LSD:n riskit / huonot kokemukset?

Jos nyt oletetaan, vaikka mitään en myönnä, että joku suhteellisen kokematon henkilö aikoisi hankkia ja kokeilla LSD:tä ensimmäistä kertaa elämässään… Niin millaisista asioista varoittaisitte häntä? Otetaan tämä ihan hätävarjelun liioittelun näkökulmasta. Puhutaan henkilöstä, joka ei ole koskaan saanut mitään negatiivisia vaikutuksia mistään päihteestä, ellei alkoholin takia oksentamista lasketa. Eli sellaisesta, joka ei arjessa käytä mitään.

Olen lukenut, että riippuvuuden vaaraa ei ole, eikä yliannostuksen siinä mielessä että saisin itseni hengiltä. Myös olen antanut kertoa itselleni, että riski saada jotain “muuta kuin piti” on pieni, jos kyse on lapuista, koska jos haluaa huijata ostajaa, voisi yhtä hyvin vain myydä lappuja, joissa ei ole mitään. Ja vielä olen lukenut, että mahdolliset riskit olisivat psyykkistä laatua, ja hyvä olisi, jos selvä henkilö olisi mukana rauhoittelemassa tarvittaessa.

Kuulostaako tämä paikkansa pitävältä? Onko teillä, tai jollain jonka tunnette, huonoja kokemuksia LSD:n käytöstä? Olisin kiinnostunut myös sellaisista huonoista kokemuksista, jotka eivät ole vakavia. Tyyliin, meni yöunet, pahoinvointi seuraavana päivänä, unohtui viedä koirat ulos, vitutti kun kokemus oli niin turha ja rahat menivät hukkaan…? :slight_smile: Talk to me like I was 5 years old. Haluan tietää.

Ennen LSD:n ottamista kannattaa virittäytyä tunnelmaan, ajatella ja katsoa asioita Hippiliikkeestä, kuunnella Jimi Hendrixiä Jim Morrisonia ja kuunnella muutaman kerran Led Zeppelinin Stairway to Heavenia… Charles Manson on syytä unohtaa sillä häntä ajattelemalla trippi kääntyy huonoksi… Easy Rider on taas hyvä leffa virittäytyä tunnelmaan LSD:n kanssa…

Hipit ja Led Zeppelin ovat hyviä! Täytyykin tutustua tähän Charles Mansoniin, niin osaan varoa häntä. Oliko ihan omaan kokemukseen perustuva tuo varoitus? Mitä tapahtui pahalla matkalla? Päädyitkö koko yöksi vittuilemaan noobeille intternetissä?

Moi.

En ole mikään deelien ystävä(Eivät vain ole mun juttuni ja dissoista on hyvinkin ikäviä kokemuksia), mutta olen aikoinani kyllä kokeillut muutaman kerran(Ehkä viidesti) LSD:tä, eikä mulla ole siitä mitään pahaa sanottavaa, joskaan ei mitään hehkutettavaakaan.

Visuaaleja, ihan selkeää näköhallusinoosia ja ympäristön vääristyminen unimaailman kaltaiseksi, kuitenkin erilaisella fiiliksellä, mikä unessa on. En osaa pukea tuota nyt sanoiksi tuon tarkemmin. Lisäksi irrallisuuden tunne, ts. maailman tarkkailu ikään kuin siihen kuulumattomana, sekä depersonalisaatiokokemus. Siinäpä se oikeastaan, mitä nyt monen vuoden takaa muistan. Millään tavoin ahdistavana/pelottavana/ikävänä en tuota kokenut, vaan tiesin kaiken aikaa, mistä on kyse; olen hapon vaikutuksen alaisena ja ihan hauskaa tässä ihmetellä tämä trippi. Mitään maailmaa mullistavia oivalluksia tai ylipäätäänkään oivalluksia en happotrippailusta ole koskaan saanut. Jälkiolotkaan eivät olleet mitenkään erityisen hyvät tai muutenkaan erikoiset, hitusen väsynyt vain olin.

Summa summarum: Ei millään muotoa kamalaa, mutta ei myöskään mitenkään antoisaa, koska mä en vain henk.koht. saa tuollaisesta juurikaan mitään irti.

Ylläkerrotut ovat sitten vain allekirjoittaneen kokemuksia ja mut on ilmeisesti varustettu sellaisella aivorakenteella, ettei happo vaikuta muhun kovinkaan voimakkaasti, vaikka muuten olen suorastaan yliherkkä monien roippeiden vaikutuksille(Esim. parin päivän kannabiksen pössyttely johti sairaalahoitoa vaatineeseen psykoosiin). Monilla on ollut hyvinkin voimakkaita huonoja trippejä ja tosiaan se trippivahti kannattaa olla messissä ja kannattaa trippailla aluksi mieluiten tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Lisäksi varalla voi pitää jotakin neuroleptiä(Ketipinoria nyt luulisi nykyään löytyvän jokaiselta :mrgreen: ), mikäli meno liian hurjaksi äityy. Sillä saa katkaistua trippiä. Tosin suun kautta otettujen leptien vaikutus alkaa yleensä kunnolla vasta parin tunnin kuluttua ja siinä ajassa ehtii kyllä tapahtua jo vaikka mitä. Nämä “luulet osaavasi lentää ja hyppäät katolta” tai “kuorit itsesi appelsiinina” -jutut ovat toki jotakin muinaisaikaista höpövalistuspropangandaa(Joidenkin päihteiden liikakäytön seurauksena moinen on toki ihan mahdollista, mutta ei LSD:n), mutta trippille jääminen on mahdollinen skenaario. Äärimmäisen harvinainen toki, mutta silti mahdollinen.

Edit: Liikakäytöllä saa toki päänsä sekaisin vähän terveempikin tapaus, mutta tämä nyt pätee aineeseen, kuin aineeseen. Liikakäytöllä en tarkoita tässä liian suurta kerta-annosta(Hetkellisesti sekin tietty voi aiheuttaa varsin ikävät olotilat), vaan liian usein tapahtuvaa trippailua. Eipä LSD:n/yleensä deelien päivittäisessä tai edes viikottaisessa käytössä mitään mieltä olekaan, ellei nyt sitten nimenomaan havittele niitä mielenterveysongelmia itselleen.

Kiitos kommenteista, Winston. Mitä se niin kuin käytännössä voisi pitää sisällään, jos “meno äityy liian hurjaksi”?

^ LSD:n kohdalla mun on vaikeaa kertoa mitään omakohtaista käytännön kokemusta tuosta, koska niitä ei ole, mutta yksinkertaisesti tiivistettynä, että mitä kenenkin kantti kestää.

Ketamiinia olen kokeillut sen ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässäni. Menin siitä sellaiseen tilaan, etten pystynyt liikkumaan, en tiennyt kuka olen, missä olen, mitä tapahtuu… En saanut mistään kiinni, en fyysisesti, enkä ajatuksen tasolla. Ainut tunne siinä oli tyystin määrittelemätön ja aivan ääretön kauhu :open_mouth: :open_mouth: . Jonkun muun mielestä tuollainen voisi olla hienokin kokemus, mutta kiitti, mulle riitti se yksi kerta tuota “hupia”.

Ketamiini on toki varsin erilainen aine, kuin LSD, enkä tiedä, voiko haposta mennä tuollaiseen tilaan, mutta tuo siis vain esimerkkinä siitä, mitä mun kanttini ei kestänyt.

Muistuttaako Ketamiini Skopolamiinia? siitäkin kuulemma lähtee loistavat todentuntuiset tripit ja harhat päälle…Tätä ainetta on hulluruohossa…

Kauanko tuota olotilaa kesti? Auttoiko siihen mikään, muu kuin aika?

Mitä tulee LSD:hen, niin eri lähteistä näyttää löytyvän ristiriitaisia näkemyksiä siitä, voiko/kannattaako itselääkintä ns. huonon matkan kohdalla. Tuolla jossakin netissä varoiteltiin siitä, kavereilta taas olen kuullut siitä suosituksia. Mitenhän tämä nyt on? Voineeko sitä matkaa katkaista/loiventaa lääkkeillä vaiko eikö…

Nämä näin teoreettisella tasolla toistaiseksi. En ole tänään enkä huomenna moista nautintoainetta nauttimassa.

^ Ei se kauan kestänyt. Jos sanon tunnin, maksimissaan 2, niin en ainakaan paljoa valehtele. Itse en tietenkään siinä vaiheessa kelloa katsellut, eikä mulla muutenkaan ollut mitään ajantajua, kun ei ollut mitään tajua mistään, vaikka siis täysin hereillä olinkin. Juuri siihen hätään en mitään troppia ottanut ja ehkä ihan hyvä niin. En nimittäin tiedä, onko ketamiinille olemassa mitään toimivaa ja turvallista vasta-ainetta, saati, että sellaista olisi juuri silloin löytynyt multa tai kaverilta. Pian tuon jälkeen otin kyllä benzoja, mutta niitä nyt olisin käyttänyt joka tapauksessa.

Niin, mitään faktatietoa mulla ei ole siitä, mitä riskejä LSD-tripin omatoiminen vastalääkintä mahdollisesti pitää sisällään. Toki se, että neuroleptit ovat varsin tymäköitä myrkkyjä, joten jos niihin ei ole mitään toleja, eikä niitä yleensä käytä, ei pidä mennä kiskaisemaan Leponexia skitsofreenikon annoksella, mutta muuten. Tunnen porukkaa, joka on katkonut huonoja trippejä lepteillä, eikä heille ole siitä mitään ongelmia seurannut, mutta tämä ei tietenkään todista vielä yhtään mitään.

Mitä sitten olet lukenut noista vastalääkinnän mahdollisista haitoista? Mä en itse jaksa nyt perehtyä mihinkään deelifoorumeihin, kun asia ei mitenkään lähellä sydäntäni ole.

Suosittelen vahvasti lukemaan Psyvaultin sivuilta “Psykedeelisen kokemuksen FAQ”.
Siellä on suomeksi lähestulkoon kaikki mitä sinun tarvitsee tietää deeleistä.

^ Psyvault on kyllä hyvä foorumi/sivusto, mikäli LSD/yleensä deelit kiinnostavat enemmänkin ja nimenomaan muutenkin, kuin soosoo-valistuksen näkökulmasta. En suinkaan ole ajamassa tämän ketjun aloittajaa pois täältä, päinvastoin; oli mukava jutella uuden asiallisen kirjoittajan kanssa, mutta tällä A-klinikkasäätiön foorumilla tulee herkästi sensuuri vastaan ylläpidon toimesta, eikä täällä muutenkaan(Ehkä osittain em. syystä) porukka niin hirveästi keskustele huumeiden käytöstä ihan huumeiden käyttönä. Ainakaan nykyään :confused: .

Suoraan näitä huumesivustoja ei tänne saa linkittää, mutta eiköhän Google osaa auttaa varsin vähällä vaivalla.

Itse en käytä juurikaan muita substansseja, kuin psykedeelejä. Otan vuodessa pari kertaa ayahuasca tripin. LSD:tä käytän usein milloin vain ja missä vaan. Sitä parempaa ja haitattomampaa ei olekaan. Muistaa vain hyväksyä kaiken mitä tulee tripeillä vastaan, niin pärjää.

Albert Hofmann on sankarini. Ja suurin osa esim. Disney piirretyistä on tullut psykedeelisistä visioista puhumattakaan musiikista :wink:

Heippa kaikki hapon ystävät! Tässä video happopäästä joka elää unelmaansa. Huomatkaa miten nopeasti pupillit liikkuu, eli näkee harhoja.

youtube.com/watch?v=IehtMYlOuIk

Mul ku ite otan, ei ongelmii, mut moni kaveri o seonnut, jotkuu tapan ittesä.

Olen tavannut katatonisista tiloista kärsiviä ihmisiä ja suurin osa ei ole happoa edes nähnyt :smiley: Tuo on vakava sairaus tai sitten jeppe on ihan liian fiksu.

Hän on aivan selvästi fiksun oloinen kaveri ja haaveilee pianistin urasta hienossa akatemiassa. Mutta ei sitä koskaan tiedä jos esimerkiksi happotrippi on laukaissut hänen katatonisen-skitsofrenian. Näinhän kävi Syd Barretille (Pink Floyd) ja yhdelle Beach Boys jäsenelle jonka nimeä en nyt muista.

Onkohan Tapio Suominen vetäny happoa kun siitä on tullut yhtäkkiä tommonen outo ja syrjäänvetäytyvä?

Tapio Suominen on aika pulskassa kunnossa nykyään. Aivan selvästi Ketipinor hoidossa ja ehkä myös Litolla.

Outoa että hänellä on puhjennut Bipo viiskymppisenä. Eks se yleensä ala teininä, jos alkaa?

Voi alkaa myös huomattavasti myöhemmin. Tunnen esim. naisen jolla Bibo alkoi 43vuotiaana.