Lopullisesti eroon bupresta..?

.

Tottahan toki Opamoxia voi rätkiä, mutta se on juurikin sitä ihan vitun tyhmää :wink: :mrgreen: . Tehdään nyt tässä taas kaikille, jotka eivät vielä tienneet, selväksi, että tablettimuotoiset benzot EIVÄT YKSINKERTAISESTI TOIMI hihaan heitettyinä! Joitakin poikkeuksia tuossa on, mutta Opamox ei niihin lukeudu, eikä näistä mahdollisesti rännistä pärisevistä benzoistakaan saa täyttä lääkinnällistä hyötyä irti I.V. -käytöllä. Lähinnä se on sellaista hetken hupia niille, joilla ei mitään oikeaa tarvetta ko. lääkkeille ole :unamused: . Siispä syö ne Opamoxit. Rätkimällä hyödyttävät tasan yhtä paljon, kuin jos heittäisit ne roskiin, paitsi roskiin heittäminenkin on fiksumpaa, koska siinä et tyystin turhaan saa suoniasi tukkoon töhnällä :wink: .

.

^ No helpohko muistisääntö (moneenkin tilanteeseen) on, että otat vaan justiinsa niin vähän kun millä pärjäät. Näin. Kestä kolotukset, ja ota vasta äärimmäiseen hätään mitään, eihän kukaan täällä sun sietokykyä olojesi suhteen osaa sen kummemmin arvioida. Ts. säästele lääkkeitä mieluumin kun että varmuuden vuoksi popsit niitä.

^ Tossa vielä Nyytyä Komppaan, et yritä saada mahd. pitkälle riittää ne lääkkeet, vaikka sanotaanki et parissa viikossa pitäs fyysiset reflat olla ohi, mut pitkään ja säännöllisesti käyttäneillä ne voi venyä kolmeenkin viikkoon helposti…
Ei toki välttämättä niin voimakkaana enää loppuvaiheessa, mut sen verran pahana et noi sun lääkkeet jeesais kyl siihen.

Kummiski oot 10 vuotta sitä buprea kiskonu ja päivittäin niinku kerroit, niin on aika iso mahis ettet vielä kahdella viikolla pääse niistä eroon…

Siis millasesta pivittäiskäytöstä tässä on kyse? Eihän tolla buprella niin valtavaa eroa täysagonisteihin ole? Mulla nous tolet kolmessa vuodessa varmaan lähemmäs sata kertasiks ja kohtalaisella hopulla olen yli puolivuotta vierottunut, eikä fyysiset reflat oo mihinkään hellittämässä.

Kyllä miun näkökanta asiaan on se, että Bupren jälkeiset laskiaiset ainankin tuon 2 viikkoa kestää, ja pidempäänkin. Vaan nämähän taas ovat kovinkin yksilötapauksia, joten täysin mahdoton ennustella sen tarkemmin :slight_smile: Mutta jos käyttöaika on 10 vuotta, ja tosiaankin päivittäiskäyttöä ollut, niin kyllähän siitä aikansa toipuu.

Itse jaottelisin tuon ryynimäärän siten, että annos olisi melkoisen tasainen kokoajan, jollei sitten alussa ravisuttele vähän reilummin, niin vähän reilumman jyvää, ja loppuvieroituksen aikana alkaisi vähän jo himmaamaan varsinkin tuota Oxepamia, kuitenkin siten, että se ryynimäärä nyt riittäisi oletetulle kahdelle viikolle. Siksi alkaisin tuota Oxepamia jarruttamaan jo hyvissä ajoin, ettei siihen tule riippuvuusriskiä, nimittäin ihan näin kokemuksella voin sanoa, että nopeasti saattaa siihen benzoonkin alkaa jumettumaan, ja onkin jo aivan oma tarinansa niistä eroon rimpuilla. Tietenkin tarkoitan jos käyttö jatkuisi pidempään, mitä en lainkaan suosittele. Mutta tuommonen 50kipaletta Oxepamia ei vielä siihen riitä, että alkaisi refloja pukata, ja oikein hyvä niin :slight_smile: Toki jotkut voivat herkempiäkin olla. Lyricaa ottasin lähinnä kolotuksiin, ja viemään kylmäntuntemuksia pois. ehkä alkuun 150mg päivässä, tai jopa 300mg vuorokaudessa. Toisaalta jollei ole toleransseja tuohon Lyricaan saattaa se alussa vähän huimailla. Kokeilisin alkuun, mitä sanoo 150mg Lyricaa, jollei oikeen auta, niin saaphan sitä toisetkin 150mg maistaa, vaan kylläpä niihin Lyricoihinkin saattaa semmosta himoa tulla, joten en senkään ryynin syöntiä hamaan tappiin jatkaisi. Ja tietenkin jos vaan viitsii niin jaottelee Lyrican siten että koittaakin vaan 50mg maistaa refloihin. Tuli vaan mieleen, että ilman mitään pohjatolea 300mg päivässä on jo jonninverran. No menihän miun selostus sekavaksi :slight_smile: Koklaa alkuun 50mg moukkuja syödä, ja 300mg voisi olla maximi, siis vuorokaudessa :slight_smile: Riippuvuuksien korvaaminen toisilla riippuvuuksilla on vähän niin ja näin, siis kun kyse on päihderiippuvuudesta, vaan tuon oletettavasti jo hyvin tiesitkin :slight_smile: Mut siullahan onkin aie nyt vaan taikoa reflat muihin maisemiin, ja uskosin, että hyvinkin onnaa, kun on siinä kainalosauvana lääkettä. Mutta miun mielestä tuo siun lääkearsenaali ei vielä koukkuja aiheuta, joten huoletta vierottaisin niillä itseäni varovaisuutta toki noudattaen

Ja niinkun tuossa jo kertoiltiinkin. Ottaa niitä jyviä, kun oikeasti vaan tarvitsee, ettei ihan jokakäänteessä louhi nappeja, johan ne silloin kaiketi loppuisi käsiinkin, mikä varmaan kostautuisi vierotuksen loppuvaiheessa :neutral_face:

Uskoisin kuitenkin, että hyvin selviät tuosta taipaleesta, toki tsempit :slight_smile:

.

^ Eiköhän sulla lääkitys ole ihan riittävän hyvin kunnossa, jos neljäntenä nollapäivänä olo on vielä noin hyvä ja pieni käsisärky ainut vittumainen oire. 10:n vuoden yhtäjaksoisen bupren käytön jälkeen luulisi jo tuossa vaiheessa olon olevan huomattavasti nihkeämpi, jolleivat vieroitusroippeesi toimisi ja kuten sanottua, eipä täällä kukaan osaa mitään juuri sulle sopivaa yksityiskohtaista annosteluohjeistusta antaa. Puolta vuotta ne fyysiset reflat nyt eivät missään nimessä kestä, mutta sinuna miettisin sitä, että mitäs sitten, kun ne on lusittu(2 tai 3 viikkoa, eipä sillä nyt lopulta olennaista merkitystä ole) ja post-akuutit, eli lähinnä psyykepuolen reflat astuvat kuvaan. Ne voivat olla tuon käyttöhistorian jälkeen hyvinkin rankat ahdistuksineen, masennuksineen, mikään-ei-kiinnosta-ja-elämä-on-täyttä-paskaa -fiiliksineen ja kestää sitten ihan vitun pitkään. Nuohan ne ovat, jotka saavat porukan aloittamaan uudestaan vetämisen, vaikka ne verrattain nopeasti ohimenevät fyysiset reflat saisikin kärsittyä pois alta, etenkin, jos on hyvä tukilääkitys käytössä.

Voi sulla toki mennä helpostikin niiden post-akuuttejen kanssa, kuten itselleni lopulta kävi, mutta mä olinkin tosin tehnyt aika hitonmoisen pohjatyön koko lopetuksen eteen, psykoterapioineen kaikkineen. En tahdo mitään piruja maalailla seinille ja tsemppiä kovasti toivottelen, mutta ei todellakaan kannata tuudittautua siihen, että homma on ohitse heti, kun kalkkunat lakkaavat kolottamasta. Putsieuforia voi iskeä ja kantaa hetken, mutta miltei uskaltaisin sanoa näin, että mitä voimakkaampi se on, sitä lujemmalla ryminällä siitä myös alas pudotaan ja vetämisen uudelleen aloittamisen kynnys madaltuu huomattavasti.

Edit: Siksikin kannattaa säästellä vähän lääkkeitä ja olla suotta nostattelematta tolejaan niihin, että juuri noissa post-akuuteissa vieroituoireissa saattaa niille vielä hyvinkin tulla tarvetta. En tietenkään suosittele itseään mihinkään benzo- ja Lyrica-koukkuun ajamaan, eli hankkimaan vielä pahempaa riippuvuutta tilalle, vaan pyrkiä mahdollisimman pitkälle hoitamaan niitä post-akuuttiolojaan joillakin kauaskantoisemmilla keinoilla, mutta joskus niissä oloissa tulee vain sellainen tilanne, jossa nappia nassuun on kuitenkin ihan hyvä, ellei jopa paras ratkaisu. Vielä nyt sua niistä henkisistä oloista sen verran pelottelen, että siinä vaiheessa ne voivat vasta tosissaan käydä päälle, kun energiaa ei mene enää fyysisten oireiden manaamiseen ja kuumotteluun.

.

Okei sitte voi ymmärtää, kun olet himmannu jo noin valmiiksi. Kyllä minä olen ollut koko tämän ajan lopettamassa säännöllistä käyttöä kohti satunnaista viihdekäyttöä. Rehellisesti sanottuna seinään lopettaminen olisi saattanut viedä hengen. Eihän näin pitkää aikaa jaksa koko ajan pahasti refloja kärsiä ja silloin tällöin on tullut poistettua ne kokonaan, mutta jaksottain olen kyllä vetänyt myös minimimäärällä.

Annokset ovat pudonneet siten, ettei mitään hätää enää ole, mutta aamulla oli taas lieviä vaikeuksia reflojen vuoksi. Jotenkin tämäkin elämä onnistuu, kun asennoituu siten, että on valmis luopumaan ilosta ja syventymään pelkkään hetkeen yhä vahvemmin ja vahvemmin. On tässä sekin hyvä puoli, että stressiä on ollut pakko oppia välttämään.

Oon kuullu niinkin hurjan väitteen, et karkeasti niin monta vuotta ku oot vetäny, niin yhtä monta kuukautta kestäis se loppu taistelu kaikkine fyysisine ja psyykkisine oireineen.?!

Fyysinen paskaolo ei yleensä sitä kuukautta pidempään (en ole ainakaan kuullu keltään lopettaneelta) ainakaan kestä, mut sit se psyykkinen osuus onki täys mysteeri et kauanko siihen kenelläki menee. Sitä ku ei voi ennakkoon tietää eikä arvailla… :confused:

Mut tsemppiä pirusti sun urakkaas!
Jos kerta oot saanu nukuttua ja syötyä, niin hyvin menee sillon, et eiku päivä kerrallaan eteenpäin. :wink:

^No onhan bupre vähän eri asia, kuin täysagonistit ja kenties harvemmilla narkkareilla on ollut mahdollisuutta aivan jatkuvaan käyttöön, mutta tällasesta oopiumriippuvuudesta jos joku kuukaudella fyysisistä oireista ois selvinny, niin ois aika supermies.

.

^Sitä minäkin oottelen, miten sitten ei-riippuvaisena olo erosikaan, vaikka pikkuhiljaahan se muutos tapahtuu. En usko, että aine suuresti on ilosta vastuussa enää, kun ei olojakaan irtoa. Itselläni tämän ajan ilottomuus johtuu siitä, kun esim. iltaisin on mahdollisuus vieroittua parhaiten, enkä siihen pysty oikeen vetämään mitään muutakaan, eikä ole mitään muutakaan…

.

^ Niin kuin tuossa jo muutkin sanoivat, niin fyysiset reflat on kuitenkin se helpoin osa vierottautumista. Tsemppiä sen henkisen puolen kanssa painimiseen – se tyhjyys, tylsyys, ahdistus ja epätoivo on se, mikä ajaa retkahtamaan uudelleen, ei suinkaan se, että kroppaa kolottaa. Sellaisenhan nyt kestää, mikä fyysisesti sattuu, mutta sellaista ei niin vaan kestäkään mikä tuntuu kalvavan koko sielua.

Eli koeta lääkkeiden lisäksi keksiä ennen kaikkea tekemistä itsellesi. Hyvä homma, jos terapiatouhua ajattelet, se tuo varmasti tukea. Mutta kaikenlaista muutakin tarvitset päiviä täyttämään, joku työ tai harrastus nyt ainakin, tahi muuta rutiinia ja tapoja tappaa aikaa. Kyllä se siitä!

.

^ Eihän sitä kukaan voi varmaksi tietää tokikaan, että mitä luvassa on. Mutta tyypillistä ja todella yleistä on se, että selvänä olemisen vaikeus ei liity ollenkaan siihen, ettäkö fyysisesti olisi kurja olo ja sen takia tartteis jotakin tasoittavaa tai oloa parantavaa, vaan siihen, että kun on tottunut tekemään asiaa X, eikä sitä enää saisikaan/voisikaan tehdä, niin se jättää jälkeensä melkoisen tyhjän olon, joka pitäisi jollakin kyetä seljättämään. Kymmenen vuotta jotakin käytösmallia on kuitenkin niin pitkä aika, että melkoisen hattutempun teet, jos noin vain onnistut siitä käytöksestä pääsemään eroon ilman että ahdistaa, tuntuu tyhjältä, tylsältä ja melkoisen ankealta jokusen tovin. Yleensä eroonpääsyssä helpottaa, jos on rutiineita ja muuta tekemistä, eli ei ehdi aprikoida pelkästään omia olotilojaan. Mutta ei sekään aina auta, siitä meillä on monia työssäkäyviä juoppoja, nistejä ja muita käyttäjiä jonoksi asti esimerkkinä.

En meinaa mitään pelotella, enkä missään nimessä väitä, että pakko on olla kurjaa ja että ihan väistämättä ahdistaa. Mutta se on hyvinkin mahdollinen skenaario, ja se kannattaa tiedostaa jottei säikähdä jos moisia oloa päälle puskee. Päivä kerrallaan ja asia kerrallaan!

Kalmo, ei ole mihinkään kirjoitettu et kaikille tulis pahoja psyykkisiä oireiluja bupren jättämisestä.!
Se on täysin yksilökohtainen juttu et miten sun psyyke sen kestää, ja paljon on kiinni myös siitä et onko aiemmin ollu ongelmia psyyken kans…?!
On täysin mahdollista ettet oireile juurikaan mitenkään, tai yhtä mahdollista on et elämä romahtaa täysin ja se selvänä oleminen ei olekaan enää niin ihana ajatus.
Ja HUOM. tää ei ole mitään pelottelua tms. vaan päinvastoin, tsemppaan sua jatkossaki ja niinku totesin, niin voit päästä siitä hyvinki helpolla…

Jos mä saan kuvailla sulle sun seuraavat muutamat viikot, niin ens viikko on vielä sitä fyysisten olojen kans taistelua ja ehkä vielä seuraavallakin viikolla, mut vähenemissä määrin koko ajan.
Ja sit seuraava vaihe on se ns. “pumpuli-pilvessä” oleminen, eli ku fyysiset reflat on hellittäny ja hiljalleen alkaa palailla ne ns. pienet, elämän iloiseksi tekevät “normaali” asiat mieleen, niin sä oot onnesi kukkuloilla vähä aikaa ja tuntuu et elämä alkaaki voittaa…!

Mut sen jälkeen se “pumpuli olo” alkaa häviämään ja siinä vaiheessa olis tärkeetä, et sulla olis joko harrastuksia ja/tai kavereita mahd. paljon tukemassa, koska sillon se tulee se karu vaihe jossa joutuu kohtaamaan ne ilman olemisen vaikeudet ja sen “tyhjyyden” joka on ennen täytetty sillä lääkkeellä…

Mut pistä tänne vaan koko ajan päivityksiä olotilasta ja mielentilasta, mikäli vaan yhtään jaksat.!
Ihan varmasti saat tsemppausta minulta ja monelta muultaki, jotka on jo ton käyny läpi tai yrittäneet sitä.
Et ei muuta ku päivä kerrallaan etiäpäin niin hyvä siitä tulee. :wink: