Mä en tiedä mitä mä teen

Mies juo itsetuhoisesti viinaa. Raakana pari pulloa päivässä kirkasta viinaa. Sairastaa diabetestä, ei pysty huolehtimaan insuliinipiikeistään ja verensokerimittauksistaan vaan minun täytyy tehdä ne. Käyn töissä ja aina huoli. Joku aika sitten oli piikittänyt liikaa insuliinia, ambulanssimiesten kysyttyä miksi hän niin teki, tahallaan vai vahingossa, hän sanoi että, tahallaan. Kävi muutama viikko sitten mielenterveys- ja päihdetyöntekijän juttusilla, tarkoitus oli että käy siellä säännöllisesti mutta tällä viikolla ei suostunut menemään. viikon on nyt vetänyt viinaa, sitä ennen sentään oli toista viikkoa juomatta.Useamman kerran on ollut katkolla sairaalassa, diapamin avulla onnistunut mutta aina ratkaeaa ennen pitkää. Lääkärit kysyy haluaako oikeasti lopettaa, sanoo että haluaa mutta…aina sama juttu. Mitä tässä voi enää? Mikään puhe ei tehoa. Hokee vaan että pakko saada viinaa. Lupailee että huomenna ei juo ja että vaan yksi pullo enää. Ei ole sitä huomista tullut ja pulloja on mennyt.

Tunnen tuskasi <3 Sillä erolla, että mieheni on sekakäyttäjä. Olen vuosia elänyt samassa tilanteessa, että aina saa olla holhoamassa ja ottaa vastuuta miehen asioista. Nyt olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, etten voi asialle mitään. Mies ajaa itseään suohon ja siinä samalla rasittaa muutakin perhettä. Nyt olen pessyt käteni mieen ongelmista suuremmalta osin, mutta pitkä matka on edessä. Olen hakenut itselleni apua. Miestä en voi auttaa, mutta itseäni voin. Jos mies ei tajua tilaansa, eikä kunnollista apua ota vastaan järjestä puhumattakaan, niin siinäpä itseensä suohon ajaa. Auta itseäsi ja hae itsellesi apua raskaaseen elämäntilanteeseen <3

Olen tuon aloitusviestin kirjoittaja ja aattelin että pitää luoda joku nimimerkki

Karkas tuo edellinen viesti liian aikasin. Mutta siis mietin tänä aamuna sitä värssyä Mitä rakkaus on ? Jotenkin se meni että on Pitkämielinen, ei vihaa, ei syyttele, kaiken se kestää jne.Rakastanhan minä häntä ja hänet halusin. Eikä hän ole paha humalassa, ei väkivaltainen ei räyhää.
Kerran soitin An-Anon läheiset puhelimeen. Siellä vastasi joku raitistunut alkoholisti, pitkään aikaan nauroin…aivan ihana ihminen. Jotenkin syttyi toivo että jos tuo “rapajuoppo” on pystynyt niin miksei mun mieskin.

Minä tässä taas pitkine pinnoineni. Sikäli meillä on hyvä tilanne (jos sellasta voi olla) että meil ei ole lapsia tässä. Hänellä on aikuiset lapset jo omillaan. Tavattiinkin vähän kypsemmällä iällä. Ja tuota rankkaa juomista on ollut vuoden päivät, välillä tosin selviä jaksojakin.
Mutta mutta…sen verran tiedän että hän on nuorempana ollut viinan takia ihan pohjilla, pyörinyt puskissa jne. Tukikohta on kuitenkin ollut silloisen avopuolison luona. Raitistunut sittemmin ihan omasta tahdostaan !!! Parikymmentä vuotta oli täysin ryyppäämättä kunnes …jotain tapahtui.

Alkoholistilta miehesi kuulostaa, näin raittiin alkoholistin korvissa :slight_smile: Oletko kysynyt kuinka tuo parinkymmenen vuoden raittius alkoi, kävikö AA:ssa vai saiko muuten apua? Ihan tutkimusten mukaan omin päin raitistuminen on sitä hankalampaa mitä syvemmällä riippuvuudessa on.

Mitä vaimo voi tehdä? Rehellisesti, ei paljoa. Pahimmillaan tuo huolehtiminen vain pitkittää juomista: on joku, joka huolehtii arjesta. Pysyy olo, että kyllä tästä selvitään, toinen “pelastaa” jaloille kun se hetkellinen halu tai tarve ryhdistäytyä tulee eikä juominen pääse aiheuttamaan liian isoja tuhoja taloudelle, terveydelle tai ihmissuhteille. Kun on ihan yksin onkin kaikki omalla vastuulla, niin se insuliinin ottaminen kuin talous ja kulissien kannattelu. Siinä voi löytyä se “pohja”: niin kehno tilanne josta ei enää alemmaksi halua mennä. Tai sitten löytyy tie mielisairaalaan, vankilaan tai hautuumaalle. Tuossa varmaan karskisti ne vaihtoehdot.

Ja läheisenä, mitä tehdä? Paras olisi kun tajuaisi jokaisen ihmisen olevan vastuussa itsestään. Sinä et voi miestäsi raitistaa jos hän ei sitä halua. Hän juo niin kauan kuin haluaa sitä tehdä. Voit pysäyttää hänet miettimään ja valitsemaan: jos jatkat jätä, minä lähden. Mutta jos noin sanoo, pitää olla tosissaan, oma päätös ettei halua jatkaa pitkää aikaa (mahdollisesti omaa loppuelämää, osa alkoholisteista on fysiologisia ihmeitä sitkeähenkisyydessään sairauksistaan huolimatta)juovan alkoholistin kanssa. Tuollainen päätös ei ole minusta itsekkyyttä tai vastuun pakenemista, se on omiin arvoihin perustuva päätös jota pitää kunnioittaa. Jos taas päättää jäädä, kannattaa miettiä ettei tee sitä vastuuntunnosta ja “epäitsekkäistä syistä”, vaan siksi, että saa jotain siitä - oli se satunnaista selvän ihmisen seuraa, tarpeellisuuden ja paremmuuden tunnetta “kehnomman ihmisen” rinnalla, mitä vaan.

Huolehdi itsestäsi, voit vaikuttaa omaan hyvinvointiisi, et juurikaan miehesi. Ja mieti vakavasti haluatko jatkaa suhdetta ja jos, niin minkä vuoksi. “Kaiken se kärsii” asenteella päätyy helposti katkeraksi ja alkaa syyttää toista omasta onnettomasta olosta vaikka itsehän sen on aiheuttanut jäämällä suhteeseen. Kirjoitan näin raa’alla tyylillä koska olen itse alkoholisti, keski-ikäinen nainen, ja olen seurannut läheltä usieta alkoholisteja - niin raitistuneita, takaisin retkahtaneita kuin juomistaan jatkaneita ja heidän läheisiään. Voimia :slight_smile:

Muutama vuosi sitten sain sattumalta tietää hänen nuoruuden alkoholismistaan. No ajattelin että ollutta ja mennyttä mitä sitä enempää kaivelemaan. Eikä siitä ole puhuttu. Siellä mielenterveys- ja päihdetyöntekijän luona hän kertoi lopettaneensa silloin ihan sillä että päätti olla juomatta. Nuorimman lapsen syntymä oli niihin aikoihin ja se ilmeisesti motivoi. Että kyllä häneltä tahtoa löytyi, nyt ei vaan taida niin suurta motvaattoria olla. Olen kyllä suoraankin sanonut että lähden, mutta vastaus on vaan että mitäs sinä tämmösessä paskassa roikkusitkaan.
En minä häntä jätä, en voi.Välillä hän kysyykin, että ethän jätä.
Jotenkin mulla oli vaikea käsittää koko alkoholismia. Kuinka joku juo vaikkei haluaisikaan?
Niinkuin nyt tuo mun mieskin, sanoo että haluaa lopetaa, mutta juo kuitenkin vaan. Sanoin hälle että ole juomatta sillähän se, mikä on siinä niin vaikeeta?
No yksi tuttuni valaisi että, lopetappa tupakointi, nyt et polta enää yhtään, onnistuuko?
RIIPPUVUUS se se on. Ihan samalla lailla olipa se viina, rööki, huumeet.
Lopettaminen tulee omasta itestä jos on tarpeeksi tahtoa ja halua ottaa apu vastaan.
Mulla ei ole kokemusta tuollaisesta ihan alkoholisoituneesta ihmisestä. Isäni joi mutta se tuntuu nyt todella vähäiseltä hänen juomisensa, vaikka lapsena ja nuorena tuntui että isä on alkoholisti.Saattoi kaksi päivää ryypätä ja olla pari kuukautta juomatta.

Hei pitkäpinna!

Sinulle saattaisi olla apua siitä, että etsisit tietoa läheisriippuvuudesta. Esim. täältä löytyy hyvä lista kirjoista, jotka voisivat selkeyttää asioita. Lukeminen kannattaa aina, vai miten se menikään :slight_smile:

Voimia sinulle! Tie asioiden hyväksymiseen ja näkemiseen on usein pitkä ja kivinen, niin kuin monista (tai kaikista) täältä lukemistasi tarinoista voit nähdä.

Ehkä voisit harkita myös al-anonia? Vaikka kävisit siellä vain kerran, ei se varmasti ainakaan asioita huonontaisi.

Moikka ja ensiksikin tosi paljon voimia ja jaksamista. Elät selkeästi vaikeaa aikaa ja voimat voivat olla silloin todlla vähissä. Yritä kuitenkin ajatella myös omaa hyvinvointia ja löytää jotain myönteistä elämääsi. Minä olen tehnyt tänä keväänä todella rankan matkan ja nyt on elämä jo helpottanut. Minun tarinani voit lukea ketjusta “Mietteitä itsestä ja kumppanista”.

Alku vuodesta humplahdin tosi syvälle mukaan miehen ongelmiin ja alkoholismiin. Surin, olin pettynyt ja hämilläni ja ennen kaikkea hyvin yksin. Me emme asuneet kuitenkaan yhdessä, joten sain elää välillä myös kohtuu normaalia elämääkin mutta ajatukset pyörivät vain miehessä ja hänen ongelmissaan. Meillä meni niin, että mies välillä kertoi rakastavansa minua yli kaiken ja olin hänen suuri rakkautensa. Välillä taas tein kaiken väärin ja aiheutin hänelle niin huonon olon, että hän halusi tappaa itsensä. Välillä hän oli alkoholisti omasta mielestään ja hän haki uutterasti apua ja tahtoi raitistua. Pian mieli kääntyi kuitenkin siihen, että vähän voi ottaa ja pian oltiinkin taas pohjalla. Ongelmat eivät mielestäni missään vaiheessa olleet suhteessamme vaan miehen alkoholismissa. Hän ei nähnyt metssää puilta samoin kun en minäkään. Yritin muuttua hänen mielensä mukaiseksi ja kannustaa ja rakastaa. Hyysäsin ja yritin parantaa kun hänellä oli elämässä niin hanakala vaihe. Silti palkaksi tuli valhtelua ja petettyjä lupauksia.

Päädyin eroon. En jaksanut, enkä enää halunnut. Ratkaisevaa oli, että tajusin, että vaikka mies laittaisi pullon korkin kiinni ei hän luultavasti raitistuisi. Tavoitteissaan hän puhuikin vain aina juomisen lopettamisesta. Itse koin, että hänen olisi pitänyt pystyä psykologiseen muutokseen. Juomattomina aikoina hän oli ilkeä ja kireä. En voinut elää enää sellaista arkea. Nyt kun erosta on muutama viikkoa koen lähinnä helpotusta. Itseni tunnen tietyllä tavalla petturiksi kun en jäänyt mukaan uppoavaan laivaan vaan hyppäsin raukkamaisesti pelatusrenkaan kanssa kannelta. Olen kuitenkin tuntenut pitkästä aikaa onnellisiä hetkiä ja ennen kaikkea en ole huolehtinut ja pohtinut miehen asioita vaan miettinyt itseäni. Mitä minä haluan tänään tehdä. Miten minä voin tänään. Millaisia ajatuksia minulla on. Pitkään täytin elämäni miehellä ja hänen asioillaan. Hän on aikuinen ihminen ja hänen tulee huolehtia itse itsestään. Monestikko luulet miehen miettineen sinun oloasi ja jaksamista? Monestikko siitä keskustelette?

Hei,
Tänään ollaan taas väännetty…eräs tuttumme oli meillä ja kahden hänen kans puhuttiin järkeä tuolle. Ei mene perille, sanoo vaan että, no te jaksatte naputtaa. Eilen illalla sattui vielä semmonenkin kun olimme tupakalla takapihalla ja hän istui tuolissa niin ihan yhtäkkiä putos pää edellä terassille ja jäi siihen makaamaan. Minä yritin saada häntä takasin tuoliin mutten jaksanut joten nostin vaan istuma-asentoon seinää vasten. Siinä jonkun aikaa oltuaan virkos sitten ja minun avustamana sai itsensä kammettua seisomaan.
Pariin päivään ei ole suostunut syömään.
Kyl näyttää siltä että ei tuolle mitään voi…hitaasti tappaa itseään :frowning:
Niin ei me olla puhuttu mun jaksamisesta mitään, eikä hän anteeksi pyytele mitään.
Saa nähä jaksanko kuin pitkään.

Hae itsellesi apua :heart: Miehelle on turha puhua järkeä. Hän ei puhumalla muuta tapojaan, jos ei halua.Monta kertaa järjen puhuminen ajaa miehen juomaan entistä enemmän. Meillä tehoaa paremmin se, kun annan olla. Mies huomaa, että en ns.piittaa ja elän elämääni. En ole olemassa vain häntä varten. Meillä mies nyt ryhdistäytynyt taas ainakin hetkellisesti :smiley:

Hei Maria75
Minäkin yritän tuota, en välitä asennetta.
Kohta siltä kyllä loppuu rahat (saa työttömyysrahaa) sitten on pakko olla juomatta, ei sille kukaan enää lainaa. Järjen puhuminen on todellakin turhaa. Tänä aamuna taas lupasi syödä (kolmeen päivään ei ole syönyt), käydä suihkussa (en tarkalleen muista millon kävi viimeksi,vissiin toukokuun alussa kun oli pari päivää sairaalassa)Siis nuo lupaukset jos saa VIELÄ yhden pullon viinaa koska olon kohentaminen VAATII nyt sitä viinaa, muulla ei mene tärinä ja muut ohi. Sain sen syömään voileivän.
Paperille oikein kirjotti että tänään viimenen pullo viinaa ja päivämäärän siihen.

Sano ensi kerralla, että a-klinikalta saa ensitärinöihin jotaun rauhottavaa lääkettä ja vitamiineja :mrgreen: älä tee juopon kanssa sopimuksia, koska sekin ajaa juomaan lisää, kun ei pysty niitä pitämään kuitenkaan. Tukena voi olla, kun mies alkaa selviämään mutta holhoojaksi älä rupea. Älä pyydä suihkuun, älä pakota syömään jne… hoitakoon itse itsensä. Meillä mies valitteli putken jälkeen huonoa oloaan, niin sanoin vaan, että jaa jaa, tsemppiä, mä lähden nyt lenkille. En silittele enkä taputtele…enää !

sen verran vielä sinulle Pitkäpinna, että lue täältä viestiketjua Läheisriippuvaisen käsikirja :mrgreen: :mrgreen: Siellä on asiaan kuuluvaa pientä ohjeistusta juopon kanssa elämiseen ja saapa siellä piristävän hymynkin huulille :smiley: Tiedän, että välinpitämätön asenne tuntuu aluksi vaikealta, vaikka siihenkin oppii…luota itseesi, älä juoppoon <3

Joo. alan lukemaan sitä Läheisriippuvaisen käsikirjaa.
Taidan minä olla vähän hullu. Kaduttaa nyt sekin kun tänään sanoin miehelle että juo itses hengiltä niin sinustakin pääsee. Kamalaa mitä sitä suustaan päästää.Ei se varmaan kyllä muista.
Sitten kun minä olen vielä sellainen ns. kiltti ihminen En osaa sanoa EI tai jos sanon EI niin kohta se on kuitenkin JOO.

Et sinä hullu ole <3 Läheisriippuvaisilla on vaikeuksia sanoa EI. Se kuuluu asiaan ja omaan sairauteesi Läheisriippuvaisena. Uskon siis ainakin sinun olevan läheisriippuvainen…monet päihteidenkäyttäjien omaiset ovat. En tietenkään sinusta diagnoosia ole tekemässä, mutta uskon näin olevan :mrgreen: Täältä saat vertaistuka itsellesi ja on hyvä päästä purkamaan tätä sontaa jossa elämme. Muista pitää itsestäsi huolta…elämäsi tärkein ihminen olet SINÄ ITSE <3

Heippa Pitkäpinna!

Mitä tänään kuuluu? Mites teillä sujuu? Meillä mies lopetti alkon nyt ainakin hetkeksi taas mutta kannabis savuilla käy ulkona kyllä. Mahtaa olla hyvä kunto hetken päästä, kun aina joutuu lähteen savujensa kanssa lenkille :mrgreen:

Hei maria75
Aamulla piti miehen taas saada pullonsa. Ei sitä pitkään juonu. Rupes vinkumaan lisää ja että lähtisin käyttämään viinakaupassa. En lähteny vaan menin lepäämään. Sillä aikaa kävi polkupyörällä ite, aatella että oli pysyny pystyssäkin. otin sit pullon takavarikkoon ja annoin sitten ryyppyjä (kamalan naurettavaa) jopa koomista.
Loppupullosta kaadoin osan pois ja laitoin vettä tilalle. Sit minun piti lähteä vielä töihin.
Soitti mulle töihin ja kysy missä olen, lähtiessä kyllä sanoin töihin vielä lähteväni. Olis vielä pitäny pullo tuoda. En tuonu. Ja IHME tyytyi siihen. Nyt ei kauhean känniseltä vaikuta.
Ai niin, sain sen tänään jo suihkuunkin.
Taitaa olla tyyntä myrskyn edellä .

Tuntuu, että olet kovasti tilanteessa, jossa hoidat miestäsi ja hänen asioitaan. Se oli hyvä, ettet pulloa hakenut vaan menit lepäämään itse. Jos mies juo, niin hakekoon itse juomisensa. Viinan kaatelu ym on myös asia, joka ei toki mitään auta. Vähentää kännin määrää vaan hetkellisesti. Onko sinulla mahdollisuutta irtaantua tilanteesta mitenkään ? Vaatia miestä ryyppäämään muualla esimerkiksi ? Jatkuva kännäys on raskasta katseltavaa sinulle itsellesi :frowning: ja seuraavaksi kun mies putoilee tuolilta, niin jätä siihen…älä nostele :smiley: kylkiasentoon voi toki auttaa, mutta muuten maatkoon siinä, kun siihen kuntoon itsensä juonut. Älä rakas ihminen hoida kaikkea :heart:

Hei,
Miehellä on yksi läheinen joka ottaa joskus hänet sinne että minä saan levätä ja nukkua.
Tänään mies sanoi että pitäs lopettaa ryyppääminen ennen kuin on letkuissa taas.
Näkis vaan…