Matleenan mietteet & muutosprosessi

Hei vaan kaikille! Täällä on yksi uunituore kirjoittelija. Päädyin eilen monen mutkan kautta päihdeklinikan sivuille tekemään testejä, lukemaan nuita tietopätkiä ja lopulta lukemaan näitä teidän muiden kirjoituksia. Minulla ei ennen eilistä ollut mitään hajua tällaisesta sivustosta ja olin niin vaikuttunut koko hommasta, että päätin heti tänään ottaa härkää sarvista ja esittäytyä minäkin. Ajatuksena minulla on, että saisin tähän kirjoitettua ylös omia ajatuksia ja vaiheita ja toivottavasti vertaistuen avulla vähennettyä alkoholinkulutusta.

Kartoitan tässä ensimmäisessä kirjoituksessa taustojani ja lähtötilannetta. Tiedän jo nyt, että tämä tulee olemaan pitkä teksti, mutta lukee ken tahtoo :smiley:

Olen alle kolmikymppinen nainen ja lukio- ja opiskeluaikojen myötä aloin juomaan. Juomistahti ja toleranssi on vain kasvanut ja viime vuosina olen alkanut miettimään entistä enemmän alkoholinkäyttöäni sekä erityisesti alkoholimääriä ja juomiskertojen tiheyttä. Viime vuonna merkkasin kaikki ryyppykerrat ylös kalenteriin ja niitä tuli 56. Myös tämän vuoden alkupuolella juomiskertoja on jo lähemmäs 30. En ole nyt kotona niin en tarkkaa lukumäärää pääse kalenterista tarkistamaan, mutta niillä hujakoilla se pyörii.

Minä olen juojana erittäin humalahakuinen. Eli kun juon, juon lähes aina kunnon humalaan. Ja minun myrkkyni on vodka. Minulla menee illassa monesti vain 1-2 kevyttä, mutta täys viinapullo shotteina, joita lantraan jollain. Juon aina seurassa ja useimmiten se on mieheni. Olemme olleet yli vuosikymmenen yhdessä ja meille on muodostunut selkeät juomistavat. Arkisin ja työpäivinä ei ole yleensä minkäänlaista ongelmaa olla juomatta ja voin hyvin esimerkiksi ottaa terassilla tai ruoan kanssa yhden juoman ilman että mielessäni edes kävisi sen kummempaa. Tämä tosin on huomattavan harvinaista verrattuna nuihin humalahakuisiin ryyppykertoihin. Minä en myöskään koskaan juo loiventavia seuraavana päivänä, se ei ole ikinä ollut minun juttu. Mutta annas kun tulee vapaat tai viikonloppu tai lomat. Ne ovat minun akilleen kantapääni. Me ollaan miehen kanssa molemmat opittu ns korostamaan vapaita juomisella ja pääsääntöisesti meidän juomakerrat on aina todella mukavia. Me puhutaan paljon, katsotaan sarjoja, pelataan ja kuunnellaan musiikkia. Useimmiten olemme ihan kotosalla, mutta joskus käymme myös kaupungilla ravintoloissa tai pubeissa viettämässä osan illasta. Olemme molemmat hyvin samanlaisia juojia ja meistä molemmista tulee humalassa lähinnä entistä puheliaampia ja rennompia. Olemme siis valitettavan hyvät juomakuomat toisillemme ja ikään kuin partners in crime.

Juominen ei ole vielä varsinaisesti hankaloittanut arkea tai elämää. Terveyskin on vielä (todennäköisesti lähinnä nuoren iän takia) hyvä, joskin ylipainoa on molemmille kertynyt merkittävästi. Raha-asiatkin ovat vielä kunnossa, samoin mielenterveys. Elämä on pääosin siis kunnossa ja parisuhdekin toimii.

Mutta. En tarvitse maisterin papereitani tietääkseni, että mihin tällainen elämäntyyli lopulta johtaa. Rahaa kuluu jo nyt suuria määriä alkoholiin. Terveys ei kestä tällaista loputtomasti ja pahimmillaan olen jo nyt tehnyt merkittävää ja pysyvää haittaa keholleni. Ja onhan tilanteessa jotain ihan kunnolla pielessä, jos vapaita ja juhlia pitäisi aina olla juhlistamassa alkoholilla. Mielestäni on myös melko kertovaa, että häpeilen kertoa rehellisesti juomamääristäni. Olemme myös miettineet lapsen hankintaa ja koen, että minun on saatava ensin itseni kaikin puolin parempaan kuntoon ennen kuin minun kannattaa edes alkaa yrittämään raskautta.

Olen aiemmin yrittänyt parantaa elämääni ennen kaikkea elämäntapamuutosten ja laihduttamisten kautta siinä kuitenkaan onnistumatta. Yksi iso syy epäonnistumisissa on alkoholinkäyttöni ja se, etten ole kunnolla työstänyt tätä asiaa. Olen kyllä esimerkiksi puhunut asiasta mieheni ja äitini kanssa ja lukenut aiheesta, mutta koen, että olen silti monin tavoin vältellyt ja hävennyt asiaa. En ole kunnolla pureutunut siihen. Johan siitä kertoo sekin, että paino senkuin kasvaa ja kalenteriin ilmestyy uusia juomakertamerkintöjä sitä mukaa kun vuodet kuluu. Ja koska suhtautumiseni on lopulta hyvin ristiriitaista (paljon hyviä juomakokemuksia, hauskanpitoa jne vs tieto rahanmenosta, lihomisesta ja terveysriskeistä jne) , on sekin vaikuttanut asiaan. Mainittakoon tässä yhteydessä vielä sekin, että vanhempani erosivat (onneksi) kouluaikoinani ja syynä oli isäni alkoholismi. Eli isäni alkoholismi vaikuttaa tähän myös, mutta siitä lisää tarvittaessa toiste.

Eli summa summaarum. Haluan vähentää alkoholinkulutustani merkittävästi ja opetella kohtuullisemman tavan juoda. Käytännössä tämä tarkoittaa kait ihan uudenlaisen suhtautumisen ja ajattelumallin opettelua suhteessa alkoholiin. Se, mitä kaikkea se käytännössä tarkoittaa, on mietittävänä ja selkiytyy varmasti vasta opettelun ja itsetutkiskelun myötä. Haluan myös saada muuta positiivista sisältöä elämääni ja löytää uusia tapoja nauttia vapaista yksin ja yhdessä mieheni kanssa. Keskittymällä tällä kertaa ennen kaikkea alkoholinkäyttööni ja sen ongelmiin, toivon myös lopulta löytäväni paremman tasapainon elämääni ja oppivani terveellisemmät elämäntavat. Toivonkin, että tämä sivusto ja muiden kokemukset ja vertaistuki auttaisivat tässä.

Olen aiemminkin kipuillut alkoholin käyttöäni ja ollut välillä eri mittaisia pätkiä juomatta. Pysyvää muutosta en kuitenkaan ole saanut aikaan. Nyt koen, että tilanne on kuitenkin monin tavoin otollinen minulle pureutua tähän asiaan ja tavoitella muutosta elämääni. Mieheni nimittäin tulee töidensä puolesta olemaan lähes koko kesän töissä kauempana ja hän tulee käymään kotona todennäköisesti vain parina päivänä viikossa. Minulla on siis rutkasti aikaa itsepohdiskelulle ja omalle ajalle (huom, viihdyn erittäin hyvin myös yksin, joten kaiken tämän koronayhdessäolon jälkeen tämä kuulostaa itselleni todella hyvältä vaikka miestäni rakastankin :smiley:).

Olemme myös yhdessä puhuneet tavoitteistamme vähentää alkoholinkulutusta ja meillä on samansuuntaiset tavoitteet. En kuitenkaan halua liikaa tukeutua mieheeni tässä asiassa, vaan pyrin löytämään ennen kaikkea omat motivaatiot ja tavat tehdä tätä. Tämä ihan siksi, että jos toisen motivaatio välillä horjuu ja hänellä tekisi mieli ryypätä, niin pyrkisin itse pitämään omat päämäärät selvillä. Meille molemmille on käynyt välillä niin, että vaikka yhdessä on päätetty pitää taukoa tai vähentää, niin toisen juomahalut on saanut toisenkin juomaan.

Olemmekin sopineet, että pyrimme yhdessä tietoisesti jo ennalta varsinkin näin aluksi välttelemään niitä tilanteita, jolloin tavallisesti on tullut juotua tai juomahalut herää. Tässä auttaa paljon jo miehen työkuviot ja poissaolo. Minulla kun ei tule yksin juotua.

Minulla on myös tavoitteena olla näin ensi alkuun 4 viikkoa kokonaan juomatta, jotta näen kuinka keho siihen reagoi. Viime kerrasta onkin aikaa kun olen ollut niin “pitkään” juomatta. Sen jälkeen onkin mietittävänä, että kuinka minun kannattaisi jatkaa siitä eteenpäin.

Mutta jopa siinä tuli tekstiä kerrakseen :smiley: Paljon on siis työstettävää, mutta jostainhan se on aina lähdettävä.

Hei Matleena, tervetuloa palstalle!

On todella hienoa, että jo tuossa kohtaa ymmärrät, että asialle kannattaa tehdä jotain nyt. Olisinpa itse ollut yhtä fiksu sinun iässä.

Tarinasi olisi voinut olla minun kirjoittamaa, yhtäläisyyksiä oli niin paljon, että se oli lähes pelottavaa luettavaa :open_mouth: :smiley: Erona kylläkin, että olin sinun ikäinen kun tapasin mieheni. Mutta heti olimme mitä parhaita “drinking buddies” toisillemme, jopa sitä myöten, että lempijuomamme (kossucola) on sama. Ja molemmilla todella hyvä viinapää, aina vikana bileissä eikä mitään pahoja krapuloita. Ja tuossa iässä juomavauhtikin oli aika samanoloinen kuin sinulla. Joskin vasta miehen tapaamisen myötä aloin juomaan kotona, siihen asti join ainoastaan baarissa tai bileissä. Yksin kun en juonut. Nykyään sujuu sekin :blush:

Ihan parasta on, että miehelläsi on samankaltaiset fiilikset juomisen vähentämisestä. Ihan niin kuin sanotkin, sinun juominen ei saa olla siitä kiinni juoko hän. Mutta pidemmän päälle teidän yhteiselämästänne tulee huomattavasti helpompaa, jos hänkin haluaa vähentää. Meillä valitettavasti homma on mennyt niin, että minä nyt myöhemmällä iällä havahduin, että homma on lähtenyt laukalle ja haluan sitä korjata, mutta mies ei. Siitä tulee pahoja ristiriitoja. Siksi toivon, että te pystytte synkkaamaan tuon hommaan ylätasolla vaikka olisikin sitten niin, että toisen joskus tekee mieli juoda vaikka toinen ei juo.

Nyt teillä on huomattavasti helpompi korjata tilannetta kuin sitten kun mahdollisesti juomakerrat ovat entisestään lisääntyneet, ehkä olisitte oppineet ottamaan niitä loiventavia ja ikäkin tuo omat haasteet alkoholin sietoon. Oikeasti olen iloinen puolestasi, että päätit jotain tehdä asialle ennen kuin siitä tulee vielä vaikeampaa.

Jokainen tätä hommaa joutuu miettimään omalta kantilta, se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Sen neuvon kuitenkin antaisin, että pilko asia sopivan kokoisiin konkreettisiin tavoitteisiin ja toista niitä. Jos esim haluat päästä siitä, että jokaista kivaa asiaa pitää juhlistaa alkoholilla niin päätä luopua jostain niistä ja sitten pidät siitä kiinni vaikka hampaat irvessä kunnes se alkaa sujumaan itsestään. Ja kyllä se alkaa, jos ihan oikeasti vaan treenaat. Se vaatii kuitenkin toistoja, jotka voivat olla myös epämukavia. Tsemppiä sinulle Matleena :smiley:

Hei Vilma ja kiitos lämminhenkisestä vastauksestasi! Minua rehellisesti sanottuna alkoi hermostuttamaan kirjoituksen julkaisemisen jälkeen ja mietin, että kannattiko se sittenkään. Tämä oli ensimmäinen kerta kun rehellisesti kerroin juomisestani kenellekään ulkopuoliselle, olkoonkin että näin anonyymisti, ja se sai minut epäilemään koko kirjoitusta ja sen avoimmuutta. Joten vastauksesi kyllä helpotti! Ja kerta sitä vertaistukea minä täältä tulin hakemaan, niin ei se auta kuin yrittää :slight_smile:

Oli muuten jollakin tasolla ehkä helpottavaa kuulla, että sinulla on samanlaista taustaa ja kokemuksia kuin minulla :smiley: Se itseasiassa yllättikin, koska nuiden uudempien kirjoitusten perusteella mitä olen kerennyt lukemaan, homma tuntuu olevan sinulla jo hyvin hanskassa. Luin eilen useampien teidän kokemuksia ja minusta oli hurjan hienoa huomata, kuinka esimerkiksi sinä olet edistynyt tilanteesi kanssa. Tulee lisäuskoa siihen, että itsekkin voi pystyä tähän. Varsinkin kun minullakin juuri nuo vapaat ja lomat on se haaste.

Nuo huomiosi siitä, että se tasoittelu ja yksin juominen saattaisivat tulla kuvioihin minullakin jossain kohtaa, on hyvä ymmärtää. Välillä tuntuu, että tässä on jo sössinyt asiat todella pahasti ja hävettää, että on päästänyt juomisen ja painon tähän pisteeseen. Joten itselle oli tärkeä myös tuolla tavalla huomata, että tämä tilanne voi mennä myös vielä monin tavoin pidemmälle jos sitä muutosta ei tee. Myös sellaisilla tavoilla, mitä ei tässä kohtaa ehkä huomaa ajatellakaan. En tiedä, onko tuo nyt kovin hyvin selitetty, mutta toivottavasti ymmärrät ainakin joten kuten mitä haen :smiley:

Olen kyllä vilpittömän pahoillani siitä, että olette miehenne kanssa tällä hetkellä niin eri mieltä juomisesta ja millainen tilanteenne nykyisin on :frowning: Koko tilanne kuulosti paikoitellen todella raskaalta ja toivon todella, että tilanne ratkeaa lopulta jollain tavalla. Minulla tuli itseasiassa ihan lapsuusajat mieleen ja se tunne, kun ei ikinä koulusta tullessa tiennyt millaisessa kunnossa isä olisi. Se oli henkisesti todella uuvuttavaa. Joten toivonkin, että asiasi kääntyisivät parhain päin ja että pääsisit elämään enemmän mieleistäsi ja omannäköistä elämää, mitä ikinä se sitten käytännössä tarkoittaakin sinun kohdallasi.

Ja kiitos neuvostasi! Se on hyvä neuvo, varsinkin kun minulle on vielä epäselvää, kuinka tätä vähentämistä kannattaisi lähteä työstämään ja tavoittelemaan. Joten tulen taatusti miettimään, kuinka tuo sinun lähestymistapasi voisi toimia minun tilanteessani. Nyt tosiaan koitan aluksi pitää 4 viikon totaalitauon ja sitten koittaa vähentämistä joidenkin periaatteiden mukaan. Olen miettinyt, että ainakin juomakertoja pitää vähentää. Ja sen pitäisi olla vielä verrattain toteutettavissa. Mutta hankalampi ajatus on koittaa vähentää juomisen määrää itse juomakerralla. Joten sitä pitääkin miettiä ja pohtia.

Nyt heti tuleva viikonloppu tulee olemaan jonkinmoinen tulikoe juomattomuudessa. Minulla ja miehellä on molemmilla vapaita ja se olisi meille hyvin tyypillinen tilanne juoda. Pitää tänne koittaa kirjoitella ja hakea tästä fiiliksestä voimia, että pitemmän päälle minun on paljon parempi olla nyt juomatta, kuin ottaa ilo irti yhdestä ryyppyillasta. Tiedän, että siitä tulisi hirveä morkkis kun nyt olen vankasti päättänyt olla juomatta.

Itse kyllä olen noista hanskoistani hieman eri mieltä :smiley: Hetkittäin homma siellä pysyy, mutta kun ottaa huomioon kauanko tätä asiaa olen vääntänyt niin ei se edistys kummoista ole. Mutta älä siitä lannistu, minulla ongelma oli päässyt paljon pidemmälle kuin sinulla. Enemmän minulle tuli sellainen olo, että voi kunpa olisin vielä tuossa tilanteessa :unamused: . Tarkoittaa sanoa, että sinulla todella on toivoa, kun nyt jo tartut tätä härkää sarvista.

Vaikka mieheni kanssa on todella ärsyttävää elää viikonloppuisin kun hän juo en lopulta ihan kauheasti voi syyttää kuin itseäni. Siis siitä, että elän hänen kanssaan. En tietenkään syytä itseäni siitä että hän juo. Olisi pitänyt laittaa asialle stoppi kauan sitten tyyliin, että häivyn jos suunta on tämä. Mutta kun itselle maistui niin en kehdannut. Nytkin vielä tämä oma tilanne on sen verran heikoissa kantimissa, että ihan kauhean kärkkäästi tunne voivani toista arvostella, pata kattilaa soimaa olo tulee. Mutta kyllä tilanteen jollain tavalla muutan sitten kun katkeaa se kuuluisa kamelin selkä. Tulipas kauheasti kamalia sanontoja samaan kappaleeseen :blush: :laughing:

Ota pieniä askelia kerrallaan niin ei ala liikaa harmittamaan. Sillä tavalla helpompi pitää fokus ja päätös. Oikealla tiellä olet.

Itsellä on ollut yhtenä haasteena tässä se, kun asiat ei vielä varsinaisesti ole selkeästi huonosti. Ei ole esimerkiksi tullut vielä mitään sellaista ns. selkeää isoa syytä tehdä kunnon muutosta. Niin tässä soutaa ja huopaa ja se on äärettömän turhauttavaa ja syö itseluottamusta. Paikoitellen se halu tehdä muutosta (elää terveellisemmin, huolehtia itsestä ja kehosta, laihtua ym, mikä kaikki kytkeytyy minulla alkoholin vähentämiseen) on pienempi kuin hetkellinen halu juoda ja se on yksi syy, miksi nykyisessä tilanteessani olen. Valtaosan ajasta halu huolehtia itsestä ja tehdä järkeviä päätöksiä on isompi, mikä on myös yksi syy juomisen jälkeiseen morkkikseen.

Ajankohtainen tilanne-esimerkki tältä päivältä. Viikonloppu lähestyy ja molempien vapaat. Molemmilla on vielä pidennetty viikonloppu eli vaaranmerkit on ilmassa kissan kokosin kirjaimin. Mies mainitsi aamulla, että hällä alkaa juomahalut nouseen ja itelläkin ne pyörii mielessä. Toisaalta haluaisin kovasti olla juomatta ja antaa itselle ja keholle tilaisuuden lepoon, syödä hyvin ja pyrkiä löytämään jotain muuta hauskaa tekemistä. Ja toisaalta tekisi hirveästi mieli ryypätä miehen kanssa ja tehdä sitä mitä me aina ryyppyiltoina tehdään.

Tällainen tilanne on minulle aivan klassinen, jos ei nyt joka kertainen niin ainakin hyvin usein toistuva ajatuskuvio mikä päässä pyörii. Mutta mutta. Jos nyt koittaisin noudattaa sinun ohjetta ja koittaisin pilkkoa asioita paloihin, niin ne voisivat olla ainakin se, etten jatkossa enää joisi kahta päivää putkeen. Nykyiselläänkin se on harvinaista, muttei aivan tavatonta. Ja sitä seuraava olotila on aivan kaamea ja kaukana siitä, mihin muina päivinä viikossa pyrin.

Ja toinen tätä viikonloppua koskeva asia olisi se, että koittaisin mennä päivä kerrallaan. Että päätän että ainakaan tänään en juo. Kun sen päätöksen on kunnolla saanut tehtyä, niin siinä on helpompi pysyä ja se mielessä jossittelu vähenee heti. Niinkuin kävi nytkin :smiley: Eli nyt tuntuu siltä, että voin hyvin tehdä sen päätöksen olla juomatta tänään ja tuntuu, että tulen myös siinä pysymään. Ja huomenna mietin saman päätöksen tekemistä sen päivän osalta.

Mutta tämän itsepohdiskelun jälkeen voisin palata takaisin kommenttiisi :slight_smile: Minulle sinun tilanne näyttäytyy jo monin tavoin edistyneeltä varmasti siksikin, että sinun toimintatavat ja ajatukset tuntuvat olevan jo hyvin ja ainakin enimmän aikaa jo selvillä. Ja sinulla on selkeitä raameja tuossa hommassa. Eli siinä missä minä vielä räpiköin ja mielialat ja - halut muuttuu vielä niin paljon, niin sie olet päässy jo tästä hurjan paljon pitemmälle ja saanut myös paljon onnistumisia alle. Että muistathan olla myös ylpeä ja iloinen omista saavutuksistasi!

Ja lisättäköön vielä, että ne epäonnistumiset tai suunnittelemattomat juomiset (tai miksi niitä nyt tässä yhteydessä kutsuisi) vain tekee meistä kaikista inhimillisiä. (Tämän kun vielä itsekin sisäistäisi :unamused:) Ja minulle sinun esimerkki on jo nyt muodostunut inspiroivaksi. Minun on hankala nykyisessä tilanteessani inspiroitua saati motivoitua lukemalla niistä, joille ei tule laisinkaan tai juuri ollenkaan takapakkeja. Osin varmasti juuri siksi, että se on vielä niiiin kaukana minun tilanteestani. Ja tämä koskee kaikkea muutakin kuin juomista elämässä :smiley: Juoksen karkuun kun näen esimerkiksi juttuja menestyvistä itsensäylittäjistä, joiden lempiharrastus on jooga ja uusien vegereseptien kehittely. Sitä paitsi niissä kertomuksissa useimmiten skipataan se, miten siihen pisteeseen on käytännössä päästy.

Niinkuin olen moneen kertaan sanonut, niin minulle on vielä epäselvää, mihin käytännössä ja konkreettisesti tarkalleen ottaen pyrin ja miten minä sinne vaihe vaiheelta pääsen. Ja siinä tästä vertaistuesta ja neuvoista on aivan valtava apu.

Joten kiitokset jo tässä kohtaa teille kaikille, jotka tänne palstalle omia juttujanne kirjoittelette ja olette kirjoitelleet jo pitemmän aikaa. Niistä on iso apu ja lohtu meille muille.

Moi ja tervetuloa Matleena! Monestihan juomisessa on kyse tavoista. Siltä se kuulostaa sunkin kohdalla. Niitä pitää vaan alkaa muuttaa, vaikka pikkuhiljaa yks viikko kerrallaan. Tsemppiä!

Tarinasi kuulostaa niin sisäistetyltä, että ymmärrät ongelman, että kannattaisi ottaa yksin tai yhdessä tai erikseen yhteyttä päihdehuoltoon. Tarvitset ammattilaista avuksesi.

Moro Venkku ja kuuskyt, kiitos molemmille kommenteista. Venkku, olet varmasti ihan oikeassa. Ja ne tavat istuvat tiukassa näin vuosien jälkeen, joten muutostyötä on paljon tehtävänä.

Ja kuuskyt, olen miettinyt sitä. Silläkin tämä sivusto tuntui hyödylliseltä, että tässä on matalan kynnyksen keinoja ottaa yhteyttä auttaviin henkilöihin ja tahoihin. Toistaiseksi olen nyt työstänyt tätä asiaa itsekseni, mutta mikäli en itse tahdo päästä eteenpäin tämän kanssa tai minulla alkaa tuntumaan, että kaipaisin tukea tässä muutosprosessissa, olisi varmasti hyödyllistä hakea myös ihan ulkopuolista ammattiapua.

Ja sitten tämän viikonlopun kuulumisia. Ystäväni otti minuun yhteyttä ja kertoi olevansa tulossa käymään paikkakunnalla ja haluaisi nähdä. Vietimme viikonlopun yhdessä ja siihen kuului myös kahtena iltana alkoholi. Näemme nykyisin vain joitakin kertoja vuodessa nyt kun asumme eri paikkakunnilla, joten kun hän ehdotti tällaista viikonloppua, tein päätökseni pienen harkinnan jälkeen.

Tämänkaltaiset illat eivät ole minulle se ongelman ydin, sillä hänen kanssaan minulla ei tule muutenkaan juotua yhtä paljon eikä tällaisia iltoja ole kuin muutama vuodessa. Vaikka tämän ajankohta sattuikin minun kannaltani huonoon aikaan näin alkoholinkulutuksen tauottamisen ja vähentämisen kannalta, oli meidän erittäin hyvä päästä näkemään ja puhumaan pitkästä aikaa. Ystäväni työstää päätöstä erosta ja hän kaipasi paitsi juttuseuraa, myös hauskaa ajankulua. Ja niitä molempia meillä riitti. Varsinaista morkkista viikonlopun juomisista ei siis ole, se oli täysin oma ja tietoinen päätös, mutta se tarkoittaa samalla kuitenkin sitä, että neljän viikon juomaton putkeni nollaantui ja se pitää aloittaa nyt alusta. Joten eikun uudella päättäväisyydella ja määrätietoisuudella kohti uutta viikkoa ja juomatonta kuukautta.

Säät ovat ihanasti alkaneet lämmetä ja meidänkin pihalta ovat viimein lumet sulaneet, joten tässä pääsee kohta terassin remontoinnin kimppuun :slight_smile: Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Alkuviikon unet oli kohtuullisen huonot juomisen takia. Nyt onneksi on saanut jo paremmin nukutuksi ja olo on muutenkin normalisoitunut. Huh, että sunnuntaina olikin paha olo :open_mouth:

Yksi asia mitä odotan mielenkiinnolla tältä juomattomalta pätkältä on se, miten se vaikuttaa olotilaan ja mielialaan. Että minkälaisia muutoksia sitä tulee huomaamaan. Toivon, että ne muutokset oikeasti huomaisi ja että se motivoisi jatkamaan taukoa ja vähentämään juomista jatkossa. Mutta tätä jään tosiaan mielenkiinnolla seurailemaan.

Olen hankkinut terassin kunnostusta varten tarvikkeet ja maalit valmiiksi, niin pääsen viikonloppuna kunnolla urakoimaan. Juominen ei ole pyörinyt mielessä ja olen hyvillä mielin menossa kohti viikonloppua. Mies lähtee huomenna työreissulle, joten juomahaluja tuskin edes kummemmin tulee, kun olen yksikseni kotona. Tai näin ainakin oletan. Toistaiseksi siis tämä tauko juomisesta on sujunut hyvin. Nyt tähtään siihen, että loppuviikko sujuisi yhtä hyvin. Päivä kerrallaan siis eteenpäin.

