire tekstissäsi :slight_smile:

3

“Lopetan työt osa-aikatyöt ja kevennän opiskeluita.”

Pk-seudulla on maistereita ja tohtoreita melkein jokainen (Kauniaisissa aikuisista 43% vähintään maistereita) ja kaikkialla muuallakin tänään tulvii kaikkialla vähintään eriasteiseia ammattitaidottomia nomeja. Sotilasaikakauslehdessäkin tähdennettiin puolustusvoimien pulaa: tarvitaan mestareita (eli wanhan kansan sotilasmestareita) eikä maistereita!

Eli jos olet vaikka asentaja/kokki/painopinnan valmistaja/optikko/artesaani/puuseppä/hammashoitaja tms. AITOON TYÖHÖN tähtäävissä opinnoissa niin mikäli voimavarat antavat myöten niin panosta opintoihin (joku lukio, yliopiston epäammatillinen linja, kansanopisto, Oriveden opisto tms huuhaahommeli voi epäammatillisuutensa vuoksi olla turhauttavaa - sen myönnän ja niin korkeakouluissa kuin yliopistoissa suurin osa opettajista ei osaa opettamaansa ammattialaa käytännössä ja he neuvovat monesti tosissaan vain tähtioppilaitaan).

Ammattiopinnot voivat poikia pääsyn työpaikkakoulutukseen esim. Hydroline kouluttaa itse työntekijänsä, koska ammattioppilaitoksissa ei ole niin hienoja hitsauszydeemejä. Armeija toisissaan silleen, että se AUK:n paperi taskuun kumminkin - RUK:n suorittanut voi jo valita työpaikan ja jos on kokelaan natsat niin asepuku päällä työpaikkahaastateeluun! Osa-aikatyöhön kannattaa panostaa 111% jos ne tukevat opintojasi sillä tänään kaikkialla A&O on työkokemus ja se tutkintotodistus vain välttämätön kiusa. Opiskelijana on paljon helpompi saada töitä kuin valmistuneena työttömänä → papereiden ulos ottamista lykätään ja puolen vuoden työttömyyden jälkeen papereilla ei yleensä ole edes huussipaperin arvoa (joskus jo 3 kuukauden työttömyys tekee työmarkkinakelvottomaksi). Osa-aikatyössä tai työssä yleensä kannattaa toimia niin, että haet töitä työpaikastasi työpaikan puhelimella = yleensä palkataan työpaikan vaihtaja eikä työtön tai opiskeleva työn hakija.

4

Kiitos työpaikkaneuvonnasta. :wink:

Nyt on kuitenkin tilanne sellainen, että olen osa-aikatyössä tavallisena myyjänä, mutta koulutukseltani olen kohta tekniikan kandidaatti. Osa-aikatyöni ei siis varsinaisesti auta minua yhtään tulevan alani suhteen. Opiskeluita kevennän sen verran että saan KELAn täyden tuen (45op/vuosi) ja teen loput kurssit ensi syksynä. Kaikkeen ei riitä jaksaminen nyt.

5

Nyt kuulostaa hyvältä :slight_smile:

Juopottelukavereiden yhteydenottoihin jätän itse nykyään vastaamatta tai sanon vain suoraan Ei. Ilmankin pärjään ja pärjäät myös sinä, jopa varmasti paremmin kuin ennen. Elämäntilanteeni ja ikäni on ihan eri kuin sinulla, mutta sillä ei ole väliä täällä. Tuo omien voimavarojen tunnistaminen on tosi tärkeää, sitä itsekin opettelen.

6

Tänään tulin itkien töistä kotiin, koska oli niin huono fiilis töiden takia. :frowning:

Otan huomenna töissä jaksamisen puheeksi pomon kanssa. Kandi, raittiustempoilu ja työt eivät sovi yhteen. Tai tuntuu ainakin, että on hyvin vaikeaa yrittää mahduttaa niitä samaan elämäntilanteeseen.

7

OT ehkä:
Hmm… edellä ihan MUITA hyviä vinkkejä työpaikan hakuun, mutta miten siihen liittyy armeijan “natsat”?! :astonished:
Eikö tykinruokaa eli meitä sotilaita arvosteta työpaikan haussa?
Tai entäs jos on sivari eli sotiminen ei kiinnosta mutta työntekö kyllä?

8

Fiksua nykyaikaista opiskelua eli tehdään töitä joila maksetaan opiskelu, ihailtavaa joten tsemppiä jaksaa loppuun asti!

MUTTA jos ei jaksa niin lopeta ne osa-aikarasitukset ja ota opintolainaa/-tukea ja rutisti tehokkaasti opiskelu loppuun eli paprut ulos ja sitten töitä hakeen?

