Eilen taas lupasin että huomenna tulee kuiva päivä, sitten heti kun heräsin niin automaattisesti väsäämään OC ruiskulliset. Sitten nuo 11 avaamatonta Lyrica laatikkoa houkuttelee tuolla lääkekaapissa. Lisää Oxyja on reseptillä ja tulossa muuta kautta reilu viikon päästä vaikkei ne edes ole lähelläkään loppua vielä joten loppua tälle ei ole tulossa… Sinne meni se lupaus taas, joita annan itselleni lähes päivittäin.
Kuinka moni teistä lupaa itselleen että huomenna pidän kuivan päivän, vähennän, lopetan jne usein mutta jatkaa kuitenkin siihen tuttuun ja turvallisen malliin hetikun seuraava päivö koittaa vaikka se lupaus itselleen pitäisi toteuttaa?
^ Helppoahan se on edellisenä iltana hyvissä oloissa kelailla, et huomenna en vedä. Itse ainakin oon nii kyrpiintyny siihen itsekusetukseen noiden lopettamispuheiden suhteen. Et toiminnan kautta. Sit ku sen päätöksen pystyy tekemään refloissa aamulla, ni sit siit ehkä voi tullaki jotain.
Ei sitä lupausta jonka on tehny ni tuu paljoo mietittyä refloissa aamulla, vaikken jostain syystä kovin kovia refloja edes saa. Sitä lupausta alkaa kelailla taas seuaavana iltana ja sitte tehään uus lupaus, joka rikotaan seuraavana aamuna… Joka tapauksessa jatkuva itsenä kusetus on aika stressaavaa ainakin mulle kun en missään muussa asiassa itse kusetusta harrasta.
Tuttuja lupauksiahan nuo tuollaiset ovat, valitettavasti . Mäkin teen iltaisin niitä pyhiä päätöksiä, että huomenna en varmasti ota mitään, mikä ei ole täysin välttämätöntä ja seuraavana aamuna annankin itseni lipsua lupauksista milloin milläkin verukkeella. Hitto, jos olisi edes kunnon reflat, niin se lipsuminen olisi paljon ymmärrettävämpää, mutta kun enemmän siinä on kyse mieliteoista ja mielialan nostatuksesta. Mulla tosin on alkanut viime aikoina lähteä taas lapasesta tuo oppareiden käyttö, joten jos sama meno jatkuu, saattaa pian tullakin niitä ihan oikeita refloja . Onneksi olen sentään nykyään pysynyt vain miedoissa oppareissa ja pienissä annoksissa, mutta onko tuolla nyt sitten lopulta niin hirveästi väliä. Koukkuja ne kodeiini- ja tramadolikoukutkin ovat.
Benzot nyt ovat hieman eri asia. Niitä on otettava joka päivä tai ainakin lähes joka päivä, jotta pää pysyisi kasassa, mutta kyllä niidenkin kanssa tulee tehtyä lupauksia, joista voi sitten lipsua, ts. otankin enemmän mitä lääkäri on määrännyt tai enemmän, kuin edellisenä iltana annoin itselleni luvan ottaa.
Pikku vitutus suunnilleen katkenneesta kynnestä voi olla se “syy” miksi on otettava tarpeettomia lääkkeitä. Välillä sitä melkein iloitsee jostakin vastoinkäymisestä, kun sen varjolla on niin helppoa antaa lupa ylilääkitä itseään .
^En edes katsonut tätä topicia ennen kuin nyt, koska arvasin etteivät nuo lupaukset tule pitämään… Parempi vain myöntää että käyttö hallitsee sua, eikä toisinpäin; niin pääset edes alkuun ongelman kanssa. Eka asia on myöntää olevansa voimaton aineiden kanssa…
Kyllä näitä “lupauksia” on tullut tehtailtua niin monet kerrat. Niin kun joku jo mainitsi että silloin sen on helpointa kun on hyvällä päällä muutenkin. Tai sitten kun saa ison paketin käteen tyyliin sen 98 boxin oxya niin kummasti sitä miettii että nyt tän boxin avulla lopetan kokonaan…Kas kummaa boxi on hetken päästä tyhjä ja siinä taas kiljutaan viekkareissa. Kyllä se toistepäin myös menee että kun on elämän kamalimmat viekkarit niin sitä automaattisesti ajattelee että “enää en päästä itseäni tähän kuosiin”.
Mä itse sain apua youtubesta. Siellä entinen oxy narkkikusettaja pääsi vapaaksi aineista ja on sen jälkeen tehnyt viedeoita. Yht äkkiä vaan tajusin kaiken. Aloin vähentämään juurikin sillain että pidin ottovälin viekkareihin. Halusin nähdä mihin pystyn.
Kukapa narkki näitä lupauksia ei ois itelleen tehnyt? Kuten jo todettu, on se vaan niin pirun helppoa olla jämäkkä ja päättäväinen aina kun sieltä nuokuistaan havahtaa hereille. Mut annas olla kun kylmä hiki valuu norona selässä eikä pääse liikkeelle ku raajat painaa tonnin. “No kai sitä nyt yhet vedot vielä voi…? Sit mä lopetan!” Seuraava askel tästä on se et kyllästyy lupailee, vetää vaan koska tietää ettei muuhun kykene. Siitä seuraavaks kyllästyy siihen vetämiseenki ja sit alkaa olee potentiaalisesti mahdollisuus lopettaa koko paska. Imo.
Nyt tuntuu siltä, että mun lupaukseni on tehty ja ne on nimenomaan tehty rikottaviksi, siis ainakin mitä tulee lääkkeiden/huumeiden väärinkäyttöön. En lupaa lopettaa huomenna.
Eilen illalla tuli taas annettua tollanen lupaus joka tällä kertaa yllätys yllätys pitikin tohon johonkin yhteen asti, kunnes sain puhelun, jolloin sain tietää että minulle erittäin rakkalle mummolla on todettu jo pitkälle edennyt rintasyöpä ja muita hoitoja kun kivulliset hoidot ei aloiteta. Sieltähän se “lupa” tuli taas että voi väsää piikilliset kun onhan se tässä tilanteessa oikeutettua, sehän on varmaan mitä toden näköisimmin pian kuoleva mummoni tahtoisi nähdä ja sehän todella auttaa tähänkin tilanteeseen. Pääasia että sai luvan kuitenkin. Vitun hienoa!
^ Ensiksi haluan sanoa, että olen todella pahoillani mummosi vuoksi . Suruasi en halua missään tapauksessa vähätellä, se on taatusti aivan aitoa, mutta syyksi sille, että on “oikeutettu” vetämään taas kerran ja pettämään sen lupauksensa itselleen, saattaa riittää ihan vain katkennut kynsi tai liian laiha aamukahvi. Toivottavasti et loukkaantunut, sillä se ei todellakaan ollut tarkoitukseni.
En loukkaantunut ja kuten viestissäni jo sanoin että mikä tahansa riittää syysksi, tässä tapauksessa se oli vakavampi asia mutta se ei muuta faktaa että se kaman veto sitä jotenkkin parantaisi, katkennutta kynttä tai kuolevaa mummoa.
Kyllä syyn löytää ettimättäkin, kolme päivää ilman teemuja eikä tee mieli mutta kivut kasvaa joten ihan pian pari kielenalle. Vituttaa etukäteen, huomenna saan hakea apteekista uuden satsin ja melkein kolme pakettia vanhoja ja pameja kaksi lootaa. Otanko varoiksi, no tietenki otan vaikken niistä onnekseni tykkää.
Minä en voi koskaan lopettaa, jos selkä paranis niin vähän vähentää. Muut parantumattomat taudit pitää huolen et hautaan asti, jos olis pelkästä halusta kiinni niin itkien loppuis. Olen omituinen kun ei tule haluja ottaa vaikka kaapit pullistelee, eli ei musta saa narkkia joka ihmetyttää itseänikin.
Mulla kanssa totaalinen lopettaminen ei tule kysymykseen, kroonisten hermokipujen vuoksi. Muapa vaan houkuttaa se kun lääkekaappi pullistelee ja kaikki tämä alkoi kun kerran kokeilin ottaa hieman ylimääräistä lääkkeistäni koska minulla oli ylimääräisiä ja kun tunsin sen opiaattien tuoman euforian ja mihinkään ei sattunut mihinkään olin mennyttä miestä, samalla tiellä ollaan edelleen.
En luvannut itselleni, etten saisi ottaa tänään. Tiesin jo eilen, että luultavasti tulen tänään ottamaan, jollei nyt mitään ihmeitä tapahdu. Sen sijaan lupasin, että saan ottaa tänään ikään kuin palkinnoksi, kunhan olen ensin hoitanut tämän päivän velvollisuuteni. Sovimme isännän kanssa kotitaloustöistä niin, että minä imuroin ja pesen lattiat ja hän käy hoitamassa kauppa-asiat ja tekee ruoat. Harvemmin olen mikään siivouksen ystävä, mutta odotettavissa oleva “palkinto” pisti kummasti vauhtia askareisiini. Säälittävää, eikö totta .
Winston, hyvä että teit sovitut työt eli siivosit. Palkintosi on väärä kuten tiedät, munki palkinto on väärä eli soitin vaimolle että menee alkoon kun on perjantai. Aamulla 9.00 otin kolme 0.4 teemua niin nopiaa ku kielen alla sulaa ja eilisestä jääneet kolme olutta, nukahdin tähän tuoliin melkein tunniksi ja särky herätti. Lääkärin mielestä muun lääkityksen päälle nuo ja oluet voi tappaa mut, voi voi määrien pitää olla kymmenkertaiset ja silti nousisin. Ei halpa henki niin helpolla lähde mutta syylisyyttä poden kun lääkärille lupasin olla juomatta, ihmettelen miksi aloitan kolmen tunnin päästä juomaan ku ei niinku tee mieli vaan mun pitää. Jotain on nyt pahasti pielessä kun vaimokin kuulee naksahduksen mun selästä kun tulen nukkumaan, en mene kirurgiselle osastolle makaan panacod tippaan ilman omia lääkkeitä kun vahvempaa ei tipu ja muut sairaudet saa odottaa. Pyhä veljeskunta on päättänyt Vaasassa että vain syöpäpotilaat saa kunnon kipulääkettä, siksi palkitsen itseni ja nukun edes humalan pois.
. Mäkin teen iltaisin niitä pyhiä päätöksiä, että huomenna en varmasti ota mitään, mikä ei ole täysin välttämätöntä ja seuraavana aamuna annankin itseni lipsua lupauksista milloin milläkin verukkeella. Hitto, jos olisi edes kunnon reflat, niin se lipsuminen olisi paljon ymmärrettävämpää, mutta kun enemmän siinä on kyse mieliteoista ja mielialan nostatuksesta. Mulla tosin on alkanut viime aikoina lähteä taas lapasesta tuo oppareiden käyttö, joten jos sama meno jatkuu, saattaa pian tullakin niitä 
. Onneksi olen sentään nykyään pysynyt vain miedoissa oppareissa ja pienissä annoksissa, mutta onko tuolla nyt sitten lopulta niin hirveästi väliä. Koukkuja ne kodeiini- ja tramadolikoukutkin ovat.
.