Hyviä viikonloppuja jo tässä kohtaa kaikille!

Hei Matleena,

Tunnistan niin itseni tästä teidän parisuhde juomisesta. Meillä on juuri samalla tavalla. Pystymme mieheni kanssa käsittelemään vaikeitakin asioita, kun juomme viiniä pihaterassilla ja se on samalla jonkin laista terapiaa.

Alkolin taisin löytää jo 15 vuotiaani ja se oli menoa. Käytännössä olen juonut siis 20 vuotta aika lailla täysillä. Siinä sivussa olen onnistunut pari lasta tekemään (raskausajat onnistuin olemaan selvänä, muutamaa omenasiideriä lukuunottamatta)…

Olin kampaamossa töissä pitkään ja se oli 2 vuorotyötä. Onnistuin aina ajoittamaan juomiseni näiden vuorojen puitteissa. Pullo viiniä illassa meni monta kertaa viikossa vain rentoutumiseen. Krapula naaman sai aika kivasti peitettyä meikillä ja aina pystyi vetoamaan, että oli pitkästä aikaa nähnyt kavereita… Vaikkakin tosiasia oli, että join kotona. Käytännössä se mikä ruokkii juomistani on, että minulla ei tule krapulaa.

Vaihdoin työn hieman haastavampaan joku 6 vuotta sitten ja työssä on pelkkä proviopalkka. Tämä toi valtavan stressin ja mikäpä muu sitä palkitsi kuin viini. Niin silloin, kun oli syytä juhlaan ja silloin kun meni kuukausia huonosti.

Olen miettinyt ja työstänyt juomistani jo monta vuotta ajatustasolla. Nyt on sitten tämän “vapaan” provisiopalkkaisen työn aikana paino noussut noin 20 kiloa. Painan enemmän kuin kummankaan lapsen kanssa laitokselle lähdön hetkellä.
Useita laihdutuspäätöksiä takana ja kaikki päätynyt aina siihen, että haen 3 litraa viiniä Alkosta, jonka sitten tuhoamme yhdessä illassa puolisoni kanssa. Minä olen kyllä se kovempi juoja, ja juon niin kauan kun juomaa riittää…Sitten usein muisti veks ja aamulla ihmettelen mitä tuli kotosalla touhuttua ja vannon että ei enään koskaan, kunnen klo. tulee kuus ja kurvaan Alkoon hakemaan taas lisää viiniä…

Onnistuin olemaan muutama viikko sitten 7 pv juomatta ja sitten, kuin itsestään töistä palatessa perjantaina kurvasin Alkon pihaan, josta matkaan taisi tarttua skumppapullo ja 3 litraa viiniä… Valehtelin itselleni, että otan vain muutaman lasin ja maalaan terassin viikonloppuna…pöh. 3 lasin jälkeen ei muistia–> Aamulla herään ja mieheni katsoo minua kysyvästi… “Eikö sulla ole mitään sanottavaa”?
En tiedä mistä hän puhuu, koska en muista ilalla kaverin kanssa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen mitä mahtoi tapahtua…
No olin onnistunut yöllä “heräämään” ja istunut sänkymme päätyyn ja antanut kusen valua pitkin sängyn päätyä lattialle. Olin lorottanut oikeen kunnolla, enkä ollut ilmeisesti herännyt koska en muista siitä mitään… Hoh hoijaa… No se oli kieltämättä aika noloa…

Toinen “nolo” juttu sattui viime talvena, kun päätin(ehkä 3-6) viinilasin jälkeen kaatosateessa pimeässä lähteä ajamaan autolla. Mieheni oli ollut juhlimassa ja soitti 6 kilometrin päästä, että on saanut pataan ja joku joukko seuraa häntä. Hänellä ei kuulema ole rahaa ja kertoi osapuilleen sijainnin sekä sitten loppui häneltä akku… no, harkitsin kerran ja hyppäsin rattiin. Ikinä en ole ajanut autoa kännissä. Kiersin aikana mutta en löytänyt häntä ja puhelin oli kiinni. Sitten edessä häämötti liikenneympyrä, ja kuinka tajusinkaan että jos jatkan suoraan on siellä ratsia ja poliisit keltaisissa liiveissä… Onnistuin kääntymään liikenneympyrästä toiseen suuntaan ja selvisin siis ns. säikähdyksellä. Onneksi mitään henkilövahinkoja ei tuolla matkalla tapahtunut. Tuo havahdutti taas viikoksi, mutta se on ollut tosiaan eka ja toivottavasti viimeinen kerta ikinä, kun rattiin lähden juoneena.

Muitakin useita toilailuita sattunut kotosalla iltaisin… Käytännössä ulkona käyminen loppui siihen, kun totesin että juon muistini ja saatan löytää itseni aamuisin ties mistä… ei niistä seikkailuista sen enempää…

Viime viikonloppuna join tosiaan perjantaina oikeen huolella… Varmaankin sen 3 litraa viiniä… no en ihan , koska lauantai aamulle oli jämät jäänyt laatikon pohjalle. Join ne heti aamusta ja jatkoin touhuamista pihalle istutusten parissa… Sitten join oluet ja siiderit, joita kaapista taisi löytyä joku viitisen kappaletta, seuraavaksi löysin punkkupullon jämät ja muistin, että autossa olikin skumppapullo, jonka olin sinne jättänyt, kun ei mahtunut kauppakasseisin kotiin tuleessa. Join kaiken tietenkin.

Illalla olinkin jo suht hyvissä ajoin sängyssä ja seuraavana päivänä piti lähteä töihin. Katsoin aamulla naamaani peilistä ja mietin, että miten tässä TAAS kerran kävi näin…?!

En ajatellut aamulla kertaakaan, kun kaivoin netistä yksityisten lääkäriasemien yhteystiedot ja päätin, että tänään aloitan antabuksen. Maksoi mitä maksoi.
Oli haastavaa sunnuntaina saada lääkärin aikaa, mutta onnistuin saamaan puhelinajan ja lääkäri määräsi reseptin apteekkiin.
Hain lääkkeet ennen töiden aloitusta ja otin ekan pillerin.
Nyt olen viikon syönyt niitä ja olo on helpottanut. Enään ei yksinkertaisesti tarvitse miettiä juomista. Otan pillerin aamulla ja on itsestään selvää että tänään enkä lähipäivinä koske viiniin. Olen käyttänyt käsidesejä ja hiuslakkoja yms.eikä niistä ole mitään oireita tullut.
Pinna oli kyllä eilen niin kireällä, että oli pakko jättää koirakin kotiin, kun lähdin illalla kävelylle, olisin varmaan huutanut ja kuristanut sen jonnekkin tienposkeen, kun remmikäytöksessä on hieman toivomisen varaa ( meillä molemmilla).
Paras pakokeino iltaisin on ollut Netflix, jonka avulla pääsee ajatuksissa pois kuningas alkoholin ääreltä.
En ollut oikeastaan koskaan edes miettinyt antabusta vaihtoehtona, koska en uskonut sitä tarvitsevani… mutta nyt voin todeta, että ehkä tämä painonpudotuskin mahdollisesti onnistuu paremmin. Olen noudattanut nyt viikon vähähiilarista ruokavaliota ja hieman huolettaa tuo ketoosin ja antabuksen yhteisvaikutus, kun molemmat taitavat rasittaa maksaa jonkin verran enkä ole löytänyt netistä mitään näiden yhdistämiseen liittyviä kirjoituksia.

