Luopumisen tuska..

.

Tervetuloa mukaan palstalle Susann3! Täällä meitä lopettajia, lopettamisen yrittäjiä ja miksei vähentäjiäkin riittää vähän joka lähtöön… Kaikilla silti yhteinen ongelma: alkoholi.

Tarinasi kuulostaa tutulta. Minunkin elämääni alkoholin suurkulutus hiipi pikku hiljaa vuosien myötä. Siinä ohella elettiin koko ajan myös ihan tavallista perhearkea ja edettiin työelämässä. Määrien vähitellen kasvaessa alkoi myös ahdistus omasta juomisesta kasvaa. Niin monet monituiset kerrat olen minäkin aamuyön tunteina herännyt ahdistukseen omasta edellisen illan juomisesta. Näihin heräämisiin liittyi usein myös stressiä (ja joskus jopa lievää paniikkia) tulevan työpäivän tehtävistä suoriutumisesta - jaksanko minä ja huomaakohan joku työkaveri jotain?

Luopuminen rakkaaksi käyneestä (mutta ah niin petollisesta) “ystävästä” ei ole helppoa, eikä siihen ole olemassa mitään yhtä poppaskonstia. Eli kuten useista tämän palstan ketjuista ilmeneekin, niin konstit on monet meillä lopettajillakin! Se lienee kuitenkin meille monille yhteistä, että koemme saaneemme apua vertaistuesta, sillä sitähän tämä tänne kirjoittelukin omalla tavallaan on. Tämä palsta onkin mielestäni hyvä paikka aloittaa sen oman raittiuden rakentaminen ja asioiden pohdiskelu. Aika näyttää sitten millaista muuta tukea meistä itse kukin kokee tarvitsevansa.Ja ihan ihan alkuun on tietenkin tärkeintä ensin lopettaa juominen ja hankkia tilalle muita rentoutumiskeinoja ja muuta mielekästä tekemistä, nautintoja unohtamatta… Omalla kohdallani esim. liikunta, saunominen, ystävien kanssa vietetty aika, hyvä ruoka + muut herkut, musiikki, lukeminen, käsillä tekeminen, luonnossa liikkuminen jne. kaikki toimivat hyvinä rentoutumisen ja mielihyvän lähteinä.

Vaikka ajatus raitistumisesta tuntuisikin välillä vaikealta, niin mahdotonta se ei ole, eikä elämän tarvtse muuttua tylsäksi ja ilottomaksi. Kokeile aluksi vaikka kuukausi pari, niin huomaat millaisia positiivisia muutoksia raittius tuo elämääsi.

t. syystuuli

.

.

Minä jouduin luopumaan rakkaasta ystävästäni sillä se vei minua koko ajan syvemmälle suohon.

Tein surutyötä vuoden, ymmärtäen vasta sitten ettei tuo aina ollut ystävä, vaan valheellinen keino selvitä elämässä. Luovutin, antaen periksi sille ajatukselle, etten saa tuosta aineesta ystävää koskaan.

Omalla kohdallani tie vapauteen oli se, että suostuin tekemään surutyön, aivan kuten olisin joutunut hautaamaan parhaan kaverini. Syy siihen, mistä tiedän surutyön olleen samankaltaisen, johtuu siitä, että raittiina eläessäni, olen oikeasti haudannut yhden parhaimmista kavereistani. Hän ei osannut luopua tuosta valheellisesta ystävästään ajoissa.

.

… tiedämme, että juomisen aiheuttamat tuskat kulkivat raittiuden edellä ja tunne-elämän myllerrys tyyneyden edellä.
(Kaksitoista askelta ja kaksitoista perinnettä s.102)

“Tapahtukoon Sinun tahtosi, eikä minun.” Kun se on totta, olemme tulleet itse asiassa “Jumalan uskollisiksi palvelijoiksi.” Hengellinen elämä on silloin todellisuutta.

Aa on polku uskoon ja Jumalan yhteyteen. Se on myös vastaus kmaikkiin mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin.

Mutta odota, ehkä kaikki asiat eivät aukene vielä ensimmäisten askelten yhteydessä. Tärkeää on että uskot ja otat kolme ensimmäistä askelta ilman vastustusta ja oman järjen takaisin vetäävää suojamuuria.

Hengellisyys aukenee kyllä, kunhan käyt säännöllisesti palavereissa, luet AA-kirjallisuutta ja vältät maailmallisia omavoimasuutta korostavia oppeja.

Olet jo oikealla tiellä!

Joo, näköjään AA-fanaatikot ovat tehneet toipumisesta uskonnon, jossa kaikki oppi tulee kirjoista lukemalla ihan ilman oman järjen käyttöä. Ja niitä litanioita täällä sitten referoidaan.
Eikä siinä mitään pahaa ole mikäli se toimii. On vain joskus niin mukavaa ajatella ihan itsekin omilla aivoilla.
Kaikessa fanaattisuudessa kuten uskontojen äärimuodoissa on vain se vika, että vääräuskoisten opeilla ei taivaspaikka aukene. Monilla sitten onkin niin pieni Jumala, että hänen kämmenelleen ei mahdu kuin MINÄ ja muutama muu.

Miksi sitä onkaan vielä viinasta luopumisen jälkeenkin, niin vaikea luopua omista sairaista ajattelumalleistaan? Nuo ovat kai niitä suojautusmiskeinoja, jotka sairas egoni on kehittänyt selviytyäkseen läpi vahingollisen lapsuuteni/nuoruuteni ja juoma-ajan. Sisältävät pelkoja, kateutta, häpeää, kaunaa, masennusta ja ahdistusta, ynnä muuta hengen lietettä. Kuinka paljon sitä onkaan käyttänyt aikaa täysin turhaan pohtimiseen. :mrgreen: No, eiköhän nekin pidä käydä läpi yksitellen ja tiili tiileltä valmistuu.

aasuomi.fi/index.php?option= … Itemid=116

Ei se ihan noin fanaattista näytä olevan mitä Anon yrittää tuoda esille. Sori tämä spämmäys tähän ketjuun.

.

Hyvä hyvä, susann3! :smiley:

Ensipuraisu on ihan tuttu. Juomaan sortuneenakin, sehän se on mitä hakee ja jos juomista miettii, on siitä usein vähän omituinen mielikuva… Jokaisella on omanlaisensa juomakokemukset, mutta minusta sen verran etten enää vuosiin ole saanut alkoholista mitään hyvää. Ensipuraisua kestää hetken, sen jälkeen on yleensä tullut huono olo ja olen juonut kiihtyvällä tahdilla lisää, jos se “ensipuraisufiilis” voisi vielä löytyä uusiksi. Ei se ole löytynyt… No siihen mielikuvaan. Minä heikkoina hetkinäni kaipaan juomista, sillon kun iskee juomahimo. Ja silloin näen sen juomisen ihan kuin se olisi koko ilta pelkkää ensipuraisua! Ihanaa kevyttä nousuhiprakkaa, ja sitten vaan menisin jotenkin selvinpäin nukkuun muka, nukkuisin hyvin, heräisin virkeänä aamulla ja maailma olisi pelastunut! :wink: oma mielikuvani on aivan ihmeellinen ja valheellinen, kaipaan juomahimossa jotain mitä ei ole olemassakaan. Unohdan sen, mitä juominen oikeasti minulle on ollut ja ennenkaikkea ne huonot puolet.

Hienoa, että olet selvittänyt tiesi ensimmäisen perjantain yli selvinpäin :slight_smile: se on tärkeää aikaa ja minulle ainakin toimii hyvänä tsemppipotkuna persaukselle. “Minähän pystyin siihen!!” :slight_smile: nyt vaan samalla linjalla eteenpäin, tämä lauantai selvitellään tästä ensin ja sitten kohti seuraavia päiviä sitä mukaa, kun niitä sieltä tulee.

Tsemppiä! Jään seurailemaan juttujasi.

Onnittelut perjantaista! Tänään sulla on mahdollisuus tehdä sama positiivinen ratkaisu kuin eilen: en ota tänään ekaa huikkaa.
Vaikka et uskoisi kenenkään tai minkään apuun ja aiot luottaa vain itseesi, on silti ehkä hyvä, että lueskelet tämän palstan kirjoituksia.
Raitista lauantaita sinulle!

.

Voimia ja vähän hyvää tuuriakin, toivottelen täältä metsänreunasta. Molempia ehkä pikkuisen tarvitaan tässä maailmassa.

Olen samaa mieltä, vertaistuki ja esimerkkinä oleminen toisillemme, vuorovaikutuskin, ovat hyviä ja tarpeellisia asioita, eivätkä ne tarkoita samaa asiaa kuin omien voimien kieltäminen, rähmälleen heittäytyminen ja yrittämisestä luopuminen.

Minusta asia on pikemminkin päinvastoin.

Hyvä vuorovaikutus ja yhteistyö, tarvittaessa voimien yhdistäminen nimenomaan kasvattavat myös siihen osallistuvan omia voimavaroja, onnistumisen kokemukset, vaikka sitten isomman porukan voimin väännetyn työvoiton seurauksena, antavat ainakin uskoa seuraavan haasteen selättämiseen.

.

[list=][/list].

Deleted