Melkein onnellinen...

Olen uusi täällä, vähän pihalla, mutten muutakaan tahoa enää keksi. Tarvin kai vertaistukea, enkä kehtaa suoraan kenenkään kanssa puhua. Jospa saisi ajatuksia ja apua… tai parhaimmillaan edes vähän toivoa…

Olen avoliitossa miehen kanssa, ja rakastamme toisiamme, ja suhde on oikeasti muuten hyvä, mutta mies käyttää kokaiinia tai piriä nuuskaamalla. Olen sen tiennyt, ja luullut kyseessä olevan bilejuttu (ja ekstaasiakin se on käyttänyt, ja olen aina ajattelut kyseessä olevan sosiaalinen käyttäjä, juhliessa). Olen kokeillut itsekin sitten pari kertaa, mutta ei sen enempää kiinnosta. Työt ja perhesuhteet ja oikeastaan kaikki hommat mies hoitaa mallikkaasti, eikä ole rahaongelmissakaan. Ehkä juuri siksi en välittänyt, varsinkin kun suhde oli muuten kaikinpuolin hyvä. Ongelma tuli kun saimme lapsen. En missään nimessä halua, että lapseni joutuu katselemaan huumeiden käyttöä tai edes olemaan tietoinen isän tavoista. Mies on samaa mieltä. Muuten asiasta ei saakaan sitten puhua. Kyse on kuulema intiimistä yksityisasiasta. Olen aina kunnioittanut toisen erillisyyttä, enkä siksi puuttunut, mutta säännöksi sanoin, että koskaan ei saa tuoda mitään kotiin eikä koskaan saa lapsi olla lähettyvillä tmv. Mies lupasi. Mutta olen löytänyt viivojen jämiä kotoa, parikin kertaa, ja molemmilla kerroilla siitä on syntynyt riita, koska en hyväksy sitä. Viimeisin kerta, pari päivää sitten, sai minut pois tolaltaan: eikö mies kunnioita minua? Miksi lupaa ja valehtelee tässä asiassa, koska oikeastihan, en paljoa vaadi. Olen syvästi loukkaantunut miehen välinpitämättömyydestä toiveitani kohtaan. Hän pyysi anteeksi, ja vaikutti oikeasti olevan pahoillaan. Eli eiköhän tajunnut kuinka tärkeästä asiasta on kyse? Vai eiköhän vain voinut poistua kotoa, mutta pakko oli vetää? Vai onko hän niitä ihmisiä, kotka vaan ajattelevat, että kunhan ei jää kiinni, niin kaikki on sallittua? Mistä on kyse?

Ongelma on se, että hän on muuten erittäin hyvä isä, ja lapsi palvoo häntä. Hän tuo ruuan pöytään ja kasvattaa lasta kanssani ja olemme asioista samaa mieltä. Lapsi ja minä olemme hänelle rakkaita ja tärkeitä, sitä en epäile. En siis voi vain kylmästi erottaa lasta isästään. Mitä ihmettä voin tehdä? Olen asian kanssa aivan yksin.

Hei ja tervetuloa Valtonen!

Miehesi on näköjään salonki narkki. Se on toisaalta hyvä, toisaalta paha. Hyvä siksi, että hän ei ilmeisesti sekoile lapsen edessä, hoitaa hommansa ym. Huono siksi, että näin ollen on myös todennäköisempää, että hän ei näe toiminnassaan mitään vikaa.

Miten kauan miehesi on noita piristeitä käytänyt? Sanoit, että luulit sen olevan vain joku bilejuttu. Onko siis niin, että olet kuitenkin saanut hänet kiinni jo viikollakin? Tuossa hommassa on nyt sellainen juttu, että , jos miehesi on alkanut ottaa huumeita mukaan arkeen, niin on vaan ajan kysymys koska neulat ilmestyvät kuvioihin. Nenän limakalvot ei kestä jatkuvaa nuuskausta.

Omassa ystäväpiirissäni olen huomannut, että kokaiinin käyttö näyttäisi olevan suht yleistä tietyissä ammattikunnissa. Muutamat korkeasti koulutettut ystäväni käyttävät aika säännöllisesti kokaiinia ja eivät pidä sitä sen kummempana asiana, kuin viinin juontia. He ovat itseasiassa sitä mieltä, että kokaiinin käyttö on sivistyneempää, kuin alkoholin juominen. Tätä on jatkunut jo ainakin viisi vuotta. Heillä käyttö ei ole ainakaan vielä siirtynyt arkeen. Kaikilla on kuitenkin ongelmia masennuksen ja unen saannin kanssa. Kokaiinilla ei tietenkään ole tähän mitään osuutta. :unamused:

Kyllä mun mielestä oleellisinta tässä on se, että kokaiini ja piri ovat kovan luokan huumeita, laittomia ja erittäin vaarallisia. Sinä et varmastikaan halua, että miehesi rappiutuu pikku hiljaa tulevien vuosien aikana. Käyttö tulee myös pidemmän päälle vaikuttamaan teidän suhteeseenne. Mutta mitä sitten voi tehdä, jos toinen ei näe ongelmaa omassa käytössään? Ei siinä nyt auta pelkästään sinun sanoa, että et asiaa hyväksy. Mitäs, jos kaikki tietäisivät käytöstä? Luuletko, että mies vieläkin puolustelisi sitä? Hyväksyisivätkö miehen vanhemmat käytön? Entä sinun vanhempasi? Voisit sanoa, että kerrot jokaikiselle, missä mennään, jos mies ei lopeta.

Nämä ovat valitettavasti sellaisia asiota, joita harvoin pystyy vain sopimalla lopettamaan. Ei ole kysymys siitä, että miehesi olisi nyt vain sellainen persoona, joka ei kunnioita sinun tahtoasi. Huumeet eivät kunnioita ketään tai mitään. Älä ole enää yksin asian kanssa. Kerro siitä, vaikka se tuntuisi miten vaikealta hyvänsä. Teillä on nyt erittäin hyvät mahdollisuudet pistää piste hommalle, ennen kuin on liian myöhäistä.

Kiitos kun kuuntelit! Helpotti vähän, koska en kenellekään ole kertonut. Minua hävettää.

Minun vanhempani ei hyväksyisi asiaa, eikä miehenkään vanhemmat. Olemme kuitenkin jo aikuisia, ei parikymppisiä, vaan meidän kohdalta olisi pitänyt tällaiset ongelmat olla jo ohi. Mutta mieheni on käyttänyt tällä tyylillä huumeita jo vuosia, kaipa vuosikymmeniä jopa, kauan ennen kuin tunsimme. En siksi uskoisi, että pahenee enää (vai olenko vain hyväuskoinen?) vaan uskottelin jo itselleni, että mies vanhenee ja ei enää kiinnosta. Niinpä, hän väittää olevansa konkari ja tietävänsä kyllä mitä tekee, mutta en luota huumeisiin. Ja kyllä, kun tajusin hänen käyttäneen kotona, luultavasti oli arki. Bileitä ei ainakaan :confused: Haluaisin puhua asiasta hänen kanssaan, mutta hän ei suostu. Olen huono riitatilanteissa ja olen väsynyt myös riitelyyn asiasta, kun se ei tunnu johtavan mihinkään. En tiedä, uskaltaisinko kertoa asiasta? Se tuntuu isolta askeleelta, mutta aion miettiä sitä… Kiitos neuvoistasi!

Tuo häpeä on sitten jännä juttu. Itsellä se ainakin on estänyt tekemästä järkeviä ratkaisuja. Ei ole pystynyt antamaan periksi aikaisemmin, koska on hävettänyt. Olen hävennyt ennen kaikkea itseäni, en niinkään miestä ja hänen käytöstään. Hävennyt omaa toimettomuuttani asioiden suhteen. Sitä ei ainakaan ole helpottanut se, että olen tarkoituksella peitellyt miehen käyttöä ja antanut hänestä hyvän kuvan ystävilleni. Sitä on sitten aika vaikea lähteä enää muuttamaan…

Omaa häpeää on sitten yrittänyt peittää selityksillä. On ollut helpompi sivuuttaa häpeän tunteet, kun niitä selittelee itselleen. Kun mies hoitaa lapset niin hienosti, kun hän on aina niin kiltti ja auttaa kotitöissä ym. Olisi paljon kauheampaa, jos mies olisi vaikka hakkaava alkoholisti.

Jossain syvällä sydämmen sopukoissa asuu kuitenkin tyytymättömyys tilanteeseen. Se tyytymättömyys on ajanut meidät kaikki tänne pohtimaan, mitä voisi tehdä toisin. Aika monella täällä on se tilanne, että mies ei ole rapakunnossa, vaan hoitaa työnsä ym. ihan kohtuu hyvin. Joku siinä palapelissä ei kuitenkaan ole ihan kohdallaan. Se joku estää olemasta täysin onnellinen.

Ohjaaja Jekaterinan mies on täällä esimerkkinä siitä, että huumeet voivat viedä mukanaan vielä vanhemmallakin iällä. Kokaiini ja amfetamiini ovat todella vaarallisia terveydelle. Esim. valtaosa kokaiinikuolemista aiheutuu sydämeen, verisuoniin ja aivoverisuoniin liittyvistä äkillisistä ongelmista. Myös satunnaiset käyttäjät ovat vaarassa, eikä annoksen koko ole ratkaiseva. Erityisesti riskiryhmässä ovat ihmiset, joilla on muutenkin vastaavia terveysongelmia. Amfetamiini nyt taas on sellaista myrkkyä, että hyi olkoon!

Kyllä sinulla on jo ihan näistäkin syistä syytä olla huolissasi miehesi käytöstä ja etenkin juuri siitä syystä, että hän ei ole enää ihan nuori. Kroppa ei enää ihan kaikkea kestä.