Matkalla uuteen Pecorinoon

Moi

Aloitan nyt uuden ketjun. Otsikkokin kertoo, että koen olevani matkalla uuteen minään. Matka on alkanut jo ennen tänne kirjautumista kun aloin hoitamaan niitä tekijöitä jotka ajoivat minua alkoholin suurkulutukseen.

Luin ensimmäisiä tekstejäni vuoden takaa ja tuntui ihan pahalta. Olen ollut todella ahdistunut ja kierinyt synkissä ajatuksissa ja liiallisessa juomisessa. Pelännyt krapula-aamuja ja hävennyt juomistani. Muistutukseksi n. vuoden takaista tekstiä:

Mitä on muuttunut vuodessa?

  • Juon vähemmän. Suurin muutos juomakertojen vähentymisessä. Kertamäärät ovat yhä usein yli suositusten.
  • Olen vähemmän ahdistunut itsestäni ja tulevaisuudestani. Tähän auttaa myös paremmat lääkkeet, erilaiset itsetutkiskelut ja tietoinen ajattelu, elämässä olevien epävarmuustekijöiden lievä väheneminen
  • Olen taloudellisesti vakaammalla pohjalla (ei liity alkoholiin).
  • Olen kasvattanut henkistä eroani hankalaan äitiini ja parantanut välejä etäiseen isääni.
  • Olen aikeissa toteuttaa pitkäaikaisen unelmani mitä en vuosi sitten osannut edes kuvitella.
  • Painoa on tullut vähän lisää.
  • Olen vanhentunut taas vuodella mikä näkyy naamasta :slight_smile:
  • En pelkää kuolemaa enää niin paljoa
  • Tunnen vähemmän yleistä syyllisyyttä kaikesta
  • Olen saanut yhden aivan ihanan ystävän lisää
  • En ole kännitörppöillyt ainakaan vuoteen!!!

Tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta, että mulla olisi esim joku piilopullo jollaisia mulla oli (onneksi ihan pari kertaa vain) vielä joskus vuonna 2015-2016?

Sellaista :slight_smile:

Tähän iso sydän!

Olen lukenut varmaan ihan jokaisen kirjoituksesi täältä ja ihaillut sitä kuinka nopeasti olet saanut vähentämisen haltuusi. Tai ainakin ulkopuoliselle se on siltä vaikuttanut. Jatka samaan malliin niin hyvä siitä tulee :smiley:

Isosydän multakin tähän Pecorinolle <3 alusta asti minäkin olen juttujasi lukenut eli ollaan tunnettu aina :laughing:

Jollain tapaa minäkin olen uutta ketjua pyörittänyt mielessä. Ekahan oli jostain ja joskus se vähentäminen on aloitettava ja nykyinen on vähentäminen jatkuu. Vähän takavesemmalta tuli semmonen nyt mieleen kuin “vilmaston elämää” tms yleinen otsikko. Semmonen päiväkirjamaisempi otsikko olis tarpeen. Vähentäminen on se teema edelleen joo, mutta kyllähän kahdessa vuodessa on asiat muuttuneet niin paljon, että uusia tuulia kaipaan tähän.

On the road edelleen! Eli kaksi lomaviikkoa ja kahtena iltana olen viiniä nauttinut. Ihan uusi kokemus mulle tämmönen ettei edes yhtä lasillista päivässä lomareissulla :open_mouth: ens viikolla taitaa muutama viini-ilta tulla eteen vaan se ei haittaa kun kuuluu suunnitelmiin.
Parkkeerasin näköjään Pecon ketjuun päivittään kuulumisiani vaan haitanneeko tuo :laughing:

Viikonloppuja jokaiselle <3

Mulla on kauhean iso asia se tahtotila. Joulukuu meni vähän lievemmässä tahtotilassa, mutta sitten taas ryhdistäydyin. Kiitos kommenteistanne ja kannustuksesta :slight_smile:

Vilma, kyllähän sitä on saanut keskittyä asiaan ja välillä tuntuu, että se ajatustapojen muuttuminen on niin älyttömän hidasta.

Vilmasto, reissu kuulostaa hyvältä! Ja varmaan hyvä fiilis selvänä olemisesta.

Niin, mulla on vähä niin kuin viini mielessä tänään. Jännä juttu kun pää sanoo, että ota vaan, tuntuu kivalta. Joku muu ääni hiljaisempi ääni sanoo “no eihän sun tarvii, anna olla. Huomenna on parempi olo”. En tiedä nyt kuinka tähän suhtautuisi. Ihan kuin kroppa olisi vierottautunut ja viisastunut mutta psyyke laahaa perässä.

uusi otsikkosi Peco on osuva. olet ollut matkalla uuteen, kuten totesitkin, jo pitkään ja se jatkukoon. toivon sydämestäsi sulle kaikkea parasta jatkossakin!
tämä meno ja meininki täällä on kyllä upeaa. niin monen elämä on muuttunut parempaan suuntaan.
Annie? missähän Annie on, ja pääsiköhän hän sinne katkolle. hän on ollut mielessäni muutoinkin, mutta tarkoitus on sanoa että vaikka moni kamppailee vielä “alkutekijöissä” niin kaikki mukaan vaan!
jumaliste missä tilanteessa minäkin olin silloin kun aloitin täällä Plinkissä.
silloin, muuten, oli vähän niin kuin semmoinen olo ettei tää ny ihan hirveetäkään ole, mutta nyt jälkikäteen totean: kyllä se oli verrattuna tähän päivään, taikka tämän päivän mielentilaan. pidän tuota jälkimmäistä vähintäänkin yhtä tärkeänä kuin sitä juoko vai eikö juo. yhteenkiedottuja asioitahan toki ovatkin. enivei, oli kyllä todella epätoivoisia retkahduksia ja niitä sattui toooodella usein.
silti, silti tiesin jossain sisimmässäni että saan tämän muuttumaan. ne juopottelutapani. ensin tarvittiin itsekuria, sitä hammasten kiristelyä ja kärvistelyä, sitten sen päälle itseensä tutustumista jne. jne. jne. sitä taas en arvannut että Plinkki näyttelisi siinä suurta osaa, minkä nykyisin taas tiedän.
hyvä Plinkki! hyvä me! ja hyvä te jotka päätätte liittyä mukaan! uusia ketjuja kaivataan aina. niin vanhoilta kirjoittajilta kuin varsinkin uusilta :stuck_out_tongue:

Join eilen pullon viiniä ja vähän päällekin. Ei ollut sen arvoista. Todellakaan.

Hei Pecorino! Ihana, ihana uusi ketju sinulla. Innostuin itsekin miettimään, että aloittaisin uuden ketjun, mutta toisaalta ei taida olla vielä sen aika, koska vanhan ketjuni prosessi on kovasti kesken. Mutta sitähän elämä on aina- kesken.

Viini teki sinulle eilen ns. vanhan tempun. Harmistuksen tunne siitä, että tuli juotua enemmän kuin tavoite on varmasti suuri, mutta toisaalta se antaa boostia jatkoa ajatellen miettiä miten vastaavan välttää. Ja sinulla on paljon keinoja ja tahtoa luoda itsellesi sopivaa suhdetta alkoholiin. Toivottavasti oli edes hauska ilta, vaikka nyt harmittaa.

Itseäni sapetti eilen suunnattomasti miehen viinin siemailu, koska tunsin itseni niin yksinäiseksi. Hetken jopa leikittelin ajatuksella, että joisin seuraksi ja sillä tavoin ”pelastaisin” perjantai-illan tunnelman. En onneksi tähän ryhtynyt, kun itselleni epätyypillisesti sillä hetkellä osasin katsoa nenääni pitemmälle. Viini olisi varmasti irrottanut kielen kantimeni siihen suuntaan, että keskustu olisi ollut vähemmän hauskaa, koska mielialani oli jo lähtökohtaisesti nyrpeä. Tänään sitten varmaankin syyttäisin miestäni siitä, että sorruin juopottelemaan ja kotiin tulisi vaan lisää negaa. Syvennyn sitten itse koko illaksi omiin oloihini kirjan pariin ja mies fiilisteli omissa sfääreissään musiikin ja elokuvien parissa viinihiprakassaan. Että voi sen illan näemmä näinkin viettää.

Kiitos vastauksesta Onneli. Mä olin päättänyt tämän viini-illan jo alkuviikosta. Hullua on se, että jopa parin ekan lasillisen aikana mietin, että tekeekö mun muka oikeasti edes mieli. Lisäksi se normaali “heti hyvä fiilis kun juo viiniä” - olotila jäi puuttuun. Oli vähän kriisiytynyt olo kun ei toiminut kuten piti :smiley: taidan olla jossain muutoskohdassa? poltin yhden tupakan (en muista koska olen viimeksi polttanut) ja se meni päähän kuin pommi.

Huvittavaa, että aloitin uuden ketjun ensin kertomalla hienoista muutoksista ja sitten jatkan kännikertomuksella. Noh, sellaista se elämä on. Tavallaan todistin itselleni tuon ekan kohdan: kerrat ovat vähentyneet mutta eivät kertamäärät. Ainakaan ei tee nyt mieli viiniä todellakaan, eikä mulla nyt ole mitään ihmeempää morkkistakaan. Lähinnä vaan tympii krapulaolo. Eikä mulla tosiaan ollut mitenkään ihmeelisen hauskaa tms.

Itsekin muistan monesti käyneen noin, että oikein odottaa sitä viiniä ja sitten on, että ai tätäkö tämä nyt sitten oli. Olen myös yrittänyt varsin useasti ratkaista edellä mainitun ongelman sitkeästi jatkamalla juomista. Toivon nyt sitä samaa sitkeyttä itselleni, että vaikka tipattomuus ei kaikkina päivinä tunnu täyttävän siihen kohdistuvia odotuksiani, niin jaksaisin jatkaa. Oikein hyvää viikonlopun jatkoa Pecorino!

Pää pystyyn Peco! :slight_smile: Eikö se ole hyvä että viini ei enää maistunut niin hyvältä. Sehän tarkoittaa sitä että fyysinen puoli on erkaantunut juomisesta, mutta henkinen laahaa perässä. Niin kai se menee meillä kaikilla. Pikkuhiljaa se henkinen puolikin vahvistuu.

Peco, se oli suunniteltu viini-ilta, eli oikeastaan petyit vain siihen ettei se viini toiminut odotusten mukaisesti.
mulle on käynyt noin vaikka kuinka monta kertaa. vielä höhlempää on se, että ensiksikin viini-ilta EI ole suunniteltu etukäteen, sitten EI edes tee mieli mutta juo tylsyyteen tms. ja lopputulos - EI ollut sitten hauskaakaan. siinäpä sitä itsensä idiootiksi tunteekin :blush:

Joo ihan hölmö juttu. Oikeasti. Mutta siitä olen tyytyväinen, että oikeastaan tämä kertoo muutoksesta. Ei enää tunnu hyvältä. Olen jossain “limbossa”, en tiedä mihin suuntaan menisi. Tai siis tiedän mutta oikeastaan vähän… harmittaa (?) jos ja kun viini ei enää toimi. Vanha kaveri pettää :slight_smile: järjellä osaan ajatella että parempi näin, mutta tunteet ei pysy perässä. Pientä morkkista ilmassa.

Minäkin oon monesti miettinny, että nykyään juomisessa on parasta se seuraavan juomiskerran suunnittelu. Sitte kun on vapaapäivä niin juon viiniä ja heitän huolet hetkeksi romukoppaan, vilkuilen kelloa ja lasken, pari tuntia niin korkki narahtaa. Ensimmäinen siemaus lasista ja ai kun elämä on ihanaa. Pullon tai litran jälkeen kömpii nukkumaan ja aamulla krapulassa miettii että oliko se sittenkään sen arvoista. Ja eihän se yleensä enää ole.

Näin se Helena taitaa olla. Ensi viikonloppuna on ihan baarireissu. Sitten ei ole tiedossa mitään.

Kävin hiihtämässä, se piristi.

Ihana otsikko Peco!

Sydän sydän sydän minultakin!

Vitsit on taas hektinen viikko! Ei meinaa ehtiä edes Plinkissä lueskeleen saati kirjoittaan. On kyllä niin väsynytkin ettei jaksa edes viiniä himoita…

Pecorino!
Kysynpä sulta oletko käynyt Sardiniassa, koska Pecorino sieltä.
Minä katselin lomamatkoja ja tuo sardinia alkoi kiinnostaa…

Varjolilja en :slight_smile: silloin kun kirjauduin tänne niin mulla oli ko. juustoa jääkaapissa ja ajattelin, että no mä olen toi :slight_smile: mutta olisi kyllä hieno käydä siellä!

Krapulasta selvitty ja aloittaisi häpeänaaltoja lukuunottamatta jees fiilis. Eilen vielä väsytti mutta tänään normaali. Siihen häpeään tulee se olo, että tähän auttaisi drinkki. Onko se sitten just sitä riippuvuuden ilmenemistä? Ei ole onneksi kuin häivähdys. Nyt jos saan oltua selvänä jotain viikon niin ne häivähdykset katoaa.

Mulla on muuten yksi työkaveri joka on vuosien jälkeen ruvennut käyttäytymään vähän oudosti mua kohtaan. Jotenkin vaivaantunut. Sain päähäni, että hän lukee näitä juttuja täällä tai jopa itse kirjoittaa, ja on nyt tunnistanut mut. No onhan se kaukaa haettu. Tiedän vaan, että hänkin on jossain määrin “viiniharrastaja”.

Moi pecorino! Pakko erikseen mainita, et sulla on kyl hyvä flow kaiken suhteen, kun oon juttujas lukenut :slight_smile: mut tarjoo sille duunikaverilles sitä pecorinojuustoo ja katso sen ilmettä. Ei vaan. Omista vainoharhoista voin mainita sen, että mietin välillä kuka on päihdelinkillä näistä kirjottelijoista töissä ja mitä kaikkee musta pystytään selvittään tolla antamallani sähköpostiosoitteella. No eipä sillä varsinaisesti väliä ole.