Lopun alkua

Hei!

Olen peliongelmainen. Pelaamiseni historia on tyypillinen tarina raha-automaateista netticasinon slotteihin jonka välistä löytyy bingohallit ja nettipokeri aikakaudet. Ylimääräiset rahat olen onnistunut laittamaan todella hyvällä prosentilla näihin edellämainittuihin peleihin. Lainojen ja laskujen kanssa en ole kuitenkaan leikkinyt ja pelivelat ovat tällä hetkellä jotakuinkin 2000€. Muut pelimuodot eivät tällä hetkellä aiheuta minkäänlaisia ongelmia paitsi nettikasinoiden slotit. 500€ illassa slotteihin vastaa esim 50€ veikkauksen pitkävetoihin, rahan arvo vaan kummasti muuttuu slottien kanssa värkätessä. Järjetöntä mutta sellainen vaikutus on kun pari kertaa sloteista voittaa isohkon potin. Sen ison potin tavoitteleminen sitten saa mielessään oikeutuksen laittamaan 500€ illassa taivaan tuuleen. Sitten sylettääkin niin että läheiset kärsii kun näitä asioita vatvoo itsekseen.

Olen viime vuonna käynyt läpi peluurin hoidon ja sen avulla pystyin olemaan erossa peleistä puoli vuotta. Virhe oli kuitenkin jättää pelipaikat auki ja vastaanottaa tarjouksia sähköpostiin. Jossain vaiheessa ilmaispyöräytysten vauhdittamana pelaaminen taas lähti käsistä. Nyt onkin tarkoitus ottaa lopettaminen tosissaan ja antaa sille parempi mahdollisuus tiettyjen toimintamallien kautta.

Tiedän että tarjousten näkeminen tai vaikka ilmaispelien pyörittäminen saa minussa aikaan reaktion jonka johdosta pelaan sitten rahalla olenkin laittanut jokaisen pelipaikan kiinni. Jos mahdollista olen myös vaihtanut keksityn sähköpostin kasinotilille ja vielä vaihtanut salasanan jonka olen näppäillyt katsomatta. Tämän kikan takia pelipaikan avaaminen uudelleen vaatii jo töitä ja yhteydenottoja kasinon supporttiin. Siinä menee sellainen itsekusetuksen raja jo että ainakin se hidastaa ja pelihimo saattaa mennä ohi siinä sivussa. Pelipaikkojahan tosiaan löytyy vaikka kuinka joten pelaamisen esto-ohjelma olisi tarkoitus asentaa joka blokkaa pelaamiseen liittyvän aineiston selaamisen. Yhdeksi toimintamalliksi otin myös asiakseni kirjoitella tänne palstalle säännöllisin väliajoin tuntemuksia ja vaiheita tämän taistelun vaiheista.

Näillä eväillä olisi tarkoitus lähtä takomaan pelin henkeä itsestäni pois. Nämähän eivät käytännössä estä mitään vaan peliongelmainen osaa ja keksii kaiken mahdollisen että pelaaminen onnistuisi. Kuitenkin jos näin pääsen pahimmasta vaiheesta eroon niin hyvä niin. Päivä kaksi siis on nyt menossa ilman pelejä ja usko on kova että tämä oli nyt tässä. Niin se on ollut ennenkin mutta tällä kertaa teen asiat vielä paremmin ja selätän tämän taudin joka estää minua olemasta se ihminen joka haluan olla.

Hei!

Viikko takana. Helppo sellainen. Taktiikkani on toiminut tähän asti täydellisesti ja yhtään tilannetta jossa olisin joutunut koettelemukseen ei ole tullut. Ei ainuttakaan tarjousta, ei lojumista tietokoneella parin oluen kanssa. Tiedän että niitä heikkoja hetkiä vielä tulee mutta välttelen niitä nyt sen aikaa että luotan itseeni enemmän.

