Pakko se on tulla kertomaan 
Sain maanantaina diagnoosin tähän monta vuotta kestäneeseen särkyyn
Uudet asianmukaiset lääkkeet hain tänään eli saas nähdä mitä tapahtuu…
Olo ainakin on erittäin toiveikas 
Saanko kysyä mitä sait?
Saa toki 
mutten tiiä kerronko… 
Lyrica ja sitten oli joku pramipexole…
Lyricaa on ollu ennenkin ja se varmaan tiputetaan aikaa myöten pois. Toivottavasti. Tänäänki lyrican otonjälkeen kävelly seiniä vasten… 
ja diagnoosi oli unisentraalinen säätelyhäiriö
Itselläkin on käytössä lyricat ahdistuneisuuteen. Joo mutta sanoisin että ei oikein hyvä lääke siihen tarkoitukseen, tai no miten sen nyt ottaa… No ei ahdista kun on niin kuin kännissä olisi Pramipexole on minulle uusi lääke, hmm kai ne johonkin parkinsonin tautiin määrätään, nimestä päätellen 
Mä tosiaan aikoinaan söin noita lyricoita ja ne kyllä autto yllättävänkin hyvin mutta lopetin ne tosiaan tuon kestokännin takia nyt mietin että mieluummin kännissä kun kipeä. Noi toiset lääkkeet on jotain uusia ja auttaa kuulemma kipujen lisäksi myös levottomiin jalkoihin. Jos ne toimii niin ihanaa, ei enään levottomia jalkoja…
Miinus puoli tossa pramipexolessa on kuulemma se että kun syön cipralexia ni luultavasti alan näkemään pieniä vihreitä miehiä… ei tuu tylsää kun on aina kavereita
Mielummin kännissä kuin kipeä Totta niin minäkin ajattelen No minä en oikeastaan varmaan tunne kipua tällähetkellä lainkaan koska kokopäivän pubrea mennyt korvaushoitojonossa olen.
Vai pieniä vihreitä miehiä Olet varmaan naispuolinen kun vihreiden miesten seura kelpaa Minä menen testaamaan että onko mulla sitä kipukynnystä enään lainkaan Ja tsemppiä sulle, kyllä ne lääkkeet jotain sanoo ku positiivisuus tarttuu kiitos sinulle
Mun oli vaikea hyväksyä sitä että tarvitsen lääkkeitä bipolaariseen. Enkä nyt puhu metadonista vaan Deprakinesta ja Seroquel prolongista. Mutta ne on auttaneet. Enää en skitsoile ja mielialakin on pysynyt tasaisempana.
Ainoa ongelma on mun oheiskäyttö. Vedän bentsoja ja Lyricoita koko ajan. Ilman niitä en pärjää. Lääkärit eivät vain usko sitä. Ja on aika kallista hommata bentsot ja Lyricat kadulta.
Oon hyväksyny sen, mä tarvitsen lääkkeitä loppuelämäni.
mietiskelijä… arvasit sukupuolen oikein Ja kiva kuulla että joku muukin huomaa sen humoristisen puolen tässä. ei oo vielä mitään epätavallista näkyny. Mutta nyt on vasta toinen päivä uusien pillereitten kanssa 
mielenkiinnolla odotan mitä aika tuo tullessaan…
Maago… Aika moni meistä joutuu syömään lääkkeitä lopun ikää. Mäkin varmaan joudun mutta yritän ajatella asiaa monelta eri kantilta. Noi lyricat on kyllä…hmm… pahoja? Mä tiedän kanssa monta ihmistä jotka niitä käyttää. Ja nyt minä,taas. Oon huomannu jo tuon vaikutuksen, helpottaa kipua aikast hyvin vaikka vasta 75mg mennään. Ensviikolla pitäs määrää nostaa ja sitten taas viikon päästä. saas nähä miten käy…?
Noista lääkäreistä ihan näin yleensä. Mulle on jotenkin tullu sellanen kuva noista tk-lääkäreistä että jos eivät heti keksi ratkaisua niin antavat mieluummin olla ja kääntävät asian päinvastoin. Niinkun mun tapauksessa. Omalääkäri ei tienny diagnoosia joten rupes sitten paasaamaan mulle terveellisistä elämäntavoista,liikunnasta ja venyttelystä. Nii ja liiallisesta kipulääkkeiden käytöstä 
Ensin niitä tuputetaan kaksin käsin ja sit yhtäkkiä niitä syödäänkin liikaa ja respoja ei uusita. Mikä järki?? Mulla meinas viimeks omalääkärin luona hermo mennä kun se puhu liikunnasta. Yritin selittää että ei pysty kun sattuu. Vastaus oli että pakko liikkua vaikka sattuu… just nii. Hyvä se on terveitten ihmisten siitä tulla sanomaan…
Vaan kun kävin neurologian erikoislääkärillä niin sepä tiesi mikä mua vaivaa ( kävin yksityisellä kun en saanu lähetettä, ei kuulemma diagnoosi muuta mitään ) ja ensimmäisenä totesi että ei saa liikkua kun sattuu. Ja sepä määräs mulle uudet lääkkeet, myös sen lyrican jota omalääkäri vaan mietti puolivuotta. Se kuunteli mua eikä ollu ajamassa mua vaan äkkiä pois huoneesta tyyliin: joo joo joo, seuraava… Niin että. Empäs mahda enään käydä omalääkärillä ollenkaan… Mieluummin maksan 100e osaavalla lääkärillä käynnistä kuin meen terkkaan kuuntelemaan paasausta hyvistä elämäntavoista 
Päätän romaanini tähän.
Hienoa, panacodi, että olet nyt saanut vihdoin kunnon apua . Toivotaan, että jatkossakin tuo hoito auttaa, eikä lääkkeistä tule liian pahoja sivuvaikutuksia. Pitääkin googlettaa tuo, että mikä ihme tauti tuo sinun sairautesi on. En ole ikinä moisesta kuullutkaan 
. Lieneekö harvinainen …?
Mulla nuo omat vaivani ovat lähinnä psyykkisiä, mutta tuttua huttua lääkäreiltä tuo, että mene ulos, tee jotain kivaa, älä mieti koko ajan niitä ahdistavia asioita, rentoudu etc. No, millä vitulla mä sen teen, kun välillä pelottaa uloslähtö, kuin olisin viimeiselle tuomiolle menossa, ei vain pääse sängystä ylös, vaikka tulisella raudalla poltettaisiin, kun masentaa niin paljon, että on aivan lamaantunut, ahdistaa niin helvetisti, että ei puhettakaan että pystyisi tekemään mitään rentoutumisharjoituksia ennen kuin on pumpannut itsensä täyteen rauhoittavia , ei pysty keskittymään mihinkään kivaan tekemiseen, kun ei ole sitä pirun keskittymiskykyä ja sitä rataa.
Toki terveelliset ja säännölliset elämäntavat ovat tärkeitä ja auttavat ihmisen hyvinvoinnissa pitkälle, mutta jos ollaan kunnolla sairaita, olipa kyse sitten fyysisistä tai psyykkisistä sairauksista tai molemmista, niin ei siinä pitkälle pötkitä pelkästään lenkkeilemällä, joogaamalla ja ituja pureskelemalla. Tietysti nämä on hyvä ottaa siihen muun hoidon rinnalle sitten, kun se mahdollista on ja onneksi tulee välillä niitä parempia päiviä, kun jaksaa ja pystyy, mutta sellaiset ihmiset, jotka sanovat, että kyllä luonto hoitaa, kun hoidat itse itseäsi, eivät koskaan ole oikeasti sairaita olleetkaan .