Mehukatti ilmottautuu

ä

Tervetuloa ja voimia alkuun! :slight_smile: Uskon kyllä että niitä haaveita ja tavoitteita alkaa tulemaan, kun saat selviä päiviä alle ja huomaat että elämä sujuu näinkin.

Tervetuloa joukkoon. Täälläkin on useita joille vähentämisyritykset tuli tien päähän ja on ollut pakko lopettaa.
Itse join kolmekymmentä vuotta ja vasta kaiken kahteenkertaan menettäneenä sain sellaisen kolauksen siellä pohjalla jossa ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin täyskäännös tai …

Itselläni on raittiutta jo riittävästi takana, jotta tiedän ettei se kuin parane vaan päivä päivältä. Kumma juttu, mutta totta. Minä sain tämän raittiuden AAn, tovereiden, läheisteni, Jumalani sekä toiminnan kautta. Oli se aluksi sellaista haparoivaa etsiskelyä kuka minä olen ja mitä minun vielä pitää tehdä, mutta halu oli kova toimia, kun kaikki helpot reitit oli jo kokeiltu ja toivottomiksi räpellyksi todettu.

Toivon sinulle voimia ja rohkeutta tehdä kaikkesi, jotta elämäsi löytyy ja pääset juomisen tarpeesta.

Niin no on sulla kai ainakin yksi haave ja tavote: seuraava päivä selvin päin? :smiley:

Mä rekkasin myös tänään ja nyt on menossa toinen päivä selvin päin.

Tervetuloa sinullekin tähän armoitettuun raittiuslahkoon. Raitistuminen onnistuu vain niiltä, joille juomisesta koituu ongelmia ja jos sinäkin koet ettei ole muuta keinoa lopettaa, kuin lopettaa aidosti, niin siihen ei kukaan muu laita kampituksia, kuin sinä itse, jos sinäkään enää.

Tämä plinkkihän on kohta täynnä alkoholisteja ja raitistuvia sellaisia :smiley:

Kiitos kaikille tsemppaajille!

:laughing:

Tervetuloa Mehukatti palstalle vaan minunkin puolestani :slight_smile:

En tiedä oletko jo kerinnyt minun ketjuuni tutustua mutta itse olin niin pohjalla, jotta aluksi en kyennyt oikeen mitään tavoitteita juomisen suhteen itselleni tehdä. Minun oli vain pakko lopettaa juominen, en uskaltanut jatkaa, en halunnut jatkaa… Sitten päätin alkaa keräämään juomattomia päiviä, joita vieläkin kerään. Olen päättänyt kerätä niitä ketjuuni sen 365. Eli tasan vuoden :slight_smile:

Mutta nyt puolen vuoden kohdalla olen tajunnut, jotta ei niillä juomattomien päivien määrillä niin suurta merkitystä ole. Tärkeintä on vain olla tänään raittiina, kaikki muu menee sitten omalla painollaan.

Selkeästi olet mielestäni alkoholisti ja itse käyttäisin kaiken mahdollisen avun hyväkseni, jotta saisin avun raitistumiselleni. Lekurilta vaikkapa Antabusta kainalosauvaksi, A-klinikalla käymistä, kenties AA-ryhmiä vaikka ne ei itselleni sopinutkaan, ihan mitä vaan…

Toivon sinulle kaikkea mahdollista hyvää ja ota ihmeessä oma addiktiosi vakavasti.

Kiits! :slight_smile:

Tiedän olevani alkoholisti, ja siksi tiedostan myös, että lopettamisen on tapahduttava kerralla ja nyt. Ajattelin ottaa näin ensi alkuun rauhallisesti yksinäni tän haasteen. Jossain vaiheessa se itsensäpurkamispakko tulee vastaan ihan takuuvarmasti; silloin täytyy vakavasti harkita ryhmiä tms. “livevertaistukea”. Kellekkään läheiselle en oo vielä muuten tunnustanut olevani alkoholisti. En oo vaan uskaltanut. :confused:

Ois harjottelemisen paikka vissiin noissa “quote”-hommissakin… :blush: :laughing:

! :imp:

<

Tää alkaa näköjään mennä päiväkirjasta. Samapa tuo on kirjotella, kun en untakaan saa (teen yleensä yövuoroa, nyt vapaata). :slight_smile:

Niin. Paitsi ei mulla kyllä mitään asiaa oo. Ehkä mä koen vaan tän omassa uudessa ketjussa roikkumisenkin tällä hetkellä terapeuttiseks.

Jos kerran lekuri on sinulle määrännyt Oxaminia ahdistuneisuuteen pieniä annoksia niin ei kannata ottaa lainkaan nokkiinsa vaikka täällä jotkut tulevaisuudessa saattaisivatkin sanoa niistä jotain negatiivista. Se ei liity millään tavalla sinun pyrkimykseesi päästä eroon alkoholista. Annoksesi on hyvin pieni ja käytät selkeästi sitä asian mukaisesti.

Olin puoli vuotta sitten itsekkin aikamoisessa lääke helvetissä alkoholin lisäksi, mutta en kuunnellut täällä lainkaan neuvoja omien lääkkeideni suhteen. Se asia kuuluu ainoastaan sinulle ja sinua hoitavalle lääkärille.

Mielestäni nyt on vain olennaista, että pyrit kaikin mahdollisin tavoin pitämään sen korkin kiinni, menee sitä Oxamiinia sitten 15mg tai 200mg, sillä ei ole merkitystä tällä hetkellä.

Nyt puhun vain omasta kokemuksestani, mutta itse tuskin olisin päässyt ylös suosta (ensimmäiset viikot raittiuden alussa) ilman voimakasta bentso kyllästystä. Ja sillon sitä Oxaminia ja Tenoxia olisi saanut olla tuplat enemmänkin kuin mitä sitä meni, ja sitä meni paljon :slight_smile:

Ehkei niille läheisille tarvitsekaan heti kärkeen olla julistamassa alkoholiongelmaansa, mä ainakin hain ensin vertaistukea. Nyt kun toistaiseksi viimeisistä känneistä on jo vuoden päivät, sain äskettäin avauduttua eräälle ystävälle joka ei ole tähän asti edes suostunut kuuntelemaan, kun olen koettanut valottaa missä olen oikeasti ollut menossa. Mitä läheisempi ihminen, sitä vaikeampaa mun on ollut kertoa, ja monta kuukautta hurahtikin pääasiassa ryhmissä juostessa. Totesin että tää on nyt sitä, mitä minä tarvitsen ja mulle on aivan sama, mitä muu maailma on mieltä. Keskustellaan sen muun maailman kanssa sitten kun on sen aika.

Mitä turhia maalailemaan piruja seinille, kun voi ottaa iisimminkin. Toisaalta, ehkä itseäni on auttanut se, että taustalla on pari rankkaa menetystä jotka läsähtivät kipeästi päin naamaa ja jotka oli vain pakko hyväksyä ja kohdata vaikkei rahkeet meinanneet riittää mitenkään päin. Kun niiden kanssa takkusi ensin pari vuotta, ja sen prosessin kanssa pahin oli takana, tuli tilaa löytää oma alkoholiongelma. Huomasin että selvisin hengissä menetyksistä, mutta että jos jatkan juomista, en ehkä selviäkään hengissä. Ettei mulle ole muita vaihtoehtoja kuin kokeilla miten se elämä lähtisi sujumaan ilman alkoholia, piti se sisällään mitä tahansa.

Tunteet menevät kuitenkin aina ohi, mikään ei jää ikuisiksi ajoiksi jumittamaan päälle ellen sitten turvallisesta helvetistä luopumisen pelossa kynsin hampain itse takerru. Suurimman osan elämääni olen potenut masennusta ja ahdistusta kera unettomuuden, ja nyt olen yllättäin huomannut, etteivät ne oirehdikaan entiseen malliin. Ja että kun en odota että kaikki tapahtuu minun aikatauluni mukaan haluamallani tavalla, saan sen minkä tarvitsen. Siihen voi mennä aikaa paljon enemmän kuin kuvittelin, mutta on aika huikea tunne huomata, ettei luovutakaan enää heti kun jokin asia tökkii eikä etene. Että nakkaamalla hanskat tiskiin pienimmästäkin olen ylläpitänyt pahaa oloani, vika ei ollutkaan muissa ihmisissä jotka olivat muka vääränlaisia, vaan omissa asenteissani.

Alussa oli jotenkin kamala kiire, olin taas asettanut itselleni aikarajaksi yhden vuoden - vuoden aikana kuvittelin tahkoavani menetyksenikin. Nyttemmin olen havahtunut huomaamaan että hittojako sitä etukäteen päättämään miten homma etenee kun ei voi kuitenkaan tietää. Pyrin keskittymään tähän hetkeen siinä määrin kuin kykenen, en pysty kuitenkaan kaikkia asioita kertalaakista hoitamaan kuntoon. Teen sitä mukaa kuin voimat riittävät, enkä yritä liikaa.

hei,
tervetuloa minunkin puolesta. Itse avauduin ongelmistani tänne vasta vajaa pari viikkoa sitten…
Itsekin pikku hiljaa hissuksiin menen vain päivä kerrallaan.
Paljon tsemppiä sulle! Törmäillään :slight_smile:

Kirjoitit, Mehukatti, että et kellekkään läheiselle oo vielä tunnustanut olevasi alkoholisti.
Minun kokemukseni kaikessa yksinkertaisuudessaan on, että kun sain AA-ryhmässä sanotuksi olevani alkoholisti, sain samalla itselleni raittiin elämän alun. Sen jälkeen ei ole tarvinnut ottaa alkoholia. Muuta päämäärää tai tavoitetta minulla ei silloin ollut, vain halu lopettaa juominen.

Hyvää jatkoa päivä kerrallaan.