Lumilinnun ketju, avoin kaikille =)

Sanoista tekoihin… kiitos Smokki_ja_Sikari.

Eli ajattelin minäkin oman ketjun vihdoin aloittaa ja jättää Lopetus - ketjun ankh:lle, joka toivottavasti vielä palaa riveihimme, kiitos hänelle kuitenkin “lainasta” (omasta sellaisesta ) :laughing:

Laitan tuon ketjun linkin tähän, koska nuo asiat olen jauhanut elämästäni jo sen tuhat kertaa enkä niitä jaksa tähän ketjuun enää pohjaksi laittaa…
viewtopic.php?f=42&t=22609

Ja sitten asiaan. Lupasin että en enää intä muiden ketjuissa, joten siirrän tämän tähän:

Tuskin prosentteja ilmoitettaisiin 0,0% jos niin ei olisi.

tradecol.fi/tuotteet/bavaria/bavaria_0

Eli juon mielestäni täysin alkoholitonta JUOTAVAA joka MAISTUU oluelta :wink:
Ihan sama onko se sitä itseään vai ei, makuasioista ei voi kiistellä ([size=80]mutta huonosta mausta voi huomauttaa[/size]) :smiley:

Itse juon Nikolai oluita. Purkissa luvataa 0,0 ja mausta pidän kovasti. Alkuun niitä kului enemmänkin, mutta nykyään olen ihan selvästi “kohtuukäyttäjä”. Onnistuu näköjään alkoholistiltakin, kun etanoli puuttuu. En ala saivartelemaan promillen kolmannesta desimaalista - ainakaan antabuksen kanssa se ei aiheuttanut reaktioita. Varmaankin, jos oikein tarkoin rupeaa penkomaan, niin alkoholia löytyy melkein mistä vain. Tuskin ruutanaa (kala, jossa on alkoholia) syömällä kukaan ajautuu ongelmiin.

Nikolaita, alkoholitonta, saa myös tummana ja tulee niitäkin nautittua.
Harmittavan vähän kuitenkin vielä on eri merkkejä, siis niitä missä todellakaan ei ole prosentteja kun taas alkoholipitoisia löytyy pilvin pimein jos jonkinlaista makua ja vivahdetta.
Itsekin todella PIDÄN mausta ja lopettamisen jälkeen niitä meni tölkkikaupalla, nykyään vähemmän mutta päivittäin kuitenkin :smiley:

Kiitos.
Ihmeellisistä asioista sitä taas saa niin paljon mielihyvää, kuten tästä ihan omasta ketjusta :laughing:

Ankh toivottavasti palaa jossain vaiheessa päivittämään kuulumisiaan, ehkä?

Tänään on ihana aurinkoinen päivä, eli nyt laitan koiran remmiin ja lähden syksystä nauttimaan, selvin päin :wink:

Onnittelut “omasta” ketjusta Lumilintu…toivottavasti ketjusi pysyy yhtä hyväntuulisena, kuin emäntänsäkin. :wink: Kaikesta päätellen et ole yhtä bullterrieri kuin eräs (kröhöm! :smiling_imp: :blush: ) toinen, joten eipä luulisi olevan ongelmia.

Itse olen niin suurpiirteinen elämän suhteen, etten jaksaisi koko ikääni jokaista alkoholipromillea ruuista ja juomista syynätä, mutta siippani on taas toista maata ja hän varmaan olisi aivan ehdoton minun pöksyissäni. Jokainen siis taaplaa tyylillään.

Nautinnollista sunnuntaikävelyä sinulle. :smiley:

Minä myös olen maistanut montaakin holitonta olutta, mutten oikein koskaan ole pitänyt niiden mausta. Sitä vastoin kopperbergin alkoholiton siideri, varsinkin päärynä, on oikein hyvää ja menee mainiosti helteisenä päivänä janojuomana, tai sitten saunan jälkeen. Myös siinä on 0,0%, tosin mulle se olisi ihan sama vaikka siinä muutama prosentin kymmenys olisikin.

Tässä tyyppiesimerkki asiasta “alkoholiton”.
Kopparberg Alcohol-Free Pear Cider - 12 x 500ml (0.05%)
alcoholfree.co.uk/product_in … cts_id=338

Bavariasta kerrotaan kyllä seuraavaa;
“Bavaria Premium Malt non-alcoholic beer - 100% of the taste, 0% of the alcohol.
Most alcohol-free beers are brewed as normal alcoholic beers, with the alcohol removed at the last stage. It’s impossible to remove all of the alcohol, so such beers tend to have up to 0.5% alcohol remaining. Bavaria is brewed with no alcohol at all and is a genuine 0% beer.”

:bulb:

^^Tuo pätee myös minuun, siinä on myös se toinen syy miksi en koskaan käynyt yhdellä.

Samoin, käynnistyin kyllä yhdellä mutta käymiseen tarvitsin useamman :laughing: :laughing:
[size=80]Aamun kevennys…[/size]

Samoilla linjoilla täällä.
Miehellä on todella tiukka linja etanolin suhteen ja katsoo että myös minulla on, piilottihan hän sen yskänlääkepullonikin.
Vitsailenkin asiasta koko ajan mutta jostain kumman syystä häntä ei naurata.
Alkoholi ei ole naurun asia :laughing:
Tietenkään en osta esim.liköörikarkkeja(mitkä olivat suurta herkkuani ennen) tai jälkiruokia/leivonnaisia joiden valmistukseen on käytetty alkoholia, mutta rajansa kaikella.
Jos sitä etanolia nyt pari tippaa sisuksiini menee vaikkapa juuri sen yskänlääkkeen mukana, en usko että minun tapauksessani se aiheuttaisi retkahtamisen. Tosin tietenkin riippuvaisuuksille altis kun olen, pitää katsoa että sitä lääkettä ei ala menemään pullo tai pari päivässä, ja sitähän mieheni juuri pelkääkin että näin käy :smiley:

Reipasta maanantaita kaikille Plinkkiläisille!

Tänään vanhin lapsi meni illalla elokuviin ystäviensä kanssa. Vein hänet autolla ja sanoin että soittelee jos tarvitsee kyydin kotiin.
Ennen tuskin olisin hakenut, vienyt ehkä, ajellen yli sallittu promillemäärä veressäni :imp:
Keskimmäinen lapseni sanoi, minun vitsailtuani asiasta, että eikö ole mukavaa kun nykyään äiti voi ajella mihin aikaan tahansa kun ei juo sitä kaljaa, että silloin muutama viikko sitten, kun hän tarvitsi kyytiä kotiin kouluretken jälkeen, ei olisi tosiaan kehdannut kysyä veisinkö hänen kaverinsa samalla, jos olisi ollut “sama meininki kuin entisessä elämässä”, kun ei olisi tiennyt miten paljon äiti on taas juonut :open_mouth:
Lasten suusta kuulee totuuden, näin se on :blush:

Pienistä asioista, ja isoistakin, sitä nauttii näin selvin päin.
Juuri siitä että voi ajaa autolla huoletta koska vain.
Siitä että vuosien jälkeen näen taas unia, paljon unia. Nukkuminen on nykyään lepoa vaikka entinen “normaali” unirytmi on tullut takaisin, eli uni tulee vasta kolmen jälkeen yöllä. Mutta tulee kuitenkin, toisin kun ennen nukahtaminen(sammuminen) tapahtui etanolin voimin :imp:

Monista asioista ja tunteista olen ollut äärettömän kiitollinen joita selvänä olo on taas mahdollistanut kokemaan ja tuntemaan. Ajoittain tunnen samanlaista onnea ja uteliaisuutta omaa sekä ympärillä olevaa elämää kohtaan kuin lapsena, aikana ennen alkoholia.
Se on ihana tunne :smiley:

Mukava lukea että sulla menee hyvin. Varo kuitenkin onnellisuuden tunnetta. Se on hyvin petollinen tuntemus vielä kauan. Euforiaa seuraa aina vaihe, jossa alkaa hiipiä mieleen ajatus “muutamasta silloin tällöin.” Niin kauan, kunnes aivojen kemia on palautunut terveelle tasolle, on oltava hyvin valppaana. Tuota aikaa ei mitata päivissä eikä viikoissakaan. Puoli vuotta, jopa pitempi aika tarvitaan, kunnes suurin vaara on ohi.
En pelottele enkä esitä viisasta. Olen vain kokenut itse ja nähnyt hyvinkin läheltä hemmetin monta kertaa.

Kiitos paarma :smiley:
Tiedän että pitää olla skarppina… itselle tuli juuri tuon puolen vuoden jälkeen ajatuksia juomisesta mutta kun mietin sitä hetken nousuhumalan hurmaa ja siitä seuraavaa oloa, voitti raitis elämä kirkkaasti.

Ennen, kauan ennen kun juomisesta tuli edes tapa, alkoholi oli onnen tunteideni n.s. syventäjä, eli kun oli oikein hyvä olla, nautti lasillisen ja tuli ihanan olon päälle myös vapauttava rentoutus. Miten kauan tämä olo kesti? Tunnin? Jotain sillä main. Sen jälkeen, muutaman lasillisen jälkeen olikin jo humala tosiasia. Se ei ollut enää rentouttavaa. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, omissa korvissanikin, sitä juomaa halusi lisää, paljon. Lopulta ei ollut enää muistoakaan siitä hyvästä olosta ja unien jälkeen olo oli todellakin kaikkea muuta kuin “ihana” :imp:

Nuo muistot auttavat aika pitkälle, sillä ne ihanat olot ja onnellisuuden tunteet selvinpäin ovat kultaakin arvokkaampia ja niitä tulee usein, ilman sitä helvetillistä oloa, joka seuraa AINA kun alkoholia nauttii :smiley:

Alkoholitonta olutta ei kuulemma ole, tai niin meitä varoitetaan osatotuuden nimissä.
Sikaflunssaa torjuessa ruikkas medi Softin käsihuuhde pullo naamalle satsinsa.
Huulia kirvelsi ja nenään tulvahti tuoreen viinan tuoksu. Hyi HYI SANO SUU SYLKIESSÄÄN !
Maistu muuten pahalta ja hetken joutu miettimään et mitä vittua, kunnes äly kertoi tipan lentäneen posken ulkopuolelle josta valu viiksiin josta pesin sen pois nuolematta !

Kuinka moni teistä on raittiina ollessaan juonut piimää, siinäkin on jotai 0,05 luokkaa etanolia :slight_smile: Minua piimä pierettää et olen ollut humaltumatta siitä.
Eik se ollut sellanen runokin jossa " Juokaa lapset piimää >Pimä pierettää . Joka ikkunalla kaksi pyllistää :laughing:

Raittiuden alkuun varoisin alkoholittomia kaljoja ja siidereitä niiden maun takia.Se 0,05 alkoholipitoisuus ei tunnu missään mutta se maku on sidos entiseen joka ylläpitää juomisen pakkomiellettä.
Katoin paikallisen kauppiaan alkottomat, niis luki 0.0% mut kotikaljassa oli 2%.
Se varominen on viisasta koska kuka haluaa retkahtaa juotuaan ainetta joka ei edes mene päähän vaan alitajunnan kautta tiedostamattomalla tasolla vaivaa mieltä pakottaen hakeutumaan tuhdimpien aineiden pariin.
Tarkkaan ku luette mitä teille alkoholismista kirjoitetaan moni “klisee” tippuu reppua painamasta.
Väittämät alkoholisteille sopimattomista lääkkeistäkin on vain uskomushoitajien samanistista rummun pärinää jossa on poron pierua vastaava viisaus takana.
Päihtymis tarkoituksessa nautittavat aineet on niitä joita tulee varoa :wink: :wink: :wink: :wink: :wink:

Kiitos näistä sanoista :smiley:
En voisi keksiä yhtään syytä, miksi minun pitäisi nauttia alkoholia.
Sanonta elämä on parasta huumetta, pitää edelleen täysin paikkansa.

Olen huomannut itsessäni niin paljon positiivisia asioita lopetettuani, niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin enkä voisi olla onnellisempi tässä olotilassa.
Uskon että elämällä on vielä paljon näytettävää, pullon pohjan läpi ei näe ja minä tosiaankin haluan nähdä :smiley:

Sinäpä sen sanoit, kanttoona :wink:
Suon itselleni alkoholittoman oluen, koska pidän mausta (muutamaan kertaan mainittu, heh) en sen takia, että saisin pääni sekaisin.
Lopetin unilääkkeet(nukahtamislääkkeet) kun katsoin että todelliseen tarpeeseen en niitä enää tarvitse. Nukahdan ehkä myöhään mutta silloin kun väsyttää, luonnollisesti. Terveyskeskuksessa lääkkeitä määrättäisiin rajattomasti, jos vain pyytää :imp:
Onneksi oma järki, se mitä sitä on jäljellä vuosien pämppäämisen jälkeen, sanoi että nyt riittää tätä lajia :smiley:

Selvin päin elämä on niin selvää, yleensä :laughing:

…voi kun oliskin…edes yleensä!! :smiling_imp: Tai toisaalta, saattaisin kyllä pitkästyä, jos se olis ja ratketa takas tissutteleen. :laughing:

Tuossahan taas tuli se totuuden siemen. Otan takaisin “Selvänä elämä on selvää” sanat… :sunglasses:
Kyllä sitä ennen oli niin mukava vähän “piristää” päivää oluella tai parilla mutta koska olen alkoholisti, ne pari ei kauaa riittänyt.

Tänään kuulin radiosta miten selostaja luki erään hänelle ohjelmaan tulleen sähköpostin.
Siinä 34-vuotias nainen, naimisissa, mies, talo, lapsia, mukava työ, kertoi miten kaikesta huolimatta elämä tuntui ajoittain niin tylsältä. Samaa rutiinia päivästä toiseen; aamulla lapset tarhaan, töihin, lapset tarhasta, kotiin tekemään ruokaa, lapset nukkumaan ja siinä se päivä olikin.
Samastuin niin tuohon, elämään jota elin kun löysin parhaan ystäväni, pullon hengen, josta tuli ajan myötä pahin vihamieheni :imp:

Olen tässä puolessa vuodessa nauttinut elämästäni täysillä, kaikki tunteet ja kokemukset ovat uusia, piristäviä.
Sitten mietin, kuultuani tuon lähetyksen pätkän, mitä parin vuoden jälkeen? Tuleeko taas kyllästyminen ja pitää hakea jälleen “piristystä” elämään?
Mutta sitähän kaikki tarvitsevat, piristystä elämään. Se, mistä sitä hakee, on ihan omissa käsissä. Itse nautin lukemisesta, lenkkeilystä koiran kanssa, leffoista, nukkumisesta :smiley: ja niin monista muista pienistäkin asioista nykyään, etten enää usko alkoholin olevan edes vaihtoehto tuomaan väriä elämään. Sen “värin tuomiset” on jo nähty, rankimman mukaan :imp:

Pohdittavaa riittää näin selvin päin, ja siitäkin nautin :smiley:

Hienosti todettu, juuri näinhän se on :smiley:

Tänään tuli 7kk täyteen lopettamisestani.

Edelleen oloni on hyvä, mutta ne yltiöpäiset onnen tunteet ovat huomattavasti lieventyneet. Olo alkaa pikku hiljaa normalisoitumaan. Juomattomuudesta on tullut ikäänkuin elämäntapa, luonnollinen olotila :smiley:

Ennen elämäni pyöri alkoholin ympärillä, jokainen hetki oli odottelua, odottelua siitä että pääsee juomaan, hörppäämään salakätköistä, saa pään sekaisin :imp:
Mikään ei riittänyt, määrät kasvoivat, samoin salailun paineet…miten hedelmätöntä elämää se olikaan.

Nyt olen kahtena päivänä nähnyt kammottavia juomisunia. Jossain vaiheessa ne loppuivat, mutta palanneet yht´äkkiä, erilaisempina.
Aikaisemmin uneksin että taistelin juomista vastaan ja kun otin, tuli olo että voi vi**u.
Nyt unissani juon kuin ennen, koko päivän (eikä unessa tule humalaan) ja paljon, ajatellen että tämä nyt mitään jos yhden päivän ottaa, voin edelleen laskea juomattomuuteni siitä kun lopetin. Ja unissa juon myös salaa. Outoa ja hiukan pelottavaakin :open_mouth:

En voisi edes enää kuvitella tilannetta missä joisin, alkoholia en kaipaa yhtään. Viime yön unessa hetken kirosin sitä että pitää taas piilotella juomistaan… :imp:

Päivä on harmaa, sataa räntää, mutta olotila on onnellinen. Arvostan edelleen sitä, että ei tarvitse pöhnäisenä ja krapulaisena heräillä, että aamusta pitää jo miettiä miten (ehkä vielä kätköissä olevat) juotavat tämän päivän riittävät ja miten saisi haettua lisää… yök!

Onnellinen, raitis elämä jatkuu ja siitä en voisi olla enempää kiitollisempi :smiley:

Hieno suoritus!! :smiley: :smiley:

Onnittelut myös täältä. 7 kuukautta on 213 raitista päivää ja krapulatonta aamua…