Medusa räpiköi pintaa kohti

Raitis päivä nro 12 alkamassa. Tilanne suhteellisen hyvä. Pätkäunet/unettomuus on muuttunut syväksi, rauhalliseksi, parantavaksi uneksi ja näen selkeitä, kirkkaita mielenkiintoisia unia.

Juomiseni alkoi jo 14 vuotiaana ja on siitä jatkunut erillaisten elämänvaiheiden läpi tasaisena mutta aina läsnäolevana. Asioitani en ole päästänyt retuperälle mutta silti se on ollut alkoholi joka on ohajnnut jokaista tekemistäni. Alkoholi se on määrännyt, että työsi ja laskusi hoidat jotta voit sitten rauhassa juoda. Ja juotu on, joka ikinen elämän vapaa hetki. Nyt olen pari vuotta yrittänyt hillitä juomiseni määrää ja aikaa. Harrastaa sitä ns. …nooh, nyt en taas enää muista mikä se nimi on “normikäyttöä” tai jotain…tämä sanojen unohtelu on alkanut minulla yleistymään, luultavasti alkoholi on tuhonnut juuri sen yhden aivosoluni jonka takana sanat ovat.

Eli pääsin pari vuotta sitten siihen, että en juonut muutakuin silloin kun tuli vieraita tai oli jokin erikoinen juhla/tapahtuma eli noin jokatoinen kuukausi. Vau, olinpa ylppis itsestäni ja olipa helppoa. Sitten kävikin niin, että yhden juhlan jälkeen vaan en enää jostain syytä jatkanutkaan näin (kummallinen on ihmisen logiikka) vaan palasin siihen että join joka viikonloppu, yksin kämpässäni. Saunakaljat venyivät niin, että niiden piti riittää illan leffan yli.

Saihan sitä nyt vähän perjantaina ottaa kun oli niin rankka viikko takana. Lauantai aamuna sitten äkkiä ensimmäisenä kauppaan että saa sitten rauhassa koko päivän istua kämpässä ja juoda samalla netissä roikkuen. Ja sunnuntainahan sitten piti vielä juoda pois kaikki kaappiin jäänyt kalja jotta se ei häiritsisi mua viikolla kun pitää töissäkin käydä. Jos en saanut niitä sunnutaina juotua pois, join ne sitten viikolla kuitenkin. Viikko olikin sitten helppo olla ottamatta jos en ostanut kaappiin juotavaa. Ja olin muka niin terävä kun osasin olla viikot selvinpäin ihan vaan omasta “halusta”. Tuskin maltoin odottaa perjantaita että pääsin heti kaljapullon kimppuun kun töistä tulin. Siinä jäi ruuatkin laittamatta viikonloppusin, mikä oli minusta vaan hyvä asia koska sainhan tarpeeksi energiaa alkoholista ja laihtuakkin piti.

Sittenhän sekin alkoi lipsua, työmatkoja, edustustilaisuuksia…ja matkoilta palatessahan olin ansainnut kotonakin sen “pari” kaljaa jotta voisin taas rentouta ja palautua kun oli niin kauhea stressi matkoista…hohhoijjaa

Sittemmin sain päähäni, jostain luettuani, että punaviinihän se on terveellisempää kuin olut ja siirryin juomaan sitä. Sitä olikin helpompi hamstrata. Ostin noin 5 pulloa kerralla ja se riittikin pariksi viikoksi. Tosi helppoa kun ei tarvinut enää roijata niitä kaljatölkkejä ees ja taas, ei tarvinnutkaan lauantai-aamuna enää lähteä käymään kaupassa vaan pystyi aloittamaan heti. Tämä kotijuomiseni ei siis ollut mitään änkyräkännijuomista vaan päivän kestävää jatkuvaa tissutelua kunnes illalla olin suht sekaisin juuri ennenkuin sammuin usein jo yhdeksän aikaan.

Aamuisin töissä hävetti ja mietin kokoajan, että haiseekohan puolipulloa punkkua? Yritin miettiä siis, että mikä oli se optimi, mitä voin juoda ilman että se seuraavana päivänä haisee.

Sain itseni aika stressaantuneeseen kuntoon ja yhtenä päivän vaan sitten tuli se seinä vastaan kun tajusin etten hallitse tätä juttua enää. Että jos nyt en lopeta, niin tulee käymään tosi huonosti. Laitoin korkin kiinni ja nyt on siis päivä nro 12 menossa. Tänään on vuorossa lenkki ja kirjastossa käynti. Välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa. Pitää vaan päästä päivästä toiseen, hetkestä toiseen. Juhannuksen vietin varmuuden vuoksi yksin kämpässä. En halunnut riskeerata näin varhaisessa vaiheessa.

Eilen soitteli sukulainen joka aikoo tulla kesällä käymään. Kerroin, että olen lopettanut juomisen. Hän ottikin sen yllättäen oikeen hyvin. Sanoi että ei voi itsekkään vierailullaan ottaa koska on sitten seuraavana aamuna aikainen lähtö hautajaisiin joten ehkä meneekin hyvin se vierailu. Varuillani joudun kuitenkin olemaan.

Mutta on myös muita vierailijoita tulossa jotka eivät ole läheskään yhtä helppoja. Vielä on siis monta ihmistä kelle pitää ilmoittaa. Koska ilmoittaminen tuntuu olevan minulle tosi vaikeaa olen päättänyt kertoa aina sitä mukaa kun joku soittaa mulle tai kun mulla tulee niille muutakin asiaa. Listan olen tehnyt, että kelle kaikille mun tarttee ilmoittaa ja siitä sitten aina ruksaan kun olen kertonut. Joidenkin kohdalla tarvitaan varmaan useampikin raksi jos eivät ole selvinpäin silloin kun puhutaan saatikka jos eivät usko kuulemaansa. Olen siis alkoholistiperheestä ja tässä saattaa käydä niin, että joudun ottamaan läheisiini enempikin välimatkaa oman terveyteni vuoksi. Sen tiedän nyt, että minun asuntoni on kännivapaa alue. Saunakaljat saavat ottaa mutta kännisiä en katso. Jos eivät tähän hetkeksi kykene niin ei tarvi tulla. Nooh, nuo mun rajat ovat vielä varmasti häilyväiset ja joudun miettimään asiaa monta kertaa aina tilanteen tullessa kohdalle tai sitten ei. Kun en tiedä vielä mitä ilmoitukseni tuo tullessaan… Kännipoliisiksi en todellakaan halua ryhtyä saatikka aikuisten ihmisten tekemisiä kyttään ja komentaan, sitä olen tehnyt jo ihan tarpeeksi lapsuudessani. Ja perheeni tuntien he nimeomaan vetäs tuossa tilanteessa änkyräkännit ihan vaan osoittaakseen että ovat taas “voittaneet” :frowning:

Ehkä se on sitten se nollatoleranssi? En tiedä…tätä pitää vielä hautoa…

Näillä mennään tämä päivä…

Kohtuukäyttö se oli se sana! Myönnän, että se ei vaan onnistu mulla.

Ja varmaan teen päässäni vähän liian ison asian tästä miten perhe suhtautuu raittiuteeni. Minunhan elämä tämä on ja sehän on heidän ongelma jos eivät osaa asiaan suhtautua.

Ei minun ongelmani…

Aamupäivää Medusa! Hienoa että sulla on suunnitelmallisuutta, kaikki sellainen helpottaa raitistelua. Ja vähän pitää olla itsekäskin, sillä jos joku ehdottelee juomista, sillä on kyllä oma juomisen petaaminen taka-ajatuksena, eikä sun hyvinvointi.

Toisille kertomisessa olen saanut 99% hyvää palautetta, joku etäinen tuttu on vinoillut, mutta ne juokin itse liikaa. Sellainen vahvistaa omaa päätöstä, en tahtoisi olla niiden housuissa.

Pidä kiinni tästä päätöksestä, se kannattaa!

.

2

Kiitos tuesta, on tämä vaan niin hieno foorumi. Kauhistuttaa ajatellakkin, että yksin täällä kärvistelisin tän asian kanssa. Jo kirjoittaminen tänne on terapeuttista puhumattakaan näistä kannustavista vastauksista. Hienoa, että asiat sanotaan niin rehellisesti ja suoraan. Joutuu katsomaan asioitaan oikeasti semmosina kuin ne ovat, vaikeuttaa tekosyiden keksimistä. Ja hienoa kuulla, että muistillanikin on vielä toivoa.

Kävin lenkillä ja kävin siellä kirjastossa. Nyt on kasa hyviä kirjoja luettavana ja vielä isompi kasa varattuna koska olivat menossa.

Kävin ostamassa itselleni “voimakorun”. Pienen emotions-lasihelmen joka on nyt nahkahihnassa kaulassani. Se on turkoosi ja kirkas kuin toivoa täynnä oleva pieni siemen; kuten on raittiuspäätöksenikin ja nyt katson mitä siitä kasvaa. Lasisena se on myös herkästi särkyvä jos en pidä siitä hyvää huolta. Näin muistan joka kerta kun peiliin katson missä mennään ja miten herkästi tämä asia voi mennä rikki.

Tuli siinä kadulla auringossa kävellessäni mahdottoman hyvä olo. Joku tuolla sanoikin että raittiuden myötä pitää valmistautua seikkailuun; siltä kyllä nyt tuntuu. Elämäni seikkailu taitaa olla edessä. Ja olen onnellinen ja valmis :mrgreen: Arvatenkin tämä menee näihin mielialojen heilumiseen laidasta laitaan ja tunnin päästä voin olla taas eri mieltä mutta tällä hetkellä on ilo olla tätä mieltä.

Äiti soitti. Kerroin hänellekkin että olen lopettanut juomisen. Nauroi vaan, että “olikos niin mukava juhannus”…
Tein asiasta itselleni helpon ja sanoin, että OLI. Ehkäpä viesti menee sitten perille kun olen asian tarpeeksi monesti toistanut ja todistanut.

muoks: muistihärön lisäksi kärsin näköjään myös kirjoitushäröstä :blush:

Hei Medusa!
Muistihäiriöitä minullakin, nyt en muista mitä mun piti sulle laittaa kun työpuhelu keskeytti tämän iltapäivän lueskeluhetken.

Mukavaa että löysit minunkin sepustukset. On mukavaa kun täältä löytää ihmisiä jotka ymmärtää HETI miten asiat on ja mihin suuntaan ollaan menossa.

Tuo korun ostaminen olil hyvä idea. Taidan myös hankkia jotain muistuttamaan omasta tahdosta raitistua.

Pidetään yhteyttä :slight_smile:

t. Särö
tänään 23 pvä ilman alkoholia ja takana yhdet omat synttärit :stuck_out_tongue:

Tästä lähtee raitis päivä nro 13 hyvin nukutun yön jälkeen. Kyllä näistä aamuista iloitsee ja nauttii ihan erilailla selvinpäin kuin juodessa. Ei tarvi pelätä että mikähan se on se olo tänään ja yrittää nukkua mahdollismman pitkään että ois muka parempi olo. Kyllä sitä on ihminen tyhmä kun tahallaan itsensä tuollaiseen jamaan ajaa. :laughing: No, ehkä se tyhmä on väärä sana tässä yhteydessä. EIhän se ole se joka ajaa ihmisen juomaan vaan se on se huume ja nautinnonhalu, pako. Siihen loukkuun on langennut myös viisaampia ja älykkäämpiäkin. Rikkaita, köyhiä, kauniita, rumia, urheilijoita, bisnesmiehiä, kolmivuorotyöntekijöitä, kotiäitejä, nuoria, vanhoja, miehiä, naisia, lapsia, työttömiä, yrittäjiä, opiskelijoita…siis, eihän se katso eroa kenekään välillä, se iskee minne vaan. Ainut mikä tarvitaan on yksilön halu tehdä se ranneliike uudestaan ja uudestaan. JA mikähän on se yhteiskunnan myötävaikutus tässä asiassa, ihan niinkuin tupakoinnissakin? Turvavyöpakkoja, kypäräpakkoja, turvakenkäpakkoja, promillerajoja, tupakoimattomia rakennuksia yms. kyllä saadaan lailla määriteltyä mutta silti vaan jatketaan tupakan ja alkoholin myyntiä ja rahastetaan verot pois. Sama pätee makeisiin ja enrgiajuomiin yms. asioihin jotka pitemmän pääklle eivät ole terveellisiä käyttäjälleen. Tiedän, tiedän…maksaa kauheesti valvoa ja kansa tarvii huvituksensa…mutta SILTI?

hmm…tästä taitaa tulla se aihe mitä tämän päivän muhitutan päässäni…

Juu, ja nyt varmistui, että ensimmäiset kesävieraat tulevat sitten jo ensi viikonloppuna. Nämä eivät ole ne pahimmat ryyppääjät joten näiden kanssa tuskin tulee onglemaa sen kanssa, että pitäs kännisiä katsella kun lapsiakin on mukana. Saunakalja ongelman olen ratkaissut niin, että vieraat käy ekana saunassa ja sitten he voivat rauhassa juoda ne saunakaljansa sillä aikaa kun minä saunon. Sen tietävät nyt, että minä en sitten juo joten toivottavasti eivät tyrkytä sitä “no voit sä nyt yhden ottaa”-juomaansa. Jännittää koska se on varmaan se mun eka vaikea paikka tässä raittiudessa. Eka kerta kun joudun oikeasti ihmiselle (alkoholille) sanomaan, että ei kiitos. Tämähän on varmasti ollut helpompaa tämä yksin mökissä kieltäytyminen kuin oikeasti ihmisten ilmoilla kieltäytyminen ???

Koitan tässä nyt pikkupaniikissa etsiä itsestäni niitä juomiseen petaavia merkkejä ja huomaan yrittäväni kontrolloida tilannetta tekemällä päiväsuunnitelmia, milloin ja mitä syödään mihin aikaan ja saunotaan ja mitä tehdään illalla ja…ei taida kontrolloiminen kuitenkaan olla se oikea vastaus. En voi jatkuvasti yrittää kontrolloida muita tai olosuhteita. Voin kontrolloida vain itseäni. No siitä ainakin pidän huolen, että vissy ei tule kaapista loppumaan. Tilanne kyllä jännittää aivan kauhiasti.

:laughing: …heheee…tuli sellainen ajatus mieleen, että ehkäpä nämä vieraat ovatkin nyt tavttoman onnellisia kun kuulivat että olen lopettanut juomisen ja niille ei tuu pieneen mieleenkään riskeerata mitään tuomalla vähääkään alkoholia taloon.

Siis, ovat ehkä huolissaan ja pottununeina hokeneet "että toivottavasti se Medusa ei sitten TAAS vedä aiva kauheita kännejä illalla. Miten sitä jaksaa taas kuunnella ja lapsetkin joutuu sitä humalaista katsomaan jne jne…

:laughing: :laughing: :laughing: …oho… hui…nytpä ei sitten enää jännitäkkään koko vierailu ollenkaan!!!

Oonkohan mää ihan sekoomassa kun taas minuutissa ailahti tunteet mahottomasta jännityskuopasta kauhiaan hekottamiseen ja rentoon riemuun :open_mouth: Wau, kyllä ajatuksen voima on SUURI. Pitää jatkossakin yrittää löytää asioista ne positiiviset jutut ja keskittyä ajattelemaan niitä. On elämä paljon helpompaa.

Mietiskelin juuri eilen sitä, et siksiköhän minun raittiuteni on ollut tähän asti melko helppoa, kun asun maalla, kaukana kaupoista ja baareista, eikä meillä käy juuri koskaan vieraita… Osasyy se ainakin varmasti on. Helpompaa on olla itse ostamatta kaljaa kotiin, kuin sanoa “ei kiitos”, kun joku tyrkyttää käteesi avattua olutpulloa. Sellaiseen tilanteeseen en olekaan vielä joutunut, olen mielessäni suunnitellut jo repliikitkin, etten vahingossa sanoisi kyllä…

En tosin ennenkään ryypännyt seurassa, vaan aina itsekseni. Tai, olihan sitä virtuaaliseuraa… Ja aina aamuisin tavaton häpeä ja pelko, että mitä nyt menin kirjoittamaan ja kenelle, kenen kanssa puhuinkaan puhelimessa…ja sitten ei kehdannut naamaansa (nimimerkkiänsä…) näyttää missään, ennenkuin oli taas kännissä. Aika pientä ja surkeaa elämää oli se.

Hupaisaa muuten, miten raittius karkottaa… Eräs mieheni kaveri pyysi meitä grillailemaan kanssaan. Sanoin hänelle, et mikäs siinä, mut kaljanjuontihommat miä lopetin. Kaveri hävis, kuin pieru saharaan! Jäätiin miehen kans molemmat vähän hölmöinä siihen seisomaan… :slight_smile: Ryyppykaveriahan hän tietysti olis ollut vailla.

Tsemppiä Sinulle Medusa, vierailun ajaksi ja tietysti muutenkin, ja aurinkoista päivää kaikille muillekin! Pysytään pinnalla! :slight_smile:

Raitis päivä nro 14. Yöllä oli niin eläväiset unet, että herätessä joutui vähän aikaa kelaamaan, että missä mä oon? Oli mukava huomata, että kotonahan sitä, omassa turvallisessa sängyssä ja ilman krapulaa. Ei ollut pahoja unia kuitenkaan, vähän vaan sekavia.

Uusi Elämä, kyllä mä kans luulen että tietty etäisyys tai eristyneisyys houkutuksista tekee raittiuden helpommaksi, ainakin näin alkuvaiheessa. On se helpompi olla ottamatta sitä huikkaa ihan itse kuin että pitäs vastustaa omaa himoaan sekä jonku toisen tyrkyttämistä. Joutuu vähän niinkuin taistelemaan kahdella rintamalla. Mutta kun aikansa saa yksin juurruttaa tätä raittiuden asiaa päähänsä, kumottua vanhoja uskomuksiaan, tapettua haamunsa, taottua totuudet päähänsä jne. niin on varmaan vakaammalla pohjalla lähtiessään ihmisten ilmoille vastustamaan kiusausta. Ainakin minä koen sen näin. Sitä minäkin odotan/pelkään, että näen kuinka moni ystävistäni sittenkin katsoo sen viinan ja juomaseuran olevan tärkeämpää kuin ystävyyden. Varmasti niitäkin löytyy. Mutta sepä on heidän valintansa sitten.

Huomen aamulla voin sanoa sitten, että kaksi viikkoa raittiina :smiley: …se on mun tämän päivän tavoite.

Kaksi viikkoa on jo tosi pitkä aika verrattuna entiseen, onnittelut siitä :smiley:
Noista ystävistä voin kertoa sen verran, että paras ystäväni (oli AA:ssa aikoinaan, mutta palasi kohtuukäyttöön) katoaa kännykän ulottumattomiin kesäloman ajaksi. Hän ei halua puhua kanssani, jos on ottanut parikin siideriä. Lopullisista määristä ei olla koskaan keskusteltu. Kesäloman jälkeen kertoo sitten, että aikoo lopettaa kokonaan. Kohtuukäytöllä sitten mennään parisen kuukautta, kunnes pikkujoulu ym.sesonki alkaa.

Joten älä huoli, osa ystävistäsi varmaan pysyy, mutta voi tulla uusia reunaehtoja heidän puoleltaan. Tärkeintä on kuitenkin se oma raittius. Kyllä he oikeasti sitä arvostavat, saat nähdä.

Pitkästa aikaa kirjoittelen taas tänne, olen kyllä käynyt täällä lukemassa lähes joka päivä mutta ei ole ollut mitään sanottavaa… Pääsiäisen jälkeen on tullut juotua kaksi kertaa, yhden kerran Tukholmassa syntymäopäivillä ja kerran naapureiden kanssa syödessä. Onneksi se jäi niihin kertoihin, mutta nyt taas alkaa takapäässä olla pieni ajatus että jos sittenkin ottaisi jotakin vaikka viikonloppuna, noin loman kunniaksi… :cry:
Miten se voikaan olla näin vaikeata? Tuntuu että koko ajan on juominen vain mielessä vaikka olo on hyvä näin ja mieli kirkas joka aamu. Nyt siskojen kanssa olisin menossa terassille iltaa istumaan perjantaina, mutta yritä nyt heille selittää että en juo enää, minähän olen ilonpilaaja silloin. Ja kun en usko jaksavani katsoa heidän ryyppäämistään selvin päin…taitaa olla paras jäädä kotiin ja viedä koirat pikälle lenkille.
No, se minusta… Medusa - onnea sinulle lopettamiseen, pysy lujana koko kesän niin ehkä syksyn myötä ajatuksetkin muuttuvat positiiviseksi :sunglasses:

jbl67, kesä terassikeleineen ja lomineen ei tosiaankaan ole mikään helpoin aika lopettaa juomista mutta mikäpä aika olisi. Aina löytyy säännöllisin väliajoin jokin juhla tai pyhä tai jotain että olisi syytä muka juoda.

Sinuna en lähtisi siskojen kanssa terssille kun kerta olet noin liipasimella. Ei ole sun velvollisuutesi pitää siskojasi iloisella päällä.

Voimia sulle päätöksen tekoon ja siinä pysymiseen.

Tänään olen vaellellut kaupungilla nauttien ihanasat kesäsäästä. Poikkeillut kauppoihin ja jatkanut taas matkaa ja kolunnut katuja katsoen minne mikin vie (kun aina ohiajaessani olen asiaa jonkin kadun kohdalla mietiskellyt). Nyt alan oleen kartalla :laughing:

Ostin jäätelön ja sitahdin sitä puistoon syömään. Siihen tuli sitten viereiselle pebkille nuori perhe ja joku heidän ystävänsä. Pussikaljaa oli mukana ja sitä sitten alkoivat siinä juomaan siitä huolimatta että oli laspi nuorella äidillä mukana. Keskenään naureskelivat että “kaljat piiloon” kun poliisiauto ajoi ohitse. Säälitti niin kauheasti se lapsi ja se nuori äiti joka ei selvästikkään tajunnut miten vaarallisilla vesillä liikkui.

Jäätelö voittaa kaikki maaliman kaljat 6-1 :mrgreen:

Olen ollut kaksi viikkoa juomatta! Hienoa, hyvä minä…jeee…en tiedä miksi tämä nyt tuntuu jotenkin saavutukselta tai virstanpylväältä. Eihän se mun ongelma siltikään ole mihinkään poistunut. Siellähän se on kuitenkin yhä mun sisällä vaikka kuinka montaa päivää laskisin ja laittaisin jonoon. 14 pv on paljon mutta kuitenkin niin vähän. No, tällä hetkellä ei auta kun iloita tästä vähästä. Hyvä alkuhan tämä on kuitenkin.

Ehkä vielä joskus pääsen olotilaan jolloin en “muista” laskea päiviä, elän vaan raitista elämää täysillä

PS. EI, en aio alkaa juomaan sillä verukkeella että olen saavuttanut “virstanpylvään”. EN aio juhlia tapausta tai palkita itseäni “yhdellä VAAN”! EN aio valehdella itselleni, että minulla ei ole alkoholiongelmaa koska olinhan mä kaksi viikkoaki juomatta.
Koska siitä lähtisi taas vuoden putki. Olisinpa säälittävä näky ens vuonna kun kesäterassilla sikana, rinta rottingilla, ylpeenä örveltäisin kuinka “mulla ei ainakaan ole alkoholionghelmaa kun olin viime keshänäki kaksh viikkoa juomatta ja jopa juhannukshen shelvinpäin” . Oisin varmaan juoppoköörin kunkku, kukaan ei vois panna paremmaksi ja sen kunniaksi otettaisiin vielä yhdet. NO WAY…mä pysyttelen tasan raittiina tästä edespäinkin.

Onnea kahdesta ensimmäisestä viikosta! (Olen nimittäin varma, että niitä tulee paaaaljon lisää!) :smiley:
Sanotaan, että jos sulkee jonkun oven, niin toinen avautuu. Alkoholista eroon pääseminen on kuin sulkisi pienen vankilan oven ulkoapäin ja koko maailma avautuu! Siltä ainakin minusta tuntuu…

Tsemppiä jatkoon, elellään tämäkin kaunis päivä raittiina ja avoimina uusille mahdollisuuksille!

“Alkoholista eroon pääseminen on kuin sulkisi pienen vankilan oven ulkoapäin ja koko maailma avautuu!”

Tuo niin hyvin sanottu ja niin totta !

Hih, mulla on näemmä tänään aika hyvä kirjoituspäivä, kun jo toisen kerran kehuttiin… :smiley:

Minä olen jotenkin ruvennut ajattelemaan hirveän symbolisesti nykyään. Yksi viimeisimmistä mielikuvistani on se, että alkoholismi on kurimus, syöveri, jonka rannalla me nyt seisomme. Yksi askel harhaan (pullo huulille), niin se on menoa. Kurimuksen (elämän) “läpimitta” pienenee, mitä syvemmälle joutuu. Matkalla häviävät ystävät, perhe, auto, talo, rahat, muisti ja muistot, lopulta koko ihmisyys…ja mitä syvemmälle joutuu, sitä nopeammin se kuljettaa alaspäin…ja kurimuksen pohjalla on hauta. Ihanaa on seisoa rannalla kuivin jaloin!

Kyllä tuo symbolisesti ajattelu aj asioiden kuvailu on aika terapoivaa, jotku asiat vaan on niin isoja ja tärkeitä että niitä ei muulla tavoin voi sanoin kuvata.

Mä olen tänään siivoillut (niiden vieraiden takia). Kohta on kämppä putipuhdas ja hiki virtaa. Siinä kesken mopinheilutuksen tajusin oikeen kunnolla yhtäkkiä että miten tajuttoman ihanaa selvä elämä onkaan. Miten sitä saa oikeesti asioita aikaiseksi eikä vaan puolitiehen tai suunnitelman tasolle. Ja miten hyvältä tuntuu kun pystyy tässä näin siivoamaan ja odottamaan vieraita ilman että tarttee tuntea yhtään pätkää häpeää. Ei tartte miettiä että haisenko vanhalle viinalle. Ja se kauhein, mihin aikaan ne tulee, pitäs varmaan pysyä selvänä siiihen asti kun tulevat, tai jos ne tuleekin vasta illalla niin sittenhän se onkin ymmärrettävää jos olenkin jo ehtinyt pari oluttaa ottaa ennekuin saapuvat. Toivottavsti tuovat hekin juomia…mitäs jos eivät tuokkaan. Riittääköhän nuo mun ostamat…pitäskö hakea vielä varmuuden vuoksi lisää? Hitto pitää sitte vielä sitä ruokaakin laittaa kun ois vaan paljon kivempio istua ulkona ja alkaa heti vaan juomaan.

blaaaaah…kyllä ihminen on osannut olla tyhmä. Onneks TÄNÄÄN on toisin. :laughing: