Luulit jo päässeesi yli ja pahin takana.

Tosiaan. Hei kaikille :slight_smile: Eilen sitten iski se ylitsepääsemättömältä tuntuva halu ja tunne ottaa sitä alkoa. En sitten puolison tuen ja lopulta ymmärtämisen ansiosta ottanut ja nyt hyvä fiilis siitä. Haluaisin kuulla miten muut on näistä selvinnyt ja mahdollisesti keinoja selvitä tuosta “pirusta”. (Ja tuli myös voimakkaasti se tunne ettei mulla ole tässä mitään hävittävää) En ollut enää edes laskenut niitä päiviä mitä olen ollut juomatta, mutta nyt kun tämä tuli niin puskista niin äsken laskin se oli 109:s päivä. Ennen kun lopetin, meni 30 tölkkiä olutta vuorokaudessa jo useamman kuukauden ajan.

Kopsaan tähän äsken “Tuikulle” kirjoittamani viestin:
[i]
Aluksi tärkein: muista, että on hieno saavutus ja kaikin puolin hyvää itsellesi, että olet irti alkosta. Mikään seikka maailmassa ei ole siitä luopumisen arvoista! Jos pitää raitistella hampaat irvessä ja hiki otsalla, niin sillä lailla sitten.

Mutta sitten: raitistuminen on pitkä prosessi! Jos on kauan ahertanut viinitarhassa, siitä on tullut syvällinen elämänmuoto johon sekä psyyke että fysiikka ovat tottuneet. Uusi, alkoton/raitis elämä on todella uusi elämä, monessa mielessä mutta sen saavuttaminen, siihen tottuminen, sen istuttaminen omakseen ei käy käden käänteessä.

Lopuksi: mieliteot ja muut alkoon liittyvät psyyken ilmiöt helpottavat kyllä aikanaan, usko pois! Olet häviävän viinaelämän ja nousevan raittiin elämän taistelukenttänä, mutta voitolla jo. Tulee aika jolloin elät elämää johon alkoholi ei kuulu, ei mielitekona, ei tarpeena juoda missään tilanteessa, ei painostuksen alla, ei mitenkään. Haalistuvina muistoina, korkeintaan. Etyylialkoholi on sinulle vain samanlainen kemiallinen yhdiste kuin mikä tahansa muukin; se ei kerta kaikkiaan kuulu elämääsi!

Raitista joulua sinulle![/i]

Oma keinoni: 1. Muistutan itselleni, että halu menee ohi. Otan järjen käyttöön mielihalun ohi. 2. Sinnittelen ja yritän kohdella itseäni lempeästi sinnitellessäni vaikean tunteen kanssa. Yritän kysyä siltä, miksi joisin, mikä juomishimon herätti eli päästä ongelman alkulähteelle. 3. Asetan konkreettisia aikarajoja, jolloin en seuraa himoa. Keksin tekemisiä ja asioita, jotka pitää hoitaa ennen alkoon/kauppaan menoa ja kappas vain, niin on siinä tuntien kuluessa himo sammunut, unohtunut ja elämä raittiina jatkuu! Ja se on mahtava fiilis sitten, kun onnistuu ja raitis elämä on todellakin mahdollista, ja se valinta helpottuu koko ajan! Ei tarvitse juoda. Muista se.

Ihanaa joulua! :wink:

Se on tunne, kun oikein iskee juomishalu ja se on hyvä käsitellä sellaisena.

Se on vähän sama, kuin potkaiset aika ajoin pikkuvarpaan ovenkarmiin ja rusahdusten kera tuntuu, kuin varvas olisi murskana. Kipu tuntuu silmissä asti ja tunne kyllä vertaansa vailla. Aikansa nilkutat ja sitten helpottaa. Et silti pistele ovenkarmeja paskaksi ja siinä samassa tunteessa vielä vessan ovenkin karmit kostoksi kaikille maailman puutolpille, jotka sattu sun tielle. Näissä tunteissa on se yhteistä, ettei voi syyttää ketään ulkopuolista, niitä vain joskus tulee ja niiden on hyvä antaa mennä. Aina kun iskee juomishalu, niin meeppä seisomaan siihen ovenkarmin viereen ja juttele vaikka sille :slight_smile:

Mielestäni se juomahalu/-himo on vahvaa kaipuun tunnetta siihen alkoholin tuottamaan olotilaan, ensipurasun huumaan.