Lumilinnun ketju, avoin kaikille =)

Kiitos teille molemmille :smiley:
Tässä vielä nokka pystyssä kannata kulkea (tuskin koskaan) mutta on sitä jo huomattavasti varmemmalla pohjalla kuin alussa ja olo 100% parempi kuin esim. vuosi sitten :laughing:

Yhtäkkiä hokasin, että jotain puuttuu edelleen…missäs on meidän peruspositiivinen Lintunen? Arvelin sun olleen viime viikon etelän lämmössä tai jossain korvessa syyslomailemassa, mutta että näinkin kauan…? :open_mouth: Onkos kaikki ok?

Kiitos kaamos, ihan mieltä lämmittää kun joku kaipaa :smiley:

Olen piipahdellut täällä hetkittäin lueskelemassa mutta paljon ehtinyt kirjoitella.
Kumma miten tuntuu että olisi vaikka kuinka paljon puuhaa näin selvinpäin, kun juodessa sitä päinvastoin joskus mietti että mitä juomisen tilalle jos lopettaisi :open_mouth:

Eilen illalla/yöllä kun olin koiran kanssa kävelyllä, nautin hiljaisuudesta ja öisen kaupungin hienoista valoista. Oli mahtava tunne kulkea syksyisiä katuja, tuntea jokaisella aistillaan yön raikas viileys, vailla kiirettä ja huolta.
En muista koska viimeksi olisin näin nauttinut syksystä. Yleensä se on ollut varsinaista kaamoksen (heh) aikaa elämässäni. Kuten talvikin.
Ei tätä selvänä olon ihanuutta vaihtaisi kyllä mihinkään :wink:

Mukava kuulla, jotta kaikki ok. :smiley: Sulla tuntuu olevan hyvä ote elämääsi, pidä siitä kiinni ja nautiskele. Mulla hiukka kokeilee hermostoa, kun ei kykene oikein koiruksen kanssa vielä pitemmälle lenkille tuonne luonnonhelmaan…siitä ehti jo tulla virkistävä tapa. Täytyy yrittää nautiskella muutoin…ajella meren rantaan tallusteleen ja poltella kynttilöitä hyvää kirjaa lueskellen. :wink:

Nautinnollisia syyshetkiä sinne.

Juuri niin, kuten just tuossa sun ketjussa (taas kerran) ylistin sitä miten nauttii pienistä asioista ja niitä osaa myös jälleen arvostaa selvin päin.
Ajottain sitä on olo, josta myös aikaisemmin mainitsin, kuin lapsella. Maailma on ihmeellinen ja ihana paikka, onnen hetkiä (niitä huolettomia) on todella paljon elämässä.
Mutta, välillä, kun EI ole sitä omaa rauhaa ja aikaa, on hermot kireällä mullakin, eli ei tämä elämä nyt ihan koko ajan mitään kevyttä liitoa ole :smiling_imp:
Ärsytyskynnys on madaltunut aika tavalla, hetkittäin iskee yht´äkkiä järkyttävä vi***us ihan pienistä asioista, suorastaan raivo jostain naurettavasta asiasta, mutta menevät myös onneksi todella nopeasti ohi.
Tätähän tämä on, elämää :sunglasses:

Pikaista toipumista toipilaalle ja samoin, ihania syyspäiviä sinulle, kuten muillekin plinkkiläisille :smiley:

Joskus sitä osaa arvostaa toisten kirjoituksia :smiley:
Nyt kävi niin :slight_smile:
Täällä hieno aurinkoinen pakkasaamu vihdoinkin, ulkosaunan vesipata meni silmissä jääriitteeseen kannen aukasun kolahduksesta :slight_smile: sillekkin on tieteellinen selitys olemassa :sunglasses:

Tereveisin Kanttoona jota ei v"“”"tuta yhtään :smiley:

