Marcovin matka täysraittiuteen

Kirjoittelinkin tuonne–> viewtopic.php?f=42&t=30703 kun puolisi otti ja muutti pois. Kirjoitan tähän vähän pidemmän tarinan elämäni vaiheista.

Alkoholi tuli elämääni jo joskus 80-luvun alussa. Aluksi se oli pelkkää keskioluen tissuttelua, mutta vähitellen mukaan tulivat väkevämmätkin juomat. Kaljoittelu ei ollut jokapäiväistä vaan lähinnä satunnaista, mutta silloin kun otettiin niin otettiin kunnolla.

Täysi-ikäiseksi tultuani alkoi tutustuminen baareihin. Viikot olin töissä, mutta pe-su meni sitten juomisen merkeissä. Perjantaisin vedettiin känni päälle jo ruokatunnilla (olin siihen aikaan rakennusalalla ja siellä oli helppo juopotella huomaamatta) ja työpäivän jälkeen olikin jo kova meno päällä. Lauantaisin aamu avattiin krapularyypyillä ja juhlat senkun jatkuivat. Sunnuntaisin sitten loivennettiin, että pystyy jotenkin menemään maanantaina töihin. Tuota touhua jatkui vuosikaudet. Välillä oli pitempiäkin aikoja ilman viinaksia, mutta jostain löytyi sitten “syy” taas aloittaa.

80-90 luvun vaihteessa tapasin vanhimman tyttäreni äidin. Ai missä? No baarissa tietysti. Olimme molemmat viinaan meneviä ja sen tietää millaista elämä oli. Baarissa tuli istuttua tai sitten kotona tissuttelemassa ja nahistelemassa. Tuo liitto päätyi eroon (onneksi).

90-luvun lopussa tapasin itseäni huomattavasti nuoremman naisen (joo baarissa), jonka kanssa aloin seurustelemaan. Meni naimisiin ja liitosta syntyi kaksostytöt. Alku näytti hyvältä, mutta taas alkoi viinakset liikaa maistumaan. Parin vuoden jälkeen erosimme, kun olin mennyt toisen naisen(tuleva vaimoni) sänkyyn.

Vuonna 2000 muutimme tämän uuden suhteeni kanssa pk-seudulle, jossa elämä meni välillä hyvin ja välillä huonommin. 2006 ostimme ok-talon maaseudulta ja muutimme sinne. Elämä maistui ihanalta, oma talo ja kaikki. Vähitellen se viina astui sitten enemmän ja enemmän kuviohin. Mä tein monia lupauksia, että en juo. Turhia lupauksia… Ostelin salaa olutta ja väkevämpiä jotka piilottelin kellariin “pahan päivän” varalle. Sama totuttu homma jatkui. Jos perjantaina olimme vaikka vaimon ja ystävien kanssa juhlineet, niin seuraavana aamuna piti saada krapulahuikkaa ja niitä huikkia tuli usein otettua sunnuntai-iltaan asti. 2010 kesästä alkoi suhteemme pahasti rakoilla ja alkoi viina maittamaan vielä enemmän. Viikolla en oikeastaan juonut, mutta viikonloppuisin sitäkin enemmän. Joulukuussa 2010 vaimoni ilmoitti, että ei jaksa enään ja muuttaa. 2010 joulu oli yksi elämäni pahimpia kokemuksia. Vietimme sen yhdessä vaimoni, yhteisen poikamme ja vaimon kolmen tyttären kanssa. Ei ollut paljon joulumieltä tuolloin, kun tiesin, että kohta kaikki em. ihmiset muuttavat pois talosta.

Alkuvuosi 2011 oli oikestaan vaan yhtä juhlimista. Oli niin kiva olla poikamies. Saman vuoden keväällä kirjoittelin senssipalstoille, josta löysinkin lopulta ihanan ihmisen. Tavattiin kesäkuussa ja siitä se lähti. Alku oli aivan mahtavaa. Varsinkin kun tuntui, että vihodin olin löytänyt sielunkumppanin. Me pidimme samoista asioista ja luimme toisiamme, kuin avoimia kirjoja. Hän muuttikin lokakuussa 2011 luokseni. Alkoholi oli kuitenkin koko ajan mukana, lähinnä minulla. Hän ei juurikaan ottanut. Suhteeni alkoholiin alkoi tietysti rassaamaan suhdetta. Koitain ja yritin, mutta tuloksetta. Toukokuussa 2012 meillä oli riita mun juomisesta ja hyppäsin auton rattiin ja ajoin paikalliseen kuppilaan. Jonkun ajan päästä ajoi poliisiauto ko. kuppilan pihalle ja mut noudettiin kyytiin. Puolisoni oli soittanut poliisille ja ilmoittanut että ajelen humalassa. Tuosta asiasta en ole ollut katkera. Ehkä olisin tehnyt samoin hänen tilanteessaan. Tuolloin puolisoni jo sanoi, että jos juopottelu ei lopu, niin hän lähtee. Koitin toppuutella ottamisiani. Hetken näytti taas hyvältä, mutta viinamörkö vaani kulman takana. Kävimme silloin tällöin ulkona yhdessä ja kas kummaa… aamulla mun piti saadaa taas korjaussarjaa, että saa pikku kännin päälle. pikkuhiljaa välit alkoi rakoilemaan ja viimeviikonloppuna tuli sitten vedettyä pe-su semmoset perskännit, että voi prkl. Samana viikonloppuna puoliso purki kihlauksen ja ilmoitti, että muuttaa pois. Viime maanantain koitin jaksaa töissä. Tiistaina hain saikkua ja turhautuneena puolison poismuuttoon vedin taas kännit. Tiistai-iltana tilanne kärjistyi siihen, että puoliso soitti poliisit paikalle, kun paiskoin ovia ja rikoin astioita. Keskiviikkona hän muutti pois.

Keskiviikko iltana tuntui, että elämäni on pysähtynyt…matto vedetty pois jalkojen alta. Teki mieli taas vetää viinaa, mutta en vetänyt. Jotain kai napsahti nupissa ja silmät avautuivat. Nyt on viides päivä selvänä. Matkaa on vielä edessä, mutta tuo nainen jota rakastan ja toivonkipinä siitä, että jonain päivänä vielä olisimme yhdessä, auttaa mua jaksamaan. Tällä hetkellä elän päivän kerrallaan ja jokainen selvä päivä on askel kohti parempaa tulevaisuutta.

Kiitos kun jaoit tarinasi. Minulla eilinen ja tämä ilta on mennyt menneitä muistellessa. Puolisosi on toiminut järkevästi. Valitettavan harva siihen pystyy, että rakkaudesta huolimatta vetää tiukat rajat. Pidä kiinni siitä mitä tunnet nyt. Viina on mustasukkainen rakastaja, joka kyllä yrittää saada sinua takaisin, mutta hae apua. Kirjoita tänne, mene AA:han, jos se on sinulle oikea valinta. Silloin kun olet vaipumassa epätoivoon, niin lue täältä onnistumisista ja mikä ettei sortumisistakin. Ainakin minua ne ovat auttaneet.

Viikko sitten olin (ex)puolisoni järkevästä toiminnasta täysin erimieltä. Nyt muutaman päivän selvin päin asioita mietittyäni, ymmärrän täysin hänen ratkaisunsa. Ei kukaan täysipäinen ihminen jaksa loputtomiin katsella, kun toinen yrittää vaan koko ajan tuhota kaiken. Teen kaikkeni, että saan hänen luottamuksensa takasin, mutta ensisijaisesti pysyttelen mieli kirkkaana pitäen pullon korkin kiinni ja elän päivän kerrallaan.

Tsemppiä marcov ja lämpimästi tervetuloa! Olet oikeassa paikassa oikealla asialla. Hyvä, että olet laittanut korkin kiinni. Juomattomuudella et ainakaan menetä mitään, mutta senhän tiedämme kaikki mitä seuraa jos juomista jatkaa.

Oletko miettinyt tukitoimia esim aa, a-klinikka tai vastaavat vai aiotko yrittää ominpäin? Täältä löytyy monenlaista matkaajaa ja monella eri keinolla onnistunutta, mikään ei liene toista parempi tai huonompi vaikka siitäkin joskus kiistellään. Jokaisella keinolla joku onnistuu ja silloinhan se voi toimia. Pääasia on, että korkki pysyy kiinni.

Päivä kerrallaan on hyvä edetä. Ei kannata miettiä liikaa eteenpäin eikä heikkona hetkenä ainakaan ajatella, miten ei saa enää juoda. Ajattele sen sijaan että tänään et juo ja käännä ajatukset siihen että ei tarvitse juoda.

Kohtahan se on tämäkin päivä takana, Kaupasta tarttui mukaan vain Jaffaa vaikka oluthylly suorastaan huusi luokseen. Hammasta purren kävelin hyllyn ohi kohti kassaa ja ulos kaupasta. Kotona tulee koko ajan käveltyä huoneesta toiseen ja aseteltua liinat yms. kunnolla :confused: Etsiikö keho jotain uutta tekemistä, kun ei saa olutta sisuksiinsa? Tv-kanavaa tulee vaihdettua koko ajan, kun sieltäkään ei tunnu mitään tulevan. Mitähän seuraavaksi tekisi? Ei osaa ollenkaan istua aloillaan. Olisko pyykkikorissa jo sen likapyykkiä, että vois koneellisen pestä? Astianpesukonettakaan ei voi tyhjentää, kun tein sen jo aamulla…jos täyttäis sen ja sitten tyhjentäs?

Mulla on tuo sama, että jos en viikonloppuna juo niin koko ajan pusaan pientä järjestelyä kämpässä…sinänsä huvittavaa, koska en ole mitenkään luontaisesti siisti. Huonompiakin sijaistoimintoja voisi toki olla :slight_smile:

Tsemppiä!

Kiitos. En alkanut tiskikonetta täyttämään puhtailla astioilla, kun tuntu olevan vähän pöljän hommaa, joten sammutin öljypolttimen ja lämmittelen nyt taloa puilla :smiley: Ja kun mulla ei ole varaajaa kattilan yhteydessä, niin saa ravata kellarissa vähän väliä. Tästähän saa sitä liikuntaakin samalla.

Yleensä se tekee niin. :smiley: Jos fyysinen riippuvuuskin oli edennyt jo pitkälle, keho ja keskushermostokin on aikamoisessa myllerryksen tilassa kun tuttua ainetta, johon se oli sopeutunut, ei enää olekaan läsnä.

On hyvä keksiä jotain muuta puuhaa siis, vaikkapa telkkarin katsomista ellei muuta. Tai vaikkapa vertaisfoorumille kirjottelua. Monet ovat kokeneet liikuntaharrastuksen auttavan.

Kuten Jillakin edellä ehdotti, kannattaa kokeilla myös vaikkapa A-klinikkaa ja AA:ta. Pakko ei tietenkään ole, mutta niistä voi olla apua.

Olkoon uusi viikko valoisa. : )

Teretulemasta Marcov, toivottavasti ketjusi ei jää lyhyeksi!

Meitä on täällä monia, surulliseksi tulin kyllä tuosta aloitusviestistäsi. Niin hukkaan joutuu elämä juodessa, kuten joutui minullakin :confused: Ihmissuhde ja lapset, vanhenpani, ystävät, läheiseni…

Minun raitistumiseni alku sujui joten kuten kohtuu hyvin, mutta heti alkuun hommasin tuekseni antabukset. Voisitko itse harkita samaa?

LUPAAN sinulle yhden asian Marcov; jokainen selvä päivä on parempi kuin juova päivä. Jos olisin sinun housuissasi, päättäisin onnistua. Keinolla millä hyvänsä. Lapset ja rakas ihmissuhde, olisiko se sinun voimavara? Osaatko kuvitella itseäsi vuoden päähän; olet lopettanut juomisen, miltä sinun perheesi ja elämäsi näyttää?

Hei Tsemiä paljon Sinulle, juovasta juomattomuuteen on pitkä matka, mutta ei liian pitkä, etteikö se olisi saavutettavissa!

Kiitoksia kannustavista viesteistä. Oli tänäänkin kiva herätä ilman vanhan viinan makua suussa :slight_smile:. Ulkona on vaan niin hemmetin kylmä, että tämä päivä taitaa mennä sisällä touhutessa. Pitäs vähän koittaa sisustaa torppaa, kun puoliso vei suuren osan tavaroista mennessään ja nyt on aika tyhjä koti.

Moi Marcov ja kiitos tarinastasi!

Minunkin puolisoni otti viime talvena lapsemme kanssa pesäeroa, kun tilanne oikein kärjistyi. Juomiseni ja moni sen myötä elämää rasittanut kiristys ajoi suhteemme sellaiseen tilanteeseen, jossa oli pakko vetää henkeä ja mennä selkä seinää vasten. Siitä alkoi sellainen vaihe, jolloin minäkin osasin tarttua toimeen, hakeuduin hoitoon ja aloin siis nähdä vaivaa alkoholiriippuvuuteni voittamiseksi. Lähdimme myös yhdessä työstämään ongelmiamme ja kaikki tämä on antanut meille paljon. Itselleni oli tuolloin vaikeaa tajuta, että vain juomiseni oli se syy, mikä teki elämisen kanssani mahdottomaksi: ja siihen kiteytyy paljon. Kesällä retkahdin kerran ja olen sen jälkeen saanut vielä turbovaihteen silmään tämän asiani kanssa. Nyt olen jo vaiheessa, jossa raitistelen paljolti itsenikin takia enkä vain pitääkseni puolisoni ja perheen lähelläni.

Voin sanoa, että kyllä totisesti kannattaa nyt nähdä se vaiva, että kärvistelee juomishimot pois alta silloin, kun on kärvisteltävä ja rakentaa sitten pikku hiljaa elämää ja siihen kuuluvaa parisuhdettakin kestävämmälle pohjalle. Parempi fiilis ja uusi elämä alkaa rakentua yllättävänkin nopeasti. Tee mitä teet, mutta älä juo! Se on hyvä nyrkkisääntö pitkälle eteenpäin.

Plinkissä kannattaa pysytellä mukana! Olen näiden ihmisten antamalla tuella ja toivolla sekä oman aktiivisuuteni varassa saavuttanut jo nyt 20:n viikon raittiuden: kohta pääsen juhlimaan puolta vuotta, joka on pisin raitis pätkäni vuosiin :slight_smile: Nyt jo alkaa olla olo, että haluan tätä lisää: elämää, jota ennen pakenin juomiseen.

  1. päivä ilman alkoa. Piti ottaa kokonainen Citalopram, kun näin päivällä (ex)puolison ja kotiin päästyä iski semmonen tunneryöppy että huh huh. Nyt jo rauhallisempi olo, kun reilun puoli tuntia parkui kovaan ääneen :slight_smile:

Saat varautua tunteikkaaseen tulevaisuuteen, Marcov! Välillä voi tulla tööt-fiiliksisiäkin vaiheita, mutta tämän tapaiseen elämänmuutokseen liittyy usein se, että niin sanotusti padot alkavat murtua. Jos mennään itkuissakin syvältä, niin mennään sitten nauruissakin. Se on itse asiassa melko suuri juttu tässä koko kuviossa. :slight_smile:

Tunneryöppyjä on tosiaan tänään ollut. Nyt illalla useaan kertaan. Nyt tuntuu siltä että ryöpyt johtuvat siitä, että puoliso jätti eikä siitä, etten ole juonut pisaraakaan. En tiedä…mieliala heittelee puolelta toiselle koko ajan. Mutta sitä yhtäkään en aio ottaa, koska sitten se on menoa…lopullisesti. En ole ikinä ollut tälläisessä mielentilassa ottamatta alkoa. Ensimmäinen kerta ja outo ja uusi kokemus.

Neljän ruusun laulun sanoin: 7 päivää selvinpäin. Tää on vasta pisara meressä, mutta alku kuitenkin. Ja tästä on hyvä jatkaa :slight_smile:

Hei ja hieno homma! Tuosta on todella hyvä jatkaa ja silleen kiva, että saat mukavasti kokoon raittiita päiviä ennen seuraavaa viikonloppua. Muuten me ollaan suurin piirtein samassa tilanteessa, mulla nimittäin nyt menossa yhdeksäs päivä. Sinulla kyllä vaan haastavampaa, kun joudut käymään lävitse myös puolison lähtemistä. Mulla itselläni on mies kotona ja lapset jo aikuisia ja asuvat maailmalla. Yritän toista kertaa raitistumista ja nyt koitan muistaa, minkälaiset asiat saivat minut aikoinaan repsahtamaan. Minua ohjaa tällä tiellä kolme tärkeää asiaa ja ne olen kyllä oppinut täältä näitä juttuja lukiessani: 1. On elettävä vain päivä kerrallaan 2. Ajattelutavan tulee olla sellainen, että minun ei tarvitse juoda, ei että en saa juoda ja 3. Jos nyt repsahdan juomaan, ylittyy aikaisemmat määrät kaksin- jos ei kolminkertaisesti ja sitä en todellakaan halua. Ai niin ja muista joka ilta myös antaa itsellesi kiitosta siitä, että olet päivän ollut ilman viinaa. Onnistumista ja jaksamista sinulle!

Minä näin viime yönä unta, jossa retkahdin ja voi saaterin perse, että olin siinä unessani ahdistunut, turhautunut, vihainen ja inhosin itseäni. Herätessä oli taas piirun verran helpompi muistaa, miten suuresta asiasta on minunkin kohdallani kyse siinä, ettei minun ole mikään pakko enää juoda: saan olla juomatta.

Vieläkö on mahdollista saada antabus-kapseli ihon alle? Jos on, niin tehdäänkö operaatio ihan normi terveyskeskuksessa?

En osaa vastata kysymykseesi, mutta voisitko muuten kertoa, miten nyt menee?

Retkahdin reilu viikko sitten, kun ahdistus ja tuska kasvoivat niin suuriksi. Olin jo valmis riistämään hengen itseltäni, mutta onneksi ystävä pelasti tilanteen. Viikko sitten lauantaina join olutta kaverin luona. Ja kun tölkki oli tyhjä, laitoin sen pöydälle ja sanoin: “tämä oli nyt tässä”. Kaveri kysy, että: “mikä on tässä?”. Sanoin että viinan kanssa lotraaminen. Nyt menossa 8. päivä ilman alkoa.