Menetin lapseni päihteiden ja psykoosin takia

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni alkoholisti- ja perheväkivalta perheessä. Pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät siitä, minkä vuoksi minua kiusattiin koulussa. Koulukiusaaminen ja vaikeat kotiolot johtivat masennukseen, mistä sitten sain kimmokkeen alkaa käyttää päihteitä itsekin 13.vuotiaana. Aloitin alkoholin ja lääkkeiden sekakäytöllä, mutta huumeita käyttävän poikaystävän myötä kuvioihin tuli pian myös kannabis.
Muutin pieneltä paikkakunnalta tämän poikaystävän kotikaupunkiin ja aloitin siellä opiskelun, mikä sujui vaihtelevalla menestyksellä. Viikonloput kun olivat yhtä juhlaa alkoholin, lääkkeiden ja kannabiksen kanssa. Lopulta tätä alkoi tapahtua myös viikollakin. Kävin koulua yhä harvemmin.
Lopullinen pysähdys tuli kun eräänä iltana sain kovan vatsakipukohtauksen ja menin ambulanssilla sairaalaan. Järkytykseni oli suuri kun sairaalassa selvisi, että olin ollut raskaana ja vauva oli kuollut kohtuuni todennäköisesti päihteiden takia. Romahdin henkisesti ja tunsin valtavaakin valtavampaa syyllisyyttä, sillä’ en ollut tajunnut olevani raskaana. Olin tuolloin 17-vuotias.
Tämän jälkeen hakeuduin A-klinikalle ja lopetin kannabiksen kokonaan. Alkoholista ja lääkkeistä en tosin pystynyt lupumaan. Ne toivat jotenkin lohtua ja helpotusta siihen kauheaan syyllisyyden tunteeseen, minkä vauvan kuolema aiheutti. Jätin huumeita käyttävän poikaystäväni.
Tosin löysin sitten tilalle alkoholistin. Tulin taas raskaaksi, mutta itse olin lopettanut päihteet tässä vaiheessa kokonaan enkä käyttänyt koko raskausaikana. Lapsen synnyttyä sairastuin synnytyksen jälkeiseen psykoosiin mikä yhdessä isän alkoholismin kanssa johti siihen, että lapsi sijoitettiin ensin perhekeskukseen avohuollon tukitoimena ja siellä pidetyn arviointijakson jälkeen lopulta huostaan otettiin. Lapsen isä alkoi tämän jälkeen väkivaltaiseksi ja syyttää minua huostaan otosta. Niinpä erosimme.
Olin todella rikki kaikesta henkisesti ja päihteiden käyttöni alkoi uudestaan. Siitä lähtien se on jatkunut aina näihin päiviin saakka. Olen kyllä välillä pystynyt olemaan ilman pisimmillään muutaman kuukauden jaksoja. Suhteita on ollut ja osa niistä on kaatunut milloin mihinkin asiaan. Tällä hetkellä olen hyvässä parisuhteessa ja mieheni on tukenani. Tulevaisuuden haaveenani on kokonaan päihteetön elämä.Kaipaisin ystäviä saman kokeneista.

tää on vähä rankkaa lukee :frowning:

Elämä on rankkaa ja kadun joka päivä.Kunpa en olisi koskaan alkanut käyttää päihteitä…

Jopas oli rankkaa tekstiä. Omat ongelmat tuntuu aika pieniltä, tuota lukiessani.

Oletko tietoinen siitä toisesta foorumista. Sieltä voisi löyty tuke ja turvaa.

kylläsejääkantaa.fi/forum/

Tuossa kun on noita ääkkösiä, niin kannattaa maalata koko rimpsu ja pasteta se osoitekenttään. Tuolla on käsittääkseni hieman leppoisampi meininki, eikä siellä sensuroida mielivaltaisesti viestejä. Muutenkin se on hieman suljetumpi paikka, kuin tämä Suomen “virallinen” huumesivusto.

*pois