Matkalla elämään....

Tarinani, joka ei ole ihmeellinen eikä poikkeava muista tarinoista, mutta on kuitenkin minun tarinani.

Olen kohta nelikymppinen nainen, jonka ongelmana on alkoholin käyttö. Olen alkoholisti, jonka olen ymmärtänyt vasta nyt yrittäessäni vähentää alkoholin käyttöäni. Aikaisemmin kuvittelin itselläni olevan mahdollisesti ongelmia alkoholin käytössä, mutta nyt yrittäessäni vähentää alkoholin käyttöä huomaan olevani alkoholisti. Mitä enemmän yritän vähentää ja pitää o-päiviä, sitä enemmän ajattelen juomista. En aikaisemmin ollut tälläinen, mutta niinhän se on, että asiat muuttuvat, päivittäin.

Vihaan selitttelyä, miksi juon. Jokainen alkoholisti keksii syyn miksi juo. Aina on syytä juhlaan, surua, v*****sta, ym minkä takia juodaan. Itse en vielä edes tiedä miksi juon? Vai juonkohan siksi, että olen alkoholisti? Eihän siihen muuta syytä tarvita. :smiley: Mitä ihmettä minä unelmoin vähentämisestä, kun asia on niin, että minun vaihtoehtoni on lopettaminen…

Matkani tähän asti on ollut melko tasainen. Ensimmäiset kännini join15:sta vuotiaana (Omppu-pompulla :smiley: ) ja alkoholin käyttöni oli noin kerran kuukaudessa tapahtuvaa. Koko varhais-aikuisuuden join vain 2-3 kertaa vuodessa, kunnes erosin. Eroni myötä alkoholin käyttö muuttui. Aloin juoda 2-3 kertaa viikossa, kun kävin ulkona. Olen luonteeltani hyvin ujo ja en uskalla vieraassa seurassa keskustella muiden kanssa. Eroni myötä minun oli uskallettava tutustua muihin ihmisiin, koska en halunnut olla yksin. Kaipasin toista ihmistä vierelleni.

Tapasinkin sitten erään ihmisen, joka oli kuin “vastaus rukouksiini”, jonka kanssa aloitin yhteiselämän. Olemme olleet nyt yhdessä noin 10:nen vuotta ja koen edelleenkin hänen olevan " se oikea" minulle. Miksi siis juon? Puolisoni käyttää alkoholia myös, mutta se ei voi olla koskaan syy omaan alkoholin käyttöön. Eihän se toinen kaada alkoholia sinun suuhusi vaan sinä itse.

Taustaltani sen verran, että perheessäni on alkoholi ollut aina tabu. Alkoholismista on kärsinyt äitini sekä siskoni, mikä on aiheuttanut sen, että alkoholi on ollut koko elämäni ajan paha asia, josta on vaijettu. Siskoni alkoholismi käännettiin perheessäni niin, että minustakin tulee alkoholisti, kun siskonikin juo. Olen saanut kuulla tästä yhteneväisyydestä jo lapsesta lähtien, ja tällä hetkellä koen, että toteutan vaan ennustusta…

Viimeisen vuoden ajan olen juonut päivittän. Annokset vaihtelevat 1-5 / päivä. Nyt, kun olen yrittänyt vähentää alkoholin käyttöäni huomaan, että “humalahakuisuuteni” on kasvanut. Aikaisemmin en ole hakenut humalaa vaan mukavaa rentoa oloa. Nyt, kun yritän vähentää ja pitää 0-päiviä useammin huomaan juomiseni olevana ihan mahdotonta. Mikä neuvoksi? Olenko toedella alkoholisti vai teenkö itselleni ongelman?

T.Matkalainen

Vaikea sanoa toisesta ihmisestä, onko hän alkoholisti, kun en tiedä sitä itsestänikään. Jonkin netistä äskettäin lukemani määritelmän mukaan henkilö, joka pystyy lopettamaan alkoholin käytön (joksikin aikaa, ja tällä varmaan tarkoitetaan pitempää aikaa kuin puoli vuorokautta) ilman merkittäviä vieroitusoireita, ei ole alkoholisti, mutta hän voi silti olla suurkuluttuja. Itse olen suurkuluttuja ainakin ajoittain, ja varmaan myös keskimääräisellä viikkotasolla mitattuna, mutta en välttämättä alhoholisti, kun voin toisaalta olla viikon tai kuukaudenkin ilman alkoholia, jos vaan elämässä sattuu juuri silloin olemaan kivasti muuta sisältöä.

Vaan mitäpä noilla nimilapuilla on väliä. Voihan sitä asettaa kaikenlaisia määritelmiä: alkoholisti, suurkuluttuja,tuurijuoppo, seurajuoppo, lomajuoppo, kaappijuoppo, duurijuoppo, mollijuoppo, rapajuoppo etc… Pääasia on, että jos juomisesta on tullut ongelma, niin viimeistään silloin aika radikaalisti vähentää/lopettaa. Toivottavasti onnistut.

Humalahakuisuuden lisääntyminen on paha merkki. Se tarkoittanee helposti sitä, että määrät kasvavat, toleranssi kasvaa (sama vaikutus vaatii enemmän alkoholia), määrät kasvavat lisää, toleranssi kasvaa lisää jne. Tämä tilanne vaatii täyskäännöstä juomatavoissa.

Moikka
Ja Tervetuloa Matkalainen
Lisäsin tuohon “pageupin” listaan vielä “Tapatisuttelijan” , joka kilauttaa tölkin auki tiettyyn aikaan.
Sama kuin se että tupakka pitää polttaa aina kahvin tai ruuan jälkeen. Avaa auton oven niin ensimmäiseksi rööki hampaisiin. Viikottaisten määrien laskeminen on pitänyt vähän kontrollia, laskeehan ne “lopettajatkin päiviä” :wink:.
Tv. Tuppi

Kiitoksia kommenteista Tuppi ja Pageup. Mukava olla tervetullut. :slight_smile:

Niin, onko sillä oikeastaan mitään merkitystä minkä nimityksen taakse sitä ihminen kätkeytyy. Tärkeintähän on, että on huomannut ongelman ja alkanut puuttumaan siihen. Eihän sitä koskaan tiedä, kuka on alkoholisti ja kuka suurkuluttuja, muut kuin ihminen itse.

Olen huomannut, että tapani pohtia alkoholia ja käyttöäni on valtavan syvällistä. Pohdin, katselen asiaa eri kulmista, pohdin lisää ja lopulta huomaan olevani aivan ulapalla, mitä pohdin :laughing:
Kirjautuessani tänne foorumiin lueskelin vierailijana jo muiden kirjoituksia ja huomasin monen pohtivan asioita hyvinkin syvällisesti; mikä on aiheuttanut oman tilanteen sellaiseksi kuin se on muodostunut. Se on hyvä, että pohtii ja miettii syitä sekä seurauksia, mutta omalla kohdallani huomaan meneväni siinäkin ääripäähän eli pohtimaan asiaa aivan liian syvällisesti. Tarkoitan tällä sitä,että joku toinen ei olisi edes huolissaan alkoholinkäytöstään tässä mittakaavassa jota itse käytän vaan toteaa asioiden olevan ok. Itse peilaan alkoholinkäyttöäni vahvasti, kuten edellisessä viestissäni kirjoitin, tämä “alkoholistin-leima” on pistetty otsaani jo pienenä tyttönä. Jo silloin, kun join vain muutaman kerran vuodessa mietin joka kerta onkohan tämä juomiseni tyypillistä alkoholistille, tuleeko minusta nyt alkoholisti, tästäkö se alamäkia alkaa??? Ei kovin tervettä, vai mitä?

Kaiken kaikkiaan en ole koskaan osannut nauttia alkoholista ilman pelkoa. Sekin on väärin. Teen itselleni ongelmaa, jota ei välttämättä olisi jos osaisin suhtautua alkoholiin “normaalisti”. Tiedän, en ole vielä alkoholisti, se on liioittelua, suurkuluttuja kylläkin. ( Tässä ongelma, itse näen suurkuluttujan ja alkoholistin samana asiana, vaikka näin ei ole ). Kaikki elementit on kyllä siihen, että minusta tulee alkoholisti, jos en saa asioihin järkeä. Siksi olenkin puuttunut asiaan, koska haluan olla kohtuukäyttäjä. Olenhan ollut sitä suurenosan elämääni, miksi sen täytyisi nyt muuttua.

Se, että viimeaikoina huomaan humalahakuisuuteni lisääntyneen johtuu mielestäni omasta prosessistani käsitellä tätä asiaa. Aivan kuten laihduttaja, joka päättää ettei syö enää mitään epäterveellistä, unelmoi heti ensimmäisestä dieettipäivästä lähtien jostakin todella hyvästä ja epäterveellisestä. Tai karppaaja, joka ei voi syödä hiilihydraatteja kaipaakin heti leipää, ihan vaan siitä syystä ettei voisi syödä sitä. Itselläni on tämä vähentämisen alku ollut juuri samanlaista, haluan sitä mitä ei saisi, vaikka mitään syytä halulle ei olenmuu kuin oma päätös etten ota alkoholia tänään. Kuten huomaatte pohdintani voi olla hyvin päätä sekoittavaa, myönnän “naisen logiikkaa” :laughing: :unamused:

Johan siinä olikin pohdintaa tälle päivälle kerrakseen. Ohjeeni itselleni käymääni prosesssiin onkin: Älä murehdi asioista jos ei ole oikeasti murehdittavaa, nauti hetkestä.

T.Matkalainen

Moi
Olet mielestäni oikeassa tuossa, jonka lainaukseen vahvistin. Kiellettyjä herkkuja haluaa 2 kertaa enemmän.
Eikä teksitisi mitenkään päätä sekoittanut :smiley:
Tv. Tuppi

Otsikkoni Matkalla elämään ei ole tällä hetkellä kovinkaan järkevä otsikko, koska matka elämään ei näytä mitenkää positiiviselta vaan matkani tulee tyssäämään jos en osaa vähentää alkoholin käyttöäni :frowning:
Kirjautumiseni jälkeen on ollut hyviä päiviä ja viimeaikoina erittäin huonoja päiviä. Tavoiteeni eivät ole toteutuneet, mikä aiheuttaa minulle huonoa omaatuntoa ja masennusta. Mikä h******i siinä on ettei osaa olla erossa viinasta? Tiedän etten ole alkoholisti, suurkuluttaja kylläkin, mutta miksei siitä aineesta voi olla erossa tai sitten käyttää sitä hallitusti…

Olen niiiiiiiiiiiiiiiiiin vihainen itselleni ettei tässä ole mitään järkeä. Pitäisikö tässä lähteä keskelle metsää ja olla kuukausi ihmisten saavuttamattomissa, jotta tämä vähentäminen onnistuu… Olen niiiiiiin vihainen ja pettynyt itseeni!!! Tiedän, itse olen ongelma ja parannus, mutta huomaan, että olen olen luovuttanut, mitä sitten vaikka juon itseni hengiltä? Ei minua kukaan jää kaipaamaan. Nyyh!!! Tiedän, itsesääliä…
Mutta totta, minua ei jää kaipaamaan kukaan. Ehkä puolisoni saattaa hetken tuntea ikävää, mutta muu perheeni ei kaipaa minua vaikka potkaisisinkin tyhjään heti huomenna. Minun suhteeni sisaruksiini on ollut heikot jo vuosia, vanhempani arvostavat vanhempia sisaruksiani enemmän kuin minua, ovat kertoneet sen minulle. Minulla ei ole lapsia, jotka jäisivät kaipaamaan eikä niin läheisiä sydän ystäviä. Kaiken kaikkiaan olen hajuton / mauton, Minun olemassaoloani ei huomaa kukaan…

