Mehumaija täällä

Me Lopettajat
1

Hei vaan kaikille, täällä viisikymppinen naisihminen. Päätin kokeilla jotakin uutta tapaa aloittaa taas täysraittius ja niinpä kirjoittelen tässä jotakin juomisestani, johon olen ollut tympääntynyt jo vuosia. Muutaman kuukauden raittiusjaksoja on ollut kolme viiden vuoden sisällä, pisin yhdeksän kuukautta. Raittiudet ovat päättyneet kesäloman ja mökkikauden alkamiseen.

Kerran viikossa humalaan, siinä pelkistettynä juomistapani. Lisäksi kerran-pari viikossa 2-3 annosta per kerta. Perjantaisin humalaan tulen 7-9 annoksella viiniä tai teräviä. kesälomalla mökillä tulee valkkaria juotua 3-4 pulloa viikossa. Parit humalat viikossa ja vähän yksittäisiä lasillisia silloin tällöin. Nuo annosmäärät ei kai ole aivan päätähuimaavia, mutta riskirajojen yli kuitenkin.

Suurin itseäni vaivaava asia ovat nuo säännölliset ja pakolliset humalat ja siitä seuraavat krapulat. Lauantaisin olisi muutakin tekemistä, kuin parannella krapulaa (jostakin kumman syystä kirjoittelen tänne tänään, lauantaina). Krapulat hankitaan aviomiehen kanssa yhdessä kotona. Olemme kovia puhumaan molemmat ja siinä sitten juomien kanssa turistaan viikon asiat. Ei kuulosta pahalta sinällään, mutta en haluaisi juoda itseäni humalaan, mutta juonpa kuitenkin, lähes joka perjantai.

Olen yrittänyt myös vähentää, monta kertaa. Joskus onnistuu ja sitten taas ei. Kohta täysi-ikäinen kuopus asuu vielä kotona ja siksikin tämä perjantai-harrastus saisi jäädä. Mieheni ei pidä juomistani suurena ongelmana, mutta itse haluaisin siitä eroon.

Olen kasvanut väkivaltaisessa kodissa lapsuuteni. Isäni on narsisti mutta ei juonut lapsuudessani paljoakaan. Tunnevammoja olen joutunut parantelemaan koko ikäni ja melko hyvin mielestäni toipunut. Mutta en ilmeisesti täysin, kun on pakko lääkitä itseään kännillä kerran viikossa :frowning:

Mehumaija-nimimerkin otin kannustimeksi ensi kesää varten. Jospa saunoisin ja istuskelisin mökkikuistilla mehun voimalla ensi kesänä. Katsotaan kuinkas tädin käy.

2

Tervetuloa mukaan, Mehumaija - kiva nimimerkki!

Totta ettei nuo sun määrät vielä päätä huimaa, mutta niillä on taipumus kasvaa, kunnes mikään ei riitä.

Hankala juttu tuo että juotte miehen kanssa yhdessä. Saisiko häntä innostumaan lopettamisesta?

Lukijatar

3

Kiitos kommentistasi Lukijatar!

Tällä hetkellä aviomieheni ei tunnu olevan kiinnostunut täysin alkottomasta elämästä. Pari kertaa olemme yhdessä raitistelleet, mutta kun hän ei koe juomistaan mitenkään ongelmalliseksi (hänkin juo suunnilleen saman verran, miehelle aika maltillinen määrä), niin ei oikein ole innostunut.

Minä taas koen erittäin selvästi, kuinka alkoholi muuttaa tunne-elämääni, tuokin määrä viikossa. Raittiina jaksoina olen huomannut, kuinka helposti olen iloinen ihan ilman mitään syytäkään. Kun taas juon, kemiat muuttuvat niin, etten muutamana alkottomanakaan päivänä koe samanlaista iloa. Kun on pari viikkoa juomatta, niin taas alan kokea maailman ja itseni paljon positiivisemmin ja avoimemmin. Säännöllinen juominen jotenkin vähentää onnellisuuden kokemuksia. Uskon varmasti, että juominen aiheuttaa masennusta ja että se on monen ihmisen masennuksen takana.

