Tänään oli pieni toivon pilkahdus kun isäntä sanoi, että tänäänkö ei viinaa saa johon minä että EI SAA. Ja hän sanoi että, ei tässä viinaa enää tarvitse. No jonkun ajan kuluttua sanoi että pari kaljaa pitäs saada pahimpaan tärinään ja sillä se menee ohi. No sai ne pari kaljaa. Pitkin päivää kyllä hoki että viinapullo pitäs saada. Yheltä tutultaan sit sen saikin. Lupas kyllä että tämä on nyt viimenen. Äsken tuossa sanoi että hänen pitäs päästä johonkin hoitoon. Täällä on jonkinlainen katko-osasto mutta se on remontin takia siirretty tuonne syrjempään ja sinne hän ei halua. Yhden sairaalakeikan jälkeen kuljettivat hänet sinne mutta sieltä soitti mulle , että tuu hakemaan pois hän ei sinne jää ja onkin kirjotuttanut ittensä ulos sieltä.
Tuosta pakkohoidosta minäkin kyllä sitä ajattelin että ei pakkohoito helposti järjesty. Se päihdetyöntekijä mietti että kun tuolla on tuo diabetes joka jää häneltä iteltään hoitamatta jos ei ole joku kokoajan vahtaamassa, että sillä perusteella yrittäs. Ei vissiin riitä.
No pitää huomenna jotain keksiä.
Kiitos Piitsu 
Mites teillä nyt Pitkäpinna menee ? Meillä mies jatkaa hoitoaan ja huomenna olus tarkoitus lähteä katsomaan. Omat tunteet vaihtelee toivosta pelkoon 
Joo kiitos vaan Piitsulle.
No tätä samaa taisteluahan tää on ollu taas tääkin päivä. Jollain tasolla isäntäkin tajuaa ettei näin voi jatkua. Ei vaan saa putkea poikki. Minä olin ystävättäreni kanssa tänään vähän tuulettumassa terassilla. Sieltäkin sitten mulle tuli hinku kotiin jotta miten se tuo ukko pärjää. Ystäväni sanoi että anna sen nyt olla ja ota oma aikas nyt. No läksin kuitenkin kotiin.
Ehkä huominen on parempi.
Maria76 teillä kuitenkin jo hyvällä mallilla kun hoidossa miehes on.
On sinänsä juu hyvällä mallulla, mutta pelkään jotenkin jo valmiiksi aikaa, kun hoito loppuu. Hullua sekin on nyt jo panikoida asiaa, mutta mahdollinen repsahdus pelottaa. Tiedän, että repsahduksen kouttaessa se sama sirkus jatkuu. Yritän kuitenkin nyt nauttia tästä hyvästä ajasta kuitenkin. Voimia sulle. Kirjottele taas kuulumisia…ja yritä hieman irrottaa itseäsi kuitenkin tilanteesta, vaikka se vaikeaa onkin.
tarinasi on kuin minun, paitsi että mieheni ei sairasta mitään ja kaikki arvot on kuin urheilijalla, joitten takia hän ei ole juoppo.
hän juo kans raakaa viinaa litratolkulla, viikkoja putkeen. ja olen aivan rikki hänen juomisen takia.
olisi kiva jutella ihan nimellä jossain, jos haluat? kenelläkään kaverille tätä ei voi selittää, ei kukaan muu ymmärrä…
mutta jaksamista sulle…
Näin se valitettavasti menee, ettei kukaan ymmärrä 
Minun toki täytyy myöntää omalta osaltani etten aina ole ymmärtänyt itsekkään miten tätä jaksaa… silti sitä rakastettavaakin on niin paljon. Voimia myös sinulle Anya <3
Minä se tässä taas pitkästä aikaa. Eipä ole mikään muuttunut tässä välillä, ainakaan parempaan suuntaan. Tuhojuominen jatkuu isännällä. Vuoden se nyt on ollut kännissä yhtäjaksosesti, välillä enempi ja joskus vähempi. Välillä oon tosissani jättämässä sen mutta ei se niin helppoo ole. Nyt taas kerran päätin että mun rahoilla ei enää ryyppää. Mutta tiedän että kun sen omat rahat loppuu niin alkaahan se inisemään sitä että pakko olis saada ainakin viinipullo muuten tärisyttää ja on niitä kaikenlaisia vieroitusoireita. Mun pitäs varmaan mennä juttelemaan jollekkin ammatti-ihmiselle tästä mun tilanteesta ennen kun pää sekoaa.
Voi ystävä kallis. Oletko ottanut selvää alkoholismi-nimisestä sairaudesta? Käytkö itse missään juttelemassa? Jos et ole käynyt niin hakeudu vaikka A-klinikalle keskustelemaan. Ei tuo ole ihmisen elämää teille kummallekaan.
Mikä siinä on että me (minä itse mukaanlukien) kuvittelemme voivamme hoitaa toisen terveeksi itse? Tällä järjellä en olisi ryhtynyt syöpää sairastavaa hoitamaan, tai edes katkennutta koipea, mutta ihme ja kumma yritin hoitaa aikanaan alkoholistia minäkin
Heipat pitkästä aikaa. Nyt on niin hyvää kerrottavaa. Mieheni on ollut juomatta pääsiäsestä saakka eli noin viisi kuukautta. Lopulta sain hänet lähtemään sairaalaan ja kyllä viime hetkillä. Alkoi olla kasvoiltaan ja silmän valkuaisiltaan keltainen. Maksa arvot pilvissä jne. Kolme viikkoa sairaalassa. Sanoivat että sinä et voi juoda enää tai sinä kuolet. Lopulta meni umpiluupääkalloon. Kuntouttavaan työtoimintaankin pääsi ja elämä sillä tavalla mallillaan. Päihdelääkärikin sanoi viime viikolla että ootpa terveen näköinen. Oikeestaan se on yhtä komea kuin tavatessamme , tosin hiukan harmaantunut ja vanhempi.