Masennuslääkkeet ahdistaa?

Olisko kenelläkään ideoita, mistä johtuu, että vielä 6 vuotta sitten pystyin syömään masennuslääkkeitä ilman mitään ongelmia, mutta nykyään niistä tulee aivan käsittämätön ahdistus. Eivät ne silloin ennenkään mitään auttaneet paitsi Efexor vähän, mutta ei niistä ollut haittaakaan. Nyt olen kokeillut Zoloftia, Cipralexia ja Efexoria eikä niistä mitään ole pystynyt syömään muutamaa viikkoa kauempaa kun on tullut niin epätodellinen olo, ettei ole suunnilleen tiennyt enää onko olemassa vai ei. Ja hyvän nukkumisen on saanut myös unohtaa, kun on noita syönyt. Mitä näiden vuosien aikana on voinut aivoissa naksahtaa? Onko kenellekään muulle käynyt näin?

Nyt on menossa Azona 150 mg. Se ei varsinaisesti ahdista, mutta kaikki tärinä sattuu hermoihin. Esimerkiksi hampaiden peseminen sähköhammasharjalla on täyttä tuskaa
ja ostoskärryjen pyörien ratinakin tuntuu pahalta. Ja kaikki vähänkin kovemmat jysähdykset ja kirskumiset vihloo vähän kuin silloin, jos rapsuttaa liitutaulua kynnellä. Lääkäri ei uskonut, että tämä voisi johtua Azonasta, vaan “pakotti” syömään tätä vieläkin. Olen itsekin alkanut epäillä, josko vain kuvittelen, mutta ei tällaista ole ollut ennen tämän lääkkeen syömistä. Onko kenelläkään muulla tällaista? Auttaako tähän mikään muu kuin lääkkeen lopettaminen? Hermot alkaa mennä, kun ei voi lähteä mihinkään muualle kuin juuri ja juuri lähikauppaan.

Ooks ollu selvinpäin ton 6 vuotta? Mä kyl ennen pystyin syömään mielialalääkkeitä, mut enää ei pysty ees alottaa ku niin hirveet olot tulee. En tiä mistä johtuu, veikkaan että mulla toi vetäminen on rikkonu aivoja jotenki.

Ite en kyl söis, jos noin invalidisois. Lääkärithän sanoo mitä sanoo, jos ne saa provikkaa joltain lääkefirmalta.

No nyt parin viimeisen vuoden aikana olen syönyt yhden Panacodin melkein joka päivä, koska se on mulla auttanut ahdistukseen. Dxm-ää olen myös ottanut aika usein, kun se toimii pienillä määrillä vähän kuin kodeiini. Zolpideemia olen syönyt nukkumiseen ja Temestaa ja Opamoxia ahdistukseen. Mutta ei luulis, että noi benzot vaikuttaa masareiden toimintaan, kun niitä määrätään usein yhdessä niiden kanssa. Enkä saa niistä mitään erityisen hyvää oloa paitsi Stellasta.

Tässä Azonassa on kyllä se hyvä puoli, että sillä nukkuu hyvin, mutta ei siinä sitten mitään muuta hyvää olekaan.

Ja anteeksi kun en huomannut, että tuossa ihan vieressä oli toinenkin ketju masareista, olisin muuten voinut laittaa tämän siihen.

Dxm. :smiley: eiku :open_mouth: Arvaas onko ite tullu kiskottua tota tavaraa. Tää käviki mielenkiintoseks, mä meinaan aloin kuuleen jo ääniä tos 1,5vuotta sitten. Se kama taitaa tosissaan rikkoa aivoja, alan kohta uskoa siihen. Ite oon kyl vetänä väh. sen pullon kerralla yleensä.

No mä olen ottanut sellaisia pieniä määriä, että yhdestä 200 millilitran pullosta on riittänyt 5-7 kerraksi, kun en ole halunnut olla niinkään sekaisin kuin vaan vähentää ahdistusta.

Kumma juttu muuten, ettei se lääkäri suostunut määräämään edes Seroquelia, vaikka olen luullut, että sitä tyrkytetään melkein kaikille. Mutta se on sellainen “tyttölääkäri”, ehkä ne ovat varovaisempia kaiken kanssa.

Käytkö sä muuten missään hoidossa, siis mtt-llä tai yksityislääkäreillä tai terveyskeskuksessa?

Masennuslääkeiden haittavaikutukset kestää yleensä 2-4 viikkoa, että ton perusteella ei kannata tuomita.
Itse söin josku, oisko ollu efexoria, niin se eka kuukausi oli ihan pisin **ttuu, mutta sitten ne laantu aika nopeasti ja se pahin ahdistus lähti. Ihmiskohtaista tämä tietty, mutta jos on oikeasti tarvetta lääkkeisiin, niin joutuu olemaan aika kärsivällinen. Välillä sitä joutuu kärsii, että paranee.

Kyllä mä tuon ymmärrän, mutta noista tuli niin hirveä olo, että pelkäsin oikeasti psykoosia. Tuntui ettei ollut enää turvallista olla kotona kun oli niin sekaisin.
Ja mulle sairaalaan joutuminen olis pahinta mitä voisi tapahtua. Siksi mieluummin lopetin ne napit. Olin vähän ennen täysi-ikäiseksi tuloani pakkohoidossa ja se oli jotenkin niin järkyttävä ihmisarvon menettämisen kokemus, ettei mikään ole enää niinkuin ennen. Melkein joka päivä pelkään vieläkin, että taas tullaan ja viedään.
Että sen puolesta pidän ehkä mieluummin tämän kauhuntasapainon kuin otan riskin, että sekoan jostain masislääkkeestä ja joudun taas systeemin armoille.