Tästä jatketaan ja toivon, että Elokuussa peilistä katsoo uusi minä ja voin ylpeänä kertoa, että 10 kg on pudonnut ja viinihammasta ei enään kolota aivan joka päivä, uusien toimintamallien oppimiseen jonkun tutkimuksen mukaan taitaa mennä se 3 viikkoa vähintään…
Tseppiä kaikille saman asian äärellä soutaville ja huopaaville…

Hei Smirdeli,

Monet keskustelut mekin on miehen kanssa käyty juomailtoina. Monet on ollu erittäin hyviä ja rakentavia, mutta kyllä itellekkin on sattunut nuita että muisti on mennyt ja seuraavana päivänä on pitäny mieheltä kysyä, että mitenkä se loppuilta meni. Ja toisinpäin myös, että itte on kertonu miehelle loppuillan tapahtumat. Eihän ne mitään mieltä ylentäviä kokemuksia kyllä ole. Ite olenkin yhtenä asiana pyrkinyt siihen, ettei joisi enää itseään niin rankkaan humalaan, että muisti menee. Usein siinä onnistun, varsinkin nykyisin, mutta en aina.

Ja kerrothan jatkossakin kokemuksia tuon antabuksen käytöstä. En ole itse siihen vielä millään tavalla perehtynyt, enkä tiedä siitä juuri mitään, mutta lähtökohtaisesti ajattelen että jos se auttaa niin miksi sellaista ei käyttäisi. Hienoa kuulla, että se on sinulla toiminut ja olet kokenut siitä olevan apua! Ja tsemppiä tavoitteeseesi, itsekin pyrin parantamaan olotilaani ja toivottavasti kaiken myötä myös laihtumaan ja kohentamaan kuntoani.

Lyhyesti on pakko kertoa myös viikonlopusta. Olen ollut ystävääni tiiviisti yhteyksissä ja hän on nyt eronnut. Molemmat etsivät nyt omia kämppiä ja olen ollut ystäväni tukena. Tilanne on molemmille rankka, mutta pitemmän päälle varmasti molemmille hyväksi.

Ystäväni on myös mieheni kaveri ja hänkin on ollut ystäväni tukena ja on perillä tilanteesta. Olemme myös itse työstäneet parisuhteemme kipukohtia ja perjantaina kävimme itseasiassa todella hyvän ja rakentavan keskustelun mieheni kanssa. Esimerkiksi kotitöistä meillä tulee turhaakin ja molempia uuvuttavaa vääntöä, joten oli ihanaa saada asioita puitua kunnolla. Ja ilman alkoholia, lisättäköön sekin tarkennukseksi tähän :smiley:

Mutta lauantaina päädyimme juomaan. Olimme päivän touhunneet terassin ja pihan parissa ja alkuillasta kun työt oli saatu tehtyä, kävimme kaupassa ja alkossa ja korkkasimme. Mies siis olikin viikonlopun kotona kun työkeikka siirtyi viikolla ja senhän arvasi mihin se saattaa johtaa. Vilman esimerkkiä seuraten päätin kuitenkin, että ainakaan perjantaina en juo. Ja lauantaina kun päätimme sitten juoda, join tietoisesti normaalia vähemmän, pidin huolta syömisestä ja veden juonnista ja rauhoittelin illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli pyrin kuitenkin juomaan edes fiksummin ja vähemmän. Ei menny suunnitelmien mukaan, mutta pientä parannusta kuitenkin.

Aiemmin olen saattanut reagoida niin, että jos asia meni läskiksi, niin miksei sitten anna sen mennä kunnolla läskiksi. Juomisen yhteydessä tämä on voinut tarkoittaa esimerkiksi sitä, että juo sitten seuraavanakin päivänä kovat könnit ja syö samalla miten sattuu. Nyt olen tietoisesti pyrkinyt tästä pois ja välillä se jo alkaa onnistuakkin. Turha sanoakkaan, ettei kuitenkaan vielä aina :unamused:

Olen tässä nyt myös miettinyt tuota minun juomattomuustaukoa. Juhannuksena on tarkoitus kaveriporukalla mennä mökille ja nostaa kuppia. Eli tähän väliin en sitä kuukautta kerkeä ottamaan. Alkuun olin pettynyt tästä ja harmissani, mutta sitten koitin miettiä taas niin, että jokainen juomaton viikko on eteenpäin ja tekee hyvää keholle.

Tässä myös hyvin tulee esiin se mielen sisäinen ristiriitaisuus ja motivaation osittainen puuttuminen. En ole selkeästikkään täysin sitoutunut tähän juomattomuuteen, koska tänäkin viikonloppuna päädyin juomaan. Ja tätä minun on hyvä miettiä ja reflektoida. Mietin tässä miten saisin motivoitua itseäni ja minun olisi tärkeää saada luotua tavoitteita, joihin voin kunnolla sitoutua ja joihin myös haluan kunnolla sitoutua. Ja niiden tavoitteiden olisi tärkeää olla sen verran pieniä näköjään ainakin näin alkuun, että saisin ne saavutettua ja saisin onnistumisen kokemuksia alle. Joten nyt päätin, että olen ainakin tämän tulevan viikon juomatta. Keskityn nyt tähän ja lähden se mielessä tulevaan viikkoon.

Eli hakemista on, mutta jos tämä olis helppoa niin enhän mie tämän tilanteen kanssa painisi :unamused: Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Pari ajatusta ja huomiota talteen itselle. Huomenna on vapaa ja juomahalut eivät ole näin yksin ollessa käyneet mielen vieressäkään. Tällä viikolla kun terassit ja ravintolat taas aukes, niin moni tuttu on pistänyt kuvia terdeltä. Itellä se ei sen kummempia ajatuksia ole herättänyt. Lähinnä olen ollut iloinen heidän puolesta kun heillä näyttää olevan hauskaa. Yhdessä lounaspaikassa olen ajatellut tulevana kesänä pistäytyä, sillä heillä on oman reseptin mukainen ihanan kirpeä drinkki. Sen olen joka kesä käynyt aina pari kertaa nautiskelemassa. Mutta siinäpä ne minun alkoholiin liittyvät halut tai ajatukset on viime päivinä olleet.

