Maksa & aivot

Alat 59, gt 205. Ikä 40+. Normaalipainoinen, perusterve. Ylävatsakivut, ruokahaluttomuus, ripuli, muistihäiriöt, avh x1 takana josta palauduttu paitsi muistin osalta. Onko vielä mahdollisuuksia saada elämä takaisin vai annanko mennä?

Jos pystyt ja haluat lopettaa juomisen ja myös lopetat, niin saatat toipua. Minulla oli lähimuisti mennyt ja fyysiset oireet samat kuin sinulla.
Kun lopetin, jouduin jopa opettelemaan lähikaupungin maantiedon uudestaan kun en osannut vanhoihin tuttuihin paikkoihin. Tarkoitan kauppoja ja pankkeja etc.
Nyt oltuani juomatta n. 4,5 vuotta, josta raittiina ( ilman viina-ajatuksia yms. hörhöilyjä ) n. 3 vuotta, on muistikin korjautunut melkoisesti, jopa paljon. Fyysisiä oireita ei tietenkään viinasta johtuen enää ole.

Päätös on sinun. Kysy itseltäsi, mitä elämältäsi haluat. Jos sen jälkeen jatkat juomista, on vastaus selvä; et halua elämältäsi mitään. Tää on tylyä tekstiä, mutta tyly on tautikin.

Moi ja kiitos kommentista, onko sullakin ollut aivoverenkiertohäiriö? Itse jouduin sairaalaan kun kävelykyky meni toispuoleisesti sekä tuli kaikki vaikean dementian oireet samanaikaisesti ( jonkinnäköinenpsykoosi+avh)? Magneettikuvien perusteella kävin neurologilla ja enmg:ssä muttei löytynyt “mitään”. Onko mahdollista ettei mulle ole kerrottu kaikkea?

Elämän saa takaisin, kun lopettaa juomisen. Niin huonokuntoista ihmistä ei ole, ettei raitistuminen auta. Jollakin voi olla, että jalat laahustaa loppuiän. Näkyvät varsin hyvin liikkuvan laahustavillakin jaloilla. Ihan on hymynpilke silmissä ja huumori kielen päällä. Joku selkävammainen olisi ihan tyytyväinen, jos saisi sellaisetkin jalat alleen. Itselläni tuntuu välillä, että älykkydestä on ainakin puolet tullut juotua. Onneksi se on juuri se puolisko, josta on enemmän haittaa, kuin hyötyä. Elämässä pärjää oikeastaan vain paremmin, kun ei liikaa mietiskele. Ja oikeastaan parempi vain, kun ei ihan kaikkea muistakaan.

Juomistakin voi jatkaa, jos vain haluaa. Sellaisessa harhaluulossa ei kuitenkaan kannata elää, että se alamäki olisi jotain pulkalla laskettelua hautaan asti. Ennenkuin henki lähtee voi joutua kymmenenkin vuotta vetämään kalsarikännejä pikku-ukkojen kanssa. Siihen omaan kauheaan hajuun melko varmasti tottuu, mutta niiden pikku-ukkojen kanssa kuuleman mukaan meinaa mennä hermot.

Moni on ajatellut ja yrittänyt ottaa itseltään hengen juomalla. Sillä tavalla pikku-hiljaa. Jälkeen päin ovat sanoneet, että oli se niin kauheaa, ettei loppuun asti jaksanut. Kai aika moni on jaksanutkin.

Ei minultakaan löytynyt “mitään.” Kaiketi ne halusivat sulkea pois kasvaimen tai jotain. Valehtelin kuvausvaiheessa vielä sujuvasti oireistani. Kyllä oli mulla ainakin tasapainohäiriöitä, jotka ei johtuneet sillä hetkellä promilleista.

Kiitos tuestanne ja totuudellisuuden jakamisesta näin uudelle kirjoittajalle.
Sitä olen jäänyt epäilemään, voiko esim. Yliopistollisen keskussairaalan radiologi salata potilaaltaan toimittaessaan lausunnon magneettikuvista lähettävälle lääkärille alkoholista aiheutuneet esim. aivojen kuorikerroksen ohenemisen tai aivoatrofian? Kuuluuko lääkärinetiikkaan hoitaa potilasta antaen tälle toivoa, vaikka itse tietää potilaan todellisen tilanteen? :frowning:

Hei vaan!

Kyllähän lääkärietiikkaan kuuluu olla rehellinen. Mutta jokatapauksessa: ainahan on toivoa :slight_smile:

Sinulla on täysi oikeus saada tuo lausunto itse luettavaksesi. Joskus olen vastaavia itsekin lukenut ja niistä saa yleensä enemmän turhaa huolta, kuin tarpeellista tietoa. Sanottiin siellä mitä tahansa, jonka pohjalta googlettamalla keksii lisää hirveyksiä, se ei ole tärkeää. Lääkärin etiikkaan kuuluu kertoa potilaalle se, mikä potilaan kuuluu ja on tarpeellista tietää. Tietty toiveikkuus kuuluu tietenkin asiaan. Ammattillisen koulutuksensa myötä läääkärillä olisi varmaan kerrottavanaan vaikka minkälainen päättelypuu hirveyksiä - ihan kuin siinä telkkarisarjassa Tohtori Hope:lla (hope=toivo) on tapana tehdä. Potilaalle ei kuitenkaan ole perusteltua ryhtyä listaamaan asioita, joista ei ole riittävää varmuutta.

Pitkälti yhdyn mielipiteeseesi, viimeiseen lauseeseesi kuitenkin lisäkysymys; kenen kannalta ei ole mielestäsi perusteltua? Tietääkseni aivojen magneettikuvaus on kaikista tarkin kuvausmenetelmä juuri haluttaessa todentaa mm. eri sairauksista johtuvaa aivokudoskatoa, joten mihin sillä pyrittäisiin, mikäli potilaalle ei tällaisesta havainnosta kerrottaisi? Eikö jokaisella ole kuitenkin oikeus tietää omasta terveydentilastaan kaikki mahdollinen, mitä nykyisillä menetelmillä on mahdollista saada tutkimuksellisin keinoin irti? Kyllä minua ainakin kiinnostaa se, millaiset mahdollisuudet mulla on toipua alkoholismini aiheuttamista (fyysisistä) itse itselleni aiheuttamista vaurioista ja jos ei ole minkäänlaisia niin tahdon tietää myös sen ihan oman itseni tulevaisuuden suunnittelun kannalta.

Darkness, en tiedä juotko edelleen. Jos juot, on tulevaisuutesi suunnittelun kannalta oleellista ensin lopettaa juominen. Kun (jos) lopetat, kykenet ehkäpä myös huomaamaan, että juomisen jatkaminen aiheuttaa sen ettei mitään suunnitelmia oikeasti edes pysty tekemään. Jos juot, niin juot ja sillä siisti, mutta jos lopetat, avautuu mahdollisuus toipumiseen. Juomalla tuota mahdollisuuttakaan ei tule. Yksinkertaista?
Saan sen vaikutelman, että juominen kiehtoo edelleen. Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että kannattaa lopettaa, on sinun se tehtävä. Välimuotoa ei ole, eli ei voi ottaa ja samalla olla raitis.
Tälläkin palstalla pyörii välillä väkeä, joka väittää olevansa raitis, vaikka ottaa silloin tällöin kännit. Eipä ole suurempaa itsepetosta keksitty…
Kannattaa kokeilla raittiutta. Jos se ei miellytä niin juomaan ei ole vaikeuksia palata. Se käy ihan vaivattomasti.

Minun mielipiteeni asiassa ei ole kauhean tärkeä. Potilaalle tietenkin tulee kertoa kaikki olennaiset asiat.

Yhden tuttavanii selkärangasta otettiin magneettikuvia. Papereissa luki pitkä lista ongelmia lähes koko selkärangan pituudelta. Lukiessa tuntui, että ihme jos moinen selkäranka ylipäätään pään painoa kestää. Olennaista siinä kuitenkin oli vain se yksi nivelten väli, joka oli saatu leikkauksella korjattua. Kaikilla muilla yksityikohdilla on merkitystä vain joskus tulevaisuudessa, jos nykyisiä kuvia jostain syystä joudutaan vertaamaan uusiin kuviin. Jos nyt lääkäri olisi hekumoinut kaikilla löydöksillään, kuin muistiinpanoja tekevä hammaslääkäri, tuttavalleni ei olisi käynyt selville se olennainen - selkä on kunnossa.

Kun asia kerran sinua vaivaa, niin pyydä saada keskustella asiasta kyseisen lääkärin kanssa vaikkapa puhelimessa. Tee itsellesi selkeät kysymykset, joihin haluat vastauksia. Kyllä se lääkäri niihin kysymyksiin täysin rehellisesti vastaa.

Hei darkness!
“Perusterve” kolahti aika pahasti…en ilmaisisi asiaa ihan niin mainitsemillasi arvoilla ja oireilla. Lääkäreillä ja psykologeilla on Suomessa edelleen outo tapa vähätellä asioita sen sijaan, että sanoisivat asiat suoraan. Liekö omantunnon kysymys kun itse yksi sun toinen naukkailee viiniä vähän päivittäin?? Ystävyydellä, lopeta nyt! tai sitten juo itsesi dementikoksi ja hautaan. Älä edes mieti muuta, olet nuori vielä, niinkuin minäkin :smiley: Hermokudos uusiutuu myös hitaasti, mutta kuitenkin. Voimia!!!

Tämä viikko on ollut minulle monesta syystä poikkeuksellinen, apua on tullut haettua useammasta eri paikasta ja luulen asioiden jopa edenneen hieman pitkästä aikaa. Nuo verikokeiden tulokset ja sitä myötä huomiot oman psykofyysisen voinnin pidemmällä aikavälillä tapahtuneesta romahdusmaisesta laskusta pistivät punnitsemaan elämän syvintä olemusta yhä rankemman kautta. Poimin kommenteistanne ne itselleni tällä hetkellä tärkeimmät helmet, kiitos vielä tuestanne.

Ihan siltä varalta, että se raitis tie sattuisi kiinnostamaan, lisään vähän vettä myllyyn tälläkin tavalla. Hieman huumorimielellä AA:ssa puhutaan hyvitysaskelista myös siinä mielessä, että hyvitetään itselle viinan kanssa hävitettyä elämää. Tätä tarkoitusta varten oli aikanaan paikallisessa ravintolassa ihan kiinteä pöytävaraus AA porukan tekemänä. Sinne kokoonnuttiin pitämään nokkapalaveria vichyvettä juoden naistentanssien aikaan. Kova oli kuuulemma baarissa kiinnostus raittiden miesten perään.

Tällaisilla lupauksilla minuakin houkuteltiin raitistumaan. Kesällä sen verran kävinkin, että huomasin kiinnostusta löytyvän. Ei vain itseä ne humalassa olevat naiset jaksaneet sytyttää. Paljon on elämässä hyvää tarjolla, jos viinanjuonnin lopettaa. Joutuuhan siinä jonkin verran itsensä kanssa ensin töitä tekemään, mutta kyllä se kova työ tässä lajissa palkitaan. :smiley:

Etenee ne, mutta siihen pitää varautua, ettei ne kaikki korjaannu tosiaankaan itsestään, nopeasti tai ainakaan niinkuin itse haluaisimme. Minä en usko siihen, että ihmisen pitäisi raitistua ja korjata elämäänsä yhtä monta vuotta, kuin on juonutkin, jotta elämä tervehtyisi, mutta se on varma, ettei lottovoittokaan tule ilman lottoamatta. Kaikki ei saa päävoittoa, jos vain sitä odottaa, mutta jos kykenee näkemään pienetkin edistykset voittoina ja jopa nekin päivät jolloin ei ole juonut, niin on varmastikin voittanut aina enemmän, kuin voittaisi, jos joisi. Harvempi ihminen on katunut sitä, ettei eilen juonut, mutta useampi on kylläkin kiitollinen siitä ja uskon näin, että mitä useammin voi olla kiitollinen, sen paremmin näkee miten raittius on tehnyt tehtävänsä. Elämä on voittanut.

Tänäänkin on hyvä päivä olla raittiina.

Ensimmäistä kertaa kaksi viikkoa kokonaan ilman usemman kuukauden putken jälkeen. Tarkoitus oli viettää tipatonta, mutta epäonnistuin. Tunteita ja olotiloja, jotka repsahduksen aiheuttivat ei ole vaikea analysoida, silti sorruin, voimat loppuivat sietämään jatkuvaa uupumusta (kuukausikaupalla ylös päivittäin vasta 15 maissa, selvänäkin vaikka unta yli 12 t joka yö), endorfiini-adrenaliini-dopamiinivajetta. Välittäjäaineet täysin sekaisin, mikään ei kiinnosta/motivoi. Tahtoisin tuntea jotain; iloa, surua, raivoa, vihaa, rakkautta, ihan sama mitä,mutta tuntea ja olla toimintakykyinen. Viikot, kuukaudet, vuodet vierivät horroksessa. Ympäristö elää ja muuttuu ilman, että oikeastaan huomaan juuri mitään tapahtuneen vaikka vuosikymmenet vaihtuvat. Eikä tuolla kaikella tunnu olevan edes mitään merkitystä minulle, koska en tunne kuuluvani ko. kokonaisuuteen mitenkään. Olen liian erilainen, jonkin näköinen kummajainen ihmisten keskuudessa. En hallitse vuorovaikutuksellisia tilanteita ollenkaan erakkomaisen luonteenlaatuni vuoksi. Olen ollut lapsesta asti tällainen. Pohdin ja analysoin elämääni loputtomiin, mutten pääse ahdistuksen ja masennuksen täyttämästä roolistani millään eroon. Tahtoisi tietyiltä osin olla kuin muut silti persoonallisuuttani hävittämättä, pystyä iloitsemaan arjen pienistä asioista, elää ikäkaudelleni tyypillisellä seestyneellä tavalla, osata jättää läheisteni mieltäni pahoittavat kommentit omaan arvoonsa ja sensijaan pystyä jakamaan toisille sen kaiken arvokkaan, mitä sisälläni olen jo vuosia kantanut, mutta mitä en ole kyennyt vieläkään vapauttamaan. Apua olen hakenut vuosia, yrittänyt vastaanottaa, pohtia ja miettiä omia vikojani, puutteita, virheellisyyksiäni suhteessa muihin ihmisiin. Tukea olen saanut vaihtelevasti enemmän tai vähemmän, kuitenkin mitätöintiä, väheksyntää, halveksuntaa ja välinpitämättömyyttä eniten. Luottamus ihmisten vilpittömään, ei omaa etuaan tavoittelevaan hyvyyteen kanssaihmisiään kohtaan on yhä olematon, syistä, jotka niin moni täälläkin vieraillut voi tunnistaa omasta elämästään. Perusluottamuksen, perusturvallisuuden menettäminen kriittisessä iäissä jättää jälkensä, onko näitä koskaan mahdollista saada takaisin? Uskoa siihen, että elämä voi kantaa - muuallekin kuin mullan alle jos oikein kovasti yrittää ja toivoo…?

Kiitos kaikille ketjuuni kommentoineille vaikken ole kyennyt vielä kommentteihinne mitenkään reagoimaan.

Itselläni oli myös samoja tuntemuksia, en luottanut kanssakulkijoihin, mutta en oikein itseenikään. Jotenkin se perusluottamus kasvaa, kun ensiksi kykenin luottamaan itseeni. Minusta siinä kaikessa oli kysymys, siis siitä mitä minä tein, mitä ajattelin ja halusin. Halusin esim. että minuun luotetaan, mutta yksi toisensa jälkeen annettu lupaus jäi lunastamatta. Lupasin mm hoitaa työni, mutta en edes siihen kyennyt, vaikka aikaisemmin olin hoitanut monia vuosia ko töitä ja ehkäpä vaativimpiakin. Minulla oli poissaoloja joita ennen ei ollut, kun en muuten saanut aikaa itselleni tarpeeksi. Lähinnä se oma aika meni juodessa ja krapuloita podetessa.

Tänään on asiani aivan toisin, kun omat toimet kestää päivänvalon ja en odota muilta liikoja, niin hekin yllättää lähes päivittäin, vilpittömällä halulla auttaa, tukea ja tehdä puolestani asioita, joita en ole edes pyytänyt. Olen oikeastaan aika isossa kiitollisuuden velassa monelle ihmiselle, mutta kun en tiedä miten maksaa takaisin, paitsi tehdä samoin, jos vain saan mahdollisuuden.
Oikeastaan haluan valaa sinuun uskoa eritoten raitistumisen hyötyihin, kun juomisen haitat tiedetään ja vaikka ne haitat useimmiten koetetaan kääntää raittiuden syyksi. Itse olen saanut kuulla mm miten tylsää raittius on, mutta eihän se nyt ole totta, vaan se on totta, että kuvitellaan maailma joksikin muuksi, ettei osata nähdä ihan normi asioissa olevia hyötyjä sekä iloa, onnea sekä vapautta.

Raitistuminen tuo luottamusta omiin tekemisiin ja se taas poikii luottamusta koko elämään. Älä odota pikavoittoja, kun niitä ei ole, kuten juomisella oli tapana saada :confused:

Kirjoittele kuulumisiasi lisää, niin ehkä sekin tuo sinulle lisää sitä omanarvontunnetta sekä kykyä ja luottamusta omiin tekemisiin, kun vielä saat palautetta asioihisi.

Raitis elämä kantaa.

Rahvas, kiitos tuestasi sekä kärsivällisyydestäsi jaksaa jatkuvasti jakaa raittiutesi tuomia positiivisia kokemuksiasi omista vastoinkäymisistäsi huolimatta muille sekä tsempata kaikkia niitä, jotka eivät vielä ole kykeneviä saavuttamaan omia tavoitteitaan toiveistaan/yrityksistään huolimatta. Yritän pitää kannustamanasi toivoa yllä…sekä uskoa paremmasta huomisesta, johon me kaikki yhdessä varmastikin voimme, kukin henkilökohtaisesti omalla panoksellaan vaikuttaa yhteisen hyvän saavuttamiseksi.

Ehkäpä otan tämänkin jutun taas liian vakavasti, muttei juurikaan ole varaa enää muuhun ja parempi omasta mielestäni näin.

Ketjun päivitys.

Kevät mennyt rimpuillen yhä pidempiä taukoja juomisten välillä nautiskellen selvin päin. Lopullinen lopetuspäätös yhä tähtäimessä. Tällä hetkellä vahvempana kuin koskaan aiemmin ts. ensi kertaa 40 v aikana aidosti kiitollisena siitä, ettei minun todellakaan tarvitse enää kovinkaan kauaa juoda.

Voimia kaikille.

Huomenta!
Toivottavasti se päivä on jo tänään kun lopetat kokonaan :slight_smile: Kuivana olo on jotenkin hankala välitila, kun pitää kuitenkin odottaa sitä milloin seuraavaksi saa ottaa. Ottomurheet ja missä, milloin, kenen kanssa ja onko varmasti silloin juomaa saatavilla, ne kaikki poistuvat kun jaksat ja uskallat sanoa “se oli nyt tässä”. Ennen kuin kuitenkin pettää se pää tai sisukalut ja annetaan kaksi kolme päivää aikaa hyvästellä porukat. VOIMIA VOIMIA VOIMIA!