Tiedän, ehkä karrikoin tilannettani, mutta todellisuudessani en kuitenkaan. Kukaan ei halua tietää olevansa mitätön, mutta minä tiedän. Maailma jatkaa menoaan vaikka kuolisinkin. Mitä sitten? Kukaan ei muista minua, en ole saavuttanut elämässäni mitään tärkeää. Olen harmaavarpunen, olen vaan minä. Kuten ystävättereni sanoi minulle: " Miten sinä voit olla nainen, kun et ole pystynyt saamaan lapsia? Et ole edes nainen…"
Hän kiteytti tämän elämäni, minulla ei ole mitään merkitystä, kun en pysty saamaan lapsia. Yksinkertaista eikö totta. Mitä helvetin väliä sillä on juonko yhden vai kymmenen annosta päivässä, kun en ole pystynyt toteuttamaan naisen tehtävää tässä maailmassa ja saamaan lapsia???!!!

EI NIIN MITÄÄN!!! Ystävättereni oli oikeassa. Minä olen huono naisena, en pysty saamaan lapsia ja siksi juon. Katson kateellisena ystäviäni, jotka saavat lapsia ja voivat elää onnellista perhe-elämää. Itse yritän olla aivan kuin olisin elämääni tyytyväinen, ja paskat. Olen aina halunnut lapsia, mutta en voi saada niitä. Koetan täyttää tyhjiötä työllän,i mutten saa siitä tarpeeksi, puolisoni ei halua lähteä hoitoihin ja joudun hyväksymään tämän. Tämä on elämääni, juon ja yritän selvitä päivästä toiseen. Lopunperin mitä sillä on merkitystä…
Me kuolemme jokainen, toinen ennemmin kuin toinen, mutta lopulta jokainen.

T: Matkalainen

PS. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Tervehdys! En pitkään aikaan ole kirjoitellut tänne, lueskellut kyllä ahkerasti toisten ketjuja. Nyt on pakko kommentoida tuota sinun juttua, kun rupesi kuulostamaan niin kovin tutulta! Ajattelen ihan samalla tavalla omasta elämästäni, paitsi että minulla on kaksi lasta, teini-ikäinen ja alakoululainen, jotka varmasti ikävöisivät minua, jos potkaisisin tyhjää. Mutta niin sinuakin kaivattaisiin!!! Nuo sinun ajatuksesi elämän merkityksettömyydestä ovat ihan kuin omiani, mutta nyt, kun ne näkee kirjoitettuna, niin nehän ovat ihan älyttömiä! Jokaisen ihmisen elämä on tärkeä, sinun ja minun myös! Jopa niin tärkeä, että kannattaa vähentää tuota viinanjuontia :slight_smile: Ei se mullakaan tuo vähentäminen ole kovin hääppöisesti onnistunut, mutta nyt olen pari viikonloppua pystynyt olee ottamatta yhtään, kun lapset ovat olleet kotona. Viikolla en ota ollenkaan. Nyt on isäviikonloppu, ja eilen join 4 siideriä ja pari lasia viiniä.

Minä yleensä ajattelen, että keikun täällä hengissä pelkästään lasten vuoksi. Ei se ihan niinkään kyllä ole. Välillä tulee onnentunteita ihan omastakin elämästä. Kai sinustakin joskus tuntuu, että olipa kiva nähdä tai tehdä tuokin juttu? Tai aamulla herätä yleensä? Ja vaikka ne välit sisaruksiin olisivat hiukan etäiset, niin veri on aina vettä sakeampaa, kyllä he sinusta välittävät. Meilläkin oli ja on vieläkin aika kaukaiset välit sisarusten kesken, mutta kun yksi meistä teki muutama vuosi sitten lopullisen ratkaisunsa, niin kaikille jäi syvä haava sieluun ja katumus siitä, ettei pidetty enemmän yhteyttä. Olet tärkeä, muistahan se.

Valitan, kun en lukenut tarkemmin aiempia viestejäsi enkä ole nyt ihan varma, onko sulla kovin vähän ystäviä. Mutta itse hankkiutuisin tästä ystävättärestä eroon meleko pikaseen.

Moikka Matkalainen
Luin itsenäisyyspäivän kirjoituksesi, Jäänyt todella väliin kun olin hommissa silloin. Se kosketti ja menin itse jotenkin täysin sanattomaksi, lukkoon. Onneksi Zinnia vastasi hienosti. Ystävättäresi kommentti on kyllä todella julma jos se tosiaan on ystävätär. Lähipiiristäni löytyy useampikin joilla ei ole ollut mahdollista saada lapsia kaikista yrityksistä huolimatta. Eräs pariskunta onnistui asiassa keinohedelmöityksellä ja saivat terveitä energisiä lapsia. Mutta pääasia on kertoa totuus ettei saa lapsia niin asia on siltäosin usein loppuunkäsitelty.
Kyllä sitä itsekkin oli “tyhjänpäällä” kun lapset lähti opiskelemaan muualle. Vaimon kanssa tässä käpytellään “Reinot ja Ainot” jaloissa :smiley: . Meillä oli koira jonka sydän päätti kesällä lähteä autuaamille metsästysmaille.
Uusi koira olisi haaveissa, vaimo ei oikein ole vielä innostunut. Mutta on ne hienoja, uskollisia ja aina innokkaana odottamassa kun tulee kotiin. Onhan niistä vähä vaivaakin mutta pakottavat ainakin lenkille :wink: .
Kirjoittele kuulumisia, joskus on turhauttavia päiviä ja olo tuntuu varmasti välillä pahalta.
Matkalainen, nyt vaan kevättä kohti . … uusiin haasteisiin
Tv. Tuppi

Kiitos kaikille kannustavista ja rohkaisevista kirjoituksista, ne tulivat tarpeeseen :smiley:

Edellinen kirjoitukseni oli hieman alavireinen, mutta joskus elämä tuntuu sellaiselta ja silloin koen asiat niin kuin kirjoitin. Vähentämiseni kanssa on ollut hieman ongelmia, kuten arvata saattoi, mutta vielä en ole luovuttanut. Toivoisin keksiväni juomiseni suhteen sen punaisen langan, jonka avulla pystyisin saamaan jotakin järkeä, mutta vielä se punainen lanka on suurella kerällä ja siitä ei saa selkeää otetta.

Tosi on, että kyllähän minuakin jäätäisiin kaipaamaan jos nyt kuolisin, mutta minun kipupisteeni elämässä on ollut tämä lapsettomuus. Toisina hetkinä koen, että olen sinut asian kanssa, mutta toisina päivinä tunteet vyöryävät niin vahvoina ettei koe elämällään olevan mitään sisältöä ilman noita lapsia. Ongelmani on, etten ole vielä keksinyt sitä minulle tärkeää asiaa jolla täydentäisin tuota “vajautta” sekä se, että olen jäänyt rämpimään tähän ajatukseen. Suomeksi sanottuna säälin itseäni ja tilannettani, vaikka todellisuus on, että minun tulee hyväksyä asia ja jatkaa matkaani eteenpäin. Hankalaa. Tiedän niin paljon teoriassa miten pitäisi toimia, mutta käytännössä tunteeni ohjaavat hyvin pitkälle elämääni. Eiköhän se ole monella muullakin sama ongelma.

Vähentämiseni on ollut melkeinpä " sanojen helinää", itselleni on käynyt niin, kun kävin kiinnittämään huomiota alkoholin käyttömääriin ja päätin pitää niitä alkoholittomia päiviä, huomasin tekeväni kaikki “virheet” mitä on tälläkin foorumilla kirjoitettu. Tein kauppaa itseni kanssa: " Jos en juo tänään ja huomenna, voin viikonloppuna juoda koko viikon annokseni." Samalla huomasin ajattelevani useammin kuin ennen milloin ja missä voin juoda, mitä aikaisemmin ei ollut. Klassisia virheitä, jotka ajoivat ainakin minut hetkellisesti lisäämään alkoholinmääriä, mikä ei ollut tarkoitus. Nyt olen ollut reilun viikon verran ajattelematta koko asiaa, en ole käynyt foorumilla enkä ole täyttänyt juomapääiväkirjaa ( olen kyllä pitänyt sitä manuaalisesti ). Nyt tilanne on se, että otan niin sanotusti uusinta startin ja yritän löytää järjen tähän vähentämiseeni.

Olisiko teillä ohjeita kuinka toimisin? Miten vähennän ilman, että asiasta nousee “ongelma”?

T.Matkalainen

Hei matkalainen,
ja kiitos kommenteistasi ja kannustuksestasi “mun” ketjussani. Mä tosiaan pyrin täysraittuteen, mutta olen vasta HYVIN alkumatkalla. Paljon samoja aiheita meillä…

En halua “sörkkiä” arkaa lapsettomuusaihetta. Olen pahoillani, jos elämän unelmat eivät toteudu. Mutta kannattaisiko pitää nämä asia erillään ? 1. Sinulla on lapsettomuus -ongelma. 2. Sinulla on alkoholiongelma. Johtuuko toinen ensimmäisestä, ei voi tietää. Mutta toisiaan ne eivät paranna. Hoida se mihin pystyt. Hoida alkoholiongelmasi ensin, katso sitten uudelleen elämääsi. Mitä jää, mitä tulee tilalle.

Voimia, iloa arkeen ja virtuaaliolkapäätä !

Kiitos olkapäästäsi Scared ja muistakin kommenteistasi.

En itsekään usko rehellisesti, että juomiseni johtuu tuosta lapsettomuudesta, sillä alkoholisti juo aina, on syy sitten mikä tahansa. En tahdo itse olla sellainen, joka luettelee syitä miksi milloinkin juo. En halua valehdella itselleni. Juominen on tullut elämääni melko varkain, sillä aikaisemmin en juonut juuri ollenkaan, mutta eroni myötä aloin juomaan. Sen jälkeen olen tasaisesti tissutellut tuon alkoholin kanssa, ongelmat on samat kuin juomattomuuden aikanani, joten varsinaista syytä ei siihen ole.

Enneminkin olen huomannut, että olen kärsinyt jo pitkään, lähes koko aikuisuuden masennuksesta ja se on suurin ongelmani. Olen ehkä kyllästynyt elämääni ja koen hyvin usein noita synkkiä hetkiä ja en osaa nauttia mukavista hetkistä. En juo sen takia, että haluan pakoilla ikävi asioita, sillä tiedän selviäni niistä selvinpäinkin, mutta olen kyllästynyt. Aikaisemmassa tekstissäni totesin ettei ole mitään väliä vaikka kuolisinkin, kukaan ei jää kaipaamaan. Tiedän ettei se ole totta, mutta viimeisen seitsemän vuoden ajan olen ollut “luolassa” ja sieltä poispääsy ei ole ollut helppoa, ja koen ettei tekemisilläni ole mitään väliä. Juominenkin on hidasta itsemurhaa, koska lopputulema on kuolema. Vaikka kirjoitankin näin synkkää tekstiä, ei se tarkoita ettenkö toivoisi joka päivä, että löytäisin ulospääsyn tuosta luolastani, johon olen hautaunut. Toivon sitä todella. Tunteeni ja elämäni ovat tällä hetkellä räpiköimistä ja toivon löytäni sen punaisen langan, jotta kokisin itseni kokonaiseksi jälleen.
Itseni tuntien tiedän sen päivän tulevan ja jaksan odottaa sitä. Nyt vaan kulutan aikaani luolassani, johon kukaan muu ei pääse. Onneksi elämässäni on hyviä ystäviä ( muitakin kuin tämä aikaisemmin mainitsemani ystävättäreni ) sekä rakastava puolisoni, he antavat minulle rakkautta ja energiaa jaksaa päivästä toiseen vaikka haluankin olla luolassani yksinäni.

