Me alkoholistit Vähentäjissä

Kerro yksi (1) asia, mikä sai sinut ymmärtämään että olet alkoholisti. Saa olla sama kuin jollain muulla.

AIKA
Minulla se on menetetty aika. Aika jolloin olisin voinut tehdä itseni onnelliseksi. Aika jolloin olin mieluummin kännissä, krapulassa ja väsynyt.

PUTKET sai mut ymmärtämään.
Ne ei ollut aamusta-iltaan -juomista, mutta kuitenkin alkoi tulla kausia, että viikon tai kahden ajan join hirveet kännit joka ilta.
Hokasin, ettei se oo ihan normaalikäyttöä.
:neutral_face:
Alkoholismi-diagnoosin olin saanut jo monta vuotta aikaisemmin, mutta en halunnut uskoa olevani alkoholisti.
Noh, nykyään myönnän sen vertaitukiryhmissä monta kertaa viikossa… :smiley:

Moikka! Mielenkiintoisen kysymyksen olet esittänyt.

En ole alkoholisti. Juon koska juon, omasta halusta. Lopetan myös omasta halusta, ilman diagnooseja tai tukea.

Ehkä lopettajista löytyis enemmän mielipiteitä tähän tai sitten vaan vappu hiljentänyt palstaa.

Pakko kysyä Ketulta (koska olen niin utelias) että mikä sinut omasta mielestäsi erottaa alkoholistista?

Minua ei varmaan mikään mutta mitään yhtä hetkeä asian oivaltamiseen en osaa nimetä.

Vilmalle, just tuo mitä tuossa kirjoitin. Omasta halusta.

Pidän haitallista alkoholin juomista elämäntaidollisena/elämänhallintaan tai
elämäntilanteisiin liittyvänä ongelmana kuin että määrittely alkoholistiksi olisi tarpeellista/ratkaisisi elämässäni halua juoda/päihtyä. Juon usein kun on kivaa, miksi minun pitäisi ajatella siitä, että juon, koska olen alkoholisti? Ei miksikään, koska se ei ole kohdallani totta.

Lisään vielä, että tunnen monia, jotka eivät käytä ollenkaan alkoholia, ovat vähentäneet vähästäkin nollaan. Hekään eivät ole alkoholisteja, vaikka eivät juo.

Minä kans, sano pikkusonni.

Olen lopettajissa, kun yritän totaalisesti lopettaa. Kohtuudella en osaa käyttää. En hallitse käyttöä. Voi mennä pitkäänkin, että on ihan jees, mutta lopulta aina löydän itseni jostain syvältä toteamasta, ettei mennyt niin kuin Strömsöössä.
Lisäksi juominen oli minulla pakonomaista silloin kauan sitten (reilu kaksi kuukautta). Ei tuottanut mielihyvää Tiesin jo aloittaessa.
Silti tein. Siksi kutsun tapaani alkoholismiksi.

Ensikännistä alkaa olla muuten 50 vuotta. Heijaa. Silloin heti kotiviineissä mopolla ojia pitkin kotiin.
Hyvin paljon negaa on tuonut minulle.
Hyvääkin, ainakin ensimmäisen vaimon. Muuten syntymäarkana olisin istunut 50 vuotta peräkamarissa…
Toi pahaakin, avioeroja, ystävien menetystä, ammatinkin join.

Paha paha, en suosittele muuta kuin lopetusta itseni kaltaiselle.

(kauheasti teen kirjoitusvirheitä, toivottavasti ei alkoholin aiheuttamaa)

Ei sillä ole väliä. Jos lopettaa tai vähentää niin se on hyväksi. Ei siihen tarvita leimaa otsaan jossa lukee olen alkoholisti varokaa minua.
En tiedä olinko alkoholisti (luultavasti olin) ennenkuin lopetin.
Kyllä sitten kuolemani jälkeen jos ruumiinavauksen tekevät varmasti löytävät jotenkin senkin olenko sairastanut alkoholismin mutta ei se ole tärkeä tieto silloinkaan.

Moi!
Minä aloin juomaan stressiin ja sehän toimi alkuun hyvin. Aloin kuitenkin vihaamaan stressijuomista mutta en pystynyt lopettaan. Minun on vaikea olla työreissuilla menemättä Pubiin ja jännitystä etsimään. Moni sunnuntai tosi väsynyt perheen kanssa ja viikonlopun harrastukset / kuntosali siirtyi. Olen alkoholisti kun en ilman osaa olla.

Ajattelen niin, että elämäni on aitoa ja täydellistä jo nyt ettei se alkoholin maltillinen juominen ei ole se juttu, joka nousee korkeimmaksi tai tarkasteltavaksi asiaksi tai ainakaan aiheeksi, jota murehtisin.

Olen muuttanut aika paljon ajattelutapaani sen jälkeen kun kirjauduin päihdelinkkiin. Terveyteni hyväksi tavoittelen tietysti mahdollisimman raitista elämää, mutta en kiusaa itseäni asialla vaan keskityn kokonaisuuteen ja positiivisiin juttuihin ja valintoihin, joita teen elämässä.

Alkoholisti juo käsitykseni mukaan pakonomaisesti ja muusta välittämättä. Itse en sitä tee, laisinkaan, joten miksi määritellä itsensä joksikin, jota ei ole.

.

Lempä Kettu, miksi sitten tulit Päihdelinkkiin, josta ei normi alkoholinkäyttäjä yleensä edes ole tietoinen? En halua ajaa sua alkoholistiksi, mua vaan mietityttää. Tämä on aika raju foorumi.

En tiedä luokittelisinko itseni alkoholistiksi vai normikäyttäjäksi, kun pitkään on mettyt hyvin. Siksi roikun täällä Vähentäjissä että jatkossakin menisi hyvin ja pidän monia kirjoituksia varoituksena itselleni. Vedetään yhtä köyttä ja tuetaan toisiamme!

t. Juhani

Aika paljon tuo minullakin, että täällä lukemalla näkee toimintamalleja, joita on itsekin noudattanut.
Karua, mutta kun näkee joidenkin lipsahtaneen, toisten harmista saa itselle ehkä taitoa vältellä karikoita.

Sama ongelma meillä kaikilla noin suurin piirtein. Olemme kai eri vaiheessa asian käsittelyn kanssa.
Tunnistan itsekin ajatelleeni kuten lempeä kettu. Minulla siitä ei hyvää seurannut. Toivon ketulle onnistumista.

Jokainen vastaa itsestään ja tekee omat valintansa. Itsellä alkaa suurin osa elämästä olla takana,
joten loppupuoli voisi tämän suhteen olla helpompi.

Pakonomaisuus. Se, kun ei välittäny mistään muusta kuin siitä että saa kaljaa. Ei päässy pois siitä kierteestä. Nykyään se on helpottanut paljon kun oon käsitellyt tätä asiaa ja opetellut uusia tapoja, mutta takapakkia vielä tulee niinkuin esim.tänä viikonloppuna. Mutta jatkan työstämistä, siks tänne kirjottelen.

En ole koskaan itseäni nimittänyt alkoholistiksi enkä ole ajatellut, että se olisi ongelman kieltämistä.
Mä tuijotin monta kertaa kolme vuotta sitten itseäni peiliin krapulassa ja sanoin sille peilille, että oot sinä kyllä aika juoppo akka.
Vaikka mun arki on sujunut ilman viinin lipittelyä niin se kun tajusin tuijottavani kalenteria sillä silmällä ja suunnittelin kaikki menoni sen mukaan ettei tarvinut aamusta mennä auton rattiin ja puhelimen pistin illalla äänettömälle ettei tarvi kenelläkään puhua. Ja se kun piilottelin tyhjiä tölkkejä ostoskoriin ettei mies vaan näe niitä. Aika typerää sinäänsä tuo piilottelu kun näkihän mies ne täytenä jääkaapissa, itseltäni niitä taisin piilotella.

En tiedä mikä olen nyt. Vähentäjä…sitä minä olen edelleen ja siihen on syynsä miksi edelleen vuosien jälkeen olen täällä mukana.

Mukava lukea, nyt ei ole mulla kuitenkaan hetki kommentoida, ehkä huomenna. Kuuskyt -blogissa ehkä tiheämmin.

Ei kai tarvitse luokitella itseään alkoholistiksi ollakseen p linkissä. Omaa tietoisuuttaan parantaakseen täällä voi kirjoitella. Olen itse täällä hakenut itselleni parempia tapoja käyttää alkoholia ja täten vähentää kokonaiskulutusta. Samalla kohennan terveyttäni. Olen päätynyt siihen, että käytän alkoholia juhlapyhinä ja pakollisissa kekkereissä. Viinillä ei nollata työviikkoa, eikä saunominen olutta tarvitse. Viime kerran join vappuna ja seuraavan kerran Juhannuksena. Koronasta se hyöty, ettei ole kekkereitä.

No ei tietenkään, omia mielipiteitäni tuon ilmi.