Matkan alku

Moi,

Aloitan uuden ketjun uuden yrityksen kunniaksi. Tarkoituksena on pelastaa itseni kurimuksesta. Elämänhallinta on ollut jo pitkään niin ja näin. Suurin syy tähän on ollut selkeästi ongelmallinen suhde alkoholiin.
Olen siis 37-vuotias mies, ja käyttänyt alkoholia runsaasti koko aikuisiän. Viime vuosiin on mahtunut jotain raittiiita jaksoja, mutta aina olen livennyt lopulta. Ensin kuvitellut pystyväni kohtuukäyttöön ja lopulta aloittanut uuden yrityksen pidemmän putken jälkeen. Tänne olen näistä kirjoitellut aiemminkin, mutta kerrataan nyt kuitenkin.
Tällä kertaa vältyin putkelta ja infernaalisilta vapinoilta. Eilen join pullon punaviiniä ja päätin tänään aamulla suunnata heti taas tänne. Kerrankin sain homman katki ajoissa, toivottavasti jatkokin sujuu paremmim.
Perhe on vielä kasassa, mutta parisuhde roikkuu erittäin ohuissa langoissa. Ymmärrettävästi puolisoni on vihainen ja väsynyt, koska olen onnistunut pettämään hänen luottamuksensa kerta toisensa jälkeen.
No niin, eli tavoitteet ovat melkoisen kovat. Kaikki lähtee juomattomuudesta. Sen lisäksi pitäisi yrittää pelastaa parisuhde, saada raha-asiat kuntoon ja yrittää pitää itsestä huolta myös fyysisesti. Ylipainoa on kertynyt lähes 20kg.
Matka on pitkä ja tie varmasti kivinen. Niin kovin monesti olen tässä epäonnistunut, mutta en luovuta vielä.
Eli huikatta mennään taas. Päivä 1.

Tervetuloa Sorb taas!

Olen sitä mieltä ettei koskaan ole liian myöhäistä ottaa ryhtiliikettä asioihin, missä kokee muutosta tarvitsevan…sen verran uusi olen täällä etten kauheasti ole kirjoituksiisi törmännyt aiemmin…siksipä kysynkin, että oletko hakenut tai pohtinut jonkin avun mukaan ottamista raitistumiseen? Minkälaisia on aiemmat raitistumisyrityksesi olleet/mikä mennyt mönkään?

Voimia jokatapauksessa!

Sorb kirjoitti

Satuin olemaan juuri sinun ikäisesi päädyttyäni siihen pisteeseen, että enää en halunnut juoda, kun kohtuujuominen herrasmiesten tapaan ei onnistunut.

Raitistuakseni päätin tehdä jotain ja menin AA-ryhmän kokoukseen. Ei ole tarvinnut juoda sen jälkeen.

Alkoholistisen juomisen voi lopettaa monella tapaa. Valitsemaani tapaa käyttää suuri joukko suomalaisiakin alkoholisteja. Täältä voit lukea muunlaisistakin tavoista. Etsivä löytää Googlesta ja ryhmän ovea kolkuttavalle avataan.
Valinta ja vastuu ovat sinun, ei vaimosi tai lastesi, ei työnantajasi eikä yhteiskunnan.

Raittius on iloinen asia

Moi Metsien mies ja lomapuisto,
kiitos kommenteistanne. Olen samaa mieltä lomapuisto siitä, että valinta ja vastuu on yksin minun.
Kukaan ei minun puolestani pysty raitistumaan, itse tämä täytyy tehdä. Onneksi oma halu on tallella onnistua tässä!
Apu on varmasti tarpeen, sen olen huomannut aiemmista yrityksistä. Tämä plinkki toimii erittäin hyvänä vertaistuen foorumina. Samalla vastaus myös Metsien miehelle, eli avun hakemista olen pohtinut paljon edellissä ketjussani.
Työterveyden olen sulkenut pois leimaantumisen pelossa. En luota tarpeeksi. AA-ryhmissä, joista lomapuisto ja monet muut ovat löytäneet avun, olen käynyt jokusia kertoja. Hetkellistä apua varmasti käynneistä on ollut ja muiden kuuntelemisesta jotain on myös mukaan tarttunut. Täysin ei ole mun juttu kuitenkaan, en osaa tarkemmin selittää miksi.
Puoliso ja yksi erittäin luotettava ystävä ovat olleet tukena matkan varrella. Jotain enemmän kuitenkin selvästi kaipaisin.
Ammattimainen keskusteluapu varmasti tulisi tarpeeseen. Kuitenkin se pohjimmainen syy, miksi olen yrittänyt aina kohtuukäyttäjäksi palata on se, että olen hakenut alkoholista rentoutumista. Puudutusta, hetkellistä pakoa arjen kiireistä. Monissa muissakin ketjuissa on pohdittu tätä syy/seuraussuhdetta alkoholin ja ahdistuneisuuden välillä. Kumpi on seurausta kummasta? Alkoholilla olen kuitenkin ajottaisia alakuloisia fiiliksiäni lääkinnyt, kuten niin monet muutkin kohtalontoverit.
Hieman sekavaa pohdintaa näin sunnuntain kunniaksi, mutta tästä lähdetään!
Tämä viikonloppu on mennyt ilman alkoholia, tästä olen hyvällä fiiliksellä. Päivä 3 siis, ja huomenna maanantaina ei duunissa darraa! Loppuillasta luvassa pelkästään chillailua ja ajoissa nukkumaan.

Darraton maanantai on paras maanantai! Parhaanhan ei tartte olla edes mitenkään erityisen hyvä :wink:

Tosta ammattiavusta mulla on nyt takana lyhyt kokemus kunnallisesta päihdeterapeutista ja se on ihan jees, tai siis suosittelen kokeilemaan jos sellanen on tarjolla. Meil sille pääsi jopa ihan ilman lähetettä ja suunnilleen viikossa. A-klinikka oli paljon buukatumpi, joten luovuin siitä ajatuksesta (ainakin toistaseks).

Mä en ole “pienestä henk. koht. ongelmastani” edelleenkään puhunu äijän tai esmes yhdenkään ystäväni kanssa, joten terapeuttisetä on oikeastaan ainut, kenelle olen asioita enemmän ääneen tunnustanu. Kummasti tekee hommasta jotenkin todellisempaa, vaikka luulen että plinkkaus on mulle muuten parasta terapiaa.

Darratonta jatkoa!

Sorb kirjoitti

Hei Sorb!
Hetkellinenkin apu voi tiukan paikan tullessa olla pelastukseksi. Se voi olla yksi raitis päivä lisää, tai jonkun puheesta mieleen tarttunut kokemus. Oman kokemuksesi kertominen taas voi olla jonkun avuksi hänen tiukalla hetkellään.

Hiljaa hyvä tulee