MarinaMurun marraskuu 2013

Minä tahtoisin lopettaa. Olen alkoholisti, kerran yrittänyt irti ja sain olla puoli vuotta ilman alkoholia kuuden vuoden jaksolla. Välillä otan enemmän, välillä vähemmän. On ollut iltoja ilman viinaa, saunasidukkailtoja, useiden viikkojen ilta/yöjuomista-aamulla töihin, kävellen tai pyörällä, ettei pala kortti. Siististi MarinaMuru pyörittää arkea, vaan todellisuus on toinen. Menee muisti, tulee sanotuksi…siideri vaihtuu illan mittaan väkevään. Jotenkin sitä vain tässä talossa on.
Aamulla tärinää, töissä janoa ja päänsärkyä. Naisihminen, hävettää. Ja illalla rumba uusiksi. Selityksiä: rankka työ-rankat huvit, mies ei läsnä, ei ymmärrä, yksinäisyys, onneton isäsuhde, olen arvoton, ihan paska…jne.jne. Kaikenlaisia laidasta laitaan.
Minulla on tänään syntymäpäivä ja annan itselleni lahjan. Päivän ja illan ilman viinaa. Toivon siitä, että pääsen tästä aineesta eroon. Ei minusta täydellistä raitista varmaan koskaan tule, mutta jos saisin päivän päätteeksi mennä selvinpäin nukkumaan -olisin tyytyväinen. Se on varmaa, että kun otan lasillisen niin se ei jää siihen. Eikä yhteen tai kahteen iltaan.
Olen tänään tehnyt Päihdelinkin testejä ja aloittanut päiväkirjan. Illalla on kauppareissu ja Alkon ripa ohitettavana. Minulla ei ole ketään jolle kertoa asiasta, koska häpeän, häpeän ja vielä kerran häpeän. Vaikka varmasti kaikki tietävät ongelmastani.
Mitäpä ajattelin juomisen sijasta tehdä tänään, perjantai iltana ja vielä synttärit…meinasin ostaa kaupasta ruokaa, valmistaa sen ja syödä. Mennä nukkumaan kerrankin ennen klo. 2 aamulla. Kirjoitan huomenna, jos se onnistui. Toivo on vielä aika korkealla, mutta vanhastaan tiedän, ettei tule olemaan helppoa. Yritetään, kenties tämä on loppuelämän ensimmäinen päivä.

Hyvää syntymäpäivää sinulle :slight_smile:. Koita pitää kiinni ajattelemastasi lahjasta itsellesi!

Sinulta hieno päätös pitää selvä syntymäpäivä, onneksi olkoon!
Minäkin olen alkoholisti ja pitänyt jo monta selvää synttäriä. Minut auttoi raittiuteen se, että kerroin eräänä iltana ääneen olevani alkoholisti. Sanani kuuli joukko raitistuneita alkoholisteja, naisia ja miehiä, jotka olivat koolla AA-ryhmän palaveripaikassa. Sen kynnyksen yli astuminen muutti juoppoelämäni päivä kerrallaan raittiudeksi. Sinulla on sama mahdollisuus.

Avun hakemista ja toisiin turvautumista sinun ei tarvitse hävetä.

Onnittelut syntymäpäivällesi. Tai ehkä jopa tuplasynttäreille? Kiva kun tulit mukaan, kerro sitten enemmän kun huvittaa. :smiley:

Täällä on terve tulotoivotuksia, kiitos! Tulin vain kirjaamaa ylös, etten ostanut sidukoita, vaikka ehdotus tuli. Mies kävi alkossa, joten talossa on viinaa. Hölmö tilanne, kiusallinen. Saathan sä paukut - mööö! Minä en ota tänään. Ei onneksi tee mielikään. Olo on hyvä, vaikka tänään vähän vielä koski päähän ja tärinää oli. Jaksoin tehdä lenkin ja kotihommia. Vähän jännittää voiko tulla pahempia vieroitusoireita, testissä vähän varoiteltiin. Jos näin käy, hankin kyllä apua . Nyt on ihan ok. olo. Söin ja illaksi on vielä lohta herkuksi. Kala on hyvää. Mulla on tänään ollut hieman nälkä, nimittäin viikolla jäi aterioita väliin, aika monta…Mutta nyt hyvää iltaa ja huomiseen.

Hei, kerropa vähän enemmän itestäsi. Sun kannattais nyt yrittää pitää kiinni tosta ajatuksesta, että lopettaisit kokonaan viinan kanssa touhuilun. Siinä on omat kuvionsa kullakin, mutta moni onnistuu, kun oikein tosissaan tahtoo.

Tänään on pitänyt kiirettä. Työn lisäksi minulla on harrastuksia, onneksi. On kiva tavata ihmisiä ja tänään sain olla hetken hyvin mukavan ihmisen seurassa. Fyysinen olo on nyt hyvä, toivon vain että illalla minua väsyttää. Joskus alkottomia päiviä vietettyäni kärsin unettomuudesta ja sitten väsyneenä stressaudun ja turhaudun ja siitä onkin lyhyt matka vääriin päätöksiin. Mutta jospa nyt kaikki olisi toisin. Yritän miettiä hyviä asioita ja valvoa tarpeeksi pitkään.
Mitäs kertoisin itsestäni? Nainen, 4. kymmenellä, naimisissa, töissä, isot lapset, omaakin aikaa on, välillä hiukan tyhjää, helposti kyykytettävä. Tykkään luonnosta, urheilusta, juttelusta, telkkarin tuijottamisesta…
Viimeksi, kun yriti lopettaa olo oli hyvin innostunut ja hurmioitunut. Nyt olen varauksellisempi ja tunnistan ehkä niitä kuivankin alkoholistin oikkuja itsessäni. Ehkä tarvitsin repsahtamisen, että oppisin jotain elämän monimutkaisuudesta. Nyt sydämessä on rauhallinen ja lämmin olo. Ei tarvitse läträtä tänään millään, saunan jälkeen oikeaan janoon -vettä.

Olet nuori, minä olen vanha. Alkoholi on ehkä se ongelma joka meitä yhdistää. Ois kiva, jos tällä forumilla voisi joka ikinen omaa alkoholinkäyttöänsä miettivä kertoa ajatuksiansa.

Toivottavasti näin on ja minun puolesta saa kertoa ajatuksiaan. :slight_smile:

Työpäivä takana. Tyhjä syli, jotenkin. Harmaa iltapäivä alkaa hämärtää, lenkki odottaa. Tämä on kolmas päivä ilman alkoa ja nyt vielä ainakin on ok. olo. Näin ihan alkuun sitä laskeskelee varmaan päiviä ja keksii tekemistä. On paljon myös ajatuksia, minulla ne liittyvät itseeni. Häpeä ajatus on edelleen, mutta eilisen jälkeen helpotti. Ehkä häpeä ei ole pahasta, jospa se muistuttaa minulle huonoista valinnoista. Minua hävettää usein…mm. asiat joita sanon pikaistuksissani tai tietämättömyyttäni. Pelkään, että sanon uudelle mukavalle ihmiselle jotain tönkköä. En ole aina mitenkään viisas. Minulla on semmoinen sisäinen unelma olla sydämeltänikin fiksu, etten loukkaisi ketään tai antaisi hölmöä kuvaa. Taitaa olla mahdoton tehtävä?

Ja on semmoinen unelma, että jonkun mielestä en olisi yhtään hölmö ja minun kanssani voisi jopa jutella.

Tänään töissä minulle tuli välillä olo, että minua halataan. Että joku ajattelee minusta hyvää…ehkä se joku olen minä itse. Ehkä kuitenkin olen niin arvokas ja mukavakin, että ansaitsen onnellisen elämän -onnen ilman humalaa?

Mutta nyt pitäisi saada vähän ruokaa…siinä seuraava onni.

Moikkis MarinaMuru. Sinullahan näyttää elämän raamit olevan kunnossa. Kiitos infosta. Mulle jäi oikeastaan vain juomahistoriikkisi epäselväksi. Eli kuinka kauan olet tällä hetkellä ollut raittiina ja minkälaista juomisesi oli sanotaan vaikka viimeisen neljännesvuoden aikana? Jos siis joit.Tämä vain pystyäkseni arvioimaan tilannettasi paremmin. Äläkä ihmeessä repsahdusta toivo - sellainen tulee pyytämättäkin. Yritetään mieluummin kaikkemme pysyäkseme “kuivina”. :smiley:

Juomishistoria. Parikymppiseksi asti olin melkeinpä maistamatta. Oman isän juominen inhotti ja pelotti, samoin kuin ukin. Ajatuksena oli jo tuolloin, että humalahakuinen juominen on perinnöllistä.Kun muutin omilleni ja opiskelin, kaveripiiri muuttui. Alkoholi ja ravintolaillat olivat in. Juomiseni oli tuolloin aika pientä, muistin vielä millaista kotona oli -lisäksi koin vastuuta omasta elämästä ja pärjäämisestä. Löysin miehen, joka joi jo nuorena viikottain. Ehkä viikonloppuisin sen kaksi päivää. Viikot oli pyhitetty työlle ja harrastuksille.
Aloin ottaa silloin hieman enemmän, seuraksi ja siksi että pääsisin mukaan taas uuteen porukkaan. Bailaamista kesti aikansa ja syntyi lapset. Tuolloin tahti oli minulla (mieheni juominen on jo toisen ihmisen tarina) ehkä viinipullo ja 6 siideriä viikonloppuna, jos oltiin kapakassa viinapaukkuja lisäksi.
Sillä tavalla mentiin vuosia. Kuusi vuotta sitten juominen lisääntyi sillä tavalla, että siitä tuli myös osa arkea, ensin sillä tavalla - että arkivapaat olivat viikonloppujani ja otin silloin kännit. Siideriä 4-6, kossupullo puoliksi. Tai viinipullo ja kossupaukkuja. Niin, että ilta on aamuyössä ja päässä surisee.
Pari vuotta sitten ei ollut enää väliä, oliko seuraavana päivänä kenties työpäivä. Aloin saamaan agressiokohtauksia ja hormoonitoimintani meni sekaisin. Silloin miehenikin ilmaisi huolensa, vaikka joi itse. Se pysäytti ja olin puoli vuotta ilman, kokosin itseni ja keksin muuta tekemistä. Sitten se alkoi taas uudelleen, ensin varoen siiderillä. Välillä pidin selviä päiviä, kun muistelin aikaisemmin tapahtunutta. Oikeastaan viime kesän jälkeen töiden taas loman jälkeen alettua: elo, syys ja lokakuu juominen on ollut jokailtaista. Siideriä 3-6, kossua päälle -kunnes nukuttaa. Joinakin iltoina enemmän, joinakin hieman vähemmän. Yksin tai miehen kanssa väitellen.
Ja seuraavana päivänä töihin. Krapulassa, vaikkei minulla ole ollut kuin pari kunnon yäkki krapulaa tässä elämässä.
On ihmisiä, jotka juovat enemmän kuin minä. Osa on ihan pohjalla ja nousevat sieltä. Ei minua ole pakko uskoa, en minäkään usko kaikkea mitä luen. Juodessani minua vaivaa syyllisyys ja saan juoda aika paljon, että unohdan sen. Humalassa olen hurmaava, mutta samalla myrkyllinen sanoilla sivaltaja. Alkoholi ei sovii minulle. En toivo repsahdusta, kyllä se tulee toivomatta -näin on käynyt. Toivon, että saan olla juomatta ja löydän itseni näköisen elämän.
Joka tapauksessa, tänään on alkoton ilta ja jo se riittää minulle. Ai, niin tämä on kolmas päivä ilman viinaa - taisinkin jo kirjoittaa siitä. Ymmärrän, ei todellakaan mones-

Onnitteluni sinulle, MarinaMuru, että uskallat ja osaat katsoa itseäsi ja ongelmaasi rehellisesti ja avoimesti. Siitä voi olla apua monille, jotka käyvät täällä lukemassa, mutta eivät ole vielä rohkaistuneet kirjoittamaan.
Hyvää jatkoa tälle marraskuulle! Jokainen raitis aamu on palkinto itselle.

Kiitos täydentävästä vastauksestasi. Kirjoitithan selvästi, että sulla on nyt kolmas raitis päivä menossa. Luin huolimattomasti.
Teet erittäin järkevän vaikutuksen. Tiedostat myös tilanteen ja ennenkaikkea sen, että homma on hyvin lähellä ajautua hanskasta. Kuinka kauan uskot jaksavasi hallita tilannetta ilman ulkoista apua? Oletko viime aikoina ollut yhteydessä minkäänlaisiin organisaatioihin tai ammattilaisiin?
Sorry jos kuulostaa tenttaamiselta, mutta mielestäni on erittäin hyvä, että tunnistat vaaran jo kolmen raittiin päivän jälkeen. Mulla oli hieman samanlainen tilanne n. 2,5 vuotta sitten. Retkahdin 3 täysraittiin vuoden jälkeen. Siinä tilanteessa oli tärkeää saada putki katkeamaan ennenkuin se pääsi vauhtiinsa. Onnistuin katkaisemaan itse n. viikon dokaamisen. “Itse” sillä varauksella, että raportoin tapahtuneen aikaläheisesti päihdeneuvojalleni. Mietin jopa katkoon menoa vaikka olinkin taas jaloillani. En mennyt, koska siellä en olisi tullut yhtään viisaammaksi ja homma oli taas hanskassa. Retkahdukseen ei liittynyt vielä mitään dramatiikkaa, mutta olin selvästi menossa vanhaan moodiin. Ryyppyjen väli lyheni ja määrä kasvoi. Tämä on mekaniikka joka toimii alkoholistilla aina erittäin luotettavasti. Toisilla kestää lyhyempään, toisilla pitempään. Voi olla mahdollista pitää taas juomataukojakin. Lopputuloksena on kuitenkin paluu vanhaan.
Ratkaisevaa minulle oli aikanaan tajuta juomataukojen ja täysraittiuden ero.Itselläni toimii ainoastaan “kaikki tai ei mitään”. Toistaiseksi olen pystynyt pitämään jälkimmäistä moodia yllä. Eli ei tippaakaan.

PS. Älä ihmeessä vähättele 3 päivääsi. Ensimmäiset päivät ovat vaikeimpia. Ja ratkaisevia suunnan määrittelylle. :smiley:

Kiitos.
Viime yö oli hankala, ei unta. Ihme valvehorrosta ja outoja unikuvia. No, nyt se alkaa-osasin odottaa. Pahus, vielä tosi hankala viikko tulossa töissä…vain yksi vapaa. Toisaalta hyvä -on tekemistä. Toisaalta paha jos en nuku. Stressi kasvaa ja vanhaa lääkettä löytyy.
Mutta mulla on myös uutta lääkettä. Tarvittaessa haen apua, kynnys on todellakin korkea, mutta haen apua. Stressiin pitää lähteä nyt tästä eteenpäin suhtautumaan toisella tavalla. Kirjoitan päiväkirjaa, liikun, jaan töitä.
Asia kerrallaan ja hetki kerrallaan.

Työpäivä pulkassa, koti-ilta alkamassa. Olihan tuo aamulla huono-olo ihan fyysisesti, öllötti pari kertaa ja verenpaineet laskivat nilkkoihin. Ilmeisesti ovat olleet hieman koholla…pitää mitata joskus, jäikö jälkivaivaa. Osasin odottaa, että tämmöinen olo tulee viiveellä.
Nyt olo on hyvä ja mielikin ihan kohtuullinen. Alkoa ei tee mieli, monesti jo tällä tavalla iltapäivällä napsahteli, varsinkin jos koki, ettei työpäivä ollut sujunut suunnitelmien mukaan. Tänään vain yritin ajatella sovittelevasti itseni kanssa, että työlle on aikansa ja paikkansa ja konsepti elää-nou hätä.Kirjoittelin paljon muistilappuja ja jaoin hommia päiville ja myös työkavereille -pikkuisen.
No, niin…kotiin tultua vaihdettiin lasten kanssa kuulumiset ja jaoin jo ovella hommat -hei, uutta, joku delegoi täällä! Yleensä olen alkanut itse hirveen touhuamisen, että katsokaas kerkeää kupin kanssa telkan ääreen. :open_mouth:
Nyt istuin tähän, varasin toki ruuanlaiton itselleni ja pyykinpesun -ne on mun alaa ollut aina ja en taida vielä jaksaa mitä nyt? kysymyksiä.
Teen ehkä tänään lenkin, rentoutumismielessä, jos nukuttaisi vähän paremmin.
Yleisiä ajatuksia tästä irtiotosta ei ole muita kuin, että minulla on olo -että olisin luopunut ihmissuhteesta. Jättänyt tai tullut jätetyksi ja nyt yrittäisin elää ilman tätä toista. Olen joskus nuorena jättänyt seurustelukumppanin ja tullut jätetyksikin, että ei uusi tunne. Mutta jotenkin tuommoiseen vertaisin tunteitani. Aika korkealle olen alkon prioriteeteissäni iskenyt. Höh…
Mietin joskus taas lisää, tänään on neljäs alkoton ilta. Huomenna harrastuksia mieleisiä, että jospa tämä viikko ihan hyvin alkaa kuitenkin. :slight_smile:

Viime yön minä nukuin…oi, kun uni olis jatkunut mielellään pidempäänkin aamulla-mutta työmaa esitti armottoman kutsuhuutonsa kännykän laulannan muodossa. Olikin tapahtunut taas vaikka mitä ja kalenteri oli täynnä. Vetovastuu piti ottaa ja kaiketi homma lähti rullaamaan, sillä istun jo kotisoffalla ja odotan illan ohjelmaa.
Jossain vaiheessa minulla oli taas se tunne, että minua halataan. Siis ihan fyysisesti ja henkisesti. Kesken kiireen tämmöisen tunteminen on outoa. Jokohan olen pilannut hermoni juomalla vai voikohan ihminen tuntea toisen ihmisen ajatukset näin voimakkaasti? Tai vaikka Luojan? Tai sitten vain muistan, omat ajatukseni -Älä hosu, ota rennosti, no panic, olet arvokas, tämä kiire ei ole stressin eikä juomisen arvoista…näin juttelen itselleni.
Halaus ei tunnu pelottavalta vaan hyvältä, kiitos sille joka halauksin minua muistaa…ihan kiva harha.
Selvinpäin radalla tänään…juoksuradalla! :slight_smile:

Kiitos vielä Andante, luin tarkkaan vastauksesi ja sain siitä ajatuksia itselleni. Tämä on koko loppuelämän juttu…kunpa olisi jättänyt silloin nuorena sen ekan sidukan ottamatta -huokaus sentään- olisiko sitä sitten tässä? Meinaan vain, että on sitä hyviäkin asioita tässä elämässä tapahtunut. Niistä en luovu. Mutta tänään luovun alkosta, mielelläni. Joko viides ilta? :smiley:

Moikkis MarinaMuru. Vaikka minun on pidettävä alkoholismini rajoittavana tekijänä mielessä, en kuitenkaan murehdi liikaa tulevia. Tämä “ei ikinä enää” voi tuntua aika masentavalta jos sitä miettii liikaa. Tässäkin ajattelen yksinkertaisesti. Enhän onneksi tiedä miten pitkä aika edessäni vielä on. Ainoastaan sen tiedän, että en halua enää pilata tai lyhentää sitä juomisella.
Vielä turhauttavampaa on ajatella menneitä. Tehty mikä tehty. Ei ensimmäinen ryyppymme enää mitään muuta. Tähän on tultu ja sillä selvä. Seuraava ryyppy on ratkaiseva. Tai oikeastaan näiden kahden ryypyn väli (suosittelen muuten hyvää samannimistä ketjua).
Ei mitenkään kummallista, että sulla on vielä jotain jälkilöylyjä lopetuksen jälkeenkin. Voi kestää vielä pari päivää. Juo paljon vettä ja mehuja - myös alkohimon yllättäessä. Katso myös ketjua “Yksinkertaisia niksejä”.
Keskitytään yhdessä vain tähän olemassa olevaan hetkeen. En minäkään vielä ajattele tulevia joulutoreja glögeineen. :smiley: :open_mouth:
Tsemppiä. :smiley:

Kiitos Andante vinkistä, tutustun ketjuihin. Tänään minulla oli vapaapäivä ja kävin ostamassa pari urheilupuseroa. Kokeilin ihania farkkuja, mutta minun on hieman liikennöitävä ensin ja ehkä tehtävä pikkuisen töitä -että saan ostettua juuri mieleiset parit. Toiset on kenkäfriikkejä, toiset farkku.
Kohta olisikin aika lenkkeillä. Vapaa on pian ohi, hiukan laiskanlaisesti on kotitöitä tullut tehtyä, mutta levättyä ja haaveiltua sitäkin ahkerammin. Ja syötyä…miksi ruuan pitää mennä mahaan, kun voisi tasaisemmin sijoittua vaikka pohkeisiin ja käsivarsiin silleen tiiviisti. :sunglasses:
Ihan kiva päivä…ilman viinaa…onneksi.
Sain tosin tänään palautetta, että on epäkohteliasta ja kylmää olla ottamatta seuraksi, eli pienoinen painostus päällä…Yritin selittää, että se ei jää minulla siihen ja minulla on muita suunnitelmia elämälleni. Näillä sanoilla jotenkin tuli loukattua, ilmeisesti en ole ymmärtänyt, että seuraksi juominen on yhtäkuin avioliitto. No…sovittiin se juttu, mutta saattaahan tuo asia tulla esille tulevana viikonloppuna.
Etukäteen en mieti murheita, hetkinen kerrallaan mennään. Tänään nautin vielä vapaista tunneista ja mielenkin vapaudesta päättää omista asioistani. Minnekähän tuuli kuljettaa?

Moikkis. Marina, noille patistelijoille kannattaa esittää vastakysymyksenä, onko sitten kohteliasta yrittää pilata toisen terveyttä. Selittelyn mielekkyydestä on ollut joskus juttua täälläkin. Ei muistu ketju mieleen, jollain hakusanalla varmaan löytyy. Nämä yllyttäjät ovat usein tyyppejä jotka ovat unohtaneet lakaista oman ovensa edustan. Usein itse ongelmaisia. Pidä linjasi. :sunglasses:

Voi kun on levoton olo! Nyppii yks tekninen ongelma, kiire hössöpäivä töissä ja ja…vain hyvin lyhyt jutteluaika kivan ihmisen kanssa. Mälsää…Harmittaa sekin, kun en osaa rauhoittua yksin. Tekninen ongelma saadaan ehkä korjattua tänään, korjauksen onnistumista pääsen kokeilemaan ehkä viikonloppuna, ehkä ensi viikolla. Kiirehössöpäivä loppui ja työkamu sanoi niin ihanasti, mee nyt -kyllä me pärjätään…Luotan, luotan. :slight_smile:
Heti tuli parempi olo, kun kirjoitti nämä ylös. Jospa tämä tästä. Olen ihminen, joka ei voi jättää asioita lojumaan, edes tunneasioita. Kaiken pitäisi olla jäljiltäni valmista ja parasta -heh, harvoinhan se näin menee, asioilla ja varsinkin ihmisillä on omat tiensä ja tapansa…voi, hyvänen.
Mualiman kahvassa Marina-vanha nainen hunningolla? -viäntää ja kiäntää, eikä paljon mitään saa aikaiseksi. Illan ilman viinaa, niin se olis jo ihan hyvä!