Ja tämä ero siihen, että tietäisin minulla ja miehellä olevan vapaa viikonloppu edessä on kyllä hurja. Silloin haluttaisi sata varmasti nostaa kuppia yhdessä. Että todella tilannesidonnainen asia tämä itsellä vaikuttaa olevan.

Ai niin ja vielä yksi huomio. Viime kerralla kun joi normaalia vähemmän ja muisti juoda vettä ja syödä, niin olo palautui huomattavasti nopeampaa. Se minun kannattaisi pyrkiä huomioimaan ja muistamaan jatkossakin niinä kertoina kun sitten päättää juoda.

Mutta eipä tähän kohtaan muuta, kuin jatkaa vapaiden viettoa ja itsetutkiskelua.

Hyvät illan jatkot kaikille!

Tämä on itselläni suurin motivaatio. Morkkikset ja saamattomuus jatkuu pitkään kännin jälkeen ja vaikka arki ja työt ja muut rullaa niin huomaan että aloitekyky on aina alentunut myös, verrattuna siihen kun aamulla herää oikeesti freesinä. Olen sitä mieltä että alkoholin aiheuttama aivosotku on olemassa vaikka krapula ei olisi paha. Seratoniini tuotanto ja muu heittää kuperkeikkaa joka aiheuttaa masennuksenkaltaista olotilaa yms.

Mitäs jos te alottaisitte miehen kanssa yhdessä tipattoman? Mun mielestä ton tilanteen voi kääntää niinkinpäin että tsemppaisitte toisianne ja näkisitte voimavarana sen että molemmilla on yhteinen tavoite.

Minä epäilen, että tällaisena suorittajana ja muuten tunnollisena luonteena en juurikaan anna tilaa tai huomiota pahalle ololle. Sitä tottumuksesta toimii niinkuin muutenkin tai korkeintaan vaatii itseltä vielä vähän enemmän kuin normaalisti sitten juomisen jälkeen. Olen kyllä siis lukenut ja huomannutkin mitä juominen tekee keholle ja mielelle, mutta toivoisin kyllä että tämä juomattomuus ja vähentäminen toisi tullessaan selkeitä positiivisia asioita ja että ne myös kunnolla huomaisi.

Ja Venkku, tähän me pyritään, mutta se on myös vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se on hankalaa kun molemmat painii saman houkutuksen kanssa. Ja toisaalta taas juuri hyvä asia, koska molemmat ymmärtää toisiaan ja sitä tilannetta. Erona on minun näkökulmasta tosin se, että mies ei ole yhtä tiukan linjan kannalla ainakaan vielä ja meillä on osittain vähän erilaiset tavoitteet ja toimintatavat. Molemmat haluttaisiin vähentää ja päästä parempaan kuntoon, mutta minä ehkä tiukemmin ja päämäärätietoisemmin. Itse välillä toivoisin mieheltäkin jämäkämpää päätöstä asiassa sekä tukea, mutta koen myös olevani ennen kaikkea itse vastuussa itsestäni, joten en halua miestäkään asiassa painostaa. Että olen iloinen, että mieskin on tullut siihen tulokseen että vähentää pitää, vaikka erimielisyyksiäkin on. Että yritetään! :slight_smile:

Vapaa meni kivasti askarrellessa ja ohjelmia katsoessa. Ulkona on satanut enemmän tai vähemmän koko päivän, joten ulkona en ole juuri käynyt. Sisällä tein kuiten pientä verryttelyä pariinkin otteeseen, jotta ei tulisi pelkästään istuttua ja kroppakin saisi liikettä. Huomenna olisikin sitten työpäivä edessä.

Hyvät viikonloput ihan jokkaiselle!

Tämän sivuston löytämisen jälkeen huomaan, että ajatukseni alkoholinkulutuksestani ovat alkaneet jossain määrin muuttumaan. Paitsi että asia on ollut paljon useammin mielessä (kiitos entisestään lisääntyneen itsetutkiskelun ja sivuston aktiivisen lukemisen), niin huomaan että alan ehkä jollain tavalla pääsemään myös syvemmälle itse ilmiöön ja ongelmaan. En ole varma mikä tässä nimenomaisesti on auttanut. Ainakin koen, että muiden kokemusten lukemisesta on valtavan iso hyöty. Muiden kertomukset nostavat pintaan muistoja ja ajatuksia esimerkiksi omasta lapsuudesta, isän alkoholismista ja omasta alkoholinkäytön historiasta. Minulla on tullut mieleen paljon sellaisia asioita, joita tuskin olisin muistanut, ellen olisi samanlaisista kokemuksista lukenut muilta.

Ja lukemalla muiden kokemuksista jopa vuosien ajalta, on surullisella tavalla konkretisoitunut se, kuinka vähäinenkin mutta säännöllinen käyttö voi muodostua ajan kanssa vakavaksi ja elämänlaatua syöväksi ongelmaksi. Tämä muistutti minua myös Vilman kommentista minulle ensimmäisen kirjoitukseni jälkeen, että myös minun käyttöni saattaa ajan kanssa muuttua sellaiseksi, että se olisi toistuvampaa, putkittaisempaa ja loiventaviakin saattaisi oppia juomaan. Ymmärrän nyt paremmin mitä Vilma kommentillasi silloin tarkoitit.

Minulla muistui myös mieleen, kuinka mieheni oli ollut työhön liittyvässä tapahtumassa, jossa oli myös puheosio elintavoista, terveydestä ja alkoholinkulutuksesta. Kyseinen terveysalan puhuja oli tuolloin sanonut, että on parempi vetää vaikka kerta viikkoon pää täyteen, kuin juoda pari kolmekin alkoholiannosta joka päivä. Keho kuulemma tottuu sillä tavalla nopeasti alkoholiin ja se johtaa pelottavan suurella todennäköisyydellä jonkinasteiseen riippuvaisuuteen muutaman vuoden sisällä. Muistan vieläkin, kuinka olin ihmeissäni kun kuulin miehen kertovan siitä. Enkä millään tavalla koita nyt selitellä itselleni, että minun tapani juoda on parempi tai vähemmän haitallinen tai mitään. Niinkuin jo ensimmäisessä kirjoituksessa totesin, niin ymmärrän kyllä kuinka haitallista juomiseni lähtökohtaisesti on. Mutta asia vain muistui mieleeni, kun luin näitä eri keskusteluosioita täällä ja kun muistelin oman isänikin ajautumista alkoholistiksi. Se voi lähteä pelottavan pienestä liikkeelle ja pahentua hyvin vakavaksi ongelmaksi, jopa osittain huomaamatta.

Oma isänihän ei ole vieläkään tietääkseni myöntänyt olevansa alkoholisti. En ole juurikaan ollut viime vuosina enää tekemisissä hänen kanssaan, joten varmaksi en voi sanoa. Mutta viimeisimmän hoitojaksonkin jälkeen kun juttelin asiasta hoitolaitoksen johtajalle, niin hän kertoi ettei isäni missään vaiheessa myöntänyt alkoholismiaan.

Itse olen kokenut, että minun on tärkeää ottaa asia käsiteltäväksi nyt tässä kohtaa, kun se on alkanut herättämään minussa huolta ja ajatuksia. Läheiseni eivät ole huolissaan asiasta, mutta ajattelen sen johtuvan ehkä enemmän siitä, että käyttäydyn humalassakin fiksusti ja heidänkin kulutuksensa on kohtalaisen suurta. No, joka tapauksessa olen enimmäkseen iloinen, että olen viimeinkin päässyt aloittamaan syvällisemmin tähän asiaan pureutumisen, vaikka siihen liittyy myös paljon muitakin tunteita.

Alussa enemmän harmittelin sitä, kuinka pitkälle oman tilanteeni olen kaikkinensa päästänyt (kasvanut alkoholinkulutus ja ylipaino nyt päällimmäisinä). Nyt alan olla enemmän helpottunut, että onneksi olen tarttunut tähän asiaan nyt. Tunnen myös myötätuntoa itseäni kohtaan, kun mietin menneisyyttäni ja esimerkiksi viime vuosia. Siellä on ollut paljon isoja ja raskaitakin asioita.

Yli vuosi sitten silloinen PT:ni kysyi minulta valmennuksen loppupuolella, että onkohan vielä kuitenkaan oikea aika minun keskittyä elämäntapamuutokseen ja laihduttamiseen. Olin turhautunut, kun en saanut itsestäni niitä tuloksia mitä halusin. Vastasin tuolloin, että kyllä, mutta nyt huomaan että olin enemmän tuskastunut silloiseen olotilaani, kuin että olisin oikeasti ollut valmis vielä siihen. Minun pitää ensiksi keskittyä tähän, ennen kuin voin keskittyä niihin asioihin.

Tänään alkaa loma. Huomenna olisi tarkoitus hoitaa terassiremontti loppuun ja tarvittaessa jatkaa vielä ylihuomenna, jos kaikkea ei yhtenä päivänä kerkeä. Näppärästi on tämä aika menny juomatta, tosin mitään erityisiä muutoksia en ole olossa vielä havainnu. Pari viikkoa kohta kuiten täynnä taukoa. Mies on tullu taas kotia ja meinasi auttaa rempassa. Sovima jo, että hoidama nuo rempat ym alta pois ja katoma viikonloppuna sitten uusiksi, juhlimako loman aloitusta sitten millä tavoin. Molemmilla kuiten menny kivasti nyt juomatta tämä pätkä, että katotaan minkä verran sitä vielä haluaa kerryttää. Tiedossa jo on, että pariinkin otteeseen lomalla tulee otettua, mutta pyrkimys on samalla kuitenkin myös vähentää.

Hieno homma! :slight_smile:

Loman alkuun nostima miehen kanssa kuppia yhtenä iltana, kun terassirempat ym asiat oli saatu hoidettua. Nyt jussina on oltu kavereiden kanssa mökillä ja molempina päivinä otettiin kuppia. Kaikkina kertoina määrät ovat olleet kuitenkin “normaalia” jonkin verran pienemmät, olen mennyt aikaisemmin nukkumaan ja syönyt ja juonut vettä pitkin iltaa. Krapulat on ollut heti vähäisempiä sen myötä ja fiilis parempi, kun on toiminu fiksummin.

Silti tässä on koko tänne kirjautumisesta alkaen pyörinyt päässä se, mitä minä oikein haluan ja mitkä olisivat tavoitteeni juomisen suhteen. Välillä tuntuisi hyvältä ottaa kunnon selkeä breikki juomiseen, jotta sillä saisi hyvää alkubuustia elämäntapamuutokselle ja laihtumiselle. Ja toisaalta päässä pyörii se, että kannattaisi ehkä kumminkin mennä pienin askelin eteenpäin eikä ottaa heti liian isoja tavoitteita. Näiden kahden välimaastossa ajatukset on seilannu.

Nyt olen menny viime aikoina sen mukaan, että pyrin ottamaan pitempiä taukoja aina juomisten välille ja kerryttämään nuita välejä päivä kerrallaan ja ajattelemaan, että kaikki tuollainenkin on eteenpäin. Ja myös itse juomakertoina olen pyrkinyt toimimaan fiksummin ja ottamaan hieman kevyemmin. Ja näin kesällä varsinkin se on ollu ihan hyvä lähestymistapa ainakin siinä mielessä, että kun erilaisia häppeninkejä on tiuhaan, niin totaalikieltäytyminen olisi hyvin haastavaa. Mutta samanaikaisesti tämä jotenkin turhauttaa, kun haluaisi selkeämpää edistymistä varsinkin painon ja terveyden suhteen. Ja nythän ne junnaa lähinnä paikallaan juomisen ja muiden elämäntapojen takia.

Tämä kela on pyörinyt päässä jo pitkään, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa nämäkin ajatukset ylös, kerta ne päässä niin pyörii. Jospa se auttaisi ajan kanssa vähän selkeyttämään ajatuksia ja auttamaan hahmottamaan sitä, mitä oikein haluan ja mitä olisi realistista pyrkiä tavoittelemaan.

Mutta sellaisia mietteitä tähän aamupäivään. Toivottavasti ihmisillä on ollut mukava juhannus, sää ainakin on ollut poikkeuksellisen hieno :smiley:

Matleena
Juhannus on meille suomalaisille lähes epäinhimillen ajankohta aloittaa päihteetön elämä tai edes vähentää. Vaikka minä vietin tämän viikonlopun kahden kissan kanssa kotona, en jaksanut ilman olutta sunnuntai-iltaa pitemmälle. Tavoitteeni on edelleen joka-toinen-ilta, kun lähtökohta on olutta-joka-ilta. Kuten toisaalla sanoin, tämän parin viikon aikana täällä olen onnistunut tavoitteessani (joka-toinen-ilta) vain joka toinen kerta. Mutta siis onnistumisiakin on joitakin iltoja. Itse en uskalla lähteä tavoitteesta olla heti ilman, putoaisin äkkiä ja korkealta. Aloitan tästä vähentämisestä, niin en ruoski itseäni verille, kun kaikki ei tapahtdu heti-kaikki-minulle. Hitaasti hyvä tulee.

Voin myös ajatella, että joillekin täys-breikki voisi olla hyvä tavoite vähäksi aikaa ja ihan hyvää terveydelle. Mutta juoposta absolutistiksi varmaan harva pystyy yhdellä yrittämällä. Tsemppiä pienille onnistumisille! (y)