Onneksi joulu on lähellä ja suurin osa jouluvalmisteluista on valmiit, pääsee nauttimaan ihanasta tunnelmasta ja läheisten kanssa vietetystä ajasta. Myös kevät on askeleen lähempänä kuin kuukausi sitten. Rakastan joulua ja siihen liittyviä valmisteluja, mutta ihaninta aikaa on kevät, kun luonto herää ja huomaan itsekin herääväni talviunilta. :smiley:

Rauhallista joulun odotusta kaikille ja olkaamme ylpeitä itsestämme, kun haluamme muuttaa elämäämme.

T.Matkalainen

Ensinnäkään se ystävätär joka on sinulle sanonut lapsettomuudesta ei ole oikea ystävä.

Toisekseen ei me kukaan eletä täällä loppujen lopuksi ketään muuta varten kuin itseämme. Alat itse arvostaa nyt itseäsi. Jos et saa lapsia ja niitä haluat niin hankit niitä keinolla millä hyvänsä. Keinoja kun on olemassa. Sinusta tulisi varmasti aivan mahtava äiti! Jos miehesi ei suostu hoitoihin niin vaihdat miestä. Mä olen tätä mieltä. Täällä ei meille kellekään ole sitä yhtä ja ainoaa vaan monia vaihtoehtoja kumppaniksi.

Ala tekemään itseäsi onnelliseksi! :slight_smile:

Tsemppiä!!

Kiitos Soflin!!!

Hymyilen kovasti, kun luin kirjoituksesi!

Jännää, miten ihmiset jotka eivät tunne toisiaan osaavat sanoa ne ihanimmat ja kannustavimmat sanat, joita itse asiassa odottaisi ystäviltään kuulevan. Aikaidemmin mainitsemani ystävätätär on jäänyt elämässäni hieman taka-alalle ja olen saanut hänen tilalleen uusia läheisempiä ystävävi, jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen.

Miehen vaihtamiseen en ole kovin halukas, koska ikää alkaa olla jo niin paljon etten varmaankaan menesty enää markkinoilla ja ehdi saamaan sitä kaipaamaani lasta, muut vaihtoehtoiset asiat ovat kyllä pyörineet viime aikoina päässäni, kuten sijaisperheenä toimiminen ym. vapaaehtoistoiminta. Mutta niitä asioita vielä makustelen…
Se, ettei mieheni halua lähteä hoitoihin on ymmärrettävää, itsekin ajattelin aikaisemmin samoin. Myös adoptoiminen on ollut keskusteluissamme, mutta siinä tulee ongelmaksi se ettemme ole naimisissa. Ja tässä asiassa olen minä se joka ei suostu menemään naimisiin. Päätin erotessani, että virheistä pitää oppia ja en mene enää IKINÄ uudelleen naimisiin. Siis, omalla tavallaan pattitilanne, mutta elämä on.

Olen todennut, että tällä hetkellä työstän lapsettomuuteni “loppuun”, eli olen alkanut uskomaan etten saa omia lapsiani ja samalla käsittelen sitä asiaa, luominen unelmista ja haaveista vie oman aikansa, mutta uskon selviytyväni siitäkin asiasta hengissä. Myös alkholin käyttöni on tässä työnalla ja jatkan senkin käsittelemistä. Vaikka olen hyvin pessimistinen huomaan olavani kuitenkin edellä mainittujen asioiden suhteen hyvinkin positiivinen ja uskon elämäni selkiytyvän, ennemmin tai myöhemmin. :smiley:

Rauhallista joulun aikaa kaikille ja ihanaa uutta vuotta!

T.Matkalainen