Lumilinnun ketju, avoin kaikille =)

Apua :open_mouth: :laughing: :laughing:

Tajusin tänään jotain kamalaa! :open_mouth:
Tässä kun olen pohtinut mikä nyppii niin johan kolahti…
Perhe on alkanut pitää mua NORMAALINA. Ihan tosi :laughing:
Poissa on se paapominen ja huoli. Ei enää kytätä äidin ostoksia, ei tarkkailla millä mielellä tai onko piilopulloja jossain.
Ei tulla “pyörähtämään” kylppärissä kun olen suihkussa, ängetä mukaan pyykkitupaan tai kauppaan.
Ei tulla istuksimaan viereen kun olen omassa rauhassa koneella ovi kiinni, ei tehdä ratsioita vaatekaappiin.
Mies ei enää pidä “tunnetenttejä” työpäivän jälkeen, huolehdi että olo on tasaisen hyvä 24/7, ei pyydä lepäämään vaikka olisin levännyt koko päivän.
Nykyään pilttien kysymys koulupäivän jälkeen : “Mitä ruokaa?” entisen “Onko tänään ruokaa?” sijasta.
Olen siis pyykkäri, tiskari, siivoja ja kokki, kaikkea mitä nyt äidin oletetaankin olevan.

Kyllähän mua pideltiinkin kauan kuin kukkaa kämmenellä mutta aikansa kutakin…epäreilua :confused:

No, täytyy myöntää että näin on 100% parempi, on kait se vaan ymmärrettävä että en sittenkään ole maailman napa :laughing:

Myös tunnepuolella olen herkempi (ne pillerit…) mutta miten rakastankaan tätä normaalia elämää, kaikesta huolimatta :smiley:
Entisen elämän ajatteleminenkin saa palan kurkkuun ja olemaan entistä enemmän kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on ja ennen kaikkea saan elää ja olla onnellinen :smiley: :smiley:

edit.
Eli toisin sanoen, minä en enää olekkaan kaiken huomion keskipiste, miten hirveää :laughing:

Ihanaa Lumilintunen ihanaa…

Eilen töissä tuli jotenkin kamala olo itselle nimenomaan siitä, etten saa huomiota osakseni riiittävästi, eikä herkkyyttäni ymmärretä. Ihmiset mäiskivät päin naamaa asioita, joita en todellakaan ole ansainnut. Olo on aivan kuin kukaan ei välittäisi minusta ja taistelustani raitistumisen eteen - en niinkään taistele juomista vastaan, mutta olisi kiva vain olla syvästi onnellinen ja rauhallinen. Taitaa olla utopiaa, eli pakko kai oppia tyytymään siihen, että onnellisuuden ja rauhallisuuden sijaan on ainakin selvin päin, ilman aamukrapuloita ja ilman morkkiksia,

Aamulla sain sitten lukea sinun kokemanasi saman asian, eli raittius ei enää olekaan muille samanlainen herkistävä asia, kuin itselle. Saamme siis vain osaksemme kohtelua, jota taviksetkin saavat. Mieten hirveää :smiley:.

Aiemmasta elämästäni muistan vastaavan kokemuksen, kun kävin läpi rankemman puoleista surutyötä. Aikansa ihmiset hyväksyivät masennuksen, alakuloisuuden, jatkuvan väsymyksen ja tehojen puuttumisen. Paljon ennen, kuin itse oli valmis arkeutumaan, ihmiset alkoivat kyllästyä paapomiseen. - kyllä tuntui pahalta.

…eli mun pitäis ollakin sitten oikeastaan onnellinen, ettei kohdallani kummassakaan tilanteessa lähiympäristö empatioinut minua juuri mitenkään… :smiling_imp:…eipähän tule tuommoisia “vieroitusoireita”. :unamused:

Tosin omat fibani tuosta surutyöstä ja ympäristön reaktioista ovat, rehellisesti tunnustettuna, hiukka katkerat. Omalla kohdallani läheiset odottivat minulta, vahvalta ihmiseltä :confused: , nopeaa arkeen paluuta. Ei ollut mahdollisuutta surra ja toipua rauhassa…siksipä asia pyörii pinnalla (tai oikeammin pinnan alla) edelleenkin. Sen perusteella mitä olen muita vastaavan kokeneita kuunnellut, niin kyllä tämä nyky maailmanmeno odottaa surevilta noin yleensäkin melkoisen nopeaa “toipumista” tehokkaaksi rattaaksi koneistoonsa. Ja toisaalta ihmisten kyky empatiaan ja toisen (sekä oman) surun kestämiseen tuntuu olevan jotenkin hukassa…

Nyt olen tajunnut hukuttaneeni surua usein pulloon. Hiukkasen kieltämättä pelottaa mitä kaikkea on “vuosipäivän” lähestyessä edessäni…asiat ja tunteet nousevat uudella tavalla pintaan, kun alko ei enää ole kuvioissa. Kiintoisaa seurata miten ympäristö tällä kertaa asiaan suhtautuu…irtoaako ymmärrystä, keneltäkään. :neutral_face:

Se on kumma, miten jotkut ihmiset luokitellaan “vahvoiksi”, toiset taas “heikoiksi”.
Jäin oikein miettimään mennyttä elämääni, ja tajusin että olen aina ollut sellainen “autettava” kohde. Pieni, itsepäinen tyttö, jota kuitenkin kaikki, tai siis useat, haluavat auttaa ja suojella??
Tiedän että olen myös aika yksinkertainen ja sinisilmäinen tapaus, ehkäpä sekin aiheuttaa toisissa ihmisissä “suojelureaktion”? :open_mouth:
Mutta yksinkertaisena on myös helppo olla onnellinen :laughing:

Itsensä tutkiskelu on kyllä aika… outoa.

Näin selvinpäin se on luonnollisesti ollut myös ajankohtaista, mutta toistaiseksi pidän kyllä tästä ihmisestä, eipä kait muutakaan mahdollisuutta ole :smiley:

Voimia vuosipäivän kohtaamiseen …mikä ja milloin onkaan :frowning:
Iso virtuaalihalaus tältä tirpalta kuitenkin, kyllä ilman alkoa kestät, ettäs tiedät :wink:

…sanoppas muuta! :smiley:

Kiitos, ja kestän kyllä. :slight_smile:
Kohta kaksi vuotta on kulunut siitä, kun itselleni hyvin rakas ihminen kuoli nopeasti edenneen sairauden murtamana, täysin yllättäen. Silloin jouduin “kantamaan” koko perhettämme, oikeastaan koko sukua. Minun osalleni jäi myös kuoleman kohtaaminen rakkaamme kanssa…olen toki kiitollinen, että sain tuon tilaisuuden, mutta henkisesti se otti ja ottaa edelleenkin lujille. Joulu on meidän perheen iso juhla, joten surun ajoittuminen juuri jouluun tekee tulossa olevasta ajasta kaksin verroin raskaamman. Viime jouluna suru upposi työhön ja viinaan aika tehokkaasti, nyt on viina poissa ja tiedän asioiden vaativan läpikäyntiä, jotta voin “jatkaa eteenpäin” tässäkin asiassa.

Suru ei lopu suremalla, mutta surematta se ei myöskään helpotu. Voimia sinulle edelleen Kaamos!

Pakko kirjoittaa tästäkin tänne.
Kuten olen tehnyt hyvin selväksi, mieleni on ollut herkempi tässä viime päivinä :smiley:
Yksi tapaus, mikä sai melkein itkun silmään sattui eilen päivällä. Erään paikallisen ensisuojan pihalla oli jo elämänsä ehtoopuolella taapertava, valkohiuksinen mies. Oli liikkeiltään todella hidas ja jotenkin niin säälittävä rappioalkoholisti. Tämä mies hörppäsi juuri pullosta, oikein alkon tuotetta näytti olevan, eli luxusta varmaan hänelle, niin jo siihen pöllähti “nuori” (n.40v.) agressiivinen, ilmeisesti vasta rappiolinjaansa aloitteleva kusipää ja tempaisi pullon miehen kädestä. Tämä vanhus yritti ottaa pulloa takaisin, tavoitteli sitä haparoivin käsin mutta kusipää vaan työnsi miestä pois ja joi pullosta minkä kerkesi. Oli muuten siinä ja siinä että en hilppaissut koiran kanssa sanomaan tälle idiootille että anna se pullo takaisin :laughing:
Oli niin sydäntä raastavaa katsottavaa :frowning:
Noidenkin joukoissa varmaan heikkojen on alistuttava, ei heitä ketään puolusta eikä heidän oikeuksiaan valvota (jos niitä nyt on?) Kuten se täällä yhdessä ketjussa oleva uutinen; tuossa tilanteessa otetaan mitä saadaan, jos saadaan.
Illalla tämä sama mulkku potki kyseisellä paikalla yhtä sammunutta alkoholistia, tonki sen kaikki vähisen omaisuuden (kassista) ja lopulta lähti ties kenen pyörällä polkemaan ties minne. Kyllä, uteliaisuuttani koiran kanssa sivussa tilannetta seurasin :smiling_imp: :laughing:

On se raastavaa kun näkee ihan läheltä tuota elämää, mikä oli itselläkin varmaan jos ei nurkan takana, niin ainakin parin pysäkin päässä… :imp:

Onpa tässä taas tullut viime aikoina pohdiskeltua raittiutta, ihan liikaa tähän päähän :laughing:
Pienimuotoinen plinkkitauko voisi tehdä hyvää (nyt ymmärrän miksi jotkut sitä pitää) sillä alkaa tahtomattaankin toistamaan samoja asioita sen kymmeneen kertaan, eri muodoissa vaan :smiling_imp:

Perusajatus on kuitenkin sama; raitis elämä ei ole kohdallani mitenkään yliarvostettua ja nautin siitä uskomattoman paljon enenmmän kuin viinanhuuruisena mikä on itselleni edelleen suuri ihmetyksen aihe :smiley:

Eilen sain jopa pitkästä aikaa pienimuotoisen paniikkikohtauksen yökävelyllä koiran kanssa, mikä on varma merkki siitä että pohdittu taas on ja ihan liikaa… :unamused:

Täytyykin liittyä tuohon kofeiinilakkolaisten porukkaan, sillä se, jopa pieninä annoksina aiheuttaa meikäläisellä tiettyä paniikkia.
Tänään en tietenkään voinut aloittaa, koska oli vanhempain ilta koulussa ja siellä oli kahvia (selittelyä…) Siis tämä oli ennakkoajatukseni ja join sitten kotona ennen lähtöä jo kupillisen. Kuinka ollakkaan, en sitten itse tilaisuudessa juonut kupillistakaan mutta kotona tempaisin kyllä huoletta vielä yhden :smiling_imp:
Järkyttävä yhtenäisyys alkoholin käyttöön :open_mouth:
Onneksi en ole koskaan ollut kahvi-ihminen, joten sen pois jättäminen tuskin tuskaa tuottaa, mutta energiajuoma silloin tällöin (tiedän, SE on aivan turhaa juotavaa) ja cola, niistä luopuminen onkin suoritus, mutta ei mahdottomuus :laughing:

Olipa muuten ensimmäinen vanhempain ilta naismuistiin selvin päin :blush:
Alkoholistina pistin merkille jopa kaksi varmaa tapausta jotka olivat ottaneet vähän rohkaisua ennen tilaisuutta. En edes halua tietää montako kertaa oma kuntoni on pistetty merkille :blush: :blush: :imp: :imp:

Mielenkiintoinen viikonloppu näin tuntemuksien osalta :unamused:
Kuten “pimeän ajan” :laughing: ketjussa kerroin, tapasin ystäväni perjantaina ja vanha “kiva nähdä” fiilis oli totisesti pois.
Vielä kesällä ajattelin että olisi ihan mukava lähteä vaikka jonnekkin kunnolla bilettämään illaksi, selvinpäin sillä rakastan tanssimista mutta eipä noista tunnelmista enää mitään jäljellä ollut.
Se “yhteys” tuoppeja nappailevan ystävän kanssa oli jossain kadoksissa ja olin muutenkin väsynyt naurettavan “kofeiinilakon” takia. Olisin ottanut baarissa kahvia mutta sen juoman hinta/laatu suhde siellä on niin surkea että tyydyin (3,50€/plo) alkoholittomaan olueen.
Ainoa ajatus oli että pääsisi jo kotiin :open_mouth:
En oikein itsekään voi käsittää tätä muutosta olemuksessani. Minä entinen “ykkösbilettäjä” kotihiirenä :laughing:
Mutta rehellisesti sanottuna tämä elämä on huomattavasti ihanampaa ja antoisampaa, edelleen.
Enköhän ole jo juomani juonut ja ne discoyöt kokenut :smiley:

Eilen lapset olivat ex appien luona pikkujouluaterialla. Ex appi oli hakenut myös isin autolla heille ja tämä oli kuulemma heti istuttuaan tokaissut että “Nyt maistuisi kylmä olut”. Ja sitä oli kuulemma mennyt.
Kotiintulomatkalla oli isillä sitten juttua riittänyt kun oli kännissä kuin käki :smiling_imp:
Hoh hoijjaa.
Just miehen kanssa juteltiin näistä “pikkujouluista” joilla ei ole sitten mitään tekemistä joulun kanssa :laughing:
“Pikku- tai joissakin tapauksissa jopa isoryyppäjäiset” olisivat parempi ilmaus. Tai miten olisi “joulunalusottajaiset”? :laughing:

Tänä viikonloppuna kyllä huomasi jo miten “eri maailma” tuo tavisten ja meidän alkoholistien on. :smiley:

edit. Raitistuneiden alkoholistien. Juovana sitä sulautui ihan kivasti joukkoon :laughing:

Toivoisin todellakin tämän tyyppisiä juttuja lisää julkisuuteen.

iltalehti.fi/uutiset/2009112 … 2_uu.shtml

Samoin medioihin enemmän mainoksia joissa raittius on se hyvä juttu, ei uudet siiderit, nostetta lisäävät juomat ja rentouttavat saunakaljat tai hyvän hetken juomat.

Toivottavasti seuraava sukupolvi jo hieman käsittää alkoholiongelman päälle, vai onkohan se vain toiveajattelua?
Voiko alkoholin ja muiden päihteiden kulutus vielä lisääntyä?
Omat lapseni ainakin ovat saaneet erinomaista “oppia” alkoholin käytöstä ja siitä, miten paljon parempaa elämä on ilman päihteitä :smiley:

:blush: :blush: :blush: :blush: :blush: :blush: …valitettavasti taitaapi olla niin totta. :imp: Itsellä sarkaa oikaista antamani väärä mielikuva omieni kohdalla.

…niinpä kuulostaa. :smiley:

Näin pikkujoulu-aikana sitä raittius joutuu kovalle koetukselle :imp:
Oikeastaan kovemmalle kuin pääsiäisenä, vappuna ja juhannuksena. Jouluun valmistumisessa on niin monta päivää ja niin monta tilannetta joita on “terästetty” pienellä glögilasillisella, tujauksella konjakkia tai makealla, kirpeän alkoholin makuisella juomalla … :confused:
Mutta ei auta. Olen aikanani juonut aivoni lähes narikkaan, joten turha sitä on nyt vinkua “parin” rentouttavan perään :imp:
Mieleni on onneksi vielä niin haavoittuvainen, että ajatuskin parista alkoholijuomasta saa aikaan lievän paniikkikohtauksen. Se, mitä tuo iloliemi on fyysiselle, puhumattakaan psyykkisestä kunnostani tehnyt, on aikas hyvä stoppari… :unamused:
Mutta kuilun reunalla sitä häälytään, se on myönnettävä. 150 m:n päässä on paikka auki yhdeksään, josta voi ostaa niin paljon juotavaa kuin rahat riittää. Matkaan menisi 10 min. Ensimmäiseen hörppyyn 15 min. Morkkikseen… kuukausia? :imp:
Ei hitto, en voisi ikinä heittää hukkaan tätä saavutettua raittiutta!
Silti sitä miettii miten pienestä se on kiinni että alkaisi taas sama ryyppyhelvetti :open_mouth:
Yhdestä ajatuksesta jota sitten selittelisi ja perustelisi itselleen, kunnes huomaa istuvansa siideritölkki kädessä, päässä ajatus: " Ja hitto, kukaan ei voi estää minua ottamasta tätä!".
Eipähän kukaan ole estämässäkään. Vain minä itse.

Jep, tälläisiä pohdintoja yllättäen :smiling_imp:

Onneksi mies tulee pian kotiin :laughing: :laughing:

Huomenna saa taas onnitella itseään krapulattomasta olosta, sitä odotellessa ihanaa selvää lauantaita kaikille lopettajille :smiley:

Ah, samat tuskat siis sielläkin. :smiling_imp: :laughing: On se toisaalta kornia ja raadollista, että toinen samassa pulassa oleva helpottaa omaa oloani. :blush: …en siis olekaan yksin, surkeana taistelemassa, heikkouttani helvettiin manaamassa. :open_mouth:

Muistahan lintunen kuinka ihanaa lentosi on nyt verrattuna aikaisempaan syöksykierteeseesi…pidä kiinni siitä mitä olet saavuttanut, olet hienosti selvinnyt ja perheesikin on onnellinen siitä…mietippä mitä se muksuillesi ja rakkaallesi tekisi, jos nyt sortuisit. :cry: Puhumattakaan mimmoinen tuska olisi kerätä taas sirpaleita ja itsetuntoa kasaan…et palaisi pelkästään lähtöruutuun vaan kauas sen ohi. :frowning:

Sytytellään kynttilät ja kipataan kaakaota selvän viikonlopun kunniaksi! :smiley: Minä sitten huomenaamulla kuuntelen&katselen krapulaista pikkujoulujuhlijaani ja onnittelen itseäni…raadollista jälleen. :smiling_imp:

Hienosti “heiteltiin” ristiin! :laughing: :laughing: :laughing: :wink:

Huomenta!

Kuis lento on sujunut alkuviikon? :smiley:

Huomenta “pimis” :smiley:

Kiitos kysymästä, ihan kivasti ja jotenkin seesteisesti :slight_smile:
Ihmetyttää vähän se viikonloppuinen “polte” sen alkoholin perään, mutta kait niitä vaan tulee. Pääasia kuitenkin se, että ei juonut.
Tein taas uuden havainnon; nyt raittiina voi jo miettiä terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita ihan normaalisti :open_mouth:
Esim. mikä vaikutus ravinnolla ja vitamiineilla on kuntoon sekä mieleen. Ennen alkoholi teki aika turhaksi kaikki tälläiset ajatukset, sen kanssa oli ihan omat pelisääntönsä. Kropassa kun etanoli oli vaikuttavin pääaine, siinä ei paljon kannattanut miettiä mikä auttaa jos närästää, vatsa on turvonnut, aamulla on veto pois jne.
On oppinut tuntemaan mielen lisäksi myös fyysiset voimavaransa, ihan uudella tavalla :smiley:
Kun lopetin, huomasin jännän jutun: hiuksetkin alkoivat kasvamaan taas :open_mouth: Nyt on pää täynnä lyhyitä tupsuja, joista voi hyvin nähdä miten kauan uudet hiukset ovat kasvaneet. Latvat on tietenkin edelleen ohuet, mutta tuuheutta löytyy senkin edestä juurista :laughing:

Edelleen jonkin verran tietynlaista raittiushuumaa pukkaa, uusien havaintojen muodossa.
On hienoa kun oppii tuntemaan itsensä, oikeasti :smiley:
Alkoholi on niin monta vuotta ollut hallitseva asia elämässäni että hippasen on ollut hakusessa se “oikea minä”… :smiling_imp:

Tuossa sun ketjussa olet pohtinut syvällisiä asioita huomaan, ja sitähän tämä raittius on; asioita pohtii ja miettii tosissaan, ja se on vielä ihan kivaakin :laughing:

Jonkinlaista “ylemmyyden tunnetta” olen myös ikäväkseni itsessäni havainnut :blush:
Täytyypä olla tarkkana, että raittius ei nouse päähän. Mikään kusipää en halua olla ja on kuitenkin muistettava että reunalla tässä kuitenkin seisoskellaan eikä raittius ole koskaan mikään itsestään selvä asia, vaikka helposti siihen ajatukseen nykyään sortuukin :smiling_imp: :laughing:

On ennen kaikkea pidettävä mielessä se, että olen alkoholisti :wink:

Mutta elämästä ja raittiudesta kuitenkin nautin edelleen, päivä päivältä yhä enemmän. :wink:

Raitistelu jatkukoon iloisin mielin meillä kaikilla, sillä nyt voi oikeasti sanoa olevansa onnellinen¨kun siltä tuntuu, ja itselläni ainakin tuntuu lähes joka hetki :laughing:

Olethan sinä vajaassa vuodessa jo ehtinyt tekemään 260 pientä ihmettä, joista jokainen toimii rohkaisuna niille, jotka tavoittelevat samaa. Kyllä ihmeidentekijä saa aivan reilusti tuntea ylemmyyden tunteitakin :smiley:, kunhan muistaa nöyrästi kiittää, ettei se pelkästään omin voimin ole onnistunut.

Kiitos sanoistasi :smiley:
Tummensin itse tuon erittäin tärkeän kohdan, mitä ei todellakaan kannata missään vaiheessa unohtaa.
Jääräpäisesti, vuosia ajattelin että kyllä minä hallitsen homman, minä päätän elämästäni, minä kyllä pärjään ja pystyn jopa lopettamaan juomisen jos haluan :imp:
Lopulta oli pakko luovuttaa ja tukeutua muihin, piti ajatella myös itseään, antaa itselleen lupa toipua ja asettaa oma hyvinvointi kaiken edelle.
Kuten olemme molemmat todenneet, tunnetta kun oli luovuttanut, antautunut muiden "hyysättäväksi "ja oli kaiken huomion keskipiste, niin kyllä sitä aikaa silloin tällöin kaiholla muistelee :laughing:

Kiitollinen ja tietysti myös ylpeä olen jokaisesta raittiista päivästä :wink:

Täällä sitä alkaa ihmiset vetäytymään… :open_mouth:
Pisti miettimään että kait sitä on kohteliasta itsekin sitten ilmoitella jos lopettaa täällä “pyörimisen”, mitä itsellä ei ainakaan ennen 18.3.2010 tapahdu. Sen verran on tässä Paarman onnitteluja odoteltu että kesken en jätä piruuttanikaan :laughing: :laughing:

Tänään oli viimeinen (toistaiseksi) kerta psykologilla, jossa kävin sen “mitättömän” syömishäiriöni takia joka on menossa parempaan suuntaan.
On se mukava käydä kuuntelemassa kehuja puolentoista kuukauden välein :laughing:
Hän jaksaa ihmetellä miten olen hienosti selvinnyt tästä lopettamisesta :blush:
Noh…onhan meitä muitakin :smiley:
Hänen kanssaan myös kävimme pitkän keskustelun siitä, miten yhteiskunta pitää alkoholin käyttöä suotavana, suorastaan rohkaisee ottamaan sitä jos jonkin tilaisuuden höysteeksi.
Juustoja maistellaan viinin kera (miksi? viini on pahaa, yök ) ja nyt on tullut uusi “buumi”, suklaan maistelu ja sekin tietysti, minkäs muun kanssa kuin viinin :open_mouth: :imp:
Terveyslehdessäkin kuulemma kehoitetaan nauttimaan kaksi lasillista punaviiniä päivässä. Ja se media, josta olen paasannut muutamaan otteeseen :imp: Siitä sen enempää, jokainen varmaan on huomannut miten alkoholia mainostetaan ja suorastaan suositellaan…

Ja FL:n ketjussa vähentäjissä jo kirjoittelinkin miten psykolgi kertoi että on työnsä puolesta havainnut että vain 2 annosta illassa ottava nainen(eikä sitäkään välttämättä joka ilta :open_mouth: ) sairastuu masennukseen helposti. Varsinkin me pienikokoiset (normaalin pituiset :smiling_imp: )naiset.
Juuri tuota tietoa olisi saanut olla enemmän esillä esim. mediassa, sen vastapainoksi että mainostetaan uusia kuplivia juomia, suoria lonkeroita ja viiniä parhaisiin hetkiin… :imp: :imp:

No, nyt lähden koiran kanssa räntäsateeseen ja myös nautin siitä, kuten tästäkin selvästä päivästä :laughing:
Toivottavasti niin tekevät myös muut lopettajat :wink:

:laughing: :laughing:

Ota kehut vaan ylpeänä vastaan, olet ne ansainnut. :slight_smile:

No mutta! :open_mouth: Kiiruna, olet nyt maistellut vääriä viinejä väärien juustojen kera!! :smiling_imp: :smiley: Pakko heittää eriävä mielipide makuasioihin…viini voi olla todella hyvääkin, tosin jumalattoman pahaakin. :smiling_imp:
Täysin samaa mieltä olen tuon mainostamisen ja hyväksynnän jopa suosittelun suhteen. Kulttuurimme todellakin välillä patistaa naukkailemaan noita tunnelman kruunaajia. :open_mouth: :smiling_imp: :smiling_imp: Itseäni rupeaa aina nyppimään Lindem…(aps! saikohan täällä “mainostaa”? :open_mouth: …no, joka tapauksessa)…ansin viimeisin mainos, jossa ystävät retkeilevät metsässä eväskorin ja viinien kera. Apua, aina rupeaa haikeus noihin hetkiin iskemään. Onneksi haikeus tuntuu hiljakseen korvautuvan ärrrrsytyksellä.

…onneksi ei tarvi :open_mouth: :open_mouth: …täälläpäin nimittäin taivaalta leijailee hiljaksiin pakkaslunta lenkkeilijän nenänpäätä kutitteleen. :smiley: :wink: :wink: