Katsoin viestiäsi toiselta kanavalta! En jostain syystä voinut siihen vastata siellä, mutta näet varmaan tämänkin. NYT ET RUPEA KYLLÄ VETÄMÄÄN!!
Olet meille Vilpolassa antanut niin paljon toivoa, että en halua kuulla, että palasit entiseen. Sinun täytyy olla meille johtotähti, joka osoittaa, että tästä selvitään. Totta helvetissä ahdistaa, mutta sinussa on voimaa nyt tarpoa sen yli. Ei jäädä juoksuhautaan makaamaan, tästä selvitään.
Ajattele sitä, miten paljon olet meille Vilpolassa antanut, sillä sovittaa jo monet menneet synnit…
En mä oo minnee vetämää lähössä… 
Mä oon Thank God oppinu sen, et mä osaan ite vetää lopult itteni sieltä masiksesta pois. Oon siivoillu ja tehny koulu-juttuja sekä en oo ajatellu muitten ongelmia tms. vaa miettin itteni parast… Toi “muitten ongelmat” on, ku mul on tapana stressata kaikest ni saatan miettiä aivan olemattomia murheita… Mul on auttanu mun elämäs uskomatonta kyl jotkuu Feng Shuin-opit; uskon et kämppä on sen näkönen ku mitä sen omistajan olokin. Itelläniki ollu joskus sellanen läävä, jotka täällä ovat kaikille tuttuja… 
Oon myös keskittyny kouluu ja fiilis on täysin eri ollu jo pari pv.
Mun on pakko tuntea et saan asiat hoidetuks; pakko kontrolloida omaa siisteyttä ja koulu-jutuissa olla muiden kans samassa aika-taulussa… Sit ku stressaa liikaa ni masentuu mut mä oon onneks oppinu sit huomaamaa et pärjään mä silti vaikken aivan kaikkea ehdi tekemäänkään… Sit lopult ku tajuan et voi ite päättää joko laskea rimaa tai tekee niin paljon et on ite tyytyväinen, ni ahistus ja masennus hiljallee poistuu…
Mä myös tääl käydes käyn useest Saunan ja Kuivaushuoneen puolel ni osittain se on kuiva-narkkaust (lukee juttui vaik ei käytä, piikitystä enää suostu katsomaa), sit ku mikää ei tunnu miltää tai millään oo väliä ni pelkää retkahtamist; mä en ite kuitenkaa hommaa kamaa, sen sit pitäis tulla mun luo ja vielä sil hetkel jolloin oisin tosi huonona… Siitä sais vaa järkyttävät morkkikset, mut en mä voi pelätä retkahdust koska mä tiedän etten tuu enää koskaa “viihde-käyttää”. Ne vikat kerrat jolloin oon retkahtan on ollu mulle psyykkisest tosi karseita ja sellasta en tahdo… Mä sit pakotan itteni siivoamaan kämpän sellaseks et mikää ei vaivaa mua ja mm. poltan kynttilöi ja ostin uuden pelargoninkin olkkarin pöydälle symboloimaan toista syksyä jonka selviän selvänä satunnaisest masennuksest huolimatta; mul on kuitenkii joka vuos syys-masennus mut syksy ei jatku ikuisest 
Tsemppiä kaikille tääl ja mä tuun tääl käymää; nyt ajattelin hetken pitää taukoa koko plinkistä, mut ikinä en oo pitkää pois ollu ja aina oon palannu, oon jopa sopinu koko loppu-viikost eri ihmisten näkemistä sekä ajattelin vihdoin aloittaa aerobicin… Suurin syy miks mä oon kuivilla on se, et mä opin et vastaan suurimmalta osin ite mun elämästä; kodin siisteydest, koulust ja kuivilla olost. Jos tahdon jotain asiaa elämältä ni mun on ite se saavutettava mut se on sentään taistelun arvoista elämää… Mä hukkasin ite 10v elämästäni ja sen takia mul ei oo kämppää, ammattia tai lapsia. Mä kuitenki pystyn ne hankkimaan, mut se edellyttää et pysyn kuivil ja selviän silti arjesta… Oisin ne masis-lääkkeet tahtonu kokonaa unohtaa ku ne on niin karseat lopettaa, mut tuskin mä niitä pitkää edes tarvin… Voimia kaikille, muistakaa hoitaa myös itseänne…
Laitan nyt tähä mun nimen ketjuun ku asia liittyy muhun… Oon ollu yli vuoden omil korvauksil ja retkahdukset olleet kertaluontoisia ja negatiivisia koko ajan sekä ennenkaikkea niitä on enää ajatuksissakin todella harvoin…
Huumeriippuvuudest voi selvitä. Mä tajusin ite tänää et mä oon vuoden saanu elämäni niin hyvään kuntoon että en tahdo huumeita enää koskaan käyttää. Oon selvin viime Joulun ilman suurempia retkahuksia, päässy kouluu jos oon onnellinen ja huippu-arvosanat ja ennenkaikkea uskon et pärjään elämässä omana itsenäni selvinpäin…
Kaikki on vaa loksahtanu paikalleen, vaikka korvauksessa vielä olenkin vaikka vaikeita tilanteita ja ehkä joitan repsahduksia (toivottavast ei) voi joskus tulla ja niistä ahdistun, mut yleensä kestän ne. Mun ei tarvi stressata asiaa joka ei tee mua enää millään lailla onnelliseksi koska oon löytän sen onnellisuudel sil et aloin elämään omaa elämää jota tahdon oikeasti. Kaikki on aina sanon et mä pärjään mut ikinä en oo uskon sitä. Nyt mä siihen uskon… Mä en oo vuosikymmeneen yli ollut näin onnellinen; itkin ties kuinka pitkään avokille jäi äipälle. Nyt mä uskon et mä pärjään koska oon pärjän ekan vuoden ja kehityn kokoajan ihmisenä; voin muuttaa itseäni… Toivottavasti kaikki addiktit voivat joskus kokea tällaisen elämyksen…
ONNEKSI OLKOON MALIBU!
Olen todella iloinen ja onnellinen puolestasi!
Tiedän, että selviät ja että tulet voimaan koko ajan entistä paremmin!
Olet rohkaiseva ja kannustava esimerkki monille monille muille!
Oikein hyvää joulua sinulle!
Terveisin Nurturing Mother
Hurjan paljon onnea Malibu! Sinulla on hieno vuosipäivä ja kuinka paljon samanlaisia onnellisia päiviä onkaan vielä edessä! Vaikka toisaalta toivonkin, etten koskaan olisi joutunut tänne päihdelinkkiin tulemaan, olen kuitenkin todella kiitollinen ja iloinen siitä, että olen täällä saanut tutustua kaltaiseesi upeaan nuoreen ihmiseen!
Oikein iloista ja virkistävää jouluaikaa sinulle!
terveisin
Senjamilena
Malibu 
Onnea 
Ihan varmasti pärjäät ja saat vielä sen pikkuisekin ajan kanssa
Hyvää ja Onnellista Joulua sinulle
Ehdin ja säikähtää…
Vaan hienoa! Onnea Malibu! Oikein rauhallista joulua ja vielä parempaa uutta vuotta:)
T: Jekaterina