Me voittajat

Me Lopettajat
1

Hyvä me!

40v. mies joka aina sortui siihen astikun tapasin miehen joka vain kertoi että kaikki voittajan aineet minussa on!
Minun piti vain uskoa siihen ja voittaa alkoholismini. Alkuun en ollut aina varma. Vaikeita päiviä oli.Olin epäonnistunut niin monta kertaa että luulin olevani tuomittu häviämään.
Nyt on jo yli vuosi ja tiedän jo että voitin. Se voi olla suurin voittoni elämässä!
En osaa sitä paremmin selittää, olen lukenut täällä monia kertomuksia ja moni on voittanut ja monella usko pettää niinkuin minullakin aina ennen. Voittaa voi kun uskoo voittoon! Kun uskaltaa olla varma voitostaan eikä anna takaisinkaatumiselle valtaa! Ja jos horjuu ja kompastuu nousee heti ylös ja uskoo selviytyvän.
Tervehdys muille voittajille ja niille jotka eivät vielä ole voittaneet!
Merikotka

2

Asenteella on merkitystä.
Helpommin voittaa kun uskoo voittamisen mahdollisuuteen.

Minulla taisi käydä niin, että aloin ottamaan pieniä erävoittoja alkoholismista heti kun “taistelun” aloitin. Mutta, jos asiaa alkaa miettimään tuon asenteellisuuden kannalta, niin ehkäpä se siihenastinen uskomukseni pöhnästä minun kohjdallani luonnollisena ja totuttuna olotilana olikin juuri sitä näköalojen puutetta, alitajuista itseni aliarviointia. Asennetta jonka mukaan minusta nyt ei ainakaan voi raitista tulla…

Ei se helppoa ollut, mutta helpottui kun tunnin-päivän-viikon erävoittoja tuli.

Ja jossain vaiheessa sitten vaan se oli niin selvää. Ja sekin, että alkuun, kovimman väännön aikana, selvänäolo itsessään oli niin suuri asia että siihen piti oikein keskittyä… ja kuin hiljaa hiipien, ei minkäänlaisena valonvälähdyksenä tai rysäyksenä vaan kuin aamun unesta valonkajoon ja keskipäivän auringonpaisteeseen liukuva herääminen, se vain sitten oli siinä edessä; maailma täynnänsä mukavanrauhallista kiireetöntä katseltavaa ja koettavaa.

Tuon asian osalta ainakin taistelut ohi, voitettu ja tilanne selvä.

Ja ehkäpä sekin, selvitetty ongelma ja elämisen tieltä onnistuneesti raivattu este antoi voimia ja vahvuutta, keinojakin, jotka voi kaivaa esiin jos joku seuraava harmi jonain päivänä vaatii taas kiukkuista mulkaisua, kouriin sylkäisyä ja toimeen tarttumista tämän rennonletkeän elämäntavan turvaamiseksi.

Mutta, tällä välin, kun asiat luistavat suurin piirtein siten kuin pitääkin, voi sen taisteluasenteen ja kilpailun jättää sivuun.

Voittajilla on semmoinen etuoikeus ja mahdollisuus.

Tervetuloa voittajien joukkoon -edes yhdessä asiassa!

3

Den glider in! We are the champions, my friend. Born to lose, live to win… :sunglasses:

Hiljattain olikin melko pitkä keskustelu, jossa käsiteltiin päihdeongelman voittamisen teemaa.

Ja mikäpä ettei päihdeongelmaa voi mieltää nimenomaan voittaneensa, jos siltä näyttää. Jotkut sanovat mieluummin oppineensa elämään alkoholismin kanssa sovussa, tehneensä aselevon, ja saaneet siten sairautensa oireettomaan tilaan.
Sekään ei missään nimessä ole väärä tapa asennoitua.

Itse toki jossain määrin urheilullisena pidän tavallaan voittamisen ajatuksesta. Fanitan erityisesti joukkuelajeja, jossa voitto saavutetaan useamman ihmisen yhteispelillä.
Yksin voittaminen ei ole minusta koskaan ollut niin kivaa kuin joukkueena voittaminen. Pitäähän mukana olla joukkuetoverit joiden kaulaan hypätä riemukkaasti voiton tai maalin hetkellä.

Päihdeongelmasta selviytymisessäni oli kyllä vahvasti yksilösuorituksen elementtejä, mutta ihan yksin ilman muita ihmisiä en olisi näin huimaa yksilösuoritusta tehnyt minäkään.

Kiitos, snif… kiiitos. Heilutan palkintokorokkeelta ja heitän lentosuukkoja. \o/
Ja maltan olla siteeraamatta Seppo Rätyä.

4

Tämä on sikäli mainio juttu urheilulajiksikin, ettei voittajien tarvitse enää kilpailla keskenään, karsia menestyneistyäkin vielä osa putoamaan.

Oliskohan tässä nyt kerrankin minulla ja Ketostixillakin ihan yksimielisyyden paikka; voitettu on eikä kumpikaan ole voittanut toistansa enemmän… ihan samanverran eli kokonaan kuten muutkin päihderiippuvuutensa voittaneet?

Ihan hyvä voitto tämä on ollut, oli sitten omilla eväillä, luontaisella lahjakkuudella, sattumalta, kaverien avulla tai vaikkapa tylsänrankkana yksinkertaisena työvoittona perkeleellisen vääntämisen kautta saavutettu. Jokaiselle on se oma voitto arvokas.

Ja tässä asiassa, voittajana, en ole minäkään köyhä, en kipeä, en nöyrä enkä vaivainen… kyllä tässä joltain näköalapaikalta, olkoon sitten vaikka virtuaalinen palkintopalli, voi ainakin omia asioitaan katsella.

(Tuskin kukaan ihan kaikessa voittaa, mutta eiköhän meillä ole oikeus nauttia saavutetuista voitoista vaikka jossain muussa lajissa sitten tultaiskin jälkijoukoissa…)

5

Tässä taas uuteen aamuun, eväitä reppuun ja keräilemään sitä pieninä palasina maailmalla olevaa leipää.

Mutta, mikäs tässä on keräillessä, hyvä kun jotain pientä hommaa aina löytyy (vaikka saishan joutenkin oltua)

Tuosta voittamisesta tuli mieleeni sellainen että onhan siitä ihan välittömien hyötyjen lisäksi tosiaan sekin ilo että itsetunnon noustessa maailma tuntuu hiukan helpommalta .

Kyllä minusta siitä voitostaan, olipa kysymys sitten minkä riippuvuuden tahansa voittamisesta, saa olla hiukan ylpeäkin.

Mutta… kokonaan toinen asia on se, miten paljon sitä ylpeyttään sitten kannattaa esille tuoda.
Taitaa olla elämää ja vuorovaikutusta ajatellen parasta kun ei sitäkään niin kovastui hehkuta ja julista, kunhan vaan elelee ihan tavallisen oloisesti ja pitää ne isommat riemunkiljahdukset sisällään. Ehtiihän tälle maailmalle hymyilemään ihan itsekseenkin, ilman jatkuvaa tuulettamista.

Useimmiten kun siitä näkyvästä ylpeydestä seuraa enemmän kateutta ja epäluuloa kuin myötäelämistä.

Eikä se hyvä olo ainakaan siitä lisäänny.

Ei se toinenkaan ääripää, nöyräksi heittäytyminen, kestohappaman surkeanryppyisen ilmeen kantaminen ja tuhkan päällensä kaataminen kuten raamatussa mainitaan, elämää helpota joten epäilen olevan viisainta jättää väliin senkin. Mutta, ihan vaan semoisena tavallisena, ja siitä voittajan olostaankin itsekseen hiljalleen nauttien, ainakin minusta tämä tuntuu ihan mukavalta.

Mutta sitten taas, jos niikseen sattuu, että joudun tilanteeseen jossa vaikka tuo alkoholismista paranemin puheeksi tulee, ja minunkin hommani esiin nousee, niin en nyt varmaan tekeydy ihan vaatimattomaksikaan. Kai sen sanottua saan että olihan siinäkin vääntämistä, eikä se alkuun ihan helpoltakaan tuntunut, mutta kyllä sen sentään selätin. Ja tyytyväinen olen että jaksoin sen tehdä.

Että semmoisilla mietteillä tähän päivään… nyt sitten taas veistämään maksamakkaraa leipien väliin ja kahvia termospulloon… ei odota maailma, jos tähän koneelle jämähdän.

Mukavaa torstaita muillekin voittaneille ja niille joiden voitoo on vielä hiukan sen seuraavan mutkan takana.

Älkäähän antako periksi!