Olen lopettanut tupakanpolton joskus 25 vuotta sitten, kymmenen vuotta ehdin polttaa. Yritin monen monta kertaa lopettaa, kunnes se sitten onnistui. Kolmen kuukauden jälkeen helpotti tupakanhimo selvästi ja puolen vuoden jälkeen ei tehnyt enää mieli polttaa. Nyt en voisi enää kuvitellakaan tupruttavani, ei ole mitään mielitekoa. Mietin, että alkoholin kanssa olisi varmaan sama juttu; jonkin ajan kuluttua ei enää tekisi mieli, vaikka muut joisivatkin. Pitäisi vaan pysyä kokonaan erossa.

Aikaisemmat monen kuukauden tipattomat ovat päättyneet kesäloman alkamiseen ja ajatukseen, että osaanhan olla näköjään ilman ja että nyt vaan otan tästä lähtien harvoin ja vähemmän kerrallaan. No, eihän siinä kauan mennyt, kun samat kuviot oli taas menossa. Viikoittain humalaan ja lisäksi ne sivistyneet parit-kolmet joinakin arki-iltoina. Aivot on aika metkat. Oppi menee nopeasti perille, että nyt sitä viinaa taas saa.

4

Masennus ja juoppous, siinä pariskunta joka tukee ja edistää toisiaan hamaan loppuun, kilvan kirmaavat uhrinsa päänupissa.

Kesämökkikaudesta selviäminen raittiina. Siinä todellinen testi. Saatat sä siittäkin selvitä, mikäli kerkeät sitä ennen hommaamaan vähän pidempää raitista kautta. :smiley:

5

Uskon, että se menee juuri noin kun kuvaat, Mehumaija.
Minulla meni nelisen vuotta ekasta katkolle hakeutumisesta. Samat kuviot toistuivat ja kuvittelin pystyväni kohtuukäyttöön. Sitten en enää kuvitellut vaan join vaan enemmän ja enemmän ja valehtelin itselleni ja muille. Kunnes tuli oma pohjakosketus, jonka olen kuvannut ketjussani (“Oppia kantapään kautta”).

Aivot oppivat onneksi myös uusia, terveitä rutiineja, joten peli ei ole menetetty ! Itse en vaihtaisi tämänhetkistä olotilaani yhteenkään lasilliseen. Mitä mieheeni tulee, hän juo vkl ruokaoluensa ja saattaa reissuillamme tissutella enemmänkin, mutta minua se ei häiritse, koska ryyppy ei jää päälle.
Luulen, että hän voisi olla juomattakin, jos sitä pyytäisin, mutta en ole kokeillut. Muuten hän kyllä tukee raittiuttani, omalla tavallaan.

Lapsuutesi on ollut tosi rankka, mutta kerrot “toipuneesi”. Oletko saanut käsitellä sitä esim. terapiassa? Terapia-ajatuksen pitää tietysti istua omaan ihmiskuvaan, muuten siitä ei ole hyötyä.

Pysyhän linjoilla ja raittiina

6

Tervehdys

Kannattaa unohtaa nuo riskirajat. Nehän on vain keskimääräisiä lukuja, jotka ovat puhtaasti fysiologisen riskin mittareita, mikäli oikein ymmärrän. Ei ne kerro juomisen merkityksestä ihmiselle itselleen mitään.

Tämä on tärkeää. Miksi tehdä jotain sellaista joka ei lisää onnea?
Kerran viikossa kännit tarkoittaa suhteellisen voimakasta psyykkistä riippuvuuttaa humalaan. Aivot voivat oppia tästä pois, mutta se vaatii töitä. Määräaikaiset raitistelut on ihan ok, mutta silloin pitää hyväksyä, että juominen 99% varmuudella jatkuu, kun tauko loppuu. Joskus helpointa voi olla muuttaa suhtautumista alkoholiin täysin: tehdä siitä itselle turha aine, jota ei allergian takia voi juoda.

Lopetin alkoholin käytön kokonaan viime kesänä ja vasta 6-7 kk:n raitistelun jälkeen homma on kääntynyt niin että siinä missä raittius oli aiemmin valinta, olisi se nyt juominen. Mun pitäis valita nyt juominen raittiuden sijaan. Jos en halua valita, on helppo pysyä raittiina. Muutaman kuukauden raitistelujen jälkeen ainakin itsellä se on mennyt niin, että raittius on pitänyt valita, ei juominen. Helpompaa näin.

7

homma on kääntynyt niin että siinä missä raittius oli aiemmin valinta, olisi se nyt juominen :bulb:

Hyvin sanottu. Siinä kiteytyy asian ydin. :smiley:

8

Hei taas, onpas tänne tullut monia hyviä näkökulmia! Juomatta olen ollut, mutta se vaikeinhan on vasta edessä, viikonloppu.

Lukijatar, “toipunut” -sana on varmaankin paikallaan olla lainausmerkeissä. Voiko toipua kokonaan ja mitä se toipuminen ylipäänsä tarkoittaa? Tämän toipumiseni tiimoilta voisin kirjoittaa varmaankin romaanin. Mutta jos jotakin tähän kiteyttäisin toipumisestani.

Narsistiperheessä kasvaneena minustakin tuli narsisti. Paula Salomaa kuvaa mielestäni hyvin narsismia, sitä että narsisti ja uhri ovat saman kolikon toiset puolet. Sama sairaus. Välillä käyttäydyin narsistisesti ja välillä olin uhri. Mutta joka tapauksessa oma itse oli aivan hukassa. Paniikkihäiriöt ja ahdistus olivat kaverina.

Kamalasti tapahtui kaikenlaista, niin kuin meidän kaikkien elämässä. Narsistien elämässä draamaa yleensä riittää. Sitten jossakin vaiheessa löysin kirjat. Aloin ahmia kaikenlaisia henkiseen hyvinvointiin liittyviä kirjoja, tämä tapahtui noin kaksikymmentä vuotta sitten. Kolmekymppisenä.

Aloin nähdä itseäni, rehellisyys kasvoi. Sain uusia näkökulmia, surin, pienenin, avauduin, helpotuin ja ennen kaikkea hyväksyin. Matka jatkuu. En ole ollut terapiassa, kirjat ja pari ystävää ovat toimineet terapeutteinani. Paniikit ja ahdistus ovat pois, osaan rakastaa ja pystyn läheisiin ihmissuhteisiin. Ennen ei todellakaan ollut niin. Kirjat ovat olleet aivan käsittämätön apu itseensä tutustumisessa.

Hyvä nimimerkki sinulla totuus vai tequila! Itselläni on todella vahva tunne, ettei alkoholi sovi ja en pääse olemaan täysin oma itseni. Totuuteen matkalla olevan kannatta jättää tequilat ottamatta, näin sen koen. Ja on totta, että psyykkinen riippuvuus humalaan on. Nyt ajattelen niin, että tämä on mun seuraava työ toipumismatkallani, tämän riippuvuuden katkaiseminen. Nyt valitsen raittiuden. Toivottavasti se on joskus normitila, ja sitten juominen olisi se erilainen valinta (ja jättää se valinta tekemättä).

Mieheni ei ole oikein tosissaan ottanut lopettamisjuttujani. Viime perjantain jälkeen hän on jo pari kertaa maininnut, ettei juomisessani ole mitään kummallista. Eilen illalla kävelylenkin jälkeen vinkkaili jotakin parin juoman ottamisesta. Sanoin, että nyt olen tosissani. Minua häiritsee juomiseni ja yritän lopettaa sen. Aviomies kyllä sitten myönsi, että hän ehkä oli toivonut, että voisimme jatkaa samalla tavalla; yhdessä lasin ääressä. Lupasi jatkossa tukea juomattomuuttani.

Nyt en oikein tiedä, mitä minun pitäisi tehdä ensi perjantaina. Istua hänen kanssaan ja minulla kädessä alkoton juoma. Vai pitäisikö minun keksiä jotakin ihan muuta tekemistä. Kyllä varmaan pitäisi suunnitella perjantaille jotakin.

Kiitos Helisee, Lukijatar ja Totuus vai Tequila hyvistä kommeneteistanne. Pitääkin tutustua teidän ketjuihin kun aika antaa myöten. Ja hienoa, kun teillä menee noin hyvin :smiley:

9

Kommentoin näitä lauseitasi, vaikka niissä ei olekaan kysymysmerkkiä.
Voitko ajatella, että perjantaina tapaisit alkoholisteja, jotka elävät raittiina ilman alkoholin himoa?
Paljon lukeneena ihmisenä osaat etsiä käsiisi sellaisia. Alkoholitonta juomaa nauttien voit kuunnella, miten he ovat ratkaisseet ongelmansa. Sinulla on sama mahdollisuus.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

10

Ehdottaisin myös teille - joka tapauksessa ainakin sinulle, Mehumaija - jotain uutta perjantai-illan rutiinia, johon ei liity a alkoholi. Ei ome mielestäni ihan reilua mieheltäsi ehdollistaa mukava yhdessäolohetki alkoholinkäyttöön. Sinun hyvinvointisi pitää tässä mennä edelle.

L:tar

11

Hyvää perjantaita kaikille!

Ajattelin, että jospa tänään viettäisin vähän aikaa täällä plinkissä ja lukisin teidän muiden ketjuja. Aviomieskään ei aikonut tänään mitään ottaa, joten sieltäkään suunnalta ei kiusausta tule.

Viikko on mennyt ihan hyvin ilman alkoa, parina iltana on käynyt kyllä mielessä. Näin loppuviikolla on edellisestä perjantai-humalasta sen verran aikaa, että mieli on jo virkistynyt. Huomaan, että haluan usein ottaa maljat, kun olen iloisella tuulella. Ilmeisesti siitä tunteesta en haluaisi päästää irti, tunnetta pitäisi jotenkin vielä kohottaa ja jatkaa.
Itämaisista viisauksista on jäänyt mieleeni opetus siitä, että kaikki tunteet tulevat ja menevät eikä niihin saa jäädä kiinni. Alakulo menee ohi ja niin menee riemun tunteetkin, tulevat ja menevät. Näköjään haluaisin tarrautua ilon tunteeseen kiinni alkoholin avulla. Väärä keino on tosiaan juoda viinaa tuossa kohtaa, kun se ilo sitten katoaakin moneksi päiväksi humalan jälkeen. Joku täällä plinkissä kutsui osuvasti alkoholia sanalla masenne. Eli kun koen iloa, otan masennetta. Aika hulluahan tuo on.

Vertaistuki on parasta tukea mielestäni ja siksi ajattelin tulla tänne Lopettajiinkin kirjoittamaan. Kokeillaan näin ensin ja katsotaan sitten uusia vaihtoehtoja, jos en onnistu lopettamaan.

Luulen, että mieheni ymmärsi vihdoin, että olen tosissani tällä kertaa. Järjestimme molemmat tälle perjantain alkuillalle muuta tekemistä. Myöhemmin illalla voisimme katsoa yhdessä vaikka jonkun elokuvan. Viinaa ei kotoa tällä hetkellä löydy. Kaljasta tai siideristä en onneksi pidä, joten ei tule innostusta hakea kaupasta juomista. Alkot menevät aikaisemmin kiinni ja sinne on pitkä matka.

Hyvin siis tuntuu menevän tuon juomattomuuden suhteen juuri nyt. Tiedän vain kokemuksesta, että muutaman raittiin viikon jälkeen tulee vaikeammat hetket. Alan tarinoimaan päässäni, ettei minulla ole mitään ongelmaa juomisen kanssa, että määräthän pysyvät ihan kohtuullisena. Mutta kun suurimman osan viikko-annoksesta ottaa kerralla, niin eihän se tarkempaa tarkastelua kestä.

Kuuntelin tänään radiosta erään raitistuneen miehen tarinaa. Ohjelmassa mainittiin, että Suomessa on tällä hetkellä noin 400 000 juovaa alkoholistia. Kamala määrä.

Lämpimät halaukset teille kaikille, juoville ja juomattomille.

12

Hienoa, Mehumaija! Saisikos vaikka tuosta elokuvan katsomisesta kivan perjantai-illan “rutiinin”, jota jo odottaa etukäteen, alkoholin nauttiminen unohtuisi?

L:tar

13

Sinulla on oikea asenne, kun pidät erilaiset vaihtoehdot avoinna. Kasvokkain palaverin kahvipöydässä saatu ja annettu vertaistuki on jännän vapauttava ilmiö. Sellaisessa on ikäänkuin roolinaamarit riisuttu ja saa kokea, että ei ole yksin ongelmineen. Siinä saa myös iloita muitten kanssa omasta ja toisten raittiudesta kiitollisena.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

14

Myöhäiset tervetuliaistoivotukset täältäkin, Mehumaija! Hyvä kun jäsentelet ajatuksiasi kirjoittamalla ja lukemalla stoorejamme. Tarkkaile, riittääkö tällainen vertaistuki vai tunnetko tarvetta myös elävään apuun. Varmasti paikkakunnaltasikin löytyy erilaisia ryhmiä joihin voit käydä ensin vain tutustumassa ilman velvotteita.
Yllä on ehdotuksia siihen miten voit korvata tähänastisen juomisen erilaisilla toiminnoilla. Rutiinien murskaaminen onkin oleellisen tärkeää kun alkaa suunnitella ja ennenkaikkea toteuttaa uusia elämänkuvioita. Ne olisi hyvä harkita pienimuotoisesti ja askel askeleelta.Ennen toteuttamista ajatuksellisesti ohjelmoidakseen muutoksen sisälleen.
Tähän liittyen mulla on kahdenlaista sanottavaa! Pidän nimimerkistäsi, se on vitsikäs ja sisältää muutospotentiaalia. Otsikostasi taas en pidä tippaakaan - se muuttuu helposti itsensä toteuttavaksi ennustukseksi ja pitää vanhan kaavan ajatustasolla yllä.
Tämä minun mielipiteeni NLP:n (Neuro-Linguale-Programmierung/ katso suomennos ja tarkennus netistä pls. jos kiinnostaa) kannattajana. Sanat ja ilmaisumuodot vaikuttavat jollain tasolla kovastikin käyttäytymiseemme. Sulle kovasti tsemppiä ja pysy linjoilla. :smiley:

15

Kiitos andante oikein osuvista kommenteista! Olet aivan oikeassa tuon otsikon suhteen, enpä tullut ajatelleeksi. Vaihdoin sen heti toisenlaiseksi, nyt pitää mennä nukkumaan, mutta palaan asiaan vielä myöhemmin.

Hyvin on mennyt viikonloppu selvänä :slight_smile:

16

Hyvää perjantaita,

täällä on menty ilman alkoholia, tämä on toinen raitis viikko. Kaikenlaista tekemistä on ollut eikä mielitekojakaan ole ollut muuten kuin ihan ohimennen. Tämä on kyllä tuttua, että alku menee hyvin. Pääsiäisenä tulee ensimmäinen paha koetus, kun lähdemme mökille. Siellä on tuttuakin tutumpaa rentoutua viinin kera.

Onhan se jännää, kuinka muuten voi olla ilman alkoa, mutta tietyt paikat ja tilanteet laukaisevat todella voimakkaan ehdollistuman. Kun mietinkin mökille saapumista, niin aika iso pettymyksen tunne on jo valmiiksi siitä, ettei saa sitten avata viinipulloa. Enhän minä ole pettynyt täällä kotonkaan. Tai no, lieviä pettymyksen häivähdyksiä on ollut, kun tarkkaan mietin.

Jotenkin tuohon ensi viikonloppuun mökillä pitäisi valmistautua. Onko kenelläkään ehdotuksia?

17

Ensimmäinen viikonloppu mökillä ja selvin päin pitäis olla. Mä en kyllä pysty siihen mitään vinkkejä antamaan. Kun olisi tuota raittiutta vähän pidempi aika takana, niin olisi varmaan helpompaa. Olis hyvä keksiä joku huippumotivaattori, josta palkkio itselle tulee sitten välittömästi kotiin palatessa. Selvällä mielellä kyllä saa aikaiseksi paljon enemmän.

Viimeisenä kesänä mökillä lähdin vatustamaan pikku pöhnässä. Eväsreppuun otin runsaasti juotavaa, koska ilma oli kuuma. Löysin hyvän vattuesiintymän siirtolohkare rinteestä. Jonkun verran sai kerättyä kun iski kova jano. Kyllähän sä voit kuvitella näiden tapahtumien edistymisen. Takasin kun hoiperteli niin oli varmaan sen näköinen kun olis kylätappelusta kotiutumassa. Kaikenlaisia naarmuja ja mustelmia siellä kivikossa kompuroinnista ja vattuja ei juuri ollenkaan. :smiley: Kyllä vituttaa vieläkin kun ei niitä vattuja saanut noukittua, oli niin hyvä paikka.

18

Ei hemmetti Helisee, mua nauratti saunan lauteillakin vielä tuo sun vatunpoimintareissu :laughing: Mutta sitten mietin, että ai kauheeta, saako näille nauraa? Siellä lohkareiden keskellä olisi voinut sattua vaikka mitä. Ja muutenkin mökkiympäristö on aika vaarallinen järvineen kaikkineen toikkaroida humalassa :frowning:

Joskus ollaan oltu soutelemassakin viinipänikän kanssa, hohhoijaa. Eikä se pänikkä ollut pelkästään mukana.

19

Kyllä saa nauraa aivan vapaasti. Raitiinakin tulee hommailtua kaikkia pikku juttuja, monet on epäilly, ettei se varmaan oo ollu selvin päin. :blush:

20

Mökillä ollaan pääsiäistä viettämässä. Kahvin ja teen voimalla on menty, mutta tiukkaa on tehnyt moneen otteeseen. Näin lomalla ja mökillä tulee näemmä ne suurimmat ehdollistumat. Asiaa helpottaa se, että kauppaan ja alkoon on kymmenien kilometrien matka, ihan hetken mielijohteesta sinne ei lähde. Eikä ne ole näin pääsiäisenä aina aukikaan.

Yllättänyt on se, kuinka nopeasti juomisen halu menee kuitenkin ohi, 15-20 minuutissa. Kun juomisen halu yllättää, olen usein nälkäinen ja siihen kun ottaa jotakin syömistä, niin pääsee taas eteenpäin. Aviomies ottaisi alkoa väsymiseen ja minä taas ulkoilun jälkeen virkeänä, silloin tulee suurimmat mieliteot.

Saunareissut ovat lyhentyneet kummasti. Eipä ainakaan aamuisin ole tarvinnut keräillä saunan pesuhuoneesta laseja ja pulloja. Hieman vaisuja ollaan ajoittain. Lammasta on tulossa uunissa, muttei ole viiniä sen kanssa. Harmittaahan se. Kyllä se viini onkin kuulunut moneen hetkeen. Opetteluttaa.

Selvinpäin kuitenkin, neljäs viikko menossa.