Olo on osittain erittäin toiveikas. Välillä vaan tulee masennuttua omasta heikkoudesta. Miettii että olisi voinut tehdä jotain oikeasti ratkaisevaa aikaisemmin. Kaikki se raha mitä on mennyt vuosien varrella, mitä sillä olisi saanut. Kaikki se paha olo ja syyllisyys mitä ei olisi tarvinnut kokea. Tavoite olisi jossain vaiheessa antaa itselle anteeksi. Se taitaa olla juurikin niitä tärkeimpiä asioita mihin nyt pyrin tässä seuraavien viikkojen aikana. Hyväksyä se mitä on tullut tehtyä ja katsoa eteenpäin. Tulee olemaan vaikeeta…

Tsemppiä tosi paljon sullekin, on se vain taistelua, mutta tämä täytyy kärsiä jotta voi joskus elää oikeaa elämää! Itselläni mennyt vuosia sumussa, nyt vasta alkaa havahtumaan todellisuuteen. Pelaamaton päivä nro 12 menossa :slight_smile:

Hei!

Kiitos tsempeistä LaylaLayla. Kun mainitsit tuosta sumusta niin itsekkin oikeastaan huomasin että näin jälkeenpäin ajatellen pelaajana sitä on miettinyt tuota pelaamista, häviöitä ja seuraavaa voittoa tosi paljon. Silloin se on ollut jotenkin automaattista mutta nyt kun ei pelaa ja siihen liittyviä ajatuksiakin hätistelee pois heti kättelyssä niin tuon huomaa kuinka ne ajatukset on kuormittanut. Ei ihme jos se jälkeenpäin tuntuu sumuiselta ajalta.

Laskeskelin tuossa tarkoituksella nuo viimeiset pelaamiset vuoden alkuun ja onhan tuota rahaa liikkunut ihan älyttömästi. Tuohon mahtuu tietenkin voittojakin mutta 7000€ kahdessa kuukaudessa talletuksia on ihan järjetön luku. Tuossa onkin juuri tuo peliongelmani ydin. Kaikki mikä tulee myös menee korkojen kera. Talletusta talletuksen perään. Ne talletukset vie rahaa mutta myös aina pienen palan itsestä peliin ja ennenku huomaa niin peli on taas vieny osan sinusta syvemmälle ongelmaa. Sit jonkun ajan päästä se voitto tulee ja saa hetkeksi ne rahat takasin mutta niitä osia itsestään ei sitten ihan niin helposti saakkaan.

Tähän asti on mennyt hyvin ja paljon positiivisia juttuja on ehtinyt jo tapahtua ja innolla odotan parempaa tulevaisuutta parempana ihmisenä. Tänään huomasin ensimmäistä kertaa joitain pahoja ajatuksia jotka tumppasin heti kättelyssä. Päiviä tuli tänään täyteen niin monta että huomenna ei enää sormet riitä :smiley:

Hei!

Kuukausi takana pelaamattomuutta. Olen todellakin onnistunut suunnitelmissani ja pidättäytynyt tilanteista tai houkutuksista pelaamiseen. Oikeastaan yksi tilanne on ollut jossa ajatuksenjuoksu lähti kulkemaan sitä tuttua reittiä ja pelaamiseen suuntaavat merkit oli ilmassa. “Jos vaan tarkastan pelitilit, josko ois hiluja jäänyt jonnekkin, josko ilmaispyöräytyksiä ois jossain mutta rahalla en pelaa”. Niinpä niin ja ennenhän sitä ois sitten jonkun ajan jälkeen pikkutalletus tehty ja sen jälkeen sitten vähän isompi ja sitten toinen. No kuitenkin se ero mikä entiseen oli on ajatus mikä tuli heti kättelyssä ennenkuin lähdin edes kattelemaan tilejä oli että minun on pakko pitää nollatoleranssi. Sen jälkeen kaikki ajatukset romuttu ihan täysin ja pystyin vastustamaan houkutusta. Se virhe minkä viimeksi tein oli juurikin se että en koskaan ajatellut lopettavani kokonaan vaan vähentäväni tai kuvittelin pystyväni olemaan ns. “kohtuukäyttäjä”. Siihen en ikinä tule pystymään joten ainoa vaihtoehto minulle on totaalikieltäytyminen. Se mikä tuossa totaalikieltäytymisessä pelotti ennen oli se että luovun siitä mahdollisuudesta että se iso voitto joskus sattuu kohdalle. Minulla vain ei ole resursseja sen voiton jahtaamiseen ja kaikki se hyvä mitä olen saanut jo yhden kuukauden pelaamattomuuden jälkeen menee edelle heittämällä. Elän kyllä parasta aikaa elämässäni ja se luottamus itseeni että pystyn selättämään tämän peikon tekee kyllä hyvää itsetunnolleni.

Elämä jatkuu siis edelleenkin samaan tyyliin mutta joitakin tavoitteita olen asettanut. Höllätä ei saa missään vaiheessa eikä alkaa leijumaan että tää on nyt selätetty. Kesäkuussa tulee kyllä sellainen virstanpylväs jolloin olen maksanut pelaamisen rahalliset lommot. Mutta siitä sitten otetaan vaan vauhtia toipumiseen ja omaan eheytymiseen eikä lopeteta taistelua missään nimessä. Voimia taisteluun kaikille jotka vaivautuvat lukemaan.

Hyvä Slottivammanen!!Ite en oo pystyny olemaan pelaamatta ehkä sen takia ku velkaa on niin paljon, että vain se iso voitto voi enää minut pelastaa :confused: nyt tilanne on se että ei oo enää millään mitään väliä…juon tässä nyttekin kaljaa ja pidän palkatonta vapaata!!

Hei

Todella ikävä kuulla tilanteestasi Elämänkoulu. En tarkalleen tiedä tilannettasi mutta voin yrittää antaa omaa näkökulmaa tilaneeseesi. Itselläkin oli pitkään samanlaisia pakonomaisia ajatuksia sen ison voiton suhteen. En kuitenkaan voinut jahdata sitä isoa voittoa koska peliongelmaisella sekään ei estä tilanteen kehittymistä uudelleen samaan toivottomaan pisteeseen tai pahempaankin. Se voitto vain voi vahvistaa riippuvuutta koska sillä saa pelimerkkejä jatkaa itselleen valehtelua. Sitä ajattelee aina että sitten kun se voitto tulee niin maksan velat ja lopetan. No monestihan sellainen voitto on tullutkin siinä vaiheessa kun velat ei vielä olleet niin isoja ja aina siinä kävi sitten niin että tilanne meni huonommaksi ja velkamäärä vain oli sitten seuraavalla allonpohjalla isompi. Mitä toivottomampi tilanne niin sitä varmemmin sen voiton jahtaaminen vie vain syvemmälle. Ja mitä suurempi velkamäärä niin sitä pienempi on se mahdollisuus saada niin iso voitto että se kattaisi velan määrän.

Ainoa oikea ratkaisu on lopettaa pelaaminen kokonaan. Tiedät varmasti tämän ja en voi muuta kuin pahoitella että tilanteesi tuntuu toivottomalta mutta aina pitää muistaa että tilanne voisi olla vieläkin pahemmin. Pitää vain löytää itselleen se keino selättää peliongelma, jokaisella se on niin erilaisista asioista kiinni että kukaan muu ei voi antaa sitä ratkaisua suoraan. Pelaamisen estot voi antaa sitä aikaa ajatella selvemmin mutta kaikki lähtee siitä että löytää itsestään sen motivaation tai ajattelutavan muutoksen millä sitten saa mielenrauhan.

Moi,

Niistä voitoista:Kunpa olisi jo vuosia tyytynyt pienempään “voittoon”, niin tilanne olisi huomattavasti mukavampi nyt! Suuuren voiton toivossa ei ole tyytynyt pieneen, vaan sijoittanut senkin summan. Ja tyhjätaskuna kotiin!

Hyvin olet miettinyt tilannettasi. Itse olen vähentänyt radikaalisti kaupoissakäyntiä, samoin kioskeilla, nettipelaamisen esto on tehty F-Securen turvaohjelman mahdollistamien rajoitusten avulla estämällä ko. ohjelman kautta uhkapelit, samoin tietokoneen käyttöaikarajoitus on käytössä samaa kautta. Omakohtaista pelihimon hallintaa teen jatkuvasti kehittelemllä erilaista tekemistä ajatusten suuntaamiseksi pois peleisstä. Juokseminen, lukeminen, käsityöt ovat nyt suosossani. Mutta se heikko hetki, kun tulee, on tilanne “point of no return” eli silloin unohdan kaikki hyvät päätökseni! Nämä hetket pitäisi saada hallintaan. Pikkuhiljaa uskon onnistuvani…malttia tarvitaan, rauhoittua ja istua alas eikä lähes juoksujalkaa lähimmälle automaatille!
Yleensäkin julkisista tlloista kaikki peliautomaatit Täyspottiin tai Pottiin, jonne ne olisivat alunalkaen kuuluneetkin on mielipiteeni.

Sitkeyttä ponnisteluihin, takapakkiakin tulee, mutta pinnalle taas noustaan …ja matka päämäärää kohti jatkuu! :arrow_right: :smiley:

Hei riuku,

Tuo “point of no return” on juuri se mitä pitää välttää kuin ruttoa. Olen nyt tässä reilun kuukauden aikana huomannut yhdesti olevani menossa siihen pisteeseen mutta sain sen taltutettua kun muistin että en voi pelata enää koskaan slotteja. Koskaan aikaisemmin en ole löytänyt sen välttämiseen keinoja mutta silloin olenkin ollut vain rajoittamassa tai jonkun aikaa pelaamatta. Kun sen saa taottua päähän (alitajuntaan asti) että ei voi pelata niin on mahdollisuus pärjätä.

Aikanaan kun pelasin pokeria niin opin todennäköisyyksistä ja palautusprosenteista paljon. Tämä aiheutti sen että pystyin ajattelemaan kaikki muut pelimuodot ja hedelmäpelit turhiksi. Pokeri siis osittain auttoi minua muiden pelien rajoittamisessa ja lopulta perheen perustamisen myötä minulla ei ollut enää aikaa pelata pokeria. Tyhjä aukko sitten ajanmyötä täyttyi kätevästi nettisloteilla. Ei mennyt aikaa liikaa ja raha liikkui hetkessä kun vain alkoi pelaamaan. Sanotaanko näin että pokerissa meni ajantaju mutta sloteissa rahantaju :smiley:

Olen onneksi vielä siinä tilanteessa että sen ison voiton tarve ei ole niin iso kuin ehkä joillain muilla mutta ymmärrän täysin kuinka se käsite voi olla suuri syy lopettamisen lykkäämiselle. Se vaan ei ole yhtään helpompaa lopettaa silloin kun on voitolla. En suosittele tätä kenellekkään peliongelmaiselle mutta olen laittanut pari riviä lottoa vaimoni kanssa sillointällöin ja vaikka tiedänkin kuinka häviävän pieni se voiton mahdollisuus on niin luulen että se osittain auttaa mielenrauhaani. Pidin tätä pelimuotoa täysin turhana jo ennen pokeriaikakautta ja vielä enemmän sen jälkeen mutta jos pari euroa viikossa kontrolloidusti estää minua laittamasta 600 euroa kuussa slotteihin niin menköön.

“Sanotaanko näin että pokerissa meni ajantaju mutta sloteissa rahantaju”. Kabum, hyvin sanottu.

Hei!

Huomenna tulee 2 kuukautta pelaamattomutta täyteen. Toisaalta aika on tuntunut pitkältä ja toisaalta lyhyeltä. Pitkältä siinä mielessä että tähän aikaan on mahtunut niin paljon että olen jo unohtanut osan sitä ahdistuksen tunnetta mitä päätöksen tehdessäni koin. Lyhyeltä aika on tuntunut siinä mielessä että en ole juurikaan tuntenut olevani koetuksella pelaamisen suhteen. Tuntuu niinkuin casinotkin olisivat jo luovuttaneet kun eivät ole edes air maililla lähestyneet. Mutta tämähän on vaan hyvä asia ja kerätään voimia niihin mahdollisiin tuleviin koitoksiin jotta niistä selvitään.

Olen joutunut tänä aikana jonkun verran peilaamaan omaa riippuvuuttani toisentyyppisiin riippuvuuksiin kuten esim alkoholismi. Olen jotenkin aikaisemmin erotellut ne selvästi eri asioiksi mutta riippuvuus on aina riippuuvuus. Erään läheisen kautta on tullut tutuksi esim 12 asekeleen ohjelma. Tuo ohjelma oli ennen jotenkin naurettavan oloinen johtuen viittauksista korkeampiin voimiin mutta jos näiden viittauksien läpi näkee tai ajattelee erilailla niin tuostakin ohjelmasta voi olla peliriippuvaiselle paljon apua. Tärkeintä on nöyrtyä riippuvuuden edessä ja ottaa kaikki se apu vastaan minkä löytää.

Nyt ollaan siis ensimmäisen etapin puolessavälissä joka tarkoittaa sitä että 2 kuukauden päästä menee taloudelliset asiat sitten plussan puolelle. Vaikka en koe sitä enää niin isona taakkana niin se varmasti tuntuu hyvältä. Mutta ennen sitäkin on paljon elettävää ja koettavaa joten eipä siitä sen kummempaa stressiä. Kevät tulee, heitetään pelaaminen helvettiin ja keksitään jotain parempaa tekemistä :smiley:

Hei!

Piti oikein väkisin tulla kirjoittamaan kun sen lupauksen olen itselleni tehnyt. On vaan niin paljon meneillään kaikennäköistä että ei joutaisi ajattelemaan peliongelmaani. On kuitenkin hyvä välillä pysähtyä miettimään miksi olen tässä onnellisessa tilanteessa ja varmistaa että asiat jatkuvat samalla tolalla.

Siis jos vähän kävisin läpi mitä asioita olen tehnyt joiden ajattelen olleen avuksi. Ensinnäkin tämä on minun toinen ns. “oikea lopetus”. Paljon asioita tein viimeksikin oikein mutta se ei vaan riittänyt. Virhe minkä tein oli että luulin olevani niin selvinnyt ongelmistani että voin leikkiä tulella, ihan vähän…No eihän se niin mene.

Ensimmäiseksi aloitin kirjojen lukemisen. Olen nyt lukenut 2 vuoden aikana enemmän kirjoja kuin 30 vuoteen ennen sitä. En ymmärtänyt ennen että kuinka helvetin tylsää voi ihmisellä olla että se päätyy lukemaan vapaaehtoisesti kirjaa. Lukemisestahan tulikin sitten minulle heti kättelyssä tapa josta ei varmaan pääse enää eroon. Siinä rauhoittuu ja antaa oman mielikuvituksen luoda se teksti kuviksi eli juurikin vastakohtaa sille valmiiksipureskellulle adhd-pommitukselle mitä elokuvat tarjoaa. Ja mikä parasta siinä sivussa unohtaa pelihommienkin miettimisen.

Toinen asia ehkä vähän vastapainoksi edelliselle oli kamppailulajiharrastus. Niinkuin Al tässä klipissä sanoo youtube.com/watch?v=HdE-BZoB9SA pelaaminen tai tarkemmin häviäminen on ainoa asia minkä takia peliongelmainen tuntee olevansa elossa. No tämän harrastuksen tarkoitus on sitten viedä itseni todellakin mukavuusalueen ulkopuolelle…ja silloin tuntee olevansa elossa. Todellakin unohtaa pelit hetkeksi.

Kannattaa lähtä miettimään että miksi se pelaaminen on minulle niin mukavaa että sen takia laittaa koko elämänsä likoon. Jos pääsee siitä kärryille niin voi sitten muuttaa toimintaansa siihen suuntaan että löytää pelin antamat tunteet jostain muualta…esimerkiksi harrastuksista. Aina ei ole mahdollisuutta tai edellytyksiä aloittaa heti isosti. Mutta yrittää pikkuisen kerrallaan suunnata omaa huomiota jonkin muun asian tekemiseen eikä teilata heti kaikkea uutta vain sen takia että pelottaa jos joutuu jättämään ne pelit.

Hep!

Taas aika miettiä tilannetta kun edellisestä viestistä on noin kuukausi aikaa. Muutosta ei sinällänsä ole tullut ja pelaamattomuus on edelleenkin pitänyt. Taloudellinen tilanne alkaa olla nyt sellainen että voi hengähtää ja olenkin palkinnut itseni joillakin turhuuksilla. Joitakin pahoja ajatuksia on päässyt ilmaantumaan juurikin tuon rahatilanteen takia mutta ne on teilattu heti kättelyssä sinne pahan pelihimogeenin pesään takaisin.

Jos jotain hyvää on tästäkin taistelusta jäänyt omaan elämään niin jotenkin sitä osaa paremmin kohdata omia muitakin heikkouksia ja pieniä vastoinkäymisiä. Se että on saanut pään käännettyä näinkin pahasta ongelmasta antaa eväitä asennoitua muihinkin ongelmiin. Sitä osaa ajatella enemmän sitä syytä miksi joku asia vituttaa tai ei onnistu. Monasti se löytyy omista henkisistä lukoista tai tietynlaisista peloista. Tarkoitus onkin nyt enemmän kohdata omia pelkoja. Ennakkoluulottomasti kohti itselleni ikäviä tilanteita. Monet sellaiset tilanteet on niin turhia ettei niitä kehtaa edes mainita. Mutta niidenkin kohtaamisella voi parhaimmillaan saada taas uutta intoa elämään mielinmäärin, pahinkin skenaario on että nykytilanne ei muutu miksikään.

Nyt on tullut 4kk täyteen paremman minän kanssa…

Moi!

Pikkasen on tullut laiminlyötyä kirjoittelua mutta se johtuu vain siitä että kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla. Pelaamattomuutta on tullut täyteen nyt se legendaarinen puoli vuotta ja risat. Tarkoitus oli alunperin kirjoitella tähän asti kuukauden välein ja katsoa sitten mikä on tilanne. Tällä hetkellä tuntuu että alkuperäinen suunnitelma oli vähintäänkin kunnianhimoinen, siinä mielessä että en olettanutkaan että saisin aikaiseksi sellaista tekstiä mikä sisällöltään pysyisi tämän ajan mielenkiintoisena. Totuus on vain se että tätä asiaa ei tule enää mietittyä samalla intensiteetillä kuin pelaamattomuuden alussa.

Tuon sanottua tulee mieleen pari asiaa mitkä on erilailla ja kuvaavat sitä toivottomuutta siinä vaiheessa kun haluat lopettaa etkä pysty edes käsittämään mitenkä sen voisi toteuttaa saatikka uskoa että sellainen on edes mahdollista. Muistan sen kuinka en uskonut että voisin koskaan edes hengittää täysipainoisesti sen painavan syyllisyyden tukehduttaessa. Muistan kuinka mietin että en koskaan voisi kaupan kassalla olla rennosti miettimättä millä kortilla voisi olla katetta näidenkin ostoksien maksamiseen. Muistan kuinka mietin miten ikinä voisin olla täysillä siinä kyseisessä hetkessä ja nauttia elämän jokapäiväisestä ihmeestä olla elossa…Miltä tuntuisi olla pelkäämättä ja määrittää itsensä oikeaksi ihmiseksi.

Alan käsittää kuinka joku tavallinen ihminen näkee itsensä normaalina ja nauttii elämästä ilman suurempia pelkoja. En mitenkään kateellisena vaan ymmärrän että se on mahdollista minunkin kohdallani ja olen onnellinen että matkani on alkanut. Olen kolmen vuoden sisään ollut tässä tilanteessa kaksi kertaa ja tämä on se viimeinen kerta, en aio enää estää itseäni elämästä elämääni täydellä potentiaalilla, en aio enää pelätä kohdata omia heikkouksiani koska se johtaa kohdallani pelaamisen tielle.

PS. Antakaa armoa niille jotka ovat keränneet rohkeutta kertoa omasta ongelmastaan, älkääkä tuomitko heitä pelivelkojen, ongelmien tai synkkyyden vähyyden perusteella. Mitä aikaisemmin ongelmaan herää sitä parempi tilanne, antakaa vähän tilaa. Omassa synkkyydessä ei aina huomaa että toisten ongelmat ei välttämättä ole sen vähäisempiä sille henkilölle joka taistelee niiden omien demoniensa kanssa vaikka omat ongelmat salpaavatkin kyvyn sympatiaan.

PSS. En aio pelata enkä pelätä, treemaa tai ei kumpikin sana pois minusta.

Heipä hei!
Olen tässä itsekin vakaasti päättänyt lopettaa pelaamisen kokonaan mutta kerta kerran jälkeen löydän itseni pelaamasta. Voi mennä viikko etten pelaa ollenkaan mutta sitten kun ajatus käy mielessäni niin se on menoa. Yleensä tuo ajatus tulee silloin kun olen yksin kotona. Olen heikko kaikilla osa-alueilla mitä tulee itsehillintään, kun juon, vedän perskännit ja kun pelaan, en osaa lopettaa. pussillisen kerralla :slight_smile:

Olen nyt pyrkinyt sulkemaan pelitilejäni sitä mukaa kun muistan. Syksyn näyttää työrintamalla ja perherintamalla kiireiseltä joten tuntuu että minulla olisi saumat onnistua. Velkaa on kertynyt pirusti mutta luottotiedot on tallella enkä pikavippejäkään ole sortunut montaa ottamaan.

Ajattelin josko voisin vaikka lainata tätä ketjua ja tulla silloin raportoimaan kun tuntuu että on pelattava :slight_smile:

Moi hermostunut!

Ketjuun saa ottaa osaa ihan vapaasti, se on jopa suotavaa. Voin vaikka yrittää antaa hieman omia näkemyksiäkin sillointällöin.

Oletko ajatellut kuinka vakaasti oikeasti sisäistät lopettamisesi. Itselläni tuo lopetus oli vähän niinkuin pintapuolista pitkän aikaa. Vaikka lupasin itselleni lopettaa oli joku osa minusta aina sitä mieltä että tämä ei ole lopullista. Jotenkin sisälläni pidin sellaisen takaportin auki tiedostamatta sitä. Tyyliin että kun rahatilanne helpottaa voin taas pelata. Mutta kun oikeasti lopetin puolivuotta sitten tein sen selväksi itselleni että en pelaa enää ikinä, en edes leikkirahalla (huom. itselleni hallitsematonta/vahingollista peliä). Tämän takia en voi edes sanoa kokeneeni pelihimoa missään muodossa tämän puolen vuoden aikana. Heti kun tulee tilanne missä aiemmin olen sortunut pelkästään jo sen ajatuksen tasolla, muistan sen että en voi ikinä pelata. Aikaisemmin se pelkkä ajatus sytytti kipinän ja pystyin suostuttelemaan itselleni “pieneen pelisessioon.”

Siinä yksi ajatus lopettamisen helpottamiseen. Onnea pelaamattomuuden tielle!