6

Mikäs siinä hehkuttamisessa paha asia on. Mehän hehkutamme sitä tuon tuostakin tällä foorumillakin. :slight_smile:

Ja emmehän mekään, Metsänreunan mies, varsinaisesti eri mieltä ole monistakaan asioista. Eroa on vain suhtautumistavoissa, ja elämäntavoissa ilman alkoholia.
Minusta esim. kaikki keinot voittaa päihdeongelma ovat hyviä.

Tuosta hehkuttamisesta: vaatii tietysti ihan normaalia tilannetajua ja vuorovaikutustaitoa että tietää, milloin kannattaa hehkuttaa ja miten.

Ja joskus kannattaa kuunnella myös muiden hehkutuksia hyvällä mielellä. Ja vielä enemmän kannattaa kuunnella murheita, jos jollain niitä on ja niitä haluaa jakaa.

Jaettu murhe on puolikas murhe, mutta jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. :smiley:

Ja voittoaan kannattaa mun mielestä käyttää myös muiden hyväksi! Niimpä minäkin aion tehdä tänäänkin, ja minäkin laitan täällä eväät reppuun. (tonnikalaa ja raejuustoa)

Toteutuneiden toiveiden torstaita! :sunglasses:

7

Minustakin merikotkalla on hyvä meininki!! :smiley:

Tällaisia onnistumisen tarinoita tarvitaan aina ja ne voivat olla kovinkin merkittäviä kaikille juomisen lopettamista puntaroiville. Kiitos siis merikotkalle kun jaoit kokemuksesi ja pysy linjoilla. Ja täältäkin hyvää, raitista torstaita kaikille - tasapuolisesti!

8

Kiitos kannustavista vastauksista kaikille!

Alkoholiongelman voittaminen on antanut minulle enemmän kuin odotin. Myös voimia moneen muuhun asiaan kun en enää ajattele ensin että en voi enkä jaksa eikä voimani riitä vaan nyt kun tunnen itseni paremmin tiedän että monessa asiassa voin päättää millainen minä olen.
Se on vapauttanut minua. Vielä on paljon asioita missä voitot vasta häämöttävät, mutta itsevarmuuden lisääntyminen on arvokas asia. Se ei ole sitä että olisin missään omasta mielestäni parempi kuin joku toinen, vaan asioissa ihminen kilpailee itsensä kanssa tai jonkun riippuvuuden kanssa.
Menestystä kaikille jotka vielä kamppailevat ongelmansa kanssa. Ja jo voittaneille uusissa asioissa menestystä!

9

Laittaa miettimään, että onko voittaminen sitä kun annoksia tulee nolla loppuelämän ajaksi?

10

Samaa mietin minäkin. Vuosi on erittäin hieno aika, mutta varomattomaksi ei idä alkaa. Olet voittanut itsesi nyt vuoden ajan, mutta viinapiru olkapäälläsi odottaa sitä sopivaa hetkeä, sitä ei voi voittaa koskaan. Sen kanssa opitaan elämään.

11

Ehkä sen voitontavoitteensa voi jokainen määritellä itse. Ja jos tavoitteeseensa pääsee, on voittanut.

Voittajan olo on minullakin, alkoholiriippuvuuden suhteen. Omalla kohdallani minun ei tarvitse viinapirun kanssa mitään rauhanomaista rinnakkaineloa elellä eikä kompromisseja tehdä. Minulla on vapaus valita ja päättää, tässä nimenomaisessa asiassa, piruilla ei äänioikeutta ole kun päätöksiä tehdään. (ehdotuksia saisivat minun puolestani tehdä, mutta liene niillä sitten muita hommia…)

Niin, minulla tavoitteena oli nollalinja kunnes toisin päätän. Sitä on nyt kestänyt yli kolme vuotta.
Kavereissani on sitten useammanlaisia selviytyjiä ja voittajia… jokunen “silleenjättäjäkin” jotka ottivat oman voittonsa toteamalla etteivät opi ihan ilman olemaan joten jäivät sovinnolla “juopoiksi”, tosin laittaen melkoisia rajoja jotta saivat tarpeeksi selvää aikaa mahtumaan elämäänsä.
Ja ne heistä, jotka ovat onnistuneet, itseasettamansa tavoitteen saavuttaneet, niin kai se on voitto sekin.

Minusta tuntuu siltä, että tällaisesdsa asiassa saavutettu voitto on sen verran maukas, elämänlaatuun vaikuttava, että sen jotenkin itse kukin tietää, ja pystyy määrittelemään onko se saavutettu.

Voittaa voi - mutta kuten aloittajakin jotenkin totesi, vaatii hiukan uskallusta ensin uskoa voiton mahdollisuuteen.

12

Ilo saavutetusta olosta ja usko tulevaisuuteen. Tieto siitä että ei ole enää alistettu alkoholin himoonsa. Se on minun voittoni. Jokaisella on oma tavoite jonka voi saavuttaa (voittaa) ja sitten voi asettaa uusia tavoitteita tai olla asettamatta. Ei ole pakko.

13

Niinpä.

Voihan joskus ihminen olla tyytyväinenkin siihen mitä on, niihin asioihin joissa on voittanut ja heittää enemmät taistelut sikseen.

Mistähän muuten johtunee se että suurelle osalle ihmisistä ei tunnu riittävän mikään?

Raha ja kunnia, arvot ja asemat -ne tietysti ovat yksi juttu joiden takia ihminen haluaa olla kiveä vierittävä Sisyfos, mutta kun itsetuntemuksesta, raittiina olosta, terveen oloisesta elämästä…kohtuullisesti noudatettuina ihan mukavista asioistakin tehdään elinikäisiä portaita noustavaksi?

Mikä siinä esteenä on, ettei saavutettu elämänmyönteisyyskään tahdo riittää vaan sitäkin olisi mentävä “kasvattamaan” ja harrastamaan itsensä ja muiden tutkistelua, oppimaan taas jotain tullakseen sitten kai astetta paremmaksi. Ihan ok, mutta kun siinä ei siinä sitten koskaan ehdi tuntemaan itseään edes sen vertaa valmiiksi että uskaltaisi jättää sikseen sen kehittymisen perässä juoksemisen ja nauttia elämästään semmoisemna kuin se tähänastisilla jaakopinpaineilla on itselle sopivaksi väännetty.

Tai toisaalta, mitäpä se sitten minulle kuuluu?

Jos kilpailun lopettaminen ei muiden elämänkatsomukseen sovi, niin eipä se minun laiskanvetelää haahuiluani, maailmankummasteluani ja positiivisuuttani pysty heilauttamaan. Ei ole minun asiani edes sääliä toisenlaisen elämänasenteen valinneita, kun kerran he eivät siitä itsekään kärsi vaan jatkavat. Ihan yhtä oikeutettua ja sallittua se on kuin tämäkin, näihin saavutettuihin voittoihin tyytyvä kiireetön tallustelu mukavasta päivästä vielä hiukan mukavampaan huomiseen.

Kukin tahtonsa mukaan, mutta mukavaa on lueskella tällaistakin ketjua jossa uskalletaan sanoa sekin, että joo, voitettu on ja se tuntuu hyvältä.

14

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun ihmiset voittamaan menivät…

Jos ihminen tyytyy jatkuvasti pelkästään siihen mitä on, hän ei saavuta koskaan mitään.
“Jättää sikseen kehittymisen perässä juoksemisen” kuulostaa jo sanoina niin ankealta hyytymiseltä, että terve vaan ja ottakaa koppi jotka moisen sikseen jättämisen haluatte. :smiley:

Mutta muuten siis… aivan parhautta tuo MM:n viesti jälleen. Klassikkoja. <3

15

Miksi asioiden saavuttamisen pitäisi olla itseisarvo kaikille? Voisikohan silläkin, kenties paradoksaalisesti, saavuttaa jo jotain jos ei pyri saavuttamaan mitään? :unamused:

16

Tjaa että “sääliä toisenlaisen elämänasenteen valinneita”? No se on hyvä ettei sohvan pohjalta sentään säälitä jotakuta ahkerampaa, nuorempaa ja lahjakkaampaa joka oikeesti saa aikaankin jotain.

Voi olla helpottavaa monille tietää, ettei säälitä sentään. :smiley:

17

^Kyllä on taas vertaistukea parhaimmillaan täynnä tämäkin viesti.

18

Off topic: Miten sä Grip käsität sanan vertaistuki?

Miten itse pyrit osoittamaan sitä, vaikkapa minulle?

19

edit: joo, en mä lähde tohon. Jos tuo ylläoleva viestisi on käsityksesi vertaistuesta, niin asiasta lienee turha lähteä väänt… siis keskustelemaan.

20

“Jeesustelun taso: eeppinen”. Niin kirjoitit kerran minulle. Se oli sinun käsityksesi vertaistuesta.

Kuten se kilometrin mittainen kaunan vuodatus, jonka langetit niskaani kerran ja sitten häippäsit kuosaamaan koko foorumilta kuukausiksi.