Eilen ja varsinkin tänään on sitten “amatöörien ryyppyjuhlat” :laughing:
Lupa ja suorastaan pakko vetää nuppi turvoksiin koska on HALLOWEEN. Pukeudutaan hassuihin asuihin, juodaan hassuja juomia ja on niin pirun hauskaa.
Enpä voi sanoa kaipaavani pätkääkään sellaisia bileitä, enkä mitään kännejä, hyi hitto!
Meillä on perheen kanssa tiedossa pizzan tekoa, kauhuleffojen katselua, laiskottelua ja yhdessä oloa. Voiko enempää elämältä vaatia :smiley:
Eilen mies kiitti minua näistä selvistä kuukausista. Ymmärsin miten tärkeitä ne hänelle ovat ja miten onnellista yhdessäolomme on selvin päin. Olimme toki onnellisia juodessakin, mutta loppuaikoina, joka hiton kerta tuli jotain riitaa kun molemmat oli kännissä, aamulla ei sitten luonnollisesti kumpikaan muistanut mistä.
Siihenhän se väkisin johti, kun olimme kotona ja tekemisen puute yllätti, piti alkaa toiselle suutaan soittamaan.
Ja minä olin lähes aina aloittaja. Onneksi ei mitään fyysistä riitaa ollut, mutta kauhulla ajattelen että jos homma olisi jatkunut pidempää, olisi sekin ollut varmaan edessä… :imp:
Huomasin muutenkin, että kun vuosia juoden oli kertynyt, olin muuttunut todella agressiiviseksi kännissä :blush:
Kaduilla saatoin soittaa suutani tuntemattomille ja aina valmis vittuilemaan jos vaan aihetta löytyi, jos ei löytynyt, hain sitä.
Ihme etten koskaan saanut kunnon tappelua aikaan, siinä olisi tälläinen 50 kiloinen piipiäinen jäänyt aika altavastaajaksi, mutta kännissä sitä on niin rohkeaa, kovaa ja vahvaa tyttöä että :imp:

Näitä “ihania” hetkiä kun elämässään muistelee, on pullon suu entistä kauempana :laughing:

Lumilintunen pieni… Itselleni tuli jo parikin kertaa niin mukava olo, kun Heinänen nostatti nimikkopalstaani ylöspäin otsikoissa, että ajattelin toimia kunnon raitistuvan alkoholistin tavoin ja välittää sanomaa eteenpäin. :smiley: . Toivottavasti elämäsi on edelleen pelkkää auringonpaistetta ja ruusunpiikkejä. :unamused:

Miten kaunis ajatus, kiitos hyvän mielen jakamisesta :smiley: Ystävällisyyttä kun ei ole koskaan tässä maailmassa liikaa.

Elämäni on edelleen auringonpaistetta, muutama ohut pilvi silloin tällöin taivaalla liihottaa, mutta ne hajoavat nopeasti :laughing:
Sitä on jo niin omaksunut tämän päihteettömän elämän ja tuntee olevansa taas oma itsensä, ihana tunne.
Juodessa se ihminen, joka oikeasti olen, tuntui hävinneen pikkuhiljaa, salakavalasti. Lopetettuani hieman hirvittikin että millainen ihminen sen viinan kyllästämän kuoren alta paljastuu, turhaan. Pidän tästä ihmisestä paljon enemmän :laughing:

Raitista jatkoa ja aurinkoisia päiviä myös sinulle, koko sydämestä :smiley:

Kello jo neljä, eikä nukuta sitten pätkääkään :open_mouth:
Mutta tätähän tää on, olen aina, niin kauan kuin muistan, ollut yövalvoja. Ja rakastan öitä, mikä on ihan hyvä juttu :smiley: Rauha ja hiljaisuus, se on aina ollut itselleni tärkeää, samoin se, että saa aikaa itselleen.

Joskus, vuosia sitten haaveilin että kun lapset lähtee pesästä, muutan omaan ihanaan kaksioon keskustaan, kahden kissan kanssa. Silloinkaan ei enää ex mies, lasteni isä, kuulunut tulevaisuuden suunitelmiin. Tosin ajattelin että eroan vasta lasten lähdettyä mutta onneksi sain eron aikaisemmin, ja tästä voin välillisesti kiittää alkoa; selvinpäin en olisi toiminut niin että eron olisin saanut :laughing:

Näitä yövalvomisia ei ole ollut vuosiin, siis todellakin valvomisia ilman etanolin turruttavaa vaikutusta, ja että osaan omalla tavallani myös nauttia näistä, selvinpäin.

Olen oppinut taas rakastamaan itseäni ja sen myötä myös läheisiäni, ihan toisella tavalla. Ihanalle, tuossa vieressä tuhisevalle nykyiselle miehelleni riittää ennenkokematonta rakkautta, joka päivä. Kuten rakkaille lapsilleni ja tietysti perheen karvaisille nupuille :smiley:
Koirasta on tullut vauvani, on niin äidin poika, oikea lellitty söpöliini. Ilman tuota pojua olisi varmasti toipumiseni ollut hitaampaa, ellei jopa mahdotonta :open_mouth:
Pitkät lenkit, luonto ja uusissa paikoissa samoilu on ollut uskomatonta mielen terapiaa. Tänä kesänä en maannut auringossa siideripullo käden ulottuvilla, paahtaen ihoani ruskeaksi. Ei, tein koiran kanssa pitkiä kävelylenkkejä, kaupungissa suurimmaksi osaksi, mutta uusissa paikoissa.
Miten opinkaan kesän kuluessa rakastamaan tätä kaupunkiani . Näin niin paljon siitä, paljon enemmän kuin koskaan ennen. Tämä kesä on ollut elämäni paras, se on pakko myöntää.

Myös haaveita on tullut, aivan erilaisia kuin ennen, jos niitä nyt olikaan, siis todellisia :unamused:

Joka päivä tunnen ainakin kerran, yleensä useamminkin, sanoin kuvaamatonta onnen tunnetta. Tunnetta jota viinan kanssa sai hakemalla hakea.
Olen niin kiitollinen elämästä ja kaikesta mitä minulla on, olen onnellinen, vihdoin :smiley:

En olisi esim. vuosi sitten uskonut että juomisen lopettaminen tulisi olemaan elämäni paras päätös.

Tosin, aina tämä unettomuus ei ole yhtä riemua :imp:
Arkirytmiin olisi pakko yrittää totuttautua, halusin tai en, joten ensi viikon lääkärillä pakko pyytää nukahtamislääkettä, huoh.
Jos pari kertaa ottaisi ja saisi jotain tiettyä rytmiä tähän vuorokausirytmiin, vaikka koska tämä on ollut elinikäinen “vaivani” voi olla turha taistella vastaan… yritetään kuitenkin :laughing:

Kappas, aivomme ovat askarrelleet samanmoisten ajatusten parissa viime yönä! :smiley: Tosin minulle unimatti heitti unihiekat hyvin paljon aikaisemmin.

Minullakin viimoisena ennen nukahtamista surras mielessä, että pitäis aamulla käydä Plinkissa jakamassa näitä (täys :laughing: )raittiuden mukanaan tuomia hyviä asioita…sillä mielin, että josko joku “minä pari kuukautta sitten” sattuisi lukemaan kirjoituksiani, niin saisi niistä uskoa ja toivoa lopettamiseen. Täytyy tunnustaa, etten ihan sun hehkutuksen tasolle vielä yllä. :wink: :laughing: Mutta perässä tullaan, uskon niin.

Aiemmin, vaikka tiesi alkon olevan ongelma, sitä ei nähnyt tilannettaan jotenkin selvästi. Kun se “pohja” sitten tuli vastaan, niin oma alkohistoria ikäänkuin pikakelautui muutamassa päivässä tuolla omassa mielessä. Se pysäytti ihan uudella tavalla. Sen takia nyt on ihan eri tilanne, kuin niiden tipattomien viikkojen aikana. Silloin rämpi vielä keskellä suota, välillä nousi mättäälle, muttei siltikään nähnyt koko suota mihin oli vajonnut. Nyt on päässyt jo harjun reunalle, josta suon näkee kokonaan ja voi vain ihmetellä mimmoisen “lääseikön” läpi sitä on pitänyt rämpiä…takas ei huvita enää mennä. :open_mouth:

Ei se viinaksista luopuminen mitenkään kivuton ajatusprosessi ollut, mutta kyllä kannatti. Mukavaa kun itse on elämänsä ohjaimissa. Tai no, mitä nyt elämää pystyy kukaan ohjailemaan, mutta ainakin ilman alkohuuruja saa päättää miten eteen heitettyyn elämäänsä suhtautuu. :wink:

Leppoisaa viikonloppua sinullekin Lumilintu…nautiskele pimeydestä, kynttilöistä ja lekotteluhetkistä karvatassujen kera. Minullekin tämä päivä on juhlaa,samoin koirukselle…pääsemme viikon tauon jälkeen kuuraiseen metsään pitkälle lenkille. :smiley:

Oikein kevyttä lentoa ollut eilinen ilta ja tämä päivä :imp:
Aivan järkyttävän paska olo, enkä tiedä miksi… kai sitä on myönnettävä että minäkin olen ihminen :open_mouth:
Ottaa päähän pienimmätkin asiat, ärsyttää ja pinna kireällä kuin viulun kieli.
Mitään syytä moiseen ei todellakaan ole.
Ja eilen alkoi alaselkä vihoitella… liekö sulkkiksesta johtuvaa, itse tietysti maalailen jo kauheita kuvia ties mistä taudeista omassa päässäni :smiling_imp:
Jännää on kuitenkin se, että vaikka olo on kuin perseseen ammutulla nallella, ei tulisi mieleenkään tarttua pulloon.
Sain sieltä lääkäriltäkin niitä nukahtamislääkkeitä ja nukuttu on, jotain positiivista sentään :smiley:
Mutta mielilalalääkkeet vaihdettiin lennossa toisiin, joten alan jo epäilemään josko tää olo siitä johtuisi. En vain voi uskoa että heti kun on ottanut toista troppia, alkaisi mielialaan vaikuttamaan? Otin meinaan eilen ekaa kertaa sitä toista, eli kaksi kertaa otettu.
Noh, ehkä tää olo tästä tasottuu. Viikonloppu ja rentoutumista edessä, eipä sitä enempää voi vaatia :smiley:

Toivottelen kuitenkin kaikille plinkkiläisille mukavaa ja raitista viikonloppua :wink:

Opiskele nauttimaan paskanmausta suussa, siinä on elämisen tuoksua. Kun olin ihan pieni, äiti kehui, että “hyvää kakkaa”. Päätin kokeilla, mutta en oikein mausta pitänyt - pitäköön äiti hyvän kakkansa. Olisi vain pitänyt uskoa äitiä, niin ei olisi tarvinnut isona huuhdella paskanmakua suusta viinalla.

…jaa, että oisko luulosairauttakin alkosairauden lisäksi sielläkin päin!? :wink: :laughing: :laughing: Mulla jotain inhaa mahatautia ja heti vedin ammattimaisesti omia diagnooseja jos mistä “syövästä ja kupasta”. Tuostakin tavasta vois opetella eroon… :imp:

…niin, lääkkeillä ja lääkkeillä on kai eroa kuin nopeasti rupeavat vaikuttamaan…ja onko sitten päällekkäisvaikutusta? (ja tuo pohdinta oli nyt ihan maallikkoa…farmaseutin opinnot ovat sentäs jääneet välistä… :smiling_imp: ) Muistelen vain erään tutun kokeilleen mielialalääkkeiden vaihtoa tuossa hiljakkoin ja se kans valitteli, ettei toiminut lainkaan…oli palannut sittemmin entisiin. :unamused:

Mutta, mukava kuulla sun nukkuneen! :smiley: Ja hyvä, ettei viinaa tee mieli…ei tee täälläkään, vaikka neljäs viikko näiden saamarin possu-kausi-vatsaflunssien kanssa jo lopuillaan. Ehkäpä tässä jouluksi vielä ehtii tervehtyä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. :smiling_imp:

Rentouttavaa viikonloppua sinulle Kiiruna(?)…ja hommaa nyrkkeilysäkki, mitä hakkaamalla saat itsesi hengelliseksi jälleen. :smiley: :laughing: :laughing: :wink:

Itse olemme koko perhe säästyneet toistaiseksi tuolta taudilta, onneksi. Olenkin pitänyt huolen että meillä pestään käsiä usein ja suorastaan tuputtanut klementtiinejä ym. “piristäviä” luonnontuotteita lapsille :laughing:
Actimelia en ole ostanut, mutta kävi mielessä että onkohan senkin myynti noussut näinä aikoina :unamused:
Hienoa että sielläkään ei alkoa tee mieli.
Sanoin tossa juuri eilen vanhimmalle lapselle kahvia keitellessä että en enää edes muista kun tämänkin tilalle otin aina sen kaljan, tyttö tokaisi että hän kyllä muistaa :open_mouth: :laughing: :laughing:

Hävisi tosta äskeisestä viestistä tää alku… :unamused:

:laughing: :laughing:
Samoin sulle Kaamos!
Olo on jo pirteämpi kun mies nukkuu ja lapset isällä [size=80]että olen kauhea[/size]
Pian koiran kanssa perjantai-illan meininkiä katselemaan, kävelylenkin muodossa.
edit. Nuo lääkkeet vaihdettiin koska ongelma ei enää ole masennus vaan syömishäiriö :blush:
Hitto, jos alkoholista olen eroon päässyt, ei luulisi että toistakymmentä vuotta vaivannut “häiriö” olisi niin vaikea voittaa :smiling_imp:
Nyt kun on jo voimia keskittyä omaan oloonsa ja elämäänsä, ilman että sitä tiirailee lasin pohjan läpi, sieltä kun on aika utuiset näkymät :laughing: :laughing:

Heissan Lumilintu,
Sinäkin näytät olevan moni ongelmainen, joten toivon sinulle voimia myös toisen taistelusi kanssa.
Kuten olen sanonut olisi helpompaa taklata vain yhtä sairautta kerrallaan, mutta niitä näyttää
olevan muitakin sairauksia rinnalla.

Utuiset näkymät ei ole tänä aamuna vaan silmät kirkkaana ja tyytyväisenä siitä ettei pahoinpitelyssä
mennyt näkökyky. Tässä sitä vaan mennään pikku hiljaa eteenpäin ja voimia kovasti paljon
toivotan sinulle tälle jaksamisen tielle.

Huomenia positiivinen :smiley:
Ihana aamu, pirteä ja krapulaton.

Positiivista ajattelua heti aamusta, hienoa. Itselläni edelleen niskavillat pörhentyy kun ajattelen mitä olet saanut kokea… :imp:

Kiitos, pakkohan se on mennä, takaisin en ainakaan halua :confused:
Väkisinkin tulee mieleen, että mitäs sitten kun kaikki asiat on ok… :open_mouth: :laughing:
Suurimmista asioista tässä kuitenkin selvitty; huono avioliitto ja alkoholi, aikas isoja juttuja kuitenkin :wink:
Voimia myös sinulle, rut :smiley: kasti positiivista mieltä ja ihanaa alkavaa viikkoa, selvinpäin

Pakko tulla tännekin taas rutisemaan :confused:
Onko tämä nyt sitten jotain yleistä syysmasennusta, joulustressiä vai mikä hitto nyppii?
Vapaapäivän voisi viettää kenties paremminkin kun kaupassa ravaten (miljoonan kilon ja euron ostokset :imp: ) pyykkituvassa laukaten ja pilttien, elukoitten, miehen (itsehän en sotke lainkaan :laughing: ) sotkuja raivaten?
Illalla aion totisesti vetää lonkkaa :smiling_imp:
Huomenna pääsee taas töihinkin “lepäämään” :imp:
Ulkona paska ilma… ja mitä vielä?
No, ei kait muu auta kuin tarttua imuriin, yök!
Mukavaa alkavaa viikkoa muillekin plinkkiläisille :laughing:

…27:män pvän välein samassa jamassa… :slight_smile: :smiley: :laughing: :smiling_imp: :wink: Ja pahenee vaan koko ajan iän myötä…kohta joutuu varmaan itsensä laittaan lukkojen taakse tietyksi aikaa. :smiling_imp: