Meitä lopettajia on Suomessa miljoona

Selailin WHO:n tilastoaja alkoholinkäytöstä maailmalla:

http://www.who.int/substance_abuse/publications/global_alcohol_report/profiles/fin.pdf?ua=1

Mielenkiinnolla panin merkille, että yli 15-vuotiaista peräti 18% on jossain vaiheessa elämäänsä lopettanut alkoholinkäytön. Toisin sanoen eivät viimeisen vuoden aikana ole juoneet alkoholia lainkaan. Tässä tilastossa miehiä ja naisia oli kutakuinkin saman verran. Tämän lisäksi on yllättävän paljon niitäkin, jotka eivät ole koskaan käyttäneet alkoholia. Kaikista 15 vuotta täyttäneistä suomalaisista noin kolmannes ei käytä alkoholia lainkaan.

Samasta lähteestä käy ilmi,että kovia juomareita on WHO:n mukaan kolmannes suomalaisista. Varsinaisia alkoholiongelmaisia on 7%, joka on hieman vähemmän kuin euroopassa keskimäärin. Kaiken kaikkiaan siis kolmannes yli 15-vuotiaista suomalaisista juo liikaa, kolmannes kohtuudella ja kolmannes ei lainkaan.

Korkeahko luku tämä lopettaneiden määrä totisesti. Minulle tuntuu aina lähes kaikista lähteistä niiden ongelmakäyttäjien kohdalla putkahtavan se 10%:n luku esiin. Niin kansainvälisestikin, kuin Suomessakin. Lähes aina puhutaan siitä 10%:sta jolle päihteestä muodostuu riippuvuus. Onko sitten niin, että ihmisjoukossa on se n. joka kymmenes, kun on vain rakentunut sillä tavalla että ovat riippuvuusalttiimpia ja se selittäisi tämän suht vakion määrän? :astonished:

Sellaista keskusteluahan on olemassa, että alkoholismilla olisi geneettistä taustaa. Tiukimmin mutkissa oikaisevat puhuvat kahdesta erilisisestä alkoholismigeenistä. Kyllä asiassa on jonkin verran perää. Toisaalta olen taipuvainen uskomaan, että riitttävästi harjoittelemalla alkoholistiksi voi koulia itsensä aivan kuka tahansa. Ehkä yksi kuitenkin helpommin, kuin toinen.

Pohditutti, millä tavoin WHO on tehnyt tuon kvantitatiivisen tutkimuksensa, ja millaisia virhemarginaaleja siinä on. Tilastojen tulkinta ei ole aina niin simppeliä kuin voisi aluksi luulla, vaikka toki kevyessä maallikkotason keskustelussa voidaan hieman laittaa mutkia suoriksi vaikkapa vain keskustelun herättämiseksi.

Itsestäni on ilahduttava tieto, jos Suomi ei edelleenkään ole Euroopan kärjessä alkoholin kulutuksessa, mutta kulutus on tietysti hieman eri asia kuin haitat. Vaikka toki ne liittyvät toisiinsa.

Lisäksi moni lopettaa alkoholinkäytön jossain vaiheessa elämäänsä pidemmäksikin aikaa, mutta aloittaa sen jossain vaiheessa uudestaan. Jos tilasto olisi tehty vuonna 2001 tai 2002, minäkin olisin lukeutunut noihin lopettaneisiin 18 prosenttiin. :slight_smile:

Nuorten alkoholinkäyttöä pohtiessa tulee ottaa myös huomioon muu nuorten päihteidenkäyttö. Jos alkoholinkulutus nuorilla on vähentynyt, tulee heti pohtia onko muiden aineiden käyttö lisääntynyt. Samoin kuin se, että jos osa ei ole aloittanut alkoholinkäyttöä vielä 15 -vuotiaana, niin he saattavat aloittaa sen hieman myöhemmin.
Itsekin join ekan kännini “vasta” 16 -vuotiaana.

Tämä kuulostaa kyllä aika utopistiselta lukemalta.

Isolta se minustakin ensisilmäyksellä vaikuttaa. Hetken aikaa, kun mietiskelen tuntemiani ihmisiä, alkaa luku vaikuttaa paljon uskottavammalta - kyseessä on joka tapauksessa WHO:n julkaisema tieto, joten on siinä ainakin joku tolkku takana. Me taidamme olla niin vahvasti alkoholikulttuurin kyllästämiä, että raittiutta pidetään epänormaalina. Ei kenenkään intresseihin oikein kuulu edes markkinoida raittiutta - raitttiudella on hankala tehdä bisnestä.

Totta, Smokki ja Sikari.

Raittiuden tuotteistaminen, puhumattakaan bisneksenteosta, ei ole helppoa.

Viinaa ja kaljaa, muitakin päihteitä, olivat laillisia tai ei, on paljon helpompi myydä. Niihin liitetään mielikuvia rentoutumisesta, juhlinnasta, hienoista makuelämyksistä, tajunnan laajentamisesta… ja kauppa käy.

Päihdeongelmien hoidostakin on tehty hyvä bisnes.
Monelle on jatkuva kuukausittainen tulonlähde turvattu, ja yksityisille pääomansijoittajille ala on sellainen etteivät asiakkaat helpolla lopu.

Ja ehkä siksi täytyy hiukan pitää yllä sitäkin myyttiä, että juomisen lopettaminen ilman kallista ja aikaavievää, lujaa ammattitaitoa tai korkeita henkivoimia on paitsi mahdotonta, myös terveydellisesti kovin vaarallista. Eli perustellaan oman toiminnan ehdoton tarve ja oikeutus.

Ihan tavallinen raitistuminen, juomisen lopettaminen, tai se, ettei sitä oikein edes aloittaisi… miten sitä myisi?
Tai miten sitä voisi edes käyttää keppihevosena jonkun muun myyntiin?

Vaikea juttu.

Raittius -sanakin on asetettu hiukan kyseenalaiseksi. Ei oikein ole mediaseksikäs, kuten sanotaan.

Ei oikein ihmekään, siihen kun ainakin minun lapsuusaikoinani ympätiin sen kansakoulun toivonliiton ja yhteiskuntaopin suojeluskuntahenkisyyden kanssa niin työläisperheen elämälle vieraita arvoja ettei se omalta voinutkaan tuntua.

Raittius - sanaakaan ei ole enää käytössä kuin kahden valtakunnallisen liiton nimissä. Raittiuden ystävät ja Kansa raittiusliitto ovat ainoat jotka ovat kehdanneet sen nimessään pitää.

Raittiussihteerit kunnissa ovat kaikki kai saaneet paassituksen muihin tehtäviin, eikä raittiuslautakuntiakaan enää ole. Ja jos on, ei niille ole annettu määrärahoja raittiustyön tukemiseen enää vuosikymmeneen.

Näinkin meitä kuljetetaan ja oikeaan kulutusmalliin opastetaan.

Kas, meinasin jo kirjoittaa lähes saman suuntaisen viestin, mutta metsänreunan mies kerkesikin ensin. Kiiitoksia.

Itse en tosin ehkä pitäisi päihdehoitoa kovinkaan varmana tulonlähteenä nykyaikana vaikka potentiaalista asiakaskuntaa riittääkin. Mutta kyll vaan moniakin yksityisiä toimijoita tekee hyviä voittoja päihdeparantoloilla.
Puhumattakaan sitten niistä palveluista joiden tarkoituskaan ei ole parantaa, eli (päihteet salliva) asuntolabisnes. :bulb:
Tai haittoja vähentävän päihdetyön bisnes. Huh, nyt kun alkaa tarkkaan ajattelemaan, alkaakin nähdä bisneksiä kaikkialla! :astonished:

Raittius… onhan se vähintäänkin kulttisuosiossa. Joka ikinen jumalan päivä kokoontuu tässäkin maassa tuhansia ukkoja ja akkoja sadoissa ryhmissä puhumaan raittiudesta (ryyppymuistojen ohella) ja kiittelemään raittiista päivästä.

Mutta onhan raittius-sanassa ehkä enemmistön korvaan sellainen wanhahtava kaiku, vähän antiikkisen tuntuinen. Peruskouluaikoinani oli raittiuskirjoitukset, mutta en muista mitä niissä kirjoitettiin.
Pitäisikö raittius-sanaa osittain korvata jollain uudenaikaisemmalla ja mediaseksikkäämmällä, vaikkapa “streittiys”.

Kiitos streitistä päivästä siis.

Hyvä näkökulma. Yhteiskunnan kohdalla alkoholiveron tuotot ovat miljardin verran ja alkoholinkäytön kulut ovat 8 miljardia. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Kalle Marksia mukaillen - Viina on oopiumia kansalle.

Omalla kohdallani rahaa säästyy liki tuhat euroa kuussa tämän raittiimman elämäntavan myötä. Kun kerran tulen toimeen vähemmälläkin, en myöskään viitsi juosta rahan perässä. Verottajan tappio minun kohdallani on siis paljon enemmän, kuin tuo tonni kuussa.

Saattaa hyvinkin olla, että raittiusaatteen laajamittaisempi leviäminen kansakunnan keskuuteen olisi nykyisen kulutusyhteiskuntamallin kuolinisku. Raittiuden myötä itsetunto kohenee ja turhakkeiden tarve katoaa.

Saattaapa olla niinkin, ettei minun kannata pahemmin raittiutta mainostaakaan. Loppujen lopuksi voin elellä mukavasti tuon päihdeyhteiskunnan siivellä.

Kieli muuttuu myös, ja kai niitä uudissanojakin keksitään.

Mutta…mielikuvia luodaan myös vanhojen sanojen ympärille. Ja ihmisten mielikuvat muuttuvat.
Ja uusi tieto joskus muuttaa vanhoja käsityksiä.

Raittiuskilpakirjoituksista voitin useampana vuotena jonkun kirjasen, muistaakseni.
Mutta kun se raittius oli niin kovin uskonnollista, sotilaallista,pikemmin oikeistolaiseen -koti-uskonto-isänmaa-kolmiyhteyteen liitettyä, niin ei jäänyt silloin edes positiivista mielikuvaa raittiustouhuista.

No, vasta paljon myöhemmin huomasin, että siinä kyllä raittiuden omiminen oli tehty vain siksi, että kaikkikin toiminta piti sellaiseksi värjätä. Ja senkin huomasin, että raittius oli itse asiassa 1900-luvun alussa työvaäenluokan tavoiteluettelossa. Ensimmäiset vappumarssit suomessa marssittiin nimenomaan raittiustunnusten alla, työväenliikken organisoimina!

Eli, olishan sillä asialla ollut mahdollisuuksia elää ilman noita katsomuksellisia sidonnaisuuksiakin. Mutta kun ei. Noin siinä käy, asioiden kytkeminen toisiinsa torjuu sitten aina osan porukkaa.

Raittius oli vielä muutama vuosikymmen sitten ihan käyttökelpoinen yhdistysten kylteissäkin.

Nyt olen alkanut pitämään tuota suomen suurinta päihdetukitoimintaa, EHYT ry:tä melko asiallisena ja poliittisesti-ideologisesti-maailmankatsomuksellisesti niin laajasti kaikille sopivana, että sen toimintaan olen hiukan tutustunutkin. Sehän koostuu -olikos se nyt yli sadasta-jäsenjärjestöstä, joilla taas on satoja rekisteröityjä yhdistksiä melkein kullakin jäseninään. Mutta se nimi! EHYT! Luhennelmä jostain monimutkaisesta, mutta ei se paljon kerro.

Nythän sen perustivat yhteenliittymällä Elämäntapaliitto, Terveys ry ja Elämä on parasta huumetta ry , ja samalla siitöä tosiaan tuli suomen suurin toimija tällä alalla.

Yhtenä perustajana siis oli mm elämäntapaliitto.
Sekin oli kymmenien aikaisemmin itsenäisten järjestöjen yhteenliittymä. Sen perustajista, vuodelta 1993 sitten löytyi jo joitakin raittius-sanaa nimessään pelkäämättömiä.

Tämmöinen se linja näyttää olevan.
Sikäli asian ymmärrän että onhan noissa päihde-riippuvuusongelmissa toki aina kysymys hiukan laajemmasta asiasta kuin pelkästä raittiudesta. Ei semmoista ihmistä ole, jonka voisi ihmisenä tai edes ongelmiensa puolesta määritellä pelkästään suhteessa päihteenkäyttöön. Elämisestä kysymys on, ja siksi nuo nimet saattavat olla paikallaankin. Ehkä ne sitten ovat vähemmän leimaavia, ja hyvä sekin.

Mutta sittenkin, kaipaisin kyllä arvostusta myös raittius- sanalle. tai jollekin muulle joka samaa asiaa kuvaisi.

Raittiudesta taidetaan nykyisin käyttää termiä Fitness :unamused: EP-Jonnejen ja siiderivalaiden sijalle on kehittymässä aivan uudenlaista kulttuuria, joka sekin tietenkin menee joskus vähän yli.

Oma teinini on nyt 17-vuotias ja aika tiukkaa tekstiä tulee pussikaljaporukoiden suuntaan. Yhtesikunta on tällä vuosituhannella kirjaimellisesti eriarvoistunut. Tarkoittaa sitä, ettei eri ryhmien arvot pahemmin kohtaa. Nämä nuorison fitness-puristit edustavat sitä tulevaisuuden raittiusliikettä.

Teininähän on vain supertärkeää saada kuulua porukkaan. Omat suuntaviivat ja muu joka tulee elämän mukana vielä kehittymättä. Vähän hassut asiat määrittää sen oman asemansa. Erilainen on esimerkiksi aina jotain hankalaa ja pelottavaa.

Mitä tolla fitnessillä tarkoitetaan? :smiley: Onko se jossain halventavassa mielessä sanottu vai tarkotetaanko sillä ihan sitä missä tuota sanaa on normaalistikin käytetty?

Vaan kyllä täytyy ihailla niitä jotka jo tuosta teini-iästä asti osaavat kieltäytyä alkoholista jos kokevat sen itselleen tärkeäksi asiaksi. Se yhteisön paine ja monesti ulkopuoliseksi jääminenkin ovat suuria juttuja tuossa iässä. Ei tietenkään kaikissa porukoissa, vaan kyllä niissä ainakin missä minä pyörin. No, kyllä se sitten myöhemmällä iällä palkitseekin jos on sen ajan käyttänyt johonkin hyödyllisempään, vaikka johonkin harrastukseen, minkä toiset on notkuneet kylillä kaljaa juomassa. Moni niistä painostajista ja ilkkujista on siinä ajassa ehtinyt jo alkoholisoitua kun se fiksumpi kaveri on tehnyt elämällään jotain järkevämpää.

Fitness taitaa pohjimmiltaan tarkoittaa kaiken kattavaa elämäntapaa, joissa terveelliset elämäntavat ovat suuresti arvostettuja. :slight_smile:

No vaan sepäs hyvä. Oliskohan joku tapa miten tuosta fitnessistä sais nuorten silmissä tulemaan vielä coolimpaa. :smiley:

Osalle nuorista kyseessä on tosi cooli juttu. Sitten on niitä pussikaljanuoria, jotka ovat pieni näkyvä vähemmistö. Nuorisokulttuuria on aika hankala yrittää hämmentää, koska se syntyy nuorten omilla ehdoilla. Itse pyörin aika paljon golf-kentällä ja kuntosalilla. Jos sitten joskus sattuu käymään maalikylällä, niin kyllähän ne patioruusut on melkoinen järkytys.

Joo no tämä kuvastaa vähän sitä omaakin siinä iässä vallinnutta ajatusta että kaikkihan täällä juovat ja ne jotka ei juo on joku marginaaliporukka tylsimyksiä ja nyhveröitä. Ei se nyt ihan niin mennyt. :smiley:

Kunhan ei sit taas palata näihin :laughing: :laughing: :laughing:

Onpas hieno homma, etten nuorena lukenut huonoa kirjallisuutta.

Huono kirjallisuus - check

Siviilipalvelus - check

Naismaisuudesta ja sodomiasta alkaen olen epäonnistunut täysin. Join kai 22 - 30 vuotiaana liikaa viinaa, etten ehtinyt homoilemaan, irstailemaan ja rötöstelemään valitsemani uraputken mukaisesti. Juoppo luuseri ei pysynyt edes tuossa kelkassa.

Heehhheehh… aivan mainio tuo kaavio. :laughing: Tunnistan vahvasti itseni vasemmalta puolelta. 13-vuotiaana luin ahneesti sekä huonoa että hyvää kirjallisuutta, lähinnä kaikkea mitä tuppukylän kirjastosta löytyi.
17 -vuotiaana alkoi vaatteilla koreilu ja sivarikin tuli sitten kohta käytyä.

Syntilistalta puuttuu vieläkin kuppatauti, sodomia, ooppiumi ja kuritushuone. Mutta vielähän tässä ehtii. :stuck_out_tongue: Tainnut tosin tulla jossain vaiheessa hyppäys oikealle puolelle.