Masennus ja epätoivoiset ajatukset

Raitistuin alkoholinkäytöstä viime vuonna ja raittiina olo on ollut helppoa, menee omalla painollaan. Perussairautena on 2-suuntainen mielialahäiriö. Nyt olen ollut masentunut viime talvesta lähtien, enimmäkseen keskivaikeaa masennusta ja olen pystynyt tekemään lyhennettyä työviikkoa. Viimeiset pari kk ollut vaikea masennus ja loma vain pahentaa oloa. Viimeisen puolen vuoden aikana on kokeiltu 2 masennuslääkettä (ei haittoja mutta ei hyötyäkään) ja 2 mielialantasaajaa (pahensivat masennusta). Vuosien mittaan yli 20 lääkettä kokeiltu. Lääkäri ehdotti magneetti- tai sähköhoitoa, kun keskustelukaan ei minua auta. Sähköhoidossa pelottaa muistikatkokset ja moni menee hoidoista niin huonoon kuntoon, ettei selviä tavallisesta arjesta. Olen alkanut miettiä pitäisikö etsiä piristeitä katukaupasta, että edes joskus pääsisi sängystä ylös :open_mouth: Olin vuosia sitten viihdekäyttäjä, saatoin ottaa piriä kerran kk eikä siitä ollut haittaa.

Kaikenlaisia hoitovinkkejä otetaan vastaan!

.

Minä kärsin “masennuksesta” ja syön Seronilia tähän vaivaan. Oikeestaan mulla on sellanen tietynlainen luonteenlaatu, sellanen vähän melankolinen.

Monet alkoholinkäytön lopettaneet kärsivät alkuaikoina masennuksesta, vaikka ei olisi mitään “sairauttakaan” siellä taustalla. Kolme ensimmäistä vuottakin saattaa olla hiukan työläitä masennuksen suhteen.

Hyvä konsti päästä parempaan vireeseen on murtautua ulos sieltä tavallisesta jokapäiväisestä elämästä keinolla millä hyvänsä. Suosittelen kaikenlaisen mukavan kokeilua! - Vaan mikäli on kovin masentunut on sen mukavan keksiminenkin vaikeaa ellei mahdotonta. - Huumori ja hassuttelu sekä kaikenmoiset jäynät antaa uutta puhtia elämään.

Oletko tyytyväinen elämääsi? työhön? ihmissuhteisiin?

Kiitos vastauksista. Parisuhde ja työpaikka on. Toistaiseksi olen pärjännyt ilman sairauslomia, kun teen kevennettyä viikkoa. Välillä on sellainen olo että kognitiivisten ongelmien vuoksi minusta on töissä enemmän haittaa kuin hyötyä… Kaikki harrastukset ovat loppuneet viimeisen puolen vuoden aikana enkä jaksa tavata kavereita enää :frowning: Laskeskelin että viimeisestä 10 vuodesta olen ollut ehkä 4 vuotta remissiossa ja 6 vuotta masentunut :open_mouth: Ei ihme että touhu tuntuu p-skassa rämpimiseltä. Väliin mahtuu 2 vuoden jakso jolloin olin täysraitis ja koko ajan keskivaikeasti masentunut. Escitalopram-lääkityksellä nousin kuopasta, mutta lääkitys menetti sittemmin tehonsa. Kaikista mielialantasaajista on ollut niin paljon haittavaikutuksia etten ole pystynyt niitä käyttämään.

Mä olisinkin vallan epätoivoisessa asemassa ja varmaan kiikkuisin itsarin partaalla pelkästä tylsyydestä, mikäli en olisi innostunut puljaamaan tään läppärin kanssa. Talvet näetsen on kurjaa aikaa nykyisin. Tarvii siis löytää joku todella kiinnostava homma itselleen, suoraansanottuna intohimoinen. Sellaisen kun löytää niin se antaa kummasti puhtia muuhunkin elämään ja huomaamatta pääsee pinnalle takaisin sieltä masennuksetn suosta.

Mua ainaskin henkilökohtaisesti huvittaa väite, että kävelylläkäynti esimerkiksi on oiva keino masennuksen hoitoon. Mulla se toimii just päinvastoin. Jos oikein haluaa syvälle kuoppaan, niin kannattaa lähteä rämpimään syksyllä pimeään, loskaan sekä paskaan ylettömään rumuuteen. Se on varma keino, että alkaa suorastaan itkettämään sekä saa olonsa vielä kurjemmaksi kuin lähtiessä.

Nyt suosittelen kaikkea itselle mieluista ja mukavaa! Sekä kaikenlaisten hyvien popsimista ja herkuttelua. Hyvä ruoka, parempi mieli!

Kuulostaa osittain tutulta. Nuo mielenvaivat ym. Älä nyt missään nimessä lähde mitään piristeitä katukaupasta ostelemaan. Mitäs sitten, jos ne toimivatkin hetken. Sehän on vain pahempi ja loputon suo ja uusi riippuvaisuus. Ymmärrän erittäin hyvin, että haluaa tuntea edes hetken hyvää oloa. En minäkään osaa oikein ehdottaa muuta kuin jonkin todella mukavan asian löytämistä elämään, vaikka masentuneena tai sellaisessa olotilassa mikä sinulla nyt on, on varmasti vaikea sellaista ajatella. Itseäni on aina liikunta piristänyt, jooga tuo hyvää oloa kehoon, maalaaminen tai asioiden purkaminen vaikka tänne. Tai sitten jokin vähän extremempi harrastus, josta saa jännitystä ja uusia kokemuksia. Voimia sinulle.

Kettumainen tilanne, sulla on varmaan kokeiltu kaikki uudemmatkin masisnapit jo jos lääkäri ehdottaa sähköä?

Mä olen syöny masislääkkeitä kohta kai 15 vuotta, toki välillä olen ollu jonkin aikaa ilman, mutta palannu sitten aina hakemaan uutta reseptiä, kun on alkanu suivia liikaa. Rethenin tavoin sanoisin olevani vähän perussynkee luonteeltani ja jossain välissä hurahdin myös syömishäröilemään.

Mutta mulla on myös käyny flaksi, kun halpa ja helppo fluoksetiini toimii aina vaan, en siis saa siitä oikeestaan mitään alotusoireita, sivuvaikutuksia tai viekkareita. Ja ainakin nyt taas kun en dokaa, se pitää mun pään jotakuinkin pinnan yläpuolella.

Venlafaksiinia söin joskus, kun sen piti piristää enempi, mutta ei toiminu mulla. Lisävirrasta olen siis haaveillu minäkin, mutta mutta. Sähköstähän sitä vois saadakin :unamused:

[Tosin muakin epäilyttäs kovasti, enkä ole siinä asemassa/nyt niin syvällä, että oikein voisin asiasta muutenkaan mitään sanoa.]

Mahdollisimman mukavaa viikonloppua!