9

Sovittiin pomon kanssa, että lopetan kuukauden päästä niin he ehtivät palkata uuden ja kouluttaa. Kävin vanhalla työpaikalla kysymässä kesätöitä ja kuulemma pääsen jos haluan. :slight_smile: Eli muutama kuukausi tässä tulee kitkuttelua, mutta vanhemmat lupasivat tukea rahallisesti.

Tällä hetkellä tärkeintä on

1)Raittius, koska jos juon, minulla ei ole elämää
2)Terapia, joka tukee raittiutta
3)Opiskelut, jotta elämä pysyy mielekkäänä ja saan ammatin
4)Ihmissuhteet, joista ammennan energiaa ja joista karsin pois sellaiset, jotka eivät ole vastavuoroisia.

10

Jämäkkä ote sulla ja sen mukaiset arvot, suunitelmat, joten tulet onnistuun!

Tsemppiä opiskeluun!

11

Koen olevani henkisesti niin rikki, että nyt on pakko keskittyä siihen mikä on oikeasti tärkeää.

Tiedättekö, kun joskus hyvää ihmissuhdetta kuvataan niin, että suhde on hyvä jos se saa ihmisen näyttämään itsestään parhaat puolensa? Huono suhde saa vastaavasti huonot puolet näkymään.

Minun suhteessani alkoholiin homma on mennyt niin, että se on saanut minusta hirveimmät puolet esiin. Suhde minun ja herra alkoholin välillä ei toimi. Tunnen itseni huonoksi.

Tällä hetkellä näen itseni tyhmänä ja työelämään epäsopivana. Toivon kuitenkin että “eron” myötä löytyisi jostain se itsevarma ja hauska tyttö, joka on vähän piilossa aran ja itsetunnottoman ihmisraunion alla. Tuntuu pahalta myöntää ettei kykene enää töihin ja että ei jaksa. Jotenkin luuserilta. En kuitenkaan halua enää elää elämää jossa kaikki on pelkkää suorittamista.

itsetutkiskeluvaihe meneillään.

12

Joo kyllä … :frowning:

Meillä on toki pakostakin ollut jotain hyvää mutta on valitettavasti erilaisuutta liiaksi joissakin asioissa, tavoissa olla, elää että tulee väkisin silloin niitä huonoja puolia esiin.

Mut kukapa sitä olisi täydellinen, edes parisuhde?

13

Ote mun päiväkirjasta, jota kirjoittelen silloin tällöin:

En mä ketään muuta syytä tästä mun juomisesta, sillä itsehän mä mun päätökset teen. Kyllä mä tiedän, että mun psyyke ei olisi näin palasina, jos lopettaisin. Tunnustin tän mun retkahduksen terapeutille. Mulla on ensi viikon tiistaina taas aika, jossa käydään varmaan tätä tapahtunutta läpi. Sain käskyn aloittaa taas antabuksen. Kuulemma olis myös hyvä jos jaksaisin käydä AA:ssa.

Irtisanouduin tänään mun töistäkin. Oon miettinyt sitäkin jo oikeastaan koko ajan kun olen siellä ollut, ehkä ekaa kuukautta lukuunottamatta. Työ, jossa pitää puristaa itsensä tosi ennaltamäärättyyn muottiin ja käyttäytyä just eikä melkein ohjeiden mukaan, koko ajan parantaa tulosta ja kilpailla muiden kanssa ei vissiin sitten sovikaan mulle yhtään. Olen vetänyt hirveät stressit töistä, koska musta tuntuu että siellä koko ajan korostetaan mun virheitä ja alleviivataan sitä mitä mä en osaa. Mä osaan siellä paljon juttuja ja oon ollut tosi hyvä asiakkaiden kanssa, mutta sitten vedän hirveet stressit siitä että muistanko viedä roskapussin illalla lähtiessäni ja tarkastan ainakin kaksi kertaa että laskin kassan rahat oikein. Sitten aina ennen seuraavaa työvuoroa iskee hirveä paniikki kun odotan vaan, että mitähän mä taas oon tehnyt väärin.

En mä tiedä onko se jonkinlaista mielenheikkoutta, että mua täytyy kehua kuin jotain pikkulasta. Että hyvä Manki vähänkö hienosti tein tuon, mahtava juttu! Nyt voisitkin tähdä tämän tästä. Vai onko se sitten tämä kulttuuri, jossa täytyy koko ajan vain suorittaa ja olla toisia parempi ja että sulla on jotain arvoa vasta sitten kun oot sosiaaliportaikossa kivunnut sinne ylimmälle askelmalle ja näet kuinka kaikki muut on sun alapuolella. Ei saa olla heikko eikä saa itkeä. Mutta nyt tulee tiedoitus! Meikäläinen itkee, ja vieläpä hyvin herkästi. Ei tarvi olla isokaan juttu että hanat avautuu. Ja tuntuu ihan vitun pahalle tajuta, että en ehkä koskaan tule pärjäämään työelämässä, koska mä varmaan tarvitsisin jonkun henkilökohtaisen avustajan joka vaan kehuis mua koko ajan.

Koulukin menee päin helvettiä. Meen huomenna luennon jälkeen opintoneuvojalle selvittelemään juttuja ja katsotaan mitä kursseja mun kannattaa käydä ja mitä ei. Milloin valmistun kandiksi. Olo on ihan kuin luuserilla. Joskus mä toivon ihan aidosti, että olisin vaan jotenkin henkisesti jälkeenjäänyt, joka ei tajuaisi olevansa muita huonompi. Ei tarvis stressata asioista.

Tai sitten ehkä mun tarvitsisi löytää ympärilleni vain ihmisiä, joiden seurassa mulla on hyvä olla? Joiden kanssa saa olla herkkä ja itkeä. Jotka hyväksyy mun jutut ja antaa mun olla oma itseni eikä se muottiin puristettu supermyyjä. Mä en osaa flirttailla ja puhun hirveästi pieruista ja muista alapääjutuista. Olen epävarma ja mua tarvii rohkaista. Itken nytkin kun on niin paha olla. Ja oon niin sekaisin itseni kanssa, kun tuntuu että niin harvat ihmiset tykkää musta. Suurimman osan mielestä oon jotenkin ällöttävä ja viallinen.

14

Hei Manki, tässä pari kommenttia rohkaisukseksesi

On hyvä käydä tapahtumat läpi ja sen jälkeen jättää ne taustalle, etteivät ajatukset pyöri selvittelemättä jääneissä jutuissa.

Ihan normien mukaista on laskea käteiskassa kahdesti, ja jos ei tule sama summa, lasketaan kolmesti, ainakin.

Hyvä että saat asiantuntijan mielipiteitä kurssivalintoihisi. Tutkiskele hänen vinkkejään sitten monelta kantilta, ja valinnat tehtyäsi paneudu opintoihin päivä kerrallaan systeemillä, hitaasti kiiruhtaen.

15

Kiitos lomamuisto. Yritän noudattaa viisaita ohjeitasi. :slight_smile:

Saako A-klinikalta nukahtamislääkkeitä? Mietin että jotain apua voisin haluta unettomuuteenkin, ainakin näin aluksi. Nukahtaminen on ollut aina mulle vaikeaa, varsinkin stressaavissa elämäntilanteissa. Alko on ennen auttanut siihen, että on saanut äänet hiljenemään, mutta nykyään makaan sängyssä tuntikaupalla ennen nukahtamista ja uni on todella heikkolaatuista, näen painajaisia ja heräilen useita kertoja yön aikana.

16

Sunnuntaina nukuin pitkään, kymmeneen. Aamupalaksi paistoin terveellisiä proteiini-banaanilättyjä. Kävin salilla treenaamassa PT:n kanssa, jonka jälkeen käytiin miehen kanssa Ravintolapäivän kunniaksi hakemassa tapaksia partiolaisten pop up-ravintolasta kotimme läheltä. Kello ei ole edes viittä ja suunnitelmissa on vielä pitkä kävelylenkki koirien kanssa ulkona. Illalla kouluhommia ja teetä.

Yleensä sunnuntai menisi nukkuessa, morkistellessa ja pitsaa syödessä. :frowning:

Nyt kun tuli välirikko noiden ryyppykavereiden kanssa, on elämä kieltämättä helpompaa kun ei tarvitse vaivata päätään sillä lähteekö bileisiin vai jääkö kotiin. Vähän kuin peliriippuvaiselta lähtee luottotiedot, mikä on loppujen lopuksi hänelle itselleen hyväksi. Minulta lähti kaverit ja jäin aika yksin, mutta toisaalta tämä on helvetin hyvä.

17

Moro Mankkis. Huomioni kiinnittyi tuohon aloituksesi tekstin osaan ohessa:

Mankikapseli: "Vähän pelotti tulla takaisin Plinkkiin, koska tiedän että osa teistä toivoo että tällainen retkahtelija pysyisi pois silmistä vaarantamasta muiden raittiutta. Haluan silti tulla kertomaan että mulla on uskomattoman hyvä olo, vaikka kaikki ei olekaan mennyt kuten strömssössä. :smiley: "

“Nyt kun tuli välirikko noiden ryyppykavereiden kanssa, on elämä kieltämättä helpompaa kun ei tarvitse vaivata päätään sillä lähteekö bileisiin vai jääkö kotiin. Vähän kuin peliriippuvaiselta lähtee luottotiedot, mikä on loppujen lopuksi hänelle itselleen hyväksi. Minulta lähti kaverit ja jäin aika yksin, mutta toisaalta tämä on helvetin hyvä.”

Tämä alkuosan pelko saattaa olla ongelmallista, jos kelaa liikaa, mitä muut ajattelevat. Mulle on aivan sama, mitä joku repaleinen juoppo tai narkki täällä tai missään muuallakaan toivoo tai kokee koskien meikää tai sanomisiani/kirjoituksiani. Eihän elämä voi olla sellaista, että ollaan mieliksi tai ahtaudutaan toisten toiveisiin, etenkään päihdeasioissa kyse on vain Sinun omasta elämästäsi, muiden ongelmat ovat muiden ongelmia. Itseäni ei enää ohjaile mikään ryyppy- tai narkkiporukka ja näin on ollut jo… ehkä 10 vuotta tai melkein. Eroon lopullisesti vain niistä aktiivisista sielunryöpääjistä, no mercy, niistä kukaan ei ole minkään kaveruuden arvoinen. Eri asia on sitten raitistuneet hemmot ja gimmat, itsellä oli pari heroiinista korvaushoitoon siirtyneitä kamuja, joista toinen läksi päihdealalle. Suomi on osaltaan täynnä entisiä alkoammattilaisia ja sekakäyttäjiä, jotka ovat palanneet täyspäiseen elämänmuotoon. Niitä löytää etsimättä, jopa ilman koiraa.

Tuo nyt vaan tuli mieleeeni, kun toiset suotta aristelevat joutavilla jutuilla. Itsestä lähtee halu lopettaa ja vähän siihen muut voivat käytännössä vaikuttaa. Itse sen ajattelutyön ja luopumisen duunaa ja kerää sadon, jota voi jakaakin. Sitten tämä auttaminen kerhoissa ja puljuissa on yksi reitti ja vertaistukihämmennys on lukemista ollut enimmäkseen itselle. Prkl pitää olla jämäkkä halutessaan irti valheella kuorrutetusta ajatusmaailmasta ja piireistä, joissa vähätellään ja pitkitetään ja haetaan muuta kautta korvaavaa mielensekoitusta, JOS haluaa muutosta.
jou ja amen, parasta jatkoa.

18

Hyvää tekstiä Mickiltä!

Ei voi! Tämän tajusin itsekin muutama vuosi sitten, vaikka silloin vielä juopottelin. Sitä vaan alemmuuden tunteessaan “valuu” kaikkia miellyttämisen kuoppaan, josta ei enää itsetunnon rippeillä nousta ylös. Siis niin kauan kun juo ja morkkistelee, ei mahda mitään!

Jep! Juuri kuten mun sigussakin sanon!

19

Moikkis Manki ja Seiskakymppi!
Allekirjoitan täysin Seiskakympin mietteet toisten vaikutusmahdollisuuksista. Päihdeongelmaisilla - ja miksei tietysti muillakin - on joskus taipumus yliarvioida oma vaikutus kanssaihmisiinsä. Jos pitempään raiittina ollut retkahtaa niin mitä reaktioita voi(sin) odottaa? Sääliä, myötätuntoa vai pikemminkin vahingoniloa? Tällä palstalla käsitellään asioita sen verran asiallisesti, että tuskin mikään yllämainituista tulee kysymykseen. Vai?
Kerhoihin liittyen mulla on ollut tilaisuus käydä säännöllisesti viime myöhäissyksystä asti sellasessa entisten narkkarien ja alkkiksien sekaryhmässä. Erona tuntemiini alkkisklubeihin olen huomannut sen, että narkkarit pitävät jollain lailla paremmin yhtä. Niin hyvinä kuin huonoina aikoina, jne… Ulkopuolisen on vaikea päästä sisään sisäpiirin juttuihin. Noh, ei välttämättä tarvitsekaan, skulaa tähän mennessä paremmin kuin aikaisemmissa todella aina johonkin ohjelmaan tai dogmaan liittyvissä. Katotaan miten jatkossa. Linjani pidän myös tuolla. Kuten muuallakin. :mrgreen:

20

No niin noin helppoa se on kun tahtoo ja osaa, hienoa! Älä kuitenkaan liikaa stressaa touhuilemalla eli muista opetella se relax ja itsetunto/tahto pohdiskeluakin jolla pidät hyvää virettäs yllä!